Kirkkotie

Uudet luottamushenkilöt aloittavat työnsä – neuvottelut käynnissä

Marraskuussa 2018 seurakunnan äänioikeutetut jäsenet valitsivat uudet luottamushenkilöt seurakuntien päätöksentekoelimiin. Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnissa luottamushenkilöt valittiin vaaleilla kuuden seurakunnan seurakuntaneuvostoihin ja yhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Kontiolahdella vaaleilla valittiin jäsenet kirkkovaltuustoon.

hallintokuvio_KT2

Uuden valtuustokauden alkaessa luottamushenkilöiden ensimmäinen tehtävä on järjestäytyä. Suurinta mielenkiintoa kohdistuu luonnollisesti puheenjohtajiston paikkoihin. Kirkkovaltuustoissa sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja ovat niin sanottuja maallikkopuheenjohtajia, eli heidät valitaan vaaleilla valituista luottamushenkilöistä.

Joensuun seurakuntayhtymässä yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan nimeää Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli. Kapituli nimeää tehtävään yhden yhtymän kuudesta kirkkoherrasta. Seuraaviksi kahdeksi vuodeksi Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi on nimetty Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen.

– Seurakuntien hengellisen työn takaaminen on kaikkein tärkeintä. Siksi toivon, että voimme tukea ja edistää sitä hallinnollisilla päätöksillä ja ratkaisuilla, jotka ovat tulevaisuuteen katsovia ja eettisesti kestäviä, Reinikainen toteaa.

Vuodenvaihteessa päättyneellä valtuustokaudella Joensuun seurakuntayhtymässä oli päätettävänä monia isoja asioita. Päätöksiä tehtiin muun muassa Siun seurakunta -hankkeesta ja kirkollisverosta. Periaatepäätöksiä tehtiin myös isoista kiinteistöasioista. Nämä näkyvät myös nyt alkavalla valtuustokaudella.

– Tällä kaudella isoja asioita ovat muun muassa Kiihtelysvaaran kirkon ja Enon seurakuntatalon rakentamisen valmistelu. Myös talouden ja jäsenmäärän kehitys tuovat varmasti mukanaan omat haasteensa. Jokainen valtuustokausi tuo mukanaan myös asioita, joskus isojakin asioita, joita emme pysty ennakoimaan, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen pohtii.

Reinikainen odottaa uuden valtuustokauden käynnistymistä. Päätöksenteko vaatii hyvää yhteistyötä.

– Toivotan uudet luottamushenkilöt lämpimästi tervetulleiksi työyhteyteen. Yhdessä ja yhteistyössä me tämän teemme ja tarvitsemme monenlaista asiantuntemusta, osaamista ja kokemusta. Hallinnossa ja päätöksenteossa oleellista on se, miten me ihmiset toimimme ja millaiseksi toimintakulttuuri muodostuu. Arvostan avointa keskustelua, keskinäistä luottamusta ja läpinäkyvyyttä, Tiina Reinikainen sanoo.

Joensuun seurakuntayhtymän kuuden seurakunnan seurakuntaneuvostojen ja Kontiolahden seurakunnan kirkkoneuvoston puheenjohtajina toimivat kunkin seurakunnan kirkkoherrat. Kirkkoneuvostojen varapuheenjohtajat valitaan uusien luottamushenkilöiden joukosta. Puheenjohtajisto valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan.
Puheenjohtajiston lisäksi kirkkovaltuustojen tehtävänä on valita kirkkoneuvostojen jäsenet ja varajäsenet.

Monta tehtävää jaettavana

Ensimmäisen kerran kokoontuvilla valtuustoilla onkin monta tärkeää valintaa tehtävänään. Joensuun seurakunnissa urakkaa on pyritty perinteisesti keventämään etukäteen pidettävillä neuvotteluilla. Neuvottelut käydään ennen yhteisen kirkkovaltuuston ensimmäistä kokousta. Lopullisesti paikkajaosta päättää yhteinen kirkkovaltuusto 14.1.2019.

Joensuun seurakuntayhtymässä paikkajaot eivät kuitenkaan vielä lopu siihen, että puheenjohtajisto ja yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet ja varajäsenet on valittu. Yhtymässä toimii myös kuusi toimikuntaa ja ryhmää eri aloilla (kiinteistö, kasvatus, sielunhoito, perheasiain neuvottelukeskus, viestintä ja taide). Myös näiden toimikuntien paikkajaosta on keskustelu seurakuntien neuvotteluissa. Toimikuntien ja ryhmien kokoonpanosta päättää yhteinen kirkkoneuvosto ensimmäisessä kokouksessaan 22.1.2019.

