Ensimmäisen vuoden lukio-opiskelija Hanna Kurttila valittiin alkuvuodesta Lyseon lukion opiskelijakunnan johtoon. Tuore puheenjohtaja haluaa mm. lisätä kiinnostusta opiskelijakunnan toimintaan ja järjestää tapahtumia, jotka auttavat jaksamaan arkiaherruksessa.
Ensimmäisen vuoden lukio-opiskelija Hanna Kurttila valittiin alkuvuodesta Lyseon lukion opiskelijakunnan johtoon. Tuore puheenjohtaja haluaa mm. lisätä kiinnostusta opiskelijakunnan toimintaan ja järjestää tapahtumia, jotka auttavat jaksamaan arkiaherruksessa.
1. JÄRJESTÖTOIMINTA. Opiskelijakunnan toiminta ja järjestötoiminta ovat aina kiinnostaneet minua. Yläasteellakin toimin opiskelijakunnan hallituksessa, joten minulla oli käsitys siitä, millaista tämä työ olisi. Minusta on mukavaa, että opiskelun ohessa on myös muuta tekemistä. Hallitustyö on kivaa. Minä pidän opiskelijakunnan toimintaa erittäin hyödyllisenä tulevaisuutta varten. Tässä saa harjoiteltua mm. puheenpitämistä, mikä on aika vaikeaa ja jännittävääkin.
2. VAIKUTTAMINEN. Oppilaskunnassa pääsee vaikuttamaan oman koulun asioihin ja tapahtumiin. Puheenjohtajana haluan tuoda hallitustoimintaa enemmän esille ja tehdä siitä kiinnostavaa. Toivoisin, että mahdollisimman moni lähtisi mukaan. Asioita voi viedä pidemmälle esimerkiksi Joensuun nuorisovaltuuston kautta. Mielestäni Joensuussa on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa nuorten asioihin. Joensuu on nuorille hyvä kaupunki. Kaupungissa voisi kuitenkin olla enemmän hengailupaikkoja nuorille.
3. TYÖTAAKKA. Lukio on kieltämättä rankkaa. Kaikki tietävät, että lukion kolme vuotta ovat nuoren elämässä ehkä se rankin kohta. On kuitenkin hyvä muistaa, että lukiossa kaikki olemme samassa veneessä. Työtä on paljon ja kolme vuotta on lyhyt aika opiskella kaikki ylioppilaskirjoituksissa tarvittavat asiat.
4. RENTOUTUMINEN. Koululla on paljon erilaisia tiloja, joissa voi rentoutua ja purkaa opiskelun tuomia paineita. Esimerkiksi loungeen voi tulla pelaamaan pelejä. Täällä on myös hiljaisen työskentelyn tila, jossa voi ottaa vaikka päiväunet. Siellä voi myös opiskella rauhassa. Päivän lepotaukojen määrä riippuu pitkälti siitä, millaisen lukkarin on tehnyt. Mutta vaikka lukkari olisi täysi, niin koulua on vain kahdeksasta neljään. Loppupäivän voi tehdä mitä vain.
5. KUSTANNUKSET. Koulukirjat ja tietokone pitää opiskelijan hankkia. Kustannuksiin pystyy kuitenkin itse vaikuttamaan ostamalla kirjat käytettyinä. Meillä on opiskelijakunnan hallituksen ylläpitämä Lyrppis, Lyseon kirppis. Sinne voi laittaa ilmoituksen tarvitsemastaan kirjasta tai myynnissä olevasta kirjasta. Tämä toimii todella hyvin. Minusta on todella hienoa, että Yhteisvastuukeräyksessä kerätään varoja nuorten koulunkäyntiin. Kaikilla nuorilla pitää olla mahdollisuus käydä toisen asteen koulutus taloustilanteesta riippumatta.
Seurakunnat järjestävät Joensuussa ja Kontiolahdella monipuolista kuorotoimintaa. Kuoroilla on hyvinkin erilaisia tavoitteita, mutta kaikkia yhdistää yhdessä laulamisen ilo.
Seurakuntien kuoroilla on hyvinkin erilaisia tavoitteita, mutta kaikkia yhdistää yhdessä laulamisen ilo.
Nuoria aikuisia ja työikäisiä kokoavissa Kontiolahden seurakunnan Kaiskussa, Pielisensuun Tikvassa, Pyhäselän Kapsäkissä ja Rantakylän Arepassa pystytään tarpeen mukaan järjestämään harjoitusten ajaksi lastenhoito. Kuvissa kuorolaisia Kaiskusta (vas. ylh.), Arepasta (vas. alh.) sekä Pielisensuun seurakunnan Tiukusta ja Mosaiikista. Kuva: Maija Joensuu (kuva vas. ylh.), Virpi Hyvärinen
Seurakunnat järjestävät Joensuussa ja Kontiolahdella monipuolista kuorotoimintaa. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kuudessa seurakunnassa toimii yhteensä parisenkymmentä kuoroa, Kontiolahden seurakunnassa viisi. Tarjontaa kuoroissa on niin lapsille, nuorille, aikuisille kuin ikäihmisillekin.
