Kirkkotien verkkolehti on muuttanut uudelle sivustolle, jolle päivittyvät tuoreimmat artikkelit ja näköislehdet vuoden 2024 alusta lähtien.
Kirkkotien verkkolehti on muuttanut uudelle sivustolle, jolle päivittyvät tuoreimmat artikkelit ja näköislehdet vuoden 2024 alusta lähtien.
Tämän sivuston päivittäminen on loppunut. Täältä löydät lehden artikkelit joulukuusta 2018 joulukuuhun 2023. Sen jälkeen ilmestyneet artikkelit ovat uudella Kirkkotie.fi-sivustolla.
Tutustu uuteen verkkolehteen osoitteessa Kirkkotie.fi.
Vuosikymmenten tutkimustyö osoittaa, että pitkiä ja hyvinvoivia avioliittoja yhdistää seitsemän asiaa, joista vähintään yksi on eroavilla pareilla enemmän tai vähemmän rempallaan.
Vuosikymmenten tutkimustyö osoittaa, että pitkiä ja hyvinvoivia avioliittoja yhdistää seitsemän asiaa, joista vähintään yksi on eroavilla pareilla enemmän tai vähemmän rempallaan.
Mikä saa toiset parit pysymään pitkään ja tyytyväisinä yhdessä ja toiset eroamaan?
Vastausta kysymykseen on etsitty vuosikymmenten ajan tieteellisin menetelmin Washingtonin yliopiston avioliiton ja avioeron tutkimustilana toimineessa Rakkauslaboratoriossa (Love Lab). Primus motorina tutkimukselle on toiminut arvostettu parisuhdetutkija, psykologian emeritusprofessori John Gottman, joka sittemmin on jatkanut työtään pariterapiakeskus Gottman-instituutissa.
Tutkimusten Rakkauslaboratorio on asunto, jossa pariskunnat viettävät pari päivää tavallista arkeaan. Heidän vuorovaikutustaan tutkitaan monipuolisin menetelmin, kuten havainnoinnin, videoinnin, haastattelujen ja fysiologisten sensorien avulla. Laboratoriojakson jälkeen pareja seurataan, jotta saadaan selville, pysyvätkö parit yhdessä vai eroavatko he.
Jo ennen vuosituhannen vaihdetta tutkijatiimi onnistui ennustamaan laboratoriojaksolta saatujen havaintojen perusteella 90 % tarkkuudella, päätyykö pari eroon. Tutkimustyö on jatkunut ja tuottanut faktaa paitsi eroa ennustavista merkeistä, myös siitä, mitkä asiat yhdistävät pitkään ja tyytyväisinä avioliitossa pysyviä pareja.
Tutkimusten pohjalta Gottman on nostanut esiin seuraavat seitsemän periaatetta, jotka saavat suhteen toimimaan.
On varsin tavallista, että pitkissäkin suhteissa pariskunnan osapuolet ovat hämmästyttävän huonosti perillä puolisonsa elämän yksityiskohdista. Elämä on rutinoitunut esimerkiksi työn ympärille siten, että monilla on vain luonnosmainen käsitys kumppaninsa arkisista ilon-, pelon- ja stressinaiheista.
Hyvinvoivat parit sen sijaan ovat hyvin perillä puolisonsa elämästä. Heillä on yksityiskohtainen rakkauskartta, jolla Gottman viittaa siihen osaan ihmisaivoissa, johon on tallennettu tieto puolison elämään liittyvistä asioista. He muistavat toistensa elämän tärkeät menneet tapahtumat ja tulevaisuuden toiveet, ja he päivittävät jatkuvasti puolison elämään liittyviä faktoja ja tunnelmia.
Toisen tunteminen on paitsi rakkauden perusta, myös suojaava voimavara silloin, kun suhdetta kohtaa kriisi tai muutos. Ensimmäinen ohje pariskunnille onkin: Tarkentakaa ja syventäkää rakkauskarttojanne.
Kiintymys ja ihailu ovat kaksi ratkaisevinta elementtiä pitkäkestoisen suhteen ylläpitämisessä. Vaikka onnellisesti naimisissa olevat parit kokevat välillä ärtymystä puolisonsa piirteistä, he pitävät tätä yhä arvostuksen ja kunnioituksen arvoisena. He vaalivat ja hellivät toisiaan, mikä on ratkaisevaa suhteen ylläpitämiseksi.
Kiintymyksen ja ihastuksen ilmaiseminen on vastalääkettä halveksunnalle. Se suojaa paria joutumasta kielteisen, suhdetta vahingoittavan vuorovaikutuksen vangiksi. Toinen ohje parisuhdetyytyväisyyden ylläpitämiseen kuuluukin: Ravitkaa kiintymystä ja ihailua välillänne.