– Toimikunnat kehittävät ja suunnittelevat omien työalojensa toimintaa. Jäsentensä kautta niissä on parhaimmillaan monenlaista asiantuntemusta ja elämänkokemusta sekä työalan kannalta tarpeellisia verkostoja. Toimikunnat ovat foorumeja, joissa työntekijät ja luottamushenkilöt linjaavat yhdessä työalan työtä laatimalla mm. toimintasuunnitelmat ja talousarviot yhteiselle kirkkoneuvostolle ja huolehtivat yhteistyöstä eri toimijoihin, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen toteaa.

Joensuun seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon valittiin marraskuun vaaleissa 51 jäsentä. Yhteiseen kirkkoneuvostoon kuuluu 11 äänivaltaista jäsentä. Yhtymän seurakuntien seurakuntaneuvostojen koko vaihtelee 10–14 jäseneen seurakunnan koosta riippuen.

Kontiolahden seurakunnan kirkkovaltuustoon valittiin marraskuussa 27 jäsentä. Valtuusto nimeää 15.1.2019 pidettävässä kokouksessaan kirkkoneuvoston kokoonpanon.

Sari Jormanainen

Kerhoilua luonnon helmassa

Luonnossa liikkuminen ja puuhastelu ovat oleellinen osa Talastuvan päiväkerhojen ohjelmaa. Kerho-ohjaajat pitävät luonnossa liikkumista tärkeänä vastapainona monesti kiireiselle ja virikkeillä täytetylle elämälle.

Luonnossa liikkuminen ja puuhastelu ovat oleellinen osa Talastuvan päiväkerhojen ohjelmaa.

metsäkerho — Rantakylän seurakunnan Talastuvan päiväkerhon toiminta tapahtuu suurimmaksi osaksi luonnossa. Kuva: Paula Suliman

Lapset kokoontuvat aamulla Rantakylän seurakunnan kerhoon Talastuvan pihaan. Alkamassa on 3-5 -vuotiaille tarkoitettu päiväkerho. Lapset eivät kuitenkaan mene sisälle kerhotilaan vaan suuntavat ohjaajien kanssa metsään.

Talastuvan päiväkerhon ohjaajat Anu Kesälä ja Paula Suliman ovat työskennelleet yhdessä noin kolmen vuoden ajan. Tänä aikana ulkoilua kerhossa on lisätty hiljalleen. Syksyllä keskiviikkoisin ja torstaisin klo 8.30–11.00 kokoontuva kerho pidettiin lähes joka kerta metsässä syyslomaan saakka. Syyslomankin jälkeen toinen kerhopäivistä pidettiin ulkona ja myös toisen kerhopäivän ohjelmaan kuului ulkoilua.

– Idea metsäkerhoiluun lähti meidän ohjaajien omasta innostuksesta sekä hyvistä kokemuksista ja lasten innostuksesta, retkillä ja ulkoiluissa. Haaveena olisi joskus päiväkerho, joka kokoontuisi pelkästään ulkona, ympäri vuoden, lastenohjaaja Anu Kesälä kertoo.

Lähtö metsäkerhoon tapahtuu yhteisesti Talastuvan kerhopaikalta ja myös paluu on samaan paikkaan. Ohjaajien kanssa lapset siirtyvät kerhoilemaan alueen lähimetsiin. Joskus retkiä tehdään myös Utran saareen. Ohjaajien mukaan metsäkerhossa tehdään samoja asioita kuin sisällä pidettävissä kerhoissa.

– Kokoonnumme alttarin ääreen, jonka rakennamme yhdessä, syömme eväät metsässä, leikimme, liikumme, rakennamme ja askartelemme kuten muissakin kerhoissa. Joka viikkoisen päiväkerhon lisäksi olemme viettäneet kerhon kevätjuhlaa, ehtoollispicnikiä isovanhempien kanssa sekä isien ja ukkien iltaa metsässä, lastenohjaaja Paula Suliman sanoo.