Suuressa osassa seurakuntien kuoroja ei ole pääsykoetta tai koelaulua, vaan mukaan pääsee jokainen, jolla on yhdessä laulamisen halu. Tällaisia kuoroja ovat esimerkiksi Rantakylän seurakunnan lapsikuoro Trioli, Pielisensuun seurakunnan Päivänvalo-kuoro sekä Joensuun kirkon kuoro.
– Trioliin saa tulla kuka tahansa mukaan. Kuorossa on tällä hetkellä miltei kolmekymmentä laulajaa. Esitettävät kappaleet valitsen sen mukaan, mistä lapset pitävät, meneviä ja rempseitä lauluja, kertoo kuoroa johtava kanttori Pasi Karjalainen.
– Joensuun kirkon kuoro on profiloitunut messuissa avustavaksi kuoroksi, eivätkä laulettavat kappaleet ole vaikeita. Kuoroon kaivataan lisää laulajia, erityisesti miehistä on pulaa, kertoo puolestaan kanttori, kuoronjohtaja Tuomas Pyrhönen.
Vaativampien teosten esittämiseen tähtääviin kuoroihin tullaan koelaulun kautta. Tällaisia ovat esimerkiksi perinteistä, klassista kuoromusiikkia esittävä Kontiolahden seurakunnan kamarikuoro Kaisku sekä Rantakylän seurakunnan ryhmät Arepa ja Mysterium.
– Kaiskussa laulaa pääasiassa kontiolahtelaisia musiikin harrastajia ja ammattilaisia. Kuoro on kasvanut koko ajan ja nostanut tasoaan. Huhtikuussa Kaisku esittää Bachin iki-ihanan Jesu Meine Freude -motetin, jonka tekemiseen voi tulla mukaan myös projektiluontoisesti, sanoo kuoroa johtava kanttori Mari-Annika Heikkilä.
– Gospelryhmä Arepalle on leimallista musiikin tekemisen riemu, ja sen tavoitteena on luoda raikas ja energinen sointi. Arepa teki joulun alla viiden joululaulun cd:n ja suunnitteilla on vastaava projekti uusista virsistä. Mysterium on puolestaan vanhasta, renesanssiajan musiikista innostunut kahdeksan hengen ryhmä, jonka kokoa voisi kasvattaa 12 laulajaan, kertoo ryhmiä johtava kanttori Janne Piipponen.
Kuorot tuovat messuihin iloa
Useilla seurakuntien kuoroilla keskeisenä tavoitteena on jumalanpalveluselämän rikastuttaminen. Esimerkiksi Pielisensuun ja Pyhäselän seurakuntien kaikki kuorot osallistuvat messuihin tehden niistä musiikillisesti monipuolisempia.
– Pielisensuun seurakunnan lasten ja nuorten musiikkiryhmien yhtenä tavoitteena on tuoda messuihin iloa ja yhdessä tekemisen meininkiä. Toisaalta meillä on varsin vahvat pedagogisetkin tavoitteet. Pari viikkoa sitten pitämällämme Ääniaalloilla-musiikkileirillä oli mukana 60 lasta ja nuorta, ja heitä ohjaamassa musiikkipedagogit, kertoo lapsiryhmiä johtava kanttori Tiina Korhonen.
– Toivomme, että lapsi kotiutuu omaan ryhmäänsä ja löytää paikkansa seurakunnassa. Tavoitteena on hyväksyvä ja kotoisa ilmapiiri, jossa musiikkia harrastetaan lapsen persoona huomioon ottaen, lisää Korhonen.
Pedagogiseen puoleen kiinnitetään erityistä huomiota myös Joensuun seurakunnan Noljakka Gospelissa ja Musajutussa, joita johtaa kanttori Matti Turunen. Molemmissa kuoroissa on lähtökohtana uuden oppiminen sekä ihmisen ja hänen äänensä hyvinvointi.
Monen kuoron keskeisiin tavoitteisiin kuuluu myös yhteisöllisyyden luominen. Esimerkiksi lapsikuoro Triolissa kevätretki Angry Birds -puistoon ja joulukuinen ravintolassa käynti ovat tärkeä osa kuoron kokonaisuutta.
– Pyhäselän seurakunnan Kapsäkillä on whatsapp-ryhmä, jossa pidetään yhteyttä muutenkin kuin kuoron asioissa, kertoo kanttori Liisa Kettunen.