Onnellisen pariskunnan salainen ase on suhteen aktiiviset korjauspyrkimykset. Myös onnelliset parit riitelevät, mutta riidat eivät eskaloidu tuhoisiksi, sillä pariskunta käyttää aktiivisesti erilaisia korjausliikkeitä huomatessaan ristiriitatilanteen.
Korjaava ele voi olla mitä vain pahoittelusta huumoriin, kunhan se on toimiva käsillä olevassa tilanteessa. Näissä tilanteissa kummankin osapuolen rooli on tärkeä: ei riitä, että toinen tekee korjaavan eleen, toisen on osattava tarttua siihen.
Pariskunnan osapuolet lähettävät toisilleen pieniä pyyntöjä kontaktiin jatkuvasti. Se, miten kumppani niihin vastaa – kohti kääntymällä vai pois kääntymällä – on ratkaisevaa. Jutusteleeko pari aamiaispöydässä sanomalehteä lukiessa vai ei? Miten kumppani reagoi, kun puoliso kysyy, mitä pitikään tuoda kaupasta?
Gottmanin tiimin vastavihittyjen seurantatutkimuksessa parit, jotka pysyivät yhdessä kuuden vuoden seurannassa, käyttivät 86 % aikaa toista kohti kääntymisen eleisiin, kun taas eroavat parit vain 33 %. Toista kohti kääntyminen herättää vastavuoroista luottamusta ja romantiikkaa. Seurauksena on myönteinen lumipalloefekti.
Kolmas kehotus onkin: Kääntykää toisianne kohti.
Parisuhteen kestävyyden ja onnellisuuden kannalta on olennaisen tärkeätä, että parin osapuolet antavat toisen vaikuttaa itseensä. Vallan ei pidä olla vain toisella, vaan sen tulee olla jaettua.
Puolison mielipiteiden ja toiveiden ohittaminen tuo helposti suhteeseen Gottmanin Neljäksi maailmanlopun ratsastajaksi nimeämän kielteisen vuorovaikutuksen kierteen: kriittisyyden, puolustautumisen, tunteiden ylitulvimisen ja linnoittautumisen. Suhteet, joissa valtaa ei haluta jakaa kumppanin kanssa, muuttuvat usein itseään hajottaviksi.
Anna siis kumppanisi vaikuttaa sinuun, on neljäs neuvo parisuhteessa oleville.
Jokaisessa parisuhteessa on ristiriitoja ja olennaista on ymmärtää, että kielteiset tunteet ovat tärkeitä.
Ristiriitatilanteissa on turha lähteä kiistelemään, kumpi osapuoli on oikeassa. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta kritiikin ei pidä koskea kumppania itseään.
Ristiriitoja aiheuttavat usein esimerkiksi netinkäyttö, stressi, seksi, ajankäyttö, raha-asiat ja kotityöt. Olennaista on ottaa asia puheeksi pehmeään sävyyn, ja jos tilanne menee huonoon suuntaan, käyttää aktiivisesti korjausyrityksiä ja vastata niihin.
Tunteiden kuumetessa olisi tärkeää opetella rauhoittamaan itseään ja kumppaniaan. Kompromissihalukkuus auttaa ratkaisujen löytämisessä. Suhteen epäkohdat ja hankalat tunteet kannattaa käsitellä liikoja viivyttelemättä, jotta ne eivät kasva korkoa.
Viides ohje pareille kuuluu: Ratkaiskaa ratkaistavissa olevat ongelmat.
Jopa 69 % parisuhteiden ristiriidoista on ikuisuusongelmia. Olennaista on ymmärtää, että niitä ei tarvitse ratkaista voidakseen elää tyydyttävässä parisuhteessa.
Lukko saattaa syntyä paitsi ison asian kuten lasten hankkimisen tai uskonnollisen vakaumuksen, myös pienen asian, kuten serviettien taittelun, ympärille. Pienen asian takana on yleensä jokin isompi asia, joka tulisi ensin löytää.
Lukkiutumisessa on kyse siitä, että kummallakin on unelma, jota toinen ei tunnista tai kunnioita. Ensimmäinen askel lukkiutuneen asetelman purkamisessa on unelmiin tutustuminen. Tavoitteena on ymmärtää, miksi asia on toiselle tärkeää – arvostelematta – ja jos mahdollista, tukea unelmassa.
Lukon avaamisessa on tärkeää tarpeen tullen keskittyä jäähdyttelemään ja pehmentämään tunnelmaa ja hyväksyä erilaiset tulokulmat asiaan. Tämän jälkeen voi tehdä tilapäisen kompromissin, joka mahdollistaa sovinnollisen keskustelun aiheesta. Lopuksi on tärkeää kiittää yhteisestä lukon purkamisesta.
Kuudes ohje kuuluu: Murtakaa lukkiutuneet asetelmat.
Kaikkein vahvimmissa liitoissa parilla on myös syvä tunne yhteisestä, jaetusta merkityksestä.
