Joka keskiviikko ja torstai Kai Palviainen suuntaa töidensä jälkeen Joensuun Moottoripajalle, jos mitään estettä ei ole. Siellä hän opastaa vapaaehtoisena ohjaajana nuoria moottoriajoneuvoharrastajia.
Joka keskiviikko ja torstai Kai Palviainen suuntaa töidensä jälkeen Joensuun Moottoripajalle, jos mitään estettä ei ole. Siellä hän opastaa vapaaehtoisena ohjaajana nuoria moottoriajoneuvoharrastajia.
Kai Palviainen pitää erityisesti Jukolankatu 20:ssä toimivan Joensuun Moottoripajan porukkahengestä. – Kävijäporukka on monenkirjava mutta hyvä, ja meillä on hyvä henki. Pajalle voi tulla, vaikka ei olisi omaa mopoa tai autoa. Ei myöskään tarvitse pelätä, ettei osaa, sillä pajalla autetaan ja neuvotaan. Kuva: Tea Ikonen
OHJAAJA. Olin pari vuotta sitten esittelemässä ralliautoani River Meet -tapahtumassa Laululavan tuntumassa. Siellä tuli Joensuun Moottoripajan ohjaajien kanssa puheeksi pajojen väliset rallikisat. Tulin pajalle näyttämään omaa ralliautoani, ja aloin auttaa pajan ralliauton kasaamisessa. Minua pyydettiin ohjaajaksi pajalle, ja olen myös pikku hiljaa tullut mukaan Saapas-toimintaan.
PAJALAISET. Pajaillat ovat keskiviikkoisin ja torstaisin. Pajalla pyörii tällä hetkellä kymmenkunta ohjaajaa sekä 5–20 nuorta tai nuorta aikuista. Ikähaarukka on suunnilleen 14–25 vuotta. Kävijöistä tyttöjä on välillä puolet, välillä vähän vähemmän. Kävijäporukka on monenkirjava mutta hyvä, ja meillä on hyvä henki. Jokainen uusi on päässyt joukkoon mukaan.
TEKEMINEN. Osa touhuaa mopojen kanssa, osa korjaa autoja. Välillä vain jutellaan. Pajalle voi tulla, vaikka ei olisi omaa mopoa tai autoa. Tekemistä kyllä järjestetään. Illoissa rakennetaan pajan omaa ralliautoa, ja meiltä löytyy myös oma moottoripyörä. Jonkun äiti voi tuoda auton öljynvaihtoon, ja yhteen aikaan oli sesonkirenkaanvaihtoja. Ei myöskään tarvitse pelätä, ettei osaa, sillä pajalla autetaan ja neuvotaan.
KISAMATKAT. Käymme pajojen välisissä kisoissa kolmesti vuodessa. Niitä on järjestetty muun muassa Akaassa, Pieksämäellä, Kajaanissa ja nyt toukokuussa Limingassa. Ensi syksyn kisat saatiin tänne Joensuuhun. Kisamatkat järjestetään yhteistyökumppaneiden kanssa ja sponsoreiden tuella niin, että ne ovat pajalaisille ilmaisia.
PORUKKAHENKI. Ajattelen, että nuorille on iso merkitys sillä, että on tilat ja kokoontumispaikka, jossa on mahdollisuus harrastaa moottoriajoneuvoja, sekä joku, jolta kysyä apua ongelmatilanteessa. Itse olen tykännyt eniten pajan porukkahengestä. Näen näissä nuorissa paljon samaa, mitä itse olin nuorempana. Saman hintaluokan autoilla silloinkin ajettiin, niillä pärjättiin ja niillä popitettiin.
Ympäristöasioissa seurakuntien vahvuutena on monipuolinen toiminta. Ympäristöarvot näkyvät esimerkiksi ruokatarjoiluissa, kierrätyksessä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa.