– Päivänvalo-kuoro on yhtä lailla yhteen tulemisen muoto kuin lauluharrastus, toteaa Pielisensuun seurakunnan kanttori Mikko Juntunen.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen avustajineen asettaa Ari Aution Rantakylän seurakunnan kirkkoherran virkaan sunnuntaina 24.2.2019. Virkaanasettaminen tapahtuu Rantakylän kirkossa klo 10 alkavassa messussa.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen avustajineen asettaa Ari Aution Rantakylän seurakunnan kirkkoherran virkaan sunnuntaina 24.2.2019. Virkaanasettaminen tapahtuu Rantakylän kirkossa klo 10 alkavassa messussa.
Messussa liturgina toimii piispa Jari Jolkkonen ja saarnan pitää kirkkoherra Ari Autio. Messun jälkeen on kirkkokahvit.
Rantakylän seurakuntaneuvosto valitsi Ari Aution kirkkoherraksi marraskuussa 2018. Kirkkoherran tehtävät Autio aloitti Rantakylän seurakunnassa 6.2.2019. Autio (56 v.) siirtyi Rantakylään Keravan seurakunnan kirkkoherran virasta, jossa hän toimi vuodesta 2010 lähtien.
Ari Autio on työskennellyt aiemmin myös mm. Rantakylän seurakunnan kappalaisena vuosina 2006–2009 sekä Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön johtajana (vs.) vuosien 2009 ja 2010 aikana.
Kirkkoherran virka avautui 1.1.2019 kirkkoherra Tuomo Käyhkön siirryttyä eläkkeelle. Rantakylän seurakunta on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kuudesta seurakunnasta. Työntekijöitä vuonna 1983 perustetussa seurakunnassa on 24 ja jäseniä seurakuntaan kuuluu noin 10 800.
Mutalan kirkon irtaimistosta järjestettiin huutokauppa lokakuussa 2018. Huutokaupan tuotolla (3295 €) rahoitettiin defibrillaattoreiden eli sydäniskureiden hankintaa.
Mutalan kirkon irtaimistosta järjestettiin huutokauppa lokakuussa 2018. Huutokaupan tuotolla (3295 €) rahoitettiin defibrillaattoreiden eli sydäniskureiden hankintaa. Sydäniskurit hankittiin Rantakylän kirkkoon, Vaivion kurssikeskukseen ja Joensuun seurakuntakeskukseen. Laitteiden hankinnan kokonaiskustannus oli noin 6000 euroa.
Äkillinen sydämenpysähdys voi tapahtua kenelle tahansa. Silloin välitön ensihoito on tärkeää. Sydänpysähdystapauksissa tarvitaan aina painelu-puhalluselvytystä.
Sydäniskuri on laite, jolla sydänpysähdystilanteessa pyritään poistamaan sydämen pysäyttänyt haitallinen rytmihäiriö antamalla elvytettävälle hoitava tasavirtasähköisku. Laite tunnistaa rytmihäiriön luotettavasti ja neuvoo laitteen käyttäjää toimimaan elvytystilanteessa oikein ja turvallisesti. Painelu-puhalluselvytyksen aikana laite analysoi rytmin automaattisesti ja tunnistaa, milloin isku tarvitaan.
Laitteen antamien ohjeiden ansiosta laitetta voi käyttää kuka tahansa paikalla oleva henkilö. Toisin kuin useimmat sydäniskurit, seurakuntien tiloihin hankitut laitteet soveltuvat tarvittaessa myös lapsen elvyttämiseen.
Mitä tehdä, kun rahat eivät riitä lasten harrastusmaksuihin?
Mitä tehdä, kun rahat eivät riitä lasten harrastusmaksuihin?
Seurakuntien diakoniatyöltä voi hakea taloudellista tukea lasten harrastusmenoihin. Pääasiassa tuki kanavoituu Tukikummit-säätiön kautta, mutta pienempiin hankintoihin, kuten yksittäiseen urheiluvälineeseen voi saada apua normaalina diakonia-avustuksenakin. Kuva: Pixabay.
Yksinhuoltaja, lasten ja nuorten eroauttamisen asiantuntija Minna Jaakkola nosti julkisessa Facebook-päivityksessään 25.1.2019 esiin lasten harrastusmaksut yhtenä suurimpana yksinhuoltajaperheen arjen epäkohtana.
– On toki olemassa tahoja, jotka järjestävät ilmaisia tai hyvin edullisia harrastuksia. Mutta todella monet lajit ja kiinnostuksen kohteet rajataan jo varhain pois köyhemmiltä perheiltä. Samalla rajataan osallisuuden ulkopuolelle, torjutaan innostus ja näytetään konkreettisesti, mitkä ovat lapsen mahdollisuudet yhteiskunnassa, kirjoittaa Jaakkola postauksessaan.
– Tutkimusten mukaan harrastaminen vaikuttaa positiivisesti sekä psyykkiseen että sosiaaliseen kehitykseen hankalissakin elämäntilanteissa. Helsingissä esim. musiikkiopistoissa soittamiseen ei voi hakea avustusta. Lukukausimaksut ovat kalliit ja siis samat kaikille, Jaakkola jatkaa.