Parit tukevat toisiaan heidän eri rooleissaan ja rakentavat aktiivisesti yhteistä merkitystä luomalla rituaaleja ja symboleja, jotka vahvistavat suhdetta ja yhteyden, yhteisen elämännäyn ja tarkoituksen tunnetta. Rituaalit ja symbolit voivat liittyä esimerkiksi sukujen perinteisiin, juhlapyhiin, uskontoon tai vaikkapa rakasteluun tai tapaan syödä sunnuntailounas yhdessä.
Syvää kokemusta yhteisestä, jaetusta merkityksestä rakentavat myös yhteiset arvot ja yhteiset tavoitteet, jotka voivat olla niin konkreettisia kuin henkisiäkin.
Seitsemäs näkökulma parisuhteen hyvinvoinnin edistämiseksi onkin: Luokaa jaettu, syvempi merkitys yhteiselle elämälle.
Virpi Hyvärinen
Lähteet:
Gottman John M.; Silver, Nan: The Seven Principles for Making Marriage Work (Seven Dials 2018, alkuperäisteos 1999)
Gottman, John M.; Gottman, Julie; DeClaire Joan: Kuinka uudistat avioliittosi (Rasalas-Kustannus 2007)
Enolaisella Maiju Ahlholmilla on pitkä kokemus musiikinopettajan työstä. Vapaa-ajallaan hän viihtyy luovien harrastusten parissa ja seurakunnan toiminnassa.
Enolaisella Maiju Ahlholmilla on pitkä kokemus musiikinopettajan työstä. Vapaa-ajallaan hän viihtyy luovien harrastusten parissa ja seurakunnan toiminnassa.
Hanna Pekkanen
Kaikille lapsille avoimet ja maksuttomat seurakuntien lasten kuorot ja musaryhmät tukevat muun muassa lasten sosiaalisia taitoja. Esimerkiksi Rantakylässä musisoi Trioli, Enossa lasten musaryhmä.
Kaikille lapsille avoimet ja maksuttomat seurakuntien lasten kuorot ja musaryhmät tukevat muun muassa lasten sosiaalisia taitoja. Esimerkiksi Rantakylässä musisoi Trioli, Enossa lasten musaryhmä.
– Joskus vuosia sitten mietimme lapsikuorolle jotakin napakkaa nimeä, mutta kaikki kivat nimet tuntuivat olevan jo varattuja. Trioli kuulostaa hauskalta, melkein tivolilta, mutta länsimaisessa musiikissa sillä tarkoitetaan kolmesta saman kestoisesta nuotista muodostuvaa rytmistä kuviota. Ehkäpä nimessä voi kuulla myös kristinuskon kolminaisuusoppiin liittyviä merkityksiä, kertoo Trioli-kuoroa vetävä kanttori Pasi Karjalainen Rantakylän seurakunnasta.
Alakoululaisista muodostuvassa Triolissa lauletaan pääsääntöisesti mukaansa tempaavia, iloisia, uudempia hengellisiä tai vähemmän hengellisiä lastenlauluja sekä soitetaan rytmi- ja laattasoittimia. Boomwhackereitakin on kokeiltu. Väliin saatetaan heittää jokin kiva laulu- tai rytmileikki. Kuoro laulaa ja esiintyy esimerkiksi perhemessuissa Rantakylän kirkossa.
Enon seurakunnan lasten musaryhmässä lauletaan lauluja laidasta laitaan. Kanttori Hanna Autio kertoo, että lapset ihastuivat muun muassa Klamydian Pyyntö-lauluun, jonka Jannika B:kin on esittänyt. Toisaalta musaryhmä on laulanut muun muassa Sinä, minä ja maailma -messun lauluja sekä Lasten virsiä. Laulamisen lisäksi ryhmässä liikutaan ja kokeillaan soittamista laatta- ja rytmisoittimilla. Ryhmä esiintyy perhemessuissa ja muissa lasten tapahtumissa.
Sekä Trioli-kuoro että lasten musaryhmä ovat avoimia kaikille lapsille ilman pääsykokeita tai muita ehtoja. Toisin kuin monet lasten harrastukset, seurakunnan lapsikuorotoiminta on myös maksutonta.
Lapsiryhmän ohjaaminen on sekä Karjalaisen että Aution mielestä palkitsevaa mutta välillä haastavaa ja kuluttavaa.
– Lapset ovat omia persooniansa. Lapsissa on aitoutta ja välittömyyttä. He oppivat nopeasti asioita, mutta jos säestyskuvio laattasoittimella ei onnistu, saattaa seurata mökötys, Autio sanoo.
Karjalainen toteaa, että lapsilta saa välitöntä palautetta. Aikuisen onkin jaksettava heittäytyä ja laittaa itsensä likoon sataprosenttisesti joka hetki.
Autio toivoo, että lapsille jäisi laulamisen ja laulujen sanoitusten kautta turvallinen jälki Jumalan huolenpidosta.