Vanhemmat antaneet positiivista palautetta

Kerho-ohjaajat pitävät luonnossa liikkumista tärkeänä vastapainona monesti kiireiselle ja virikkeillä täytetylle elämälle. Kerhon tavoitteena on, että lapset oppivat arvostamaan luontoa, joka tarjoaa ympäristön monenlaisiin puuhiin ja seikkailuihin. Luonnossa liikkuminen kehittää myös motorisia ja sosiaalisia taitoja.

– Ujoimmatkin lapset uskaltavat luonnossa toimia ja kertoa asioita. Luovuus ja innostus saa näkyä. Lastenohjaajan perustehtävän toteuttaminen on helppoa ja luontevaa metsässä, Suliman pohtii.

Ohjaajat ovat pyytäneet metsäkerhosta palautetta vanhemmilta toimintakausien päätteeksi. Palaute on ollut hyvin positiivista.

– Vanhemmat ovat pitäneet tärkeänä luonnossa kerhoilua ja sitoutuneet pukemaan lapsensa sään mukaisesti. Vanhemmat ovat myös osallistuneet aktiivisesti koko perheen yhteisiin kerhohetkiin ulkona, Kesälä sanoo.

Sari Jormanainen

Lupauksesta projektiksi

Uudenvuodenlupauksen ei tulisi olla pelkkä lupaus, vaan konkreettisiin arjen tekoihin johtava, Terveystalon työterveyspsykologi Tanja Hirvonen sanoo.

Uudenvuodenlupauksen ei tulisi olla pelkkä lupaus, vaan konkreettisiin arjen tekoihin johtava. Terveystalon työterveyspsykologi Tanja Hirvonen muistuttaa, että tavoitteet kannattaa asettaa kohtuullisiksi, eikä lannistua pienistä vastoinkäymisistä.

Työterveyspsykologi Tanja Hirvonen kannustaa suhtautumaan itseensä lempeästi ja juhlistamaan saavutettuja välietappeja. Kuva: Anu Lehikoinen

1 LUPAUKSET. Uudenvuodenlupauksissa on sekä hyvää että huonoa. Ne ovat vähän kuin kaksiteräinen miekka. Uudenvuodenlupaus voi olla piristysruiske, joka antaa tehokkuutta siihen mihin haluaa muutosta. Toisaalta mahdollinen takapakki tavoitteiden toteutumisessa voi aiheuttaa pahaa mieltä ja epäonnistumisen tunteen. Uudenvuodenlupauksesta lähtevä vain muutaman viikon tai kuukauden tsemppikin voi kuitenkin auttaa oivaltamaan jotain itsestään.

2 VALMISTAUDU. Uudenvuodenlupauksetkin tarvitsevat hyvän valmistautumisen. Elämässä minkä tahansa muutoksen toteuttaminen vaatii kovaa työtä, mikä kannattaisi myöntää itselleen valmistautuessaan. Lupauksissa onnistuu paremmin kun asettaa tavoitteet jo alussa kohtuullisiksi. Esimerkiksi alussa tavoitteena voi olla vaikka tupakoinnin lopettamisen sijaan sen vähentäminen. Etukäteen kannattaa myös miettiä miten toimii esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, jotka voivat olla hankalia. Uudenvuodenlupauksissa on parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, eikä päättää laittaa koko elämää kerralla kuntoon.

3 NIMEÄ. Hyvä vinkki on tehdä uudenvuodenlupauksesta projekti ja antaa sille nimi. Esimerkiksi tupakoinnin lopettamista ei kannata kutsua vain tupakkalakoksi, vaan antaa sille jokin hauska ja kiva nimi, joka kuvaa sitä mihin halutaan pyrkiä. Omassa elämässäni minulla oli kuunteleva äiti-projekti, jonka tavoitteena on kuunnella lapsiani enemmän ja olla heille enemmän läsnä. Nimi auttaa osaltaan ylläpitämään motivaatiota.

4 ÄLÄ LANNISTU. Myös vastoinkäymisiin on hyvä varautua. Pettymyksen tunne tulee pettymyksestä omiin odotuksiin. Tärkeää on, että pientä repsahdusta ei ajattele epäonnistumisena, vaan pyrkii suhtautumaan omaa itseään kohtaan myötätuntoisesti ja näkemään taustoja miksi näin kävi. Takapakki tavoitteissa ei ole epäonnistuminen, vaan pieni harha-askel polulta kohti tavoitetta. Jos itseään alkaa ruoskia pienestä takapakista, on vaikea päästä enää takaisin sille polulle.