Kirjoituksessaan Jaakkola toteaa myös, että heidän perheessään on jouduttu valikoimaan harrastuksia sen mukaan, mitä ne maksavat. Toivotun telinevoimistelun sijaan on päädytty sirkusharrastukseen, koska se tulee perheelle edullisemmaksi. Puhelinhaastattelussa Jaakkola toteaa huomanneensa, että toimeentulotukea saavat perheet saavat helpommin tukea myös harrastusmenoihin, mutta juuri ja juuri omillaan toimeen tuleva ei niinkään.
– Meillä tyttöjen harrastaminen on ollut mahdollista siksi, että isovanhemmat ovat tukeneet sitä taloudellisesti, toteaa Jaakkola.
Millaista helpotusta lasten harrastuskuluihin Joensuussa on saatavilla? Toisin kuin Helsingissä, ainakin lasten musiikkiharrastukseen voi Joensuussa saada huojennusta: konservatoriolta on mahdollista hakea vapaaoppilaspaikkaa taloudellisten syiden vuoksi.
Urheiluharrastuksia eri seuroissa, eri lajien piirissä Joensuussa pääsee kokeilemaan maksutta Matala Kynnys ry:n toiminnan puitteissa. Seurojen tarjoamat maksuttomat harjoitusvuorot löytyvät Matalakynnys-liikuntakalenterista osoitteesta http://www.matalakynnys.fi.
Esimerkiksi kuluvalla viikolla kalenterista näyttäisi löytyvän mahdollisuus ainakin golfin, squashin, sulkapallon, lentopallon, hiihdon, sirkuksen ja curlingin harrastamiseen. Mahdollisuuksia lapsen harrastusmenojen huojennukseen pidempiaikaisessa urheiluharrastuksessa kannattaa kysyä suoraan seuroista.
Perheet, joilla on taloudellisesti tiukkaa, voivat Joensuussa ja Kontiolahdella hakea avustusta paitsi Siun Soten sosiaalipalveluista, myös ainakin ev.lut. seurakuntien diakoniatyöltä sekä Joensuussa Pelastakaa Lapset ry:n paikallisyhdistykseltä.
Seurakunnilta haettava harrastustuki saadaan pääsääntöisesti Tukikummit-Säätiön kautta, josta yksi perhe voi saada kertaluontoisesti tukea maksimissaan 2000 euroa. Maksimisumman saamiseen edellytyksenä on perheen taloudellisen ja muun elämäntilanteen lisäksi se, että tuki ohjautuu useammalle lapselle samassa perheessä.
Käytännössä tuen hakeminen Tukikummit-säätiöltä tapahtuu ottamalla yhteyttä oman seurakunnan diakoniatyöntekijään. Hakemus tehdään yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa. Siinä kartoitetaan varsin tarkasti perheen taloudellinen tilanne tuloineen, menoineen ja velkoineen sekä käydään läpi sitä, miksi lapsen harrastuksen taloudellinen tukeminen olisi kyseisessä perheessä tärkeätä.
– Hakemukseen eritellään tarkasti myös se, millä tavalla haettava summa konkreettisesti käytetään. Diakoniatyöntekijä lähettää hakemuksen Kirkon diakoniarahastolle, jossa päätökset avustuksista tehdään, kertoo diakoniatyöntekijä Marja Ikonen Joensuun seurakunnasta.
Muistan, kuinka lapsena ja nuorena sukutapaamisissa kuulin aina saman repliikin: ”Oletpa sinä kasvanut”. Se ärsyttikin välillä, mutta tuntui myös hyvältä, kirjoittaa seurakuntapastori Kaija Santti hartaustekstissään.
Kylväjä lähti kylvämään…
Virsi 192
Muistan, kuinka lapsena ja nuorena sukutapaamisissa kuulin aina saman repliikin: ”Oletpa sinä kasvanut”. Se ärsyttikin välillä, mutta tuntui myös hyvältä. Tunsin itseni aina vähän aikuisemmaksi. Kasvu lapsesta aikuiseksi kuuluu asiaan: kukin kasvaa omaa tahtiaan, omanlaisekseen, muovautuen omaksi ainutkertaiseksi persoonallisuudeksi. Kasvu merkitsee muutosta – tai pikemminkin monia muutoksia. Myös kristityn kasvu. Aivan kuin aikuisella säilyy sisimmässä se sisäinen lapsi, kristityn uskon ytimessä on lapsen usko.
Hyvässä maassa siemen kasvaa muhkeaksi kasviksi vaivatta. Kristillisessä elämässä tuo uskon siemen itänee ja kasvaa täyteen mittaansa pikemminkin maaperältä, joka nyky-termein sanottuna on varsin haasteellinen. Mahtaakohan vastuksien kautta kasvanut olla lopultakin leppoisan ja helpon elämän elänyttä vahvempi?
Lapsena saadut pikkuiset kristillisen uskon siemenet pysyvät mukana. Lintu ei kaikkea ehdi syödä, kovasta maastakin löytyy halkeama, joka siementä suojaa, rikkakasvitkaan eivät kaikkea tukahduta. Muistisairas vanhus puhkeaa laulamaan äidin opettamaa tai pyhäkoulussa laulettua virttä, lausuu tutun iltarukouksen ”Levolle lasken, Luojani”. Ehtoollisleipä ja viini, niiden tuttu maku, ja mukana tutut sanat: sinun puolestasi annettu – niissä on kaikki. Itse Kristus. Ja turva.
Maalaistyttönä sain kylvää ja hoitaa omaa porkkana- ja kehäkukkapenkkiäni. Siemenet istutettiin, ja malttamattomana juoksin joka päivä katsomaan, joko sieltä voisi porkkanan syödä ja kukan poimia. Ensimmäiset idut osoittautuivat rikkaruohoiksi. Vielä piti monta kertaa kitkeä, kastella ja harventaa, ennen kuin sadosta saattoi nauttia. Wanha saarnaaja sanoisi: ”Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme”.
Kaija Santti
seurakuntapastori
Joensuun seurakunta
Tulevan sunnuntain aihe kirkkovuodessa on Jumalan sanan kylvö. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun. Kuva: Anniina Mikama
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on saanut YK:lta historiansa suurimman haasteen – luoda koulutusjärjestelmän koko Bidi bidin pakolaisalueelle niin paikallisten ugandalaisten kuin pakolaistenkin saataville.
Pohjois-Ugandan väestö elää köyhyydessä, mutta heillä on vahva halu auttaa alueelle tulevia pakolaisia sodan jaloista pakenevia pakolaisia. Kuva: Jukka Reinikainen.
Pohjois-Ugandan alueelle pakeni pahimpina aikoina pari vuotta sitten jopa 4000 pakolaista päivässä Etelä-Sudanin sisällissotaa. Nyt maailman kolmanneksi suurimmalla pakolaisalueella Bidi bidissä asuu paikallisten ugandalaisten parissa noin 280 000 pakolaista – pääosin äitejä ja lapsia.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on saanut YK:lta historiansa suurimman haasteen – luoda koulutusjärjestelmän koko Bidi bidin pakolaisalueelle niin paikallisten ugandalaisten kuin pakolaistenkin saataville. Tulevina vuosina KUA:n tulee turvata koulunkäynti 71 000 lapselle ja nuorelle. Kirkon Ulkomaanapu on noussut suurten auttajien kastiin.
Tähän haasteeseen meidän tulee nyt kirkkona ja pohjoiskarjalaisina seurakuntina vastata. KUA:n koulutusmatkallani tammikuussa 2019 suomalaisten seurakuntien ja yksittäisten ihmisten apu tuli käsin kosketeltavana todeksi. KUA oli rakentanut Bidi bidin alueelle jo yli 30 koulua, joissa jokaisessa koulussa saattoi olla jopa 1500 oppilasta.
Ugandan kansa osoitti suurta solidaarisuutta maahan tulleille pakolaisille. He asuttivat maahan tulleet pakolaiset omien savimajojen keskelle, antoivat maata viljeltäväksi. Maahan muuttavat saivat käytännössä samat oikeudet työntekoon ja muihin kansalaisoikeuksiin kuin paikallinen väestö.
Tämä solidaarinen ele kumpusi syvältä oman maan poliittista traumoista. Hirmuhallitsija Idi Aminin aikana 1970-luvulla sadatuhannet ugandalaiset olivat joutuneet pakenemaan henkensä edestä naapurimaihin. Nyt samassa tilanteessa oleviin maahan pyrkiviin oli helppo samaistua.
Yhteisvastuukeräys kerää parhaillaan varoja lasten ja nuorten kouluihin maailmalla. Lasten ja nuorten koulut ovat suurinta rauhantyötä maailmassa. Lapset sodan ja hädän keskellä saavat mahdollisuuden jatkaa koulua ja saada elämään toivoa paremmasta. Koulutus estää ihmistä radikalisoitumasta ja päätymästä vihaan, epätoivoon ja koston kierteeseen.
Tärkeää olisi, että ihmiset kriisialueilla voisivat rakentaa uutta elämää kotiseuduilla, ettei elämä veisi pakolaiseksi kohti vaikkapa houkuttelevaa Eurooppaa. Hyvää elämää tulee rakentaa sinne, missä ihmiset ovat omilla juurillaan. Koulut luovat vakautta elämään ja sinäkin voit olla rakentamassa niitä Yhteisvastuukeräyksen varoilla!
”Tule ja auta meitä!” oli monen afrikkalaisen lapsen ja nuoren rukous. Siinä samassa kuulimme myös vilpittömät kiitokset – Pohjois-Karjalan luterilaisen seurakunnan jäsenien varoilla tehdään tänäänkin suuria ihmeitä ympäri maailmaa. On ilo välittää tämä kymmeniä kertoja kuultu kiitos nyt jokaiselle seurakunnalle ja jokaiselle seurakunnan jäsenelle.
Jukka Reinikainen
Kontiolahden seurakunnan kirkkoherra ja KUA:n kirkkoherratyöryhmän jäsen
Harrastusten merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja sosiaaliselle elämälle ei voi kiistää. Mutta miten taata kaikille mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen?
Muistan kun aikoinani tanssin balettia. Se tuntui silloin kalliilta harrastukselta. Puoli vuotta maksoi 500 markkaa. Harrastusmaksun päälle piti toki ostaa tanssiasut ja tossut. Tanssin lisäksi harrastin teatteria, joka ei maksanut lainkaan. Tuolloin en osannut edes ajatella sitä, miten hienoa oli, että pienellä paikkakunnalla näyttelemistä saattoi harrastaa ilman kuluja.
Näin jälkikäteen olen miettinyt, että kalliina pitämäni harrastus ei suikaan ollut harrastusten kalleimmasta päästä. Voin vain kuvitella, miten rahaa kului perheissä, joissa esimerkiksi useampi lapsi pelasi jääkiekkoa. Vaikka omasta perheestäni ei edelleenkään löydy jääkiekkoilijoita, on kahden lapsen äitinä harrastusmaksuja tullut mietittyä paljonkin.
Yhteisvastuukeräyksellä kerätään parhaillaan varoja lasten koulunkäyntiin. Monessa perheessä jo lasten koulukustannukset ovat niin suuria, että niistä on mahdotonta selvitä. Laskelmien mukaan esimerkiksi lukion hintalappu on 2500 euroa. Mistä ottaa rahat vielä harrastuksiin, kun jo pelkkä koulu laittaa talouden sekaisin?
Toisaalta harrastusten merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja sosiaaliselle elämälle ei voi kiistää. Mutta miten taata kaikille mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen? Vastaus ei ole helppo eikä varmasti täysin ratkaistavissa, mutta askeleita oikeaan suuntaan voi tässäkin asiassa ottaa.
Kirkko on hyvä suunnannäyttäjä, seurakunnista löytyy monenlaista tekemistä ja harrastamista ilmaiseksi. Lisäksi diakoniatyön kautta voi hakea tukea maksullisiin harrastuksiin. Onneksi seurakunnat eivät ole tässä työssä yksin, esimerkiksi paikalliset urheiluseurat ovat tehneet ja tekevät paljon hyvää työtä harrastuksiin osallistumisen kynnyksen madaltamiseksi. Kynnys harrastuksiin on kuitenkin vielä olemassa, joten työtä riittää.
Yhteisvastuuta kaivataan myös harrastuksissa. Yksin ei kukaan asioita ratkaise, mutta yhteistyöllä saadaan paljon aikaan!
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi
Onko kotikaupunkini Joensuu ulkoavaruus kehäkolmosen sisäpuolella asuville? En ole kokenut tätä aiemmin, mutta niin on alkanut tuntua viime aikoina, pohtii Mika Vanhanen kolumnissaan.
Meillä suomalaisilla on ilmaisu Jumalan selän takana, kun joku asuu oikein kaukana. Tämä sanonta lienee peräisin Raamatun kohdasta (1. Moos 4:11-16), jossa Jumala karkottaa Kainin pois kasvojensa edestä eli selkänsä taakse, syrjäseuduille. Sanonnasta on vielä äärimmäisempi versio eli Jumalan selän takaa vielä 50 kilometriä korpeen päin.
Onko kotikaupunkini Joensuu ulkoavaruus kehäkolmosen sisäpuolella asuville? En ole kokenut tätä aiemmin, mutta niin on alkanut tuntua viime aikoina, kun olen työni puolesta matkustellut useasti Helsinkiin. Jo pari vuotta sitten tuntui vähän samalta, kun teimme yhteistyötä Helsingin kaupungin kanssa Tulevaisuuden kuusi -projektissa. ”On se kiva, kun te tulette sieltä ja tuotte niitä karjalanpiirakoita!” Kun kysyin kumppaneiltamme, milloin he ovat käyneet Joensuussa, tuli hiljaisuus. Osa ei ollut käynyt, osa joskus toistakymmentä vuotta sitten. ”Se on niin kaukana”, sanottiin vilpittömän ystävällisesti.
Minulla on sangen hyvä itsetunto. Liikun maailmalla ja solahdan useimmiten sujuvasti paikallisten ihmisten keskuuteen. Silti koen itseni jotenkin erilaiseksi Helsingissä, hyväsydämiseksi maalaisjuntiksi. Aina saan uudelleen yllättyä myös, että pitkäaikaisesta kansainvälisestä toiminnastamme ei ole Helsingissä aiemmin kuultu. Sitä ihmetellään. Tai ehkä enemmänkin sitä, että sieltä Pohjois-Karjalasta on muutakin kuin Nightwish ja Alangon veljekset. Ja kokoustaminen täällä Susirajalla koetaan kovin hankalaksi. ”Sinne on niin pitkä matka”. No, käsittääkseni yhtä kaukana Joensuu on Helsingistä kuin Helsinki Joensuusta. Saatan olla väärässä, anteeksi maalaisuuteni.
Kansainvälisyys on arkipäiväämme, mutta hyvää tekisi tutustua myös omaan maahamme. Ympäri Suomea tapahtuu paljon hyviä asioita ja innovaatioita, vaikka ne negatiiviset uutiset ja stereotypiat tuodaan mieluummin esille. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven. Pakko on siis tunnustaa, että Suomessa on vielä paljon paikkoja, jossa en ole käynyt. Yritän kunnostautua, minä juurilleni jumiutunut. Onneksi internet on tuonut mahdolliseksi työskennellä siellä missä haluaa, vaikka Jumalan selän takana. Silti yhteydet löytyvät ja ympäriltä puhdasta luontoa ja rauhaa. Ja toisaalta, kun vähän kauempaa katsoo, Suomi se vasta onkin Jumalan selän takana. Eikä se välttämättä ole huono asia.
Mika Vanhanen
toiminnanjohtaja
ENO-verkkokoulun tuki ry
mika.vanhanen@enoprogramme.org
Perinteinen Yhteisvastuukeräys käynnistyy sunnuntaina 3.2.2019. Kyseessä on lähimmäisenrakkauden kansanliikkeen ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys.
Perinteinen Yhteisvastuukeräys käynnistyy sunnuntaina 3.2.2019. Kyseessä on lähimmäisenrakkauden kansanliikkeen ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys.
Yhteisvastuukeräyksellä saaduilla varoilla tuetaan tänä vuonna lasten ja nuorten koulutusta niin Suomessa kuin ulkomailla. Köyhien lasten määrä Suomessa on kasvussa, todetaan Yhteisvastuukeräyksen verkkosivuilla. Tuoreimpien tilastojen mukaan 10,2 prosenttia eli 110 000 lasta kuuluu pienituloiseen kotitalouteen. Vuoden 2019 Yhteisvastuukeräys tuleekin tarpeeseen. Koulutus on tärkeä lasten ja nuorten tulevaisuudelle.
– Nykyisin ilman koulutusta on vaikea työllistyä. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on osalla nuorista yksi syrjäytymisen riskitekijä. Koulutus auttaa nuoria saamaan kiinni elämästä ja katsomaan tulevaisuuteen, Joensuun seurakunnan diakoni Marja Ikonen toteaa.
Diakoniatyössä näkyy myös erilaisten ongelmien ylisukupolvisuus mm. toimeentulon ja elintapojen osalta ja erilaisten päihteiden etenkin huumeiden käytön yleistyminen niin nuorten kuin muidenkin ikäpolvien parissa. Koulutus on yksi tekijä, jolla näitä riskejä voi ennaltaehkäistä.
– Jonkun verran näkyy myös sitä, että on jo sukupolvelta toiselle siirtyvää huonoosaisuutta. Se olisi tarvetta saada katkeamaan. Koulutus voisi olla yksi keino kierteen katkaisemiseen. Tällöin pitää tukea myös nuoren koulussa jaksamista, koska kotoa ei ehkä tule kannustusta koulunkäyntiin, Kontiolahden seurakunnan diakoni Miia Muhonen pohtii.
Ilmainen koulukin maksaa
Usein kuulee sanottavan, että Suomessa koulutus on ilmaista. Tämä on osin totta, mutta osin ei. Varsinaisesta koulutuksesta ei laskua kotiin kanneta, mutta koulutarvikkeet jäävät perheiden maksettaviksi.
– Meidän perheessä kävi esimerkiksi niin, että 2,5 vuoden ikäerolla oleville lapsillemme ei käynyt samat lukiokirjat, koska opetussuunnitelma vaihtui. Näin ollen kummallekin lapselle piti hankkia omat kirjat. Lukiossa hankinnat tulevat usein ryppäinä ja se on suuri summa maksettavaksi jo kahdelle työssäkäyvälle aikuisellekin. Sitten jos vielä sattuu, että tulee työttömyyttä tai sairastuminen, niin kyllähän se talous heti siitä keikahtaa. On paljon nuoria, jotka käyvät esimerkiksi tämän vuoksi jo lukioaikana töissä, Muhonen kertoo.
Oppikirjojen lisäksi hankintalistalla voi olla tietokone ja muita opiskeluissa tarvittavia välineitä. Joskus opintojen vuoksi on muutettava pois kotoa, jolloin myös asuminen tuo suuria kuluja.
– Koulutus on sinänsä ilmainen, mutta jos laskisi sen loppusumman esimerkiksi lukion päätyttyä, niin se on melkoinen. Samoin ammattikoulussa, siellä tarvitaan paljon tulevaan ammattiin liittyviä erikoistarvikkeita, diakoni Miia Muhonen pohtii.
Monet palvelut ovat kaukana
Vähävaraisten lapsiperheiden asemaa ovat heikentäneet myös esimerkiksi sosiaalietuuksien muutokset. Myös velkaantumisen kierre näkyy diakoniatyössä.
– Perustuloilla ja pienellä palkalla selviytyminen jokapäiväisistä elinkustannuksista on vaikeutunut. Kun elämään tulee ylimääräisiä yllättäviä kustannuksia esim. sairaskuluja tai kodinkone hajoaa tai jos etuudet viivästyvät kohtuuttomasti niin jollain on kuitenkin elettävä. Näissä elämäntilanteissa osa voi turvautua luoton ottoihin kuten pikavippeihin ja tämä voi johtaa velkaantumiskierteeseen, Marja Ikonen toteaa.
– Asiakkaat ovat olleet melkoisessa myllerryksessä, kun toimeentulotukiasiat siirtyivät Kelalle. Yhteiskunnan muutokset ovat myös hyvin vauhdikkaita, että niissä on vaikea jo itsekin välillä pysyä mukana. Joskus yhteiskunnan tukea kuvattiin tukiverkkona ja diakoniatyö ”nappaisi” heidät, jotka tippuivat verkon laidan yli. Nyt yli tippuu kuitenkin jo niin paljon ihmisiä ja ongelmien moninaisuuden takia auttamisessa on suuria haasteita. Yhteiskunnan tukiverkkoa tulisi vahvistaa, ettei tätä eriarvoistumista tapahtuisi näin paljon, Muhonen sanoo.
Taloudellisen avun lisäksi ihmiset kaipaavat aitoa kohtaamista toisen ihmisen kanssa. Tätä verkossa olevat palvelut eivät anna, monet kuntien palvelut ovat siirtyneet kauas asukkaista.
– Itseäni surettaa paljon palveluiden kasvottomuus. Meidän asiakkaat kokevat tärkeäksi, että he voivat tulla toimistoon, jossa kohtaavat ihmisen. Toimeentulotuen hakeminen on melko mekaanista, kun lomake täytetään netissä. Mietin joskus, että kun muutimme Kontiolahdelle, niin täällä oli työvoimatoimisto, pankki, Kela ja muita palveluita. Nyt nämä palvelut kaikkoavat ihmisten luota. Mutta onneksi myö ainakin ollaan vielä täällä, Muhonen toteaa.
Tukea koulunkäyntiin lähellä ja kaukana
Yhteisvastuuvaroin tuetaan lasten ja nuorten koulutusta myös ulkomailla. Monet katastrofialueilla asuvat lapset ja nuoret ovat menettäneet lähes kaiken, paetessaan esimerkiksi luonnonkatastrofeja tai konflikteja.
– Lähtökohdat koulutuksen esteille ovat hyvin erilaiset. Maailmalla koulun käynnin voi estää sota tai luonnonkatastrofi. Lähtökohdat ja avun tarpeet ovat siis hyvin erilaisia. Yhtäläistä sekä Suomessa että muualla maailmassa on kuitenkin se, että lapsen ja nuoren on tärkeä päästä omassa elämässään jaloilleen ja pystyä rakentamaan omaa tulevaisuuttaan, diakoni Miia Muhonen sanoo.
Yhteisvastuukeräyksellä saadusta avusta 60 prosenttia toimitetaan apua tarvitseville Kirkon Ulkomaanavun kautta. 20 prosenttia jaetaan Kirkon diakoniarahaston kautta ja loput 20 prosenttia käytetään paikallisseurakunnan diakoniatyön avustuksina.
– Paikallisseurakunnat voivat hakea avustuksia myös Kirkon diakoniarahastosta. Rahastosta voi hakea esimerkiksi tukea lukiolaisen koulutarvikkeiden hankintaan. Hakemukset tehdään yhdessä paikallisseurakunnan diakoniatyön kanssa, Joensuun seurakunnan diakoni Marja Ikonen sanoo.
Yhteisvastuukeräystä tehdään Joensuun ja Kontiolahden alueella erilaisten tapahtumien kautta sekä perinteisenä lipaskeräyksenä. Jos olet kiinnostunut ryhtymään lipaskerääjäksi tai osallistumaan tapahtumiin vapaaehtoisena, niin ota yhteys oman seurakuntasi diakoniatoimistoon.
Kirkkotie 