– Laulamisen hyödyt ovat tulleet aivotutkimuksen kautta esille. Laulaminen tukee monenlaisia taitoja ja ryhmässä toimiminen sosiaalisia taitoja. Musiikin kautta jaettu kokemus on arvokas, Autio sanoo.
Lisäksi seurakunnan iäkkäämmälle väelle on tärkeä nähdä ja kuulla lapsia laulamassa perhemessussa. Lapset tuovat tilaisuuksiin iloa ja elämän makua, toivoa siitä, että tulee uusia sukupolvia.
Pasi Karjalainen lisää, että yhdessä laulaminen luo yhteisöllisyyden tunnetta ja madaltaa kynnystä ilmaista itseään laulamalla.
– Seurakunnan lapsikuoro on hieno mahdollisuus osallistaa myös perheet mukaan seurakunnan toimintaan. Yhteys omaan kotiseurakuntaan voi löytyä monenlaisia polkuja pitkin.
Tea Ikonen
Löydät tietoa seurakuntasi lasten musiikkiryhmistä Kirkkotien kevätliitteestä.
Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen työpaikkapappi Sanna Kauppinen kohtaa tehtävässään ihmisiä, joiden työssä voi milloin tahansa tulla eteen hyvin rankkoja tilanteita.
Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen työpaikkapappi Sanna Kauppinen kohtaa tehtävässään ihmisiä, joiden työssä voi milloin tahansa tulla eteen hyvin rankkoja tilanteita.
Työpaikkapappi Sanna Kauppinen on Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella tuttu kasvo. Hän on mukana yhteisön arjessa ja vierailee säännöllisesti Noljakan pelastusasemalla keskustelemassa henkilöstön kanssa.
– Kun työpaikkapappi haahuilee käytävillä ja tarjoutuu keskustelukumppanuuteen milloin se ihmisille sopii, niin löytyy asioita, joihin voi tarjota näkökulmaa, Kauppinen kuvailee.
Pelastuslaitoksen työntekijät näkevät paljon ikäviä asioita työssään. Työpaikkapappia saa vetää hihasta silloin kun tarve on. Papilla on vaitiolovelvollisuus ja hän ei kirjaa käytyjä keskusteluja muistiin.
Kauppinen korostaa, että kirkon virka on palveluvirka.
– On hyvä kuulostella ihmisten tarpeita, mutta myös proaktiivisesti tarjota itseään keskustelukumppaniksi niihin tilanteisiin, joissa ei kenestäkään kovin ehjältä tunnu.
Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on osa Siun Sotea. Yhteistyö pelastuslaitoksen kanssa on Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteiskunnallista työtä.
Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselle työpaikkapappi ja -diakoni ovat läntisen toiminta-alueen päällikkö Elina Silvennoisen mukaan tärkeä resurssi henkistä jaksamista tukevassa toiminnassa, kuten jälkipurkutoiminnassa raskaan tehtävän jälkeen. Jälkipurkuohjaajaksi koulutetut Sanna Kauppinen ja Pielisensuun seurakunnan johtava diakonian viranhaltija Saila Musikka ovat käytettävissä jälkipurkutoiminnassa pelastuslaitoksen oman purkajaresurssin lisäksi.
– Pelastuslaitoksella on ennalta määritelty tilanteet, joissa jälkipurku tulee pitää, ja siihen osallistuvat kyseisellä tehtävällä olleet työntekijät. Tällaisia ovat esimerkiksi lapsipotilaan vakava sairastuminen tai väkivaltatilanteet auttajia kohtaan, Silvennoinen kuvailee.
Työntekijän kuolemantapauksen sattuessa vainajalle pidetään Pelastuslaitoksella suruohjeen mukaisesti muistotilaisuus, jossa oma pappi on mukana.
Sanna Kauppinen on lisäksi mukana posttraumatyössä. Ensihoito- ja pelastushenkilöstölle järjestetään vuosittain kolmen päivän mittaisia posttraumatyöpajoja. Valtakunnallisessa työpajamallissa on tiivis yhteys pelastuslaitoksen, poliisin ja hätäkeskuslaitoksen kanssa.
– Jos osuu kovaa, niin sen äärelle on hyvä pysähtyä, toteaa Kauppinen.
Hän kantaa huolta siitä, minkälainen kuva nuorille välittyy työelämästä. Onko työ inhimillistä?
– Me pidämme yhdessä huolta siitä, että sillä ihmisellä, joka on ammattivaatteen sisällä, on lupa pysyä ihmisenä, Kauppinen vakuuttaa.
– Kirkon yhteistyö viranomaisten kanssa on ollut laajaa ja pitkäaikaista. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut, mutta on ymmärretty, että kirkon työ on ollut yksi henkisen kriisinkestävyyden peruspilari. Kirkossa on ihmisiä, jotka ottavat vastaan toisten ihmisten hätää, Sanna Kauppinen sanoo.
Hengellisyydestäkin saa halutessaan puhua. Työntekijä voi luottaa siihen, että työpaikkapapilla on tilannetajua.