5 PALKITSE. Yksi tärkeimmistä asioista uudenvuodenlupauksissa ja missä tahansa muussakin muutoksessa, on juhlistaa välietappeja. Itsensä palkitseminen onnistumisesta on tärkeää ja kannustaa usein paremmin tavoitteeseen pääsemiseen. Kun on päässyt tavoitteeseen, voi järjestää vaikka pienimuotoiset juhlat sen kunniaksi.

Anu Lehikoinen

Kirkkotie nyt myös verkkolehtenä

Uudistuksella pyritään tavoittamaan uusia lukijoita ja helpottamaan artikkeleiden lukemista verkossa.

Kirkkotie ilmestyy jatkossa myös verkkolehtenä. Uudistuksella pyritään tavoittamaan uusia lukijoita ja helpottamaan artikkeleiden lukemista verkossa. Aiemmin Kirkkotie on julkaistu verkossa näköislehtenä.

– Yhä useammin nettiä käytetään mobililaitteilla, joilla näköislehden lukeminen on haastavaa. Verkkolehdessä artikkelit muokkautuvat käytetylle laitteelle sopivaksi, Kirkkotien päätoimittaja ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Sari Jormanainen sanoo.

Verkkolehti mahdollistaa artikkeleiden jakamisen myös sosiaalisessa mediassa. Samalla vuorovaikutusta lukijoiden kanssa voidaan lisätä.

– Verkkolehdessä artikkeleita on mahdollista kommentoida ja toivottavasti ne herättävät keskustelua myös sosiaalisessa mediassa, Jormanainen toteaa.

Artikkelit on jaettu verkkolehdessä neljään kategoriaan: ajassa, mielessä, usko ja elämä sekä lapset ja nuoret. Lisäksi verkkolehdestä löytyvät pääkirjoitukset, kolumnit ja näköislehdet. Tapahtumatiedot löytyvät näköislehdestä.

Kirkkotien verkkolehti on osoitteesta http://www.kirkkotie.fi. Artikkelit julkaistaan samana päivänä sekä verkossa että painetussa lehdessä.

Heimo Karhapää: Liki 50 vuotta kirkon päätöksentekoa

Seurakunnallisessa päätöksenteossa vuodesta 1971 lähtien mukana ollut Heimo Karhapää on toiminut kaikilla seurakunnan päätöksenteon tasoilla.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä kiitti Heimo Karhapäätä pitkäaikaisesta luottamustehtävien hoidosta yhteisen kirkkovaltuuston valtuustokauden viimeisessä kokouksessa. Kuva: Sari Jormanainen

Seurakunnallisessa päätöksenteossa vuodesta 1971 lähtien mukana ollut Heimo Karhapää on ollut mukana monissa seurakuntavaaleissa ja luottamushenkilöiden järjestäytymiskokouksissa. Ensimmäinen valinta luottamustehtäviin tapahtui kuitenkin ilman vaaleja ja neuvotteluja.

– Jumalanpalveluksen jälkeen pidetyssä kirkonkokouksessa kaksi raamattupiirimme jäsentä ehdotti, että minut valittaisiin Joensuun seurakunnan kirkkoneuvostoon luottamushenkilöksi. Tulin valituksi ja siitä alkoi viime vuoden loppuun saakka jatkunut erilaisten luottamustehtävien hoitaminen.

Heimo Karhapää on toiminut kaikilla seurakunnan päätöksenteon tasoilla aina yksittäisen seurakunnan neuvostosta kirkon ylimpään päättävään elimeen, kirkolliskokoukseen.

– Hallinnon tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Mielestäni tässä on tapahtunut muutosta oikeaan suuntaan ja toivoisin sen jatkuvan. Luottamushenkilöiden ja virkamiesten yhteistyö ja keskinäinen luottamus ovat asioita, joita tulee vaalia ja kehittää jatkuvasti. Osallistuminen seurakunnan messuelämään ja monipuoliseen toimintaan antaa luottamushenkilölle tehtävän hoitamiseen tärkeitä näkökulmia.