Luonnonystävälle tulee hyvä mieli, kun kuuntelee Joensuun seurakuntien ympäristötyöryhmän suunnitelmia. Yksi ajankohtainen aihe ovat kukkaniityt, joiden avulla tuetaan erilaisia hyönteisiä ja tarjotaan erinomainen elinympäristö monelle uhanalaiselle lajille. Seurakuntayhtymässä on lukuisia kiinteistöjä, joiden piha-alueilla on keto- ja niittyalueisiin sopivaa maastoa.
Niittyjä on jo perustettu muun muassa Vaivioon, Pyhäselkään ja Enoon. Seuraavaksi kokeillaan, miten niitty kasvaa kaupunkialueella, jossa pilotointikohteeksi on valikoitunut Pielisensuun seurakunta. Ennen kuin kukkaniitty on täydessä loistossaan, tarvitaan tietysti hyvät suunnitelmat ja paljon kärsivällisyyttä. Muutaman vuoden kuluttua lopputulos kuitenkin palkitsee.
Seurakuntien työntekijöistä ja luottamushenkilöistä koostuvalla ympäristötyöryhmällä on tärkeä rooli Joensuun seurakuntien ympäristöasioiden hoidossa. Ryhmän tuella on saavutettu muun muassa Kirkon ympäristödiplomi, joka Joensuun seurakunnilla on ollut jo vuodesta 2010 alkaen. Ympäristödiplomin myöntämiseen ja uusimiseen liittyy määräajoin arviointi, jossa käydään läpi muun muassa jätehuolto, siivous, leirikeskukset, toimistot, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus.
Ympäristöasioissa seurakuntien vahvuutena on monipuolinen toiminta. Ympäristöarvot näkyvät esimerkiksi ruokatarjoiluissa, kierrätyksessä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa. Ne näkyvät myös seurakuntien jumalanpalveluselämässä erilaisina luontokirkkoina ja -tapahtumina. Seurakuntien kerhoissa lapset oppivat jo pienestä pitäen kunnioittamaan luontoa. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ympäristöasioissa opitut taidot ja asenteet ovat meidän kaikkien hyödyksi.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Aivan kuin kello seisahtuisi ja kuulisit kysymyksen: Mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Mikä kantaa elämässä ja rajan yli?
Mies, pitkälle edennyt keuhkosyöpä ja kutistuneet kodin seinät. Päivät ovat pitkät, ovi saisi käydä useammin. Oma jalka kantaa vain vaivoin kynnyksen yli. Kun toisinaan pääsee ihmisten ilmoille, jotkut sanat satuttavat. Eikö sitä pitäisi kuskin paikalla olla eikä matkustajana? No et oo vielä kuollu. En oo viittiny käydä, kun niin huonossa kunnossa olet.
Omasta toimintakyvystä luopuminen on yksi elämän suurimpia kipuja. Miten me osaisimme sellaisen kivun äärellä osoittaa toisillemme myötätuntoa ja tukea, olla rohkeasti läsnä ja nähdä ihminen, toimintakyvyn rajoitteiden sijaan?
Onneksi on niitä toisenlaisiakin kohtaamisia. Kun joku pysähtyy juttelemaan arkisista asioista: kesän tulosta, sateen määrästä ja tulevista tietöistä. Kyselee kuulumisia aidosti välittäen ja myötäeläen.
Tai kun naapuri soittaa ovikelloa, muovipussissa mukanaan kaksi kylmää juomaa. Kun lapsenlapsi istuu viereen ja tervehtii niin kuin aina ennenkin. Kun aikuisen lapsen kanssa voi katsella pihamaalla pääskysten lentoa tai muistella kolmen sukupolven kalareissuja. Kun nukkumaan käydessä voi puristaa puolison kättä ja toinen puristaa takaisin. Näissä kohtaamisissa asuu toivo.
Kun on kasvotusten elämän rajallisuuden kanssa, voi huomata kuinka paljon maailmaan mahtuu turhaa kiirettä. Aivan kuin kello seisahtuisi ja kuulisit kysymyksen: Mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Mikä kantaa elämässä ja rajan yli? Sillä hetkellä voi tuntua siltä, että haluaisit pysäyttää koko maailman miettimään samaa mutta et siihen pysty. Kukin voi pysäyttää vain itsensä. Missä haluat juuri nyt olla? ”Jos odotat aikaa, parempaa aikaa, odotat seuraavaan elämään”, lauloi edesmennyt Aki Sirkesalo.
