Mietin monesti muutamia tahoja festareilla. Yksi porukka minua jaksaa ihmetyttää. Ne tyypit, jotka kulkevat ympäriinsä oranssilla Saappaan logolla varustettuina, kohtaavat ihmisiä, keskustelevat, kuuntelevat ja auttavat.
Taas pitää osallistua koko kansan harrastukseen ja päättää uudenvuodenlupaukset. Perinteisellä linjalla jos mennään, niin ainakin pitää lisätä urheilua, opiskella jotain – vaikka jokin uusi kieli, harrastaa kulttuuria, käydä Lapissa patikoimassa ja valvoa kesäyö ihastellen auringon nousua.
Kun ystävä tai työkaveri ei puhu uskonnosta, olemme taipuvaisia ajattelemaan, ettei uskonto olisi hänelle erityisen tärkeä. Kuitenkin monelle uskonnosta vaikenevalle uskonto on tärkeä.
”Yhteys edellyttää aitoa läsnäoloa, kykyä laittaa muut asiat sivuun ja keskittyä olemaan tässä ja nyt toisen kanssa.”
Huumeiden käyttö ei ole hyvä juttu. Kenenkään ei pitäisi käyttää ja kovasti toivon, että kukaan nuori ei siihen sortuisi.
Yksi suomalaisen rippikoulun suosion lähtökohta on nimenomaan siinä, että se ei ole vain Jeesus-ihmisille.
Myönteinen palaute, pelkkä myönteinen katsekin, kantaa elämässä pitkälle.
Hyvä luottamushenkilö ajattelee asioista laajasti ja uskaltaa kertoa mielipiteensä, mutta ei ole jääräpää. Mukaan toivon kaikenikäisiä, ja etenkin nuorten osallistuminen olisi hienoa.