– Minä en koskaan tiedä, minkälaisia ”kirkon karmeja” kannan kaulassani. Jos toisella on aiemmin ollut huono kohtaaminen kirkon työntekijän kanssa, on tärkeää, että hän tulee kuulluksi, Kauppinen kertoo.
Pappi menee haastaviin tilanteisiin usein yksin, kun taas monessa muussa ammattiryhmässä toimitaan työpareina. Kauppiseltakin kysellään, kuinka hän jaksaa työssään. Hän vastaa rukoilevansa kaikkien kohdattujen puolesta. Työnohjaus on toimivaa, ja papin työtä tuetaan vahvasti myös pelastuslaitosyhteisön puolelta.
– Minun oma uskoni johdatukseen, ihmeisiin ja ylösnousemukseen on vahvistunut pelastuslaitoksella.
Hanna Pekkanen
Kiihtelysvaaran uuden kirkon hirsirunko on valmistunut syksyn aikana, ja seuraavat kuukaudet rakennuksella työskennellään kattorakenteiden kimpussa.
Kiihtelysvaaran uuden kirkon hirsirunko on valmistunut syksyn aikana, ja seuraavat kuukaudet rakennuksella työskennellään kattorakenteiden kimpussa.
– Tällä hetkellä on hyvä tilanne. Olemme aikataulussa, jopa hieman edellä. Se on hyvä, koska nyt meillä on varaa mahdollisiin sääriskeihin ja muihin viivytyksiin, toteaa Kiihtelysvaaran kirkon rakennustoimikunnan puheenjohtaja ja rakennuttaja Esa Mustonen Protiimi Oy:stä.
Kirkon hirsirunko on valmistunut syksyn aikana, ja ennen joulukuun puoliväliä rakennuksella päästiin asentamaan yläpohjan CLT-elementtejä. Ne ovat tukevia ja kestäviä puulevyjä, jotka koostuvat useista ristiin liimatuista puulevykerroksista.
Yläpohjan asentaminen on säälle altis rakennusvaihe, jota tuuli voi vaikeuttaa. Kirkko on ympäröity sääsuojalla, jolla estetään veden ja lumen pääsy rakenteisiin. Sääsuojaa joudutaan kuitenkin aukomaan kattoristikoiden ja yläpohjan asentamisen aikana, sillä elementit nostetaan paikoilleen yläkautta. Ne asennetaan väliaikaisen tukitornin varaan.
Harjakorkeutensa kirkko saavuttaa keväällä, kun varsinainen kattolyhty saadaan asennettua. Se nostetaan paikalleen kokonaisena elementtinä.
Mustonen arvioi kattorakenteiden turvallisen asentamisen olevan yksi rakentamisen kriittisimpiä vaiheita. CLT-elementit asennetaan hyvin jyrkkään kulmaan tornin päästä.
– Jyrkässä kulmassa olevat rakenteet ja siellä työskentely vaikeassa asennossa on yksi haaste. Ja haastava on myös rakenne kokonaisuudessaan; lyhtyrakenne ja tukitornin varaan rakentaminen, Mustonen sanoo.
Rakennuksella työskentelee talven aikana työvaiheesta riippuen 5–10 rakentajaa. Hirsirungon rakentamisen aikana heitä on ollut noin viisi, kattorakenteiden nostovaiheessa vahvuus on hieman suurempi.
Rakentaminen on sujunut tähän asti hyvin, joskin vanhasta kirkosta säilyneen viinikellarin sijainti aiheutti perustusvaiheessa mietintää. Kellarin seinärakenteet olivat paksumpia kuin odotettiin, ja sen vuoksi perusrakenteita jouduttiin hieman muuttamaan. Siitä selvittiin Mustosen mukaan kuitenkin kohtuullisesti, eikä säädöllä ollut vaikutusta loppuaikatauluun.
Sääsuoja helpottaa rakentamista ja kosteuden hallintaa, mutta sen katolta pitää poistaa lunta, jotta suoja kestää. Ihan hieno lumipöly livahtaa sääsuojankin sisään, mutta tilanne on kuitenkin Mustosen mukaan hallittavissa ja kosteutta seurataan. Pakkaslumi ei ole niin paha kuin vesi.
Uuden kirkon rakentamista on nyt takana melkein viisi kuukautta, sillä rakennustyöt alkoivat heinä-elokuun vaihteessa perustusvaiheella. Kirkko rakennetaan vuonna 2018 tuhopoltetun vanhan kirkon paikalle, ja sen arvioidaan valmistuvan vuoden 2024 loppuun mennessä.
Rakennuksessa yhdistyy vanha suomalainen ristikirkkoperinne nykyaikaisen talotekniikan ja tilaratkaisujen kanssa. Kaikki seurakunnan toiminnot jumalanpalveluksista kerhoihin ja ruuanlaittoon sijoittuvat samaan rakennukseen.
Kirkon saliin on suunniteltu 120 istumapaikkaa. Väliovet avaamalla lisätilaa saadaan kahvitilasta ja lasten kappelista, jolloin tilaa on parhaimmillaan 280 henkilölle. Etuosan kuoriin sijoitetaan vanhasta kirkosta pelastettu alttaritaulu.
Tea Ikonen
Uskonnollisuuden tutkimuksessa yllättävä tutkimustulos viime vuosilta on se, että nuoret pojat ovat Suomessa nykyään uskonnollisempia kuin nuoret tytöt.
Tutkijan työssä harvoin törmää mihinkään täysin odottamattomaan. Sen sijaan useimmiten tutkimus vahvistaa sitä, mitä osasi ounastella aikaisemman tietämyksen kanssa. Tutkimuksessa yksi luotettavuuden indikaattori on myös se, että tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Jos jotain päinvastaista ilmenee, yleensä ensimmäinen kysymys on, että tuliko tehtyä väärin tai onko aineisto jotenkin vinoutunut.
Uskonnollisuuden tutkimuksessa yllättävä tutkimustulos viime vuosilta on se, että nuoret pojat ovat Suomessa nykyään uskonnollisempia kuin nuoret tytöt. Ja eivät pelkästään uskonnollisempia kuin tytöt, vaan myös uskonnollisempia kuin aikaisemmin. Kansainvälisestikin muutos on yllättävä. Uskonnon tutkimuksessa yhtenä selkeimmistä ilmiöistä on pidetty sitä, että naiset ovat uskonnollisempia kuin miehet. Erityisen selvästi naisten vahvempi uskonnollisuus näkyy kristillisyyden piirissä ja maissa, joissa kristinusko on valtauskonto.
Aineisto toisensa jälkeen on kertonut kuitenkin poikien uskonnollisuuden vahvistumisesta. Se näkyy erityisen selkeästi peräti 100 000 rippikoulunuorelta ja isoselta vuosina 2019–2023 kerätyssä aineistossa. Aineisto on poikkeuksellisen suuri ja niin kattavasti kerätty, ettei mistään otoksen vinoutumasta voi olla kysymys. Vuonna 2023 kerätyssä aineistossa rippikoulupojista puolet kertoi uskovansa Jumalaan, tytöistä noin joka kolmas. Vastaava ero näkyy myös isosten keskuudessa. Poikien keskuudessa on nähtävissä myös selkeä kasvu niiden määrässä, jotka uskovat. Sama näkyy myös kokemuksissa siinä, että erityisesti nuoret pojat kokevat rippikoulun omaa uskoaan vahvistavana. Nuoret pojat ovat myös selvästi paremmin voivia kuin nuoret tytöt.
Mistä poikien uskonnollisuuden vahvistumisessa on kysymys? Nuorilta itseltään kysyttäessä nuoret nostavat esiin pohdintaa siitä, että poikien keskuudessa olisi ”cool” olla uskova ja että kristinusko voisi antaa mahdollisuutta ilmaista maskuliinisuutta hyväksytysti aikana, jolloin se ei muuten tunnu olevan huudossa. Yksi selittäjä voi olla myös siinä, että rippikoulu ajoittuu nykyään paremmin nuorten poikien kehitysvaiheeseen ja tytöille puolestaan rippikoulu tulee nykyään liian myöhään. Tai ehkä kyse on siitä, mistä Johanneksen evankeliumikin puhuu: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.”
Kati Tervo-Niemelä
käytännöllisen teologian professori
Itä-Suomen yliopisto
kati.tervo-niemela@uef.fi
Avoimuus vaatii aina vastavuoroisuutta. Kun molemmat osapuolet ovat rehellisiä ja ottavat toisen huomioon, olemisesta ja tekemisestä tulee helpompaa.
Tänä talvena on käyty monia keskusteluja itärajan sulkemisesta ja avaamisesta. Tilanne on saanut minut pohtimaan avoimuuden merkitystä laajemminkin. Miten tärkeitä avoimuus ja luottamus ovat kansainvälisissä suhteissa, mutta myös henkilökohtaisessa elämässämme ja työpaikoillamme.
Ilman avoimuutta ei ole mahdollista rakentaa luottamusta. Kun jaamme ajatuksia ja kokemuksia toisillemme, pystymme helpommin puhaltamaan yhteen hiileen. Avoin ja rehellinen puhe ei ole joka tilanteessa helppoa, mutta kokemukseni mukaan se kannattaa. Kun uskallamme puhua vaikeistakin asioista, voimme välttää väärinkäsityksiä sekä kotona että töissä.
Avoimuus vaatii aina vastavuoroisuutta. Kun molemmat osapuolet ovat rehellisiä ja ottavat toisen huomioon, olemisesta ja tekemisestä tulee helpompaa. Jos toisella onkin aivan omat pelisääntönsä, tilanne on hankalampi. Epärehellinen keskustelukumppani aiheuttaa pettymyksen kerta toisensa jälkeen.
Sen sijaan luottamuksellinen yhteistyö voi parhaimmillaan johtaa aivan uusiin ajatuksiin ja ideoihin. Kun jaamme tietoa, tuomme esiin erilaisia näkemyksiä ja suhtaudumme avoimesti toisten esittämiin ajatuksiin, saatamme löytää paremman ratkaisun kuin mihin olisimme yksin pohtiessamme yltäneet. Tämän vuoksi seurakunnissakin päätöksiä tehdään yhdessä.
Viestinnän edustajana avoimuus on minulle erityisen tärkeää. Siksi olenkin ilahtunut siitä, että Joensuun seurakunnissa otetaan käyttöön sähköinen järjestelmä, jonka avulla kuka tahansa pääsee tutkimaan kokousten esityslistoja ja päätöksiä kaikille avoimilla verkkosivuilla. Avoin viestintä kannustaa osallistumaan ja vaikuttamaan. Jos haluat tutustua tarkemmin seurakuntien päätöksentekoon, käy kurkkaamassa verkkosivua domus.evl.fi.
Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
On aika jakaa kiitosta kaikille vapaaehtoisille, jotka ovat vuosien varrella mahdollistaneet tapahtuman onnistumisen, jo neljännesvuosisadan ajan, joka joulu.
Vuonna 1997 Joensuun seurakunnan diakonit miettivät, mitä yksin, syystä tai toisesta, joulua viettävät ihmiset tekevät, ajattelevat ja kokevat tuon kristikunnan suuren juhlan aikana?
On tieteellisesti tutkittu, näin radiosta kuulin, että yksinäisyys voi jouduttaa ennenaikaista kuolemaa; riski on yhtä suuri kuin jos ihminen polttaisi kymmenkunta tupakkaa päivässä. Tosiasia on, että kun ihminen alkaa sulkeutua ja eristäytyä sosiaalisista suhteista, eivät asiat välttämättä ole hyvin.
Perinteisesti joulu mielletään yhteisölliseksi juhlaksi, etenkin lähiyhteisön kanssa vietettäväksi. No mitäpä diakoniatyöntekijät Timo Tuulenkari ja Risto Määttänen tekivät sen asian eteen, ettei ihmisen välttämättä tarvitse viettää jouluaan yksin silloin, kun lähiyhteisöä ei ole jakamassa tuota juhlaa?
Joulun alla vuonna 1997 kutsuttiin Noljakka−Marjala-alueen ihmisiä silloiselle Sinkkolan asukastalolle aattoiltaa viettämään ateriayhteyden merkeissä, yhteisöllisesti. 27 ihmistä otti kutsun vastaan. Jo tuolloin maittavan aterian meille valmisti vapaaehtoinen kokki. Jatkossakin vapaaehtoisten rooli on muodostunut merkittäväksi.
Tuo ilta oli merkityksellinen jatkon suhteen. Seuraavaksi jouluksi heitimme haasteen Rantakylän seurakunnalle. Diakoniatyöntekijä Marja Liisa Liimatta otti haasteesta kopin ja haastoi toimintaan mukaan silloisen Kansalaistalon. Näin verkosto laajeni, ja seuraavana jouluna taisimme jo rakentaa ensimmäistä varsinaista yhteisöllistä Joulumaa-ruokailutapahtumaa.
Joulumaa oli työnimi asiakokonaisuudelle, mutta kuten niin usein, työnimi jäi elämään ja pysyväksi nimeksi. Ruokailukokonaisuus järjestettiin aluksi niin, että se kattoi suurin piirtein eri kaupunginosat silloisessa Joensuussa. Yhteisöllinen ruokailutapahtuma oli jouluaattona yhtäaikaisesti Rantakylän kirkolla, keskustassa Kansalaistalolla, Marjalan koululla ja Siniristin toimipaikassa Penttilässä.
Työryhmässä olivat tuolloin edustettuina Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnat sekä Aktiiviset työtähakevat ry:n, Kansalaistalon, SPR:n, A-killan ja Joensuun ortodoksisen seurakunnan edustajat. Työryhmä oli laaja ja rahaa oli vähän, mutta aina vain saimme eräänlaisen joulun ihmeen aikaiseksi.
Nykyisin taustaryhmässä vaikuttavat Soroppi ry, Joensuun Arjesta-Selviytyjät ry, Joensuun ortodoksinen seurakunta ja Joensuun ev.lut. seurakunnat. Taustatoiminta on organisoituneempaa ja rahaa on, ei paljoa, mutta hiukan enemmän tilillä.
Kun kymmenen vuotta oli tulossa täyteen, päätimme pitää juhlaruokailun keskitetysti, uudehkon Lyseon yläasteen tiloissa. Lupaprosessit etenivät, asiat järjestyivät ja kymmenvuotisjuhlat toteutuivat. Lyseon peruskoulu on siitä saakka ollut Joulumaa-yhteisötapahtuman pitopaikka ja niin oli myös jouluna 2023 – jo 25. kerran.
Tänäkin jouluaattona kokoonnuttiin nauttimaan hyvästä ruuasta, jouluisesta musiikista ja hyvästä seurasta. Toivon, että tuo ohikiitävä hetki voimaannuttavaa yhdessäoloa jaksaa kantaa myös arjen keskelle hyvinä muistoina ja lämpiminä ajatuksina.
Ei tämä yksinäisyyden ongelmaa poista kokonaisuudessaan. Mutta jospa se on elämässä pieni hetki, joka saa mielet jaksamaan ja jatkamaan. Jo varsin varhaisessa vaiheessa myös perhekuntia osallistui ruokailutapahtumaan. Olkaa edelleen tervetulleita.
On aika jakaa kiitosta kaikille vapaaehtoisille, jotka ovat vuosien varrella mahdollistaneet tapahtuman onnistumisen, jo neljännesvuosisadan ajan, joka joulu. Edelleen vapaaehtoiset kokit valmistavat ruuan, vapaaehtoiset tiskaavat, järjestelevät ja siivoavat paikat, ja elävästä musiikista vastaavat vapaaehtoiset. On aivan uskomatonta, että yhä edelleen näin on ja tapahtuu. Ilman teitä tapahtuman järjestäminen ei onnistuisi. Kiitos.
Kiitokset myös kaikille lahjoittajille: tavaran lahjoittajille, rahalahjoituksien antajille, tilojen lainaajille. Olette merkittävä osa tapahtuman toteuttamista. Kiitokset myös kaikille ihmisille, jotka olette rohkeasti lähteneet liikkeelle ja tulleet yhteiseen hetkeen nauttimaan antimista ja tekemään tilaisuuksista ainutlaatuisia. Rohkaisseet itseänne ja toisianne. Kiitos ateriayhteydestä.
Risto Määttänen
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteiskuntatiimin jäsen
Korjaus 8.1.2024: Joulumaan taustaryhmässä vaikuttaa myös PKKT ry.
Tulevaisuus ja toivo ovat Jumalan tahdon kuuntelemisessa, noudattamisessa, mutta myös Jumalan lupauksessa. Siunaus, pelastus kantaa ja kannattelee elämässä.
Tarina Nooan arkista kertoo Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ihmiselle antamasta lupauksesta. Kertomuksen painopiste ei ole maailman tuhossa, vaan toivon ja tulevaisuuden näköaloissa. Nooa rakensi Jumalaan uhkarohkeastikin luottaen arkin; löysi vaikeuksien jälkeen kuivaa maata, saattoi aloittaa normaalielämän uudelleen Jumalan lupaukset korvissaan. Ihmisen työ jatkuu, myös tänä vuonna – kylvö, korjuu, mikä sitten työnä onkin. Tulevaisuus mielessämme mietimme, mikä on se arkki, joka vie meidät elämän vaikeuksien läpi, suojaa ja pitää huolta.
Se arkki on Jumalan lupaus, Jumalan tahdon kuuleminen ja toteuttaminen. Jumalan tahdon todesta ottaminen, tahdon, joka kiteytyy Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen. Se ei ole menettänyt vanhanaikaisena mitään tärkeydestään. Tulevaisuus ja toivo ovat Jumalan tahdon kuuntelemisessa, noudattamisessa, mutta myös Jumalan lupauksessa. Siunaus, pelastus kantaa ja kannattelee elämässä.
Nooalle arkki oli turvan paikka, mutta kun aika tuli, ei jääty taivastelemaan tuhoutunutta maailmaa, vaan alettiin tehdä työtä ja rakentaa sitä, mikä oli tuhoutunut. Kuluneena vuonna rukoukset rauhan puolesta ja oman maamme puolesta ovat sakeana nousseet Luojan luo. Uusi vuosi 2024 on epävarma ja herättää paljon erilaisia huolia – aina toimeentulosta rauhan säilymiseen. Mitä siinä kristittykään, yhtä huolissaan kuin muut, voi tehdä?
Jokainen voi valita, jääkö ikävien uutisten vangiksi ja lamaantuu pelon ja huolen keskelle vai kääntääkö katseensa siihen, mikä on hyvin ja mitä voi itse tehdä hyvän eteen. Ehkä huolen voi kääntää toiminnaksi. Maailmanrauha ja kansakunnan toimeentulo ovat toki liian iso taakka yhden ihmisen harteille. Sinunkin harteillesi. Mutta entä jos katsoisi ihan lähelle? Mitä ja ennen kaikkea kuka ja keitä siinä lähellä on, joille sinä olet tärkeä, joiden elämään voit tuoda toivoa, valoa ja iloa?
Kaija Santti
seurakuntapastori
Joensuun seurakunta
Kirkkotie 