Vakava sairastuminen on elämän suurimpia kriisejä. On luovuttava niin paljosta ja sopeuduttava niin paljoon, että se voi hetkittäin tuntua musertavalta. Ihmisen mieli liikkuu tämän hetken, menneisyyden ja tulevaisuuden välillä usein enemmän kuin koskaan aiemmin. Millainen jälki minusta jää? Onko elämälläni ollut merkitystä? Mitä on elämäni tästä eteenpäin? Kuinka paljon ja millaista aikaa on jäljellä?
Me tarvitsemme toisiamme. Piipahtamaan, pysähtymään ja olemaan läsnä, silloinkin ja erityisesti silloin, kun elämä alkaa meitä riisua. Moni pelkää turhaan, ettei osaa. Entäpä jos se riittää, että on niin kuin aina ennenkin? Älä odota seuraavaan elämään.
Riparilla saa opetella lähimmäisenrakkautta. Tuollainen viikko tulisi olla jokaisella aikuisellakin vähintään kerran vuodessa.
Kesä on rippikoulujen aikaa. Rippikouluissa nuorten oppimisen ja pohdinnan olisi hyvä kohdistua kolmeen suuntaan. Jumalaan, itseen ja lähimmäiseen. Kuka on Jumala, kuinka ja miksi uskoa häneen? Mitä haluan elämältä ja tulevaisuudelta? Olenko minäkin arvokas? Kuka on lähimmäiseni? Mitä tarkoittaa, että me kaikki olemme arvokkaita?
Minä pappina annan konkreettisen tavoitteen rippileirille. Riparilla saa opetella lähimmäisenrakkautta. Se näkyy siten, että leirillä arvostetaan jokaista, ketään ei kiusata eikä jätetä sivuun. Haluamme olla ystävällisiä ja kunnioitamme toisiamme. Emme riitele, ja jos kinaa tulee, asiat sovitaan. Mikä mahdollisuus, siis kilvoitella ja syventyä siihen, miten otan toisen huomioon. Tuollainen viikko tulisi olla jokaisella aikuisellakin vähintään kerran vuodessa.
Armo on sana ja arvo, joka liittyy olennaisesti kristilliseen uskoomme, myös lähimmäisen rakastamiseen. Ajattelen, että se sana pitää sisällään kaiken mitä tarvitsemme. Ihmisen ulkopuolelta tuleva armo on elämämme elinehto kaikessa. Tuo sana kätkee sisälleen sekä hengellisen että arkisen elämän syvyyden. Armoa, ansaitsematonta lahjaahan kaikki on.
Armo saa toisen merkityksen, kun tuo sana muutetaan käskymuotoon: Armahtakaa. Enää en olekaan vain lahjan vastaanottaja vaan myös eteenpäin välittäjä. Kuinka vaikeata se onkaan, ilmaisen ja ihmeellisen jakaminen eteenpäin. Mielellään sen, siis armon, pitäisi vain itsellään. Taitaa olla paljon helpompaa tuomita kuin armahtaa toista? Juuri siksi on hyvä pysähtyä välillä lähimmäisen rakastamisen ja kunnioittamisen ääreen, kuten teemme rippileireillä. Ei siksi, että muutumme pyhemmiksi tai paremmiksi. Vaan siksi, että meitä on armahdettu, ja tuo armo on liian kaunista ja suurta pidettäväksi vain itsellämme. Ja kun etsii armahdusta tarvitsevia, syvin viisaus löytyykin aamulla, kun katsoo peiliin. Olen liian syntinen ja langennut tuomitsemaan muita. Mutta niin paljosta armahdettu, että miksi jättäisin muut armon ulkopuolelle?
