Tutkijan työssä harvoin törmää mihinkään täysin odottamattomaan. Sen sijaan useimmiten tutkimus vahvistaa sitä, mitä osasi ounastella aikaisemman tietämyksen kanssa. Tutkimuksessa yksi luotettavuuden indikaattori on myös se, että tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Jos jotain päinvastaista ilmenee, yleensä ensimmäinen kysymys on, että tuliko tehtyä väärin tai onko aineisto jotenkin vinoutunut.
Uskonnollisuuden tutkimuksessa yllättävä tutkimustulos viime vuosilta on se, että nuoret pojat ovat Suomessa nykyään uskonnollisempia kuin nuoret tytöt. Ja eivät pelkästään uskonnollisempia kuin tytöt, vaan myös uskonnollisempia kuin aikaisemmin. Kansainvälisestikin muutos on yllättävä. Uskonnon tutkimuksessa yhtenä selkeimmistä ilmiöistä on pidetty sitä, että naiset ovat uskonnollisempia kuin miehet. Erityisen selvästi naisten vahvempi uskonnollisuus näkyy kristillisyyden piirissä ja maissa, joissa kristinusko on valtauskonto.
Aineisto toisensa jälkeen on kertonut kuitenkin poikien uskonnollisuuden vahvistumisesta. Se näkyy erityisen selkeästi peräti 100 000 rippikoulunuorelta ja isoselta vuosina 2019–2023 kerätyssä aineistossa. Aineisto on poikkeuksellisen suuri ja niin kattavasti kerätty, ettei mistään otoksen vinoutumasta voi olla kysymys. Vuonna 2023 kerätyssä aineistossa rippikoulupojista puolet kertoi uskovansa Jumalaan, tytöistä noin joka kolmas. Vastaava ero näkyy myös isosten keskuudessa. Poikien keskuudessa on nähtävissä myös selkeä kasvu niiden määrässä, jotka uskovat. Sama näkyy myös kokemuksissa siinä, että erityisesti nuoret pojat kokevat rippikoulun omaa uskoaan vahvistavana. Nuoret pojat ovat myös selvästi paremmin voivia kuin nuoret tytöt.
Mistä poikien uskonnollisuuden vahvistumisessa on kysymys? Nuorilta itseltään kysyttäessä nuoret nostavat esiin pohdintaa siitä, että poikien keskuudessa olisi ”cool” olla uskova ja että kristinusko voisi antaa mahdollisuutta ilmaista maskuliinisuutta hyväksytysti aikana, jolloin se ei muuten tunnu olevan huudossa. Yksi selittäjä voi olla myös siinä, että rippikoulu ajoittuu nykyään paremmin nuorten poikien kehitysvaiheeseen ja tytöille puolestaan rippikoulu tulee nykyään liian myöhään. Tai ehkä kyse on siitä, mistä Johanneksen evankeliumikin puhuu: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.”
Kati Tervo-Niemelä
käytännöllisen teologian professori
Itä-Suomen yliopisto
kati.tervo-niemela@uef.fi