Pohjois-Ugandan väestö elää köyhyydessä, mutta heillä on vahva halu auttaa alueelle tulevia pakolaisia sodan jaloista pakenevia pakolaisia. Kuva: Jukka Reinikainen.
Pohjois-Ugandan alueelle pakeni pahimpina aikoina pari vuotta sitten jopa 4000 pakolaista päivässä Etelä-Sudanin sisällissotaa. Nyt maailman kolmanneksi suurimmalla pakolaisalueella Bidi bidissä asuu paikallisten ugandalaisten parissa noin 280 000 pakolaista – pääosin äitejä ja lapsia.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on saanut YK:lta historiansa suurimman haasteen – luoda koulutusjärjestelmän koko Bidi bidin pakolaisalueelle niin paikallisten ugandalaisten kuin pakolaistenkin saataville. Tulevina vuosina KUA:n tulee turvata koulunkäynti 71 000 lapselle ja nuorelle. Kirkon Ulkomaanapu on noussut suurten auttajien kastiin.
Tähän haasteeseen meidän tulee nyt kirkkona ja pohjoiskarjalaisina seurakuntina vastata. KUA:n koulutusmatkallani tammikuussa 2019 suomalaisten seurakuntien ja yksittäisten ihmisten apu tuli käsin kosketeltavana todeksi. KUA oli rakentanut Bidi bidin alueelle jo yli 30 koulua, joissa jokaisessa koulussa saattoi olla jopa 1500 oppilasta.
Ugandan kansa osoitti suurta solidaarisuutta maahan tulleille pakolaisille. He asuttivat maahan tulleet pakolaiset omien savimajojen keskelle, antoivat maata viljeltäväksi. Maahan muuttavat saivat käytännössä samat oikeudet työntekoon ja muihin kansalaisoikeuksiin kuin paikallinen väestö.
Tämä solidaarinen ele kumpusi syvältä oman maan poliittista traumoista. Hirmuhallitsija Idi Aminin aikana 1970-luvulla sadatuhannet ugandalaiset olivat joutuneet pakenemaan henkensä edestä naapurimaihin. Nyt samassa tilanteessa oleviin maahan pyrkiviin oli helppo samaistua.
Yhteisvastuukeräys kerää parhaillaan varoja lasten ja nuorten kouluihin maailmalla. Lasten ja nuorten koulut ovat suurinta rauhantyötä maailmassa. Lapset sodan ja hädän keskellä saavat mahdollisuuden jatkaa koulua ja saada elämään toivoa paremmasta. Koulutus estää ihmistä radikalisoitumasta ja päätymästä vihaan, epätoivoon ja koston kierteeseen.
Tärkeää olisi, että ihmiset kriisialueilla voisivat rakentaa uutta elämää kotiseuduilla, ettei elämä veisi pakolaiseksi kohti vaikkapa houkuttelevaa Eurooppaa. Hyvää elämää tulee rakentaa sinne, missä ihmiset ovat omilla juurillaan. Koulut luovat vakautta elämään ja sinäkin voit olla rakentamassa niitä Yhteisvastuukeräyksen varoilla!
”Tule ja auta meitä!” oli monen afrikkalaisen lapsen ja nuoren rukous. Siinä samassa kuulimme myös vilpittömät kiitokset – Pohjois-Karjalan luterilaisen seurakunnan jäsenien varoilla tehdään tänäänkin suuria ihmeitä ympäri maailmaa. On ilo välittää tämä kymmeniä kertoja kuultu kiitos nyt jokaiselle seurakunnalle ja jokaiselle seurakunnan jäsenelle.
Jukka Reinikainen
Kontiolahden seurakunnan kirkkoherra ja KUA:n kirkkoherratyöryhmän jäsen