Merkittävimpinä asioina seurakuntatason päätöksissä Karhapää pitää seurakuntayhtymän laajentumista vuosina 2005 ja 2009. Kolmen seurakunnan (Joensuu, Pielisensuu ja Rantakylä) seurakuntayhtymään liittyi ensin Vaara-Karjalan seurakunta ja myöhemmin Enon ja Pyhäselän seurakunnat. Sekä suurten että pienten päätösten taustalla on aina ollut kirkon perustehtävä.

– Kirkon hallinnon tulee palvella kirkon perustehtävää, joka on Jumalan sanan julistaminen ja sakramenttien hoitaminen sekä kristillisen sanoman levittäminen ja lähimmäisenrakkauden toteuttaminen. Tämä iso kuva on ollut taustana luottamushenkilönä toimiessani.

Karhapää toimi Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana vuosina 2010–2018. Hän ei asettunut enää ehdolle marraskuun 2018 seurakuntavaaleissa. Pitkäaikaisen seurakuntavaikuttajan mielessä päällimmäisenä on kiitollisuus.

– Päällimmäisenä on kiitollinen mieli. Menneet vuodet ovat antaneet erityisen paljon. Olen saanut tehdä pitkään mieluista työtä erilaisten ihmisten kanssa, niin luottamushenkilöiden kuin työntekijöiden. Tietysti mieli on myös haikea. Jumalan työ jatkuu ja siinä on jokaisella kristityllä oma paikka ja tehtävä.

Sari Jormanainen

Kiihtelysvaara-Seura kerää varoja uudelle kirkolle

Kiihtelysvaara-Seura on käynnistänyt varainhankinnan uuden kirkon rakentamisen ja tarpeiston hankinnan kustannuksiin.

Kiihtelysvaara-Seura on käynnistänyt varainhankinnan uuden kirkon rakentamisen ja tarpeiston hankinnan kustannuksiin. Itä-Suomen poliisilaitos myönsi yhdistykselle rahankeräysluvan, joka on voimassa vuoden. Luvalle on mahdollista hakea jatkoa. Lupa mahdollistaa rahankeräyksen Itä-Suomen poliisilaitoksen alueella.

Varainhankinta on käynnistynyt lipas- ja listakeräyksenä vuoden alussa. Toimintaa koordinoi keräystoimikunta.

– Rahankeräysluvan käsittely eteni ripeästi poliisin lupapalveluissa. Keräystoiminnan käynnistyttyä henkilölahjoittajien ohella toivomme lahjoittajiksi myös yrityksiä ja yhteisöjä, Kiihtelysvaara-Seuran yhteyshenkilö Matti Väistö sanoo.

Kiihtelysvaaran kirkko paloi tuhotyön seurauksena syyskuun lopulla. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto teki päätöksen uuden kirkon rakentamisesta joulukuun alussa.

Sana – Kasteen lahja

Vesi on elämälle välttämätön aine. Ilman vettä ihminen ei voi elää. Samalla vesi on tavattoman rikas innoittaja elämässä. Näin alkaa pasori Jaakko Muhosen haurtauskirjoitus.

”Silmämme näkee kasteessa vain vettä paljaaltansa”

Virsi 214:2

Vesi on elämälle välttämätön aine. Ilman vettä ihminen ei voi elää. Samalla vesi on tavattoman rikas innoittaja elämässä. Jos etsisin kaikki veteen liittyvät tärkeät esineet ja asiat niin niiden määrä olisi melkoinen. Uimahousujen lisäksi pöydälle ilmestyisi suuri arsenaali erilaisia kalastusvälineitä pilkeistä vaappuihin, vetovavoista pilkkionkiin. Vene saa odotella vesien vapautumista harjakehikon ja suojapeitteen kätköissä.

Vuodenajat rikastuttavat suomalaisten suhdetta veteen. Näin talvella sukset, luistimet ja pulkka antavat hyvät vauhdit. Termospullo on itsestäänselvyys pakkia unohtamatta. Kun lämpötila kohoaa vähitellen nollan yläpuolelle, lumesta syntyy jäälyhtyjä ja lumilinnoja. Veden eri olomuodot houkuttelevat tekemään vaikka mitä. Potkukelkat voi alamäessä liittää yhteen ”junaksi”. ”Oi sitä vauhdin yhteistä hurmaa!” Ja kuinka vesi rakentaa syksyllä siltojaan ja verkkojaan järven pintakalvoon. Erilaisten lumikiteiden rakenteet ovat nerokkaita, kevätauringossa ne hivelevät silmää, joskus taivaalta tippuu valtavia hiutaleita – kuin tiskirättejä.

Miltä hiljainen vedenalainen maailma tuntuu – kalojen, rapujen ja vesikasvien valtakunta? Miltä tuntuu opetella kellumaan ja katsomaan taivaan sineä ja sen pilviä? Miltä vesi, kristillisen kasteen näkyvä aine, tuntuu Ensimmäisenä sen sai kokea Jeesus. Jordan virran vesi saa kastella hänen päänsä ja Jumalan Henki laskeutuu häneen. Tuosta hetkestä alkaa tehtävä, jota varten hän on syntynyt. Mihin tehtävään hän on lähettänyt sinut?

Kun ajattelen ja uskon kasteen lahjan, tunnen Jumalan armon kuin veden kannatteluna kelluessa. Kaste kantaa minua silloinkin, kun elämän perusrakenteet järkkyvät, sairaus tai kuolema tulee lähelle. Risto Ruskomaan kerran minulle toimittaman kasteen lahjan omistan siksi, että kasvatus on kantanut. Minulle on kerrottu, mitä kasteessa tapahtuu. Jumala on minut luonut ja minut on kastettu omalla nimellä Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi. Uskoni veden voimaan ei ole vain uskoa veden voimaan vaan myös Pyhän Hengen voimaan. Saan uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan ja elää – veden välittämään ”Voimaan” ja Jumalan armoon luottaen.

Jaakko Muhonen
pastori,
Kontiolahden seurakunta

ensimmäinen 1. sunnuntai loppiaisesta — Ensi sunnuntain 13.1. aihe kirkkovuodessa on Kasteen lahja. Päivän evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen kasteesta. Kuva: Anniina Mikama

Kirkon sateenkariväelle vertaisryhmä

Ryhmä on suunnattu kirkon työntekijöille, luottamushenkilöille ja muille seurakunnissa toimiville henkilöille.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimiville seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille on perustettu sosiaalisen median ryhmä.

Joensuussa teologiaa opiskelevien Saga Bobergin ja Essi Taivalojan Facebookiin perustaman ryhmän tarkoituksena on olla alusta valtakunnalliselle sateenkaari-ihmisten verkostoitumiselle.

Ryhmä tarjoaa mahdollisuuden kohdata muita sateenkaari-ihmisiä ja jakaa omia kokemuksia. Ryhmä on suunnattu kirkon työntekijöille, luottamushenkilöille ja muille seurakunnissa toimiville henkilöille.

Kirkon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa kirkossa ajaa myös muun muassa Yhteys-liike, joka on perustettu vuonna 2000. Facebook-ryhmän perustajien mukaan tarkoituksena ei ole synnyttää vastakkainasettelua muiden toimijoiden kanssa, vaan vahvistaa kirkon uudistusmielistä rintamaa.

Kirkkotie teki digiloikan

Kirkkotie teki uuden vuoden kunniaksi digiloikan ja hyppäsi verkkoon. Verkkolehti on luettavissa osoitteessa http://www.kirkkotie.fi.

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, miten kunnissa on tehty digiloikkia. Digiaikaan on loikittu isoin harppauksin ja monet palvelut ovat siirtyneet sähköisesti hoidettaviksi.

Siitä onko digitaalisuus hyvästä vai pahasta, voi olla montaa mieltä. Digitaalisuus on kuitenkin iso osa tätä aikaa. Sen kautta voidaan tavoittaa ihmisiä laajasti ja sen kautta on mahdollista lisätä vuorovaikutusta. Tämän vuoksi myös Kirkkotie teki uuden vuoden kunniaksi digiloikan ja hyppäsi verkkoon.

Kirkkotien verkkolehti on luettavissa osoitteessa http://www.kirkkotie.fi. Otamme mielellämme vastaan palautetta, sillä verkkolehteä on tarkoitus kehittää jatkuvasti. Ensimmäinen loikka digiin on nyt otettu!

Kirkkotie haluaa olla tänäkin vuonna mukana suurissa ja pienissä tarinoissa ja tuoda ne luettaviksi sekä sähköisessä että painetussa muodossa. Viime vuosi oli erittäin tapahtumarikas. Isoja päätöksiä tehtiin mm. Siun seurakunta -hankkeesta, uuden kirkon rakentamisesta Kiihtelysvaaraan ja uuden seurakuntatalon rakentamisesta Enoon. Päättynyt vuosi oli myös vaalivuosi. Uudet luottamushenkilöt aloittavat nyt nelivuotiskautensa. Isojen päätösten lisäksi vuoteen mahtui monta tunteikasta kohtaamista ja paljon mielenkiintoisia tapahtumia.

Mitä lie tämä vuosi tuo tullessaan? Se jää nähtäväksi. Varmaa on ainakin se, että seurakunnissa tapahtuu monenlaista mukavaa. Kevätliitteestä voit etsiä itsellesi sopivaa puuhaa. Mukavia lukuhetkiä Kirkkotien parissa myös verkossa!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi

Kolumni: Rauhaa ja rakkautta

Vanhan vuoden päättyessä ja uuden alkaessa moni miettii, mitkä asiat ovat olleet pinnalla, mitä on kokemuksistaan oppinut, ja mitä tulevaisuudelta toivoo.

Reentie Elina 002.jpg Vanhan vuoden päättyessä ja uuden alkaessa moni miettii, mitkä asiat ovat olleet pinnalla, mitä on kokemuksistaan oppinut, ja mitä tulevaisuudelta toivoo. Henkilökohtaisesti päättynyt vuosi on ollut melkoinen tutkimusmatka omaan itseen. Tämä ei kiireen keskellä onnistu, vaan se vaatii pysähtymistä ja itsensä kuulostelua. Rauhallista aikaa. Oma keho ja mieli on suorastaan huutanut rauhoittumista ja hiljentymistä.

Hurja itsensä rääkkääminen liikkumalla ja jatkuva suorittaminen on vaihtunut lempeään joogaan ja leppoisaan hölkkään tai hetkeen hyvän kirjan parissa. Tahdin rauhoittaminen on tehnyt paljon hyvää itselleni, ja olen monelta ystävältä saanut palautetta, kuinka nykyisin olen paremmin keskittynyt, ja minusta huokuu ulospäin rauhallisuus.

Oman rauhallisemman olon lisäksi yhteys omiin lapsiini on syventynyt. Kiireettömät hetket kotona ovatkin olleet monesti juuri ne antoisimmat. Lapsistahan tällainen monesti tuntuu siltä, että on tylsää, ja vanhempi kuulee kommentteja: ”Miulla ei oo mittään tekemistä”. Mutta tylsyydessä juuri piileekin paras mahdollisuus luovuuteen ja läsnäoloon. Olen huomannut, kuinka mielellään omat teini-ikäiseni tulevat takkatulen lämpöön sohvalle höpöttelemään päivän kuulumisia tai pyytämään hierontaa.

Töissä perheohjauksessa tapaan usein kiireen, arjen kuormituksen ja lasten levottoman käytöksen uuvuttamia vanhempia. Ja lapsia, joilla on jatkuvasta kiireestä ja suuren ryhmän hälinästä päällä suuri stressi ja ylikierrokset, mikä purkautuu ulos haastavana käyttäytymisenä. Eskarilaisen kuraattorina voin aika-ajoin tarjota lapselle rauhallisen hetken aikuisen kanssa kahdestaan. Näissä hetkissä tehdään toki monenlaista, mutta aina tarjoan lapselle mahdollisuuden rauhoittua esimerkiksi pallohieronnan, ihon rasvaamisen tai hengitysharjoituksen avulla. Lapset odottavat näitä hetkiä kovasti. Niin suuri on aikuisen jakamattoman huomion ja rauhallisen hengähdystauon kaipuu.

Ruuhkavuosia eläviä, väsyneitä vanhempia neuvon vähentämään kotoa ärsykkeitä ja luomaan arkeen edes pieni yhdessäolon hetki ruoanlaiton ja harrastusten välissä. Valoja himmentämällä ja digilaitteet sammuttamalla saavuttaa jo paljon. Pieni hellyystankkaus rauhoittaa sekä aikuista että lasta.

Entä jos tänä vuonna uuden saliharrastuksen sijaan lupaatkin tarjota itsellesi ja perheellesi enemmän rauhallista aikaa? Se, jos mikä on rakkauden teko niin itseäsi kuin läheisiäsi kohtaan.

Elina Reentie
Sosionomi (AMK)
Varhaiskasvatuksen
perheohjaaja
Joensuun kaupunki