Jokainen kristitty niin rippileirillä, kirkon penkissä kuin kotisohvilla saa uskoa omakseen ja jakaa eteenpäin Jeesuksen lupausta, jonka hän antoi syntiselle naiselle: ”Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Heikki Mujunen
seurakuntapastori
Rantakylän seurakunta
Pohjois-Karjalalla menee olosuhteisiin nähden hyvin, ja tulevaisuus on meille valoisa. Tummat pilvet tulee tunnistaa, mutta niitä ei voi jäädä pelkäämään.
Pohjois-Karjalalla on ollut paljon vastaiskuja viime vuosina. Ensin iski korona. Seuraavaksi lentoliikennettä uhkasi lopettaminen. Seuraavaksi Venäjä aloitti brutaalin sodan Euroopassa, ja viimeisimmäksi meille tärkeä junasilta uhkaa mennä kiinni. Iskuja on riittänyt, mutta maakunta on selvinnyt niistä kaikista. Aktiivisten toimijoiden yhteistyö ja usko tulevaisuuteen on luonut meille tilanteen, jossa haluamme menestyä. Emme pärjäillä tai tulla toimeen, vaan menestyä.
Tilastokeskuksen tuoreet suhdannetiedot kertovat Pohjois-Karjalan yrityssektorin liikevaihdon kasvun jatkuneen vuoden 2022 jälkipuoliskolla, liikevaihto kasvoi 8,2 prosenttia. Vuonna 2021 ja alkuvuonna 2022 kasvu oli vieläkin kovempaa, ja erityisesti iloa tuotti koko Pielisen Karjalan menestyminen perinteisen kestomenestyjän, Joensuun, rinnalla. Meillä vahvat toimialat, kuten metsäbiotalous, metalliteollisuus, kiviteollisuus ja elintarviketeollisuus, kasvavat ja kehittävät toimintaansa maakuntaan uskoen.
Kriisien keskellä negatiivinen puhe ja uutisointi luonnollisesti lisääntyvät, mutta tämän hälyn alla moderni maakunta porskuttaa eteenpäin vahvan tutkimuksen, koulutuksen ja tuotekehityksen avulla. Vahvojen teollisuusalueiden lisäksi uudet teknologiat kuten fotoniikka ja vetyteknologiat ovat lähellä suurta läpimurtoa, ja matkailu kasvaa voimakkaasti luontomatkailun arvostuksen myötä.
Maailma tulee kohtaamaan valtavia muutoksia seuraavien vuosien aikana. Ilmastonmuutos näyttää etenevän, ja epävarmuus maailmanpolitiikassa kasvaa. Ukrainan sodan päättymistä ei ole näköpiirissä ihan lähellä, ja Venäjän hallinnon epävakaus haastaa meidän toimintaympäristöämme vielä kauan. Tässä tilanteessa meidän kaikkien on välttämätöntä suunnata katseet vahvaan yhteistyöhön keskenämme ja demokraattiseen maailmaan.
Suomi on liian pieni maa keskinäiseen kiistelyyn, ja Eurooppa on vahva vain yhdessä tekemällä. Tässä Pohjois-Karjala haluaa olla edelläkävijä. Me voimme tuottaa jo nyt ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan osaamisen ja teknologian kautta, ja yrityksemme ovat varmasti jatkossa vahvasti mukana rakentamassa uutta Ukrainaa samalla innolla kuin olemme auttaneet Ukrainaa tämän vaikean sodan aikana.
Pohjois-Karjalalla menee olosuhteisiin nähden hyvin, ja tulevaisuus on meille valoisa. Tummat pilvet tulee tunnistaa, mutta niitä ei voi jäädä pelkäämään. Esimerkiksi hallitusohjelman tulevia toimenpiteitä linjattaessa on muistettava, että tulevaisuuteen ja kasvun eväisiin on panostettava myös vaikeina aikoina. Erityisesti vaikeina aikoina.
