Nuori mies astelee vähän horjuvin, määrätietoisin askelin kohti musta-oranssia telttaa. ”V***u, mitäs porukkaa te ootte?” Jaaha, miten tuohon nyt vastaisi? Sitten yllättäen löytyy fiksu ja järkevästi ajatteleva minä – kerron, ketä ollaan ja millä asialla. Saappaan porukoita. Ja juuri sinua ja muitakin varten.
Keskustelu lähtee hyvin rullaamaan. Nuori mies saa vettä ja kiittelee. On kuulemma hyvä saada välillä vettäkin. Niinpä – siitä ollaan samaa mieltä. Ei meillä mitään erityisiä erimielisyyden aiheita oikeastaan olekaan.
Kerrotaan kaiken jutustelun keskellä myös, mitä tämä Saapas-homma oikein on. Jutellaan, kuunnellaan, autellaan ja ollaan vaan täällä läsnä, missä ihmisetkin ovat. Nuori mies kuuntelee ja sanoo taas voimasanan saattelemana: ”Te teette v***un hyvää hommaa, hyvä että olette täällä.” Taas tuntuu, että ollaan samaa mieltä.
Tuossa yksi kohtaaminen useammasta sadasta, joita Ilosaarirockin aikana on tullut saapaslaisille vastaan. Moni kohdattiin rokkialueen ulkopuolella, osa myös alueella. Osa kohdattiin kaupungilla ja kävi joku meitä kohtaamassa siellä musta-oranssilla teltallakin.
Mietin monesti muutamia tahoja festareilla. Festarikävijä, usein vähän maistelleena, on hyvä ja arvokas ihminen. Hyviä keskusteluja syntyi. Hienoja ihmisiä, hienoja ajatuksia. Apuakin joku tarvitsi ja autoimmehan me. Oli muitakin upeita ihmisiä: järkkäreitä, jotka tekivät työnsä hienosti. Ei vain komennellen vaan myös auttaen ja ohjaten. SPR:n ihmiset tekivät oman tärkeän hommansa. Tapahtuman järjestäjillä on hieno tapa toteuttaa festarit, poliisi ja pelastuslaitos olivat upeiden ihmisten välityksellä läsnä. Siinä muutama taho, jotka tekivät festareista hyvän ja turvallisen, unohtamatta vapaaehtoisia ihmisiä eri toiminnoissa.
Yksi porukka kaikkien muiden tärkeiden ihmisten rinnalla jaksaa minua ihmetyttää. Ne tyypit, jotka kulkevat ympäriinsä oranssilla Saappaan logolla varustettuina, kohtaavat ihmisiä, keskustelevat, kuuntelevat ja auttavat. Jaksavat väsyneenäkin tehdä hyvää. Eivätkä tästä mitään näkyvää korvausta saa. Parikymmentä saapaslaista eri puolilta Suomea. Miten ne jaksavatkin? Valvovat yönsä, että toisilla olisi turvallista ja että kenellekään ei kävisi huonosti. Kaheleita lienevät, kun noin toimivat?
Sitten muistan: nämä ihmiset, Saappaan vapaaehtoiset, ovat auttamisen himon riivaamia ihmisiä. Toivottavasti tämä ihmistyyppi ei koskaan katoa.
Matti Nevalainen
erityisnuorisotyönohjaaja
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
matti.nevalainen@evl.fi