Kolumni: Jumalan selän takana

Meillä suomalaisilla on ilmaisu Jumalan selän takana, kun joku asuu oikein kaukana. Tämä sanonta lienee peräisin Raamatun kohdasta (1. Moos 4:11-16), jossa Jumala karkottaa Kainin pois kasvojensa edestä eli selkänsä taakse, syrjäseuduille.  Sanonnasta on vielä äärimmäisempi versio eli Jumalan selän takaa vielä 50 kilometriä korpeen päin.

Onko kotikaupunkini Joensuu ulkoavaruus kehäkolmosen sisäpuolella asuville? En ole kokenut tätä aiemmin, mutta niin on alkanut tuntua viime aikoina, kun olen työni puolesta matkustellut useasti Helsinkiin.  Jo pari vuotta sitten tuntui vähän samalta, kun teimme yhteistyötä Helsingin kaupungin kanssa Tulevaisuuden kuusi -projektissa. ”On se kiva, kun te tulette sieltä ja tuotte niitä karjalanpiirakoita!” Kun kysyin kumppaneiltamme, milloin he ovat käyneet Joensuussa, tuli hiljaisuus. Osa ei ollut käynyt, osa joskus toistakymmentä vuotta sitten. ”Se on niin kaukana”, sanottiin vilpittömän ystävällisesti.

Minulla on sangen hyvä itsetunto.  Liikun maailmalla ja solahdan useimmiten sujuvasti paikallisten ihmisten keskuuteen. Silti koen itseni jotenkin erilaiseksi Helsingissä, hyväsydämiseksi maalaisjuntiksi. Aina saan uudelleen yllättyä myös, että pitkäaikaisesta kansainvälisestä toiminnastamme ei ole Helsingissä aiemmin kuultu. Sitä ihmetellään. Tai ehkä enemmänkin sitä, että sieltä Pohjois-Karjalasta on muutakin kuin Nightwish ja Alangon veljekset. Ja kokoustaminen täällä Susirajalla koetaan kovin hankalaksi. ”Sinne on niin pitkä matka”.  No, käsittääkseni yhtä kaukana Joensuu on Helsingistä kuin Helsinki Joensuusta. Saatan olla väärässä, anteeksi maalaisuuteni.

Kansainvälisyys on arkipäiväämme, mutta hyvää tekisi tutustua myös omaan maahamme. Ympäri Suomea tapahtuu paljon hyviä asioita ja innovaatioita, vaikka ne negatiiviset uutiset ja stereotypiat tuodaan mieluummin esille. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven. Pakko on siis tunnustaa, että Suomessa on vielä paljon paikkoja, jossa en ole käynyt. Yritän kunnostautua, minä juurilleni jumiutunut. Onneksi internet on tuonut mahdolliseksi työskennellä siellä missä haluaa, vaikka Jumalan selän takana. Silti yhteydet löytyvät ja ympäriltä puhdasta luontoa ja rauhaa. Ja toisaalta, kun vähän kauempaa katsoo, Suomi se vasta onkin Jumalan selän takana. Eikä se välttämättä ole huono asia.

Mika Vanhanen
toiminnanjohtaja
ENO-verkkokoulun tuki ry
mika.vanhanen@enoprogramme.org

1 comment for “Kolumni: Jumalan selän takana

  1. Eino Maironiemi
    20.2.2019 at 16:25

    Hyvä puhe. Kiitoksia. mairo.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.