Markus Hirvonen Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja
Lisää maakuntajohtaja Markus Hirvosen ajatuksia kuulet kirkon yhteiskuntapäivillä 21.–22.9.2023. Ilmoittaudu mukaan: www.kirkonyhteiskuntapaivat.fi
Digikerhon lisäksi ihmisillä oli mahdollisuus saada yksilöohjausta erilaisissa seurakuntien tilaisuuksissa.
Joensuun seurakuntien, Riverian ja Joen Severin yhteistyöhankkeessa etsittiin noin vuoden ajan uusia tapoja lisätä digiosaamista ja kuroa umpeen kielteistä digikuilua. Keväällä 2022 alkanut ja tänä keväänä päätökseen saatu Digiosallisuus-hanke painottui Joensuun ja Pielisensuun seurakuntien alueelle.
Hankkeen myötä järjestettiin useamman kerran kokoontunut digikerho, jossa Riverian opiskelijat toimivat ohjaajina eli digienkeleinä osana työssäoppimisjaksoaan. Digikerhon lisäksi ihmisillä oli mahdollisuus saada yksilöohjausta erilaisissa seurakuntien tilaisuuksissa.
Digiosaamisen tueksi tuotettiin myös opasvideoita sekä ohjausvideo digiohjausta järjestävälle. Videot löytyvät osoitteesta joensuunseurakunnat.fi/digiosallisuus.
Alati digitalisoituvassa ympäristössä digitaitojen puute voi vaikuttaa kielteisesti mahdollisuuksiin saada tietoa sekä hoitaa asioita. Taidottomuus voi aiheuttaa myös huonommuuden tunteita.
– Hankkeen tärkein asia oli mielestäni opiskelijan ja ohjattavan kohtaaminen. Siihen kiteytyy sekä konkreettinen digiongelman ratkaisu että kahden persoonan vuoropuhelu. Sukupolvien kuilua kurotaan umpeen ja tunne osallisuudesta voimistuu, hankkeen työntekijä Soile Sääksvuori kuvailee.
Hanketta rahoitettiin Kirkkohallituksen myöntämällä diakonisen kokeilutoiminnan avustustuella. Hankkeen avulla etsittiin malleja, joita voidaan hyödyntää jatkossa muuallakin, missä seurakunnilla on mahdollisuus tehdä yhteistyötä esimerkiksi ammattioppilaitoksen kanssa.
Tarkoituksena on jatkaa digiosallisuuden tukemista Joensuussa diakoniatyön ja ammattioppilaitoksen yhteistyönä.
Uusi kirkkolainsäädäntö tulee voimaan heinäkuun alussa.
Uusi kirkkolainsäädäntö tulee voimaan heinäkuun alussa. Muutosten myötä kirkon hallinnosta poistuvat alistusmenettelyt ja seurakuntarakenteiden muutoksia ja seurakuntayhtymän perustamista koskeva sääntely selkeytyy.
Seurakunnan jäsenten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet paranevat. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia voidaan edistää järjestämällä seurakuntalaisille keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia ennen päätöksentekoa.
Nuorten vaikuttajaryhmistä tulee pakollisia seurakunnissa. Valittavien tulee olla konfirmoituja alle 29-vuotiaita seurakunnan jäseniä. Vaikuttajaryhmien tehtävänä on vaikuttaa asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon sekä osallistua seurakunnan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.
Uudessa kirkkolaissa vaatimus siitä, että työntekijän tulee olla kirkon jäsen, rajataan tiettyihin tehtäviin, kun sitä on aiemmin vaadittu kaikilta viranhaltijoilta. Päätös kirkon jäsenyyden ja konfirmaation edellyttämisestä tulee perustella. Vaatimukset ulottuvat koskemaan myös työsopimussuhteisia.
Musiikki on läsnä seurakunnan kaikessa tekemisessä ja kaikissa ikäryhmissä. Seurakuntien musiikkiammattilaiset, kanttorit, tarvitsevatkin hyviä yhteistyö- ja organisointitaitoja.
Musiikki on läsnä seurakunnan kaikessa tekemisessä ja kaikissa ikäryhmissä. Seurakuntien musiikkiammattilaiset, kanttorit, tarvitsevatkin hyviä yhteistyö- ja organisointitaitoja.
Tiina Korhonen, Liisa Kettunen, Elina Vitri-Viitaniemi, Janne Piipponen ja Tuomas Pyrhönen asettuivat kuvattavaksi Joensuun kirkon alkuperäisten, vuonna 1905 rakennettujen urkujen eteen. Urut eivät ole tällä hetkellä soittokunnossa, mutta kanttorit toivovat niiden kunnostamista ensi vuonna. Kuva: Tea Ikonen
– Kanttori on seurakunnassa ja muusikkona iso verkostoituja. Sillä on suuri merkitys: miten saada ihmiset tekemään yhdessä ja miten mennä eri paikkoihin ja tuoda sinne jotain seurakunnasta, pohtii Joensuun seurakunnan kanttori Elina Vitri-Viitaniemi.
Vitri-Viitaniemi ja hänen kollegansa Joensuun seurakuntayhtymässä tekevät tärkeää työtä, sillä musiikki leikkaa kaikki seurakunnan työmuodot ja kaikki ikäluokat syntymän ja kuoleman välillä. On vauvojen muskaria ja ikäihmisten lauluhetkiä. On eri-ikäisten kuoroja, messuja ja konsertteja.
– Ihmisten kohtaamista arkipäiväisessä elämässä on aika paljon, summaa Enon seurakunnassa kanttorin sijaisuutta toukokuussa hoitanut Ilari Halonen.
Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot korostuvatkin voimakkaasti kanttorin työssä. Tärkeä ominaisuus on myötäelämisen kyky: kanttori tarvitsee herkkyyttä aistia tilanteita ja joskus sen pohjalta ehdottaa musiikkia.
Myös pedagogiset taidot ovat hyödyksi, kun kanttorin vetämät lauluryhmät koostuvat harrastelijoista. Pedagoginen näkemys antaa motivaatiota opettaa ja luottamusta siihen, että se mikä ei onnistu tänään, voi onnistua myöhemmin. Kanttorin ammattitaitoa on etsiä ryhmälleen esitettävää, jossa on sopivasti haastetta, jotta ryhmäläisten motivaatio säilyisi, ja auttaa ryhmäänsä esiintymään edukseen.
Toki ne muusikon taidotkin ovat tärkeitä, ja kanttorin on ylläpidettävä ammattitaitoaan oppimalla uutta ja harjoittelemalla koko ajan. Työn ammatillinen hallinta antaa kanttorille mahdollisuuden olla sosiaalisempi ja rennompi kaikissa tilanteissa. Se mahdollistaa myös sen, että kanttorilla riittää annettavaa harrastajille, muille ammattilaisille ja yhteistyökumppaneille.
Kanttorit ovat merkittäviä tapahtumien järjestäjiä
Tapahtumien järjestäminen on iso osa kanttorin työtä. Se ei näy riviseurakuntalaiselle. Tietokoneen ääressä ja puhelimessa asioita järjestellessä kuluukin enemmän tunteja kuin soittimen takana jumalanpalveluksessa.
– Esimerkiksi kansainvälisten urkureiden vierailut vaativat muun muassa CV:n ja muun materiaalin kääntämistä vieraasta kielestä kuten venäjästä tai italiasta. Kirjeenvaihto käydään yleensä englanniksi, urut on pidettävä kunnossa ja vieraalle pitää järjestää majoitus, luettelee Joensuun seurakunnan kanttori Tuomas Pyrhönen.
Lisäksi kaikki kohtaamiset ja tapahtumat tulee tilastoida.
– Isompien musiikkikokonaisuuksien hallinta on haastavaa mutta myös palkitsevaa, Ilari Halonen arvioi.
Esimerkki kanttoreiden järjestämistä tapahtumista on kesän koittaessa alkava, suosittu iltamusiikkisarja. Iltamusiikkeja järjestetään vuoroviikoin Joensuun ja Utran kirkoissa. Luvassa on jälleen monipuolinen kattaus laulua, urkumusiikkia, viulua, selloa, kitaraa, kanteletta ja huilua. On soolokonsertteja ja erilaisia kokoonpanoja, pitkän linjan ammattilaisia.
Toinen jalansijan nopeasti saavuttanut musiikkitapahtuma on jokakeskiviikkoiset keskipäivän musiikkihetket, jotka keräävät viikoittain 30–40 kuulijaa. Keskipäivän musiikkihetket aloitettiin vuoden alussa Joensuun kirkon 120-vuotisjuhlan kunniaksi, ja ne ovat nopeasti vakiinnuttaneet asemansa.
Kanttorit uskovat musiikkisarjojen suosion perustuvan säännöllisyyteen. Lisäksi musiikki ja kirkkotila yhdessä tarjoavat elämyksen niin kuulijalle kuin esiintyjällekin. Monet vierailijat ovat halunneet tulla esiintymään toistekin. Hyvät tilat, kunnossa olevat soittimet ja toimiva akustiikka ovat tässä avainasemassa. Kanttorit toivovat, että seurakunnissa tehtävät päätökset mahdollistavat yhteistyön edellytykset vierailijoiden kanssa jatkossakin.
Kun sanat loppuvat, jatketaan musiikilla
Entä minkälaista musiikkia kirkossa ja seurakunnan tilaisuuksissa yleensäkin on soveliasta soittaa? Kanttorit pohtivat, ettei ehkä ole olennaista, onko musiikki hengellistä vai maallista. Sivistyneesti tehty musiikki toimii aina sakraalissa eli pyhässä tilassa. Kaikki musiikki kantaa ihmisiä heidän erilaisissa elämäntilanteissaan.
– Kun Rantakylän kirkossa alettiin tehdä iskelmämessua, yritin olla skeptinen. Mutta pakko oli antaa periksi. Kyllä iskelmätkin messussa tietyssä tilanteessa hyvin palvelevat, tunnustaa Rantakylän seurakunnan kanttori Janne Piipponen.
Pyhäselän seurakunnassa palveleva Liisa Kettunen huomauttaa, että ihmisen psyykettä ymmärretään nykyään paljon monipuolisemmin kuin sata vuotta sitten. Silloin saatettiin ajatella, että vaikeat tunteet olivat syntiä ja kiusauksia. Nyt niitä osataan ehkä sanoittaa. Ja kun sanat loppuvat, musiikilla jatketaan.
– Jos musiikkia ei olisi seurakunnan toiminnoissa mukana, kyllä joku sanoisi, että sitä tänne halutaan. Musiikki palvelee niitä sisältöjä, joita seurakunta haluaa pitää esillä. Musiikki kohtaa ihmiset kokonaisvaltaisesti, Kettunen luonnehtii.
Parhaimmissa virsissä on päällekkäin ilo ja suru
– Parhaimmillaan hautajaisvirret nostavat ajatukset avaralle, ylös maasta ikuisen elämän maisemiin. Surun ja ikävän keskellä lohdutuksen ja toivon laulut hoitavat. Niitä laulaessa tulee tunne, että sinua kannetaan, et jää yksin. Joskus laulutoiveiden edessä tekisi mieli muistuttaa omaisia tästä ja Jumalan taivaan todellisuudesta, pohtii Pielisensuun seurakunnan kanttori Tiina Korhonen.
Kanttorit ovat yhtä mieltä siitä, että virsissä on juurevuutta. Ne kestävät kulutusta.
– Parhaimmissa virsissä on päällekkäin ilo ja suru, Tuomas Pyrhönen sanoo.
Lisäksi virret ovat helppoja laulaa yhdessä. Elina Vitri-Viitaniemi kertoo aina rohkaisevansa omaisia laulamaan virsiä esimerkiksi hautajaisissa, vaikka he estelisivät vedoten siihen, etteivät ole kovin laulavaa sorttia.
– Laulatan rippikoulussa messuissa aina virsiä, vaikka tykkään paljon Nuoren seurakunnan veisuista. Mutta missä muualla nuoret oppivat virsiä, ellei niissä tilanteissa, Vitri-Viitaniemi toteaa.
Liisa Kettusta viehättää ajatus siitä, kuinka monet miljoonat ihmiset ovat laulaneet jonkun vanhan virren melodiaa ja sanoja vuosikymmenten ja -satojenkin saatossa.
– Ehkä siinä on virren voima, että se on hioutunut ja siinä on timantit säilyneet, Kettunen pohtii.
Valtakunnallista Kummipäivää vietetään tänä vuonna sunnuntaina 4. kesäkuuta. Päivän ideana on tarjota yhteistä tekemistä kummeille ja kummilapsille sekä muistuttaa kummiuden tärkeästä merkityksestä.
Valtakunnallista Kummipäivää vietetään tänä vuonna sunnuntaina 4. kesäkuuta. Päivän ideana on tarjota yhteistä tekemistä kummeille ja kummilapsille sekä muistuttaa kummiuden tärkeästä merkityksestä.
Lapsi voi kastettaessa olla kummin sylissä. Kirkonkirjoihin ei merkitä sylikummia erikseen, vaan kaikki kummit ovat samanarvoisia. Kuva: Tampereen seurakunnat / Hannu Jukola.
Kummius on vanha kristillinen perinne. Kummin perinteinen tehtävä on olla kastetun kristillisen kasvatuksen tukija ja rinnalla kulkija. Harras uskovainen tai Raamatun asiantuntija ei tarvitse olla. Tärkeintä on halu luoda kummilapseen lämmin suhde.
Kummin ei kannata ottaa tehtävästään paineita.
– Kummiksi kutsuminen on vanhempien luottamuksen osoitus. Jokainen on kummina omanlaisensa, sanoo Pyhäselän seurakunnan pappi Heidi Salo.
– Rohkaisen kummeja rukoilemaan lapsen puolesta. Niin voi hoitaa kummin hengellistä tehtävää. Seurakuntien tapahtumakalentereista voisi löytyä jokin kiva lapsille suunnattu meno, jonne voisi kummilapsen kanssa lähteä.
Ristiäisiä ja kummiutta arvostetaan edelleen.
– Kummius on aina elänyt muutoksessa tai reagoinut erilaisiin muuttuneisiin tilanteisiin. Kaste on säilynyt, Salo toteaa.
Ristiäisissä kummeilla on monenlaisia tehtäviä
Kastettavalla tulee olla vähintään kaksi konfirmoitua, kirkkoon kuuluvaa kummia. Kummina voivat toimia myös esimerkiksi ortodoksit, metodistit ja katolilaiset, sillä nämä kirkot hyväksyvät evankelis-luterilaisen kirkon kasteen.
Joensuulaiset lapset kastetaan usein kotona. Kastetilaisuuden ja -juhlan voi pitää halutessaan myös maksutta seurakunnan tiloissa.
– Usein vanhemmat haluavat, että kaikilla kummeilla on kastetoimituksessa jokin tehtävä, kertoo Pielisensuun seurakunnan pappi Timo-Ilkka Antikainen.
Kummin rooliin kastetilaisuudessa kuuluu esimerkiksi lapsen pitäminen sylissä tai lapsen pään kuivaaminen kasteen jälkeen. Yhdessä vanhempien kanssa kummi ojentaa kätensä ja siunaa lapsen.
Kummi voi halutessaan vaikkapa lukea ääneen lasten evankeliumin tai lausua oman osansa yhteisestä esirukouksesta. Soittava tai laulava kummi saattaa esittää juhlassa musiikkia.
Heidi Salo kertoo, että ristiäisissä on ilo aina läsnä. Kasteessa on paljon ilon aihetta.
– Lasta halutaan siunata ja hänelle halutaan parasta. Sitä saadaan joukolla ristiäisissä tehdä.
Kastetilaisuudessa kummeilla on myös todistajan rooli. Kummina voi toimia, vaikka ei pääsisikään paikalle kastetilaisuuteen. Silloinkin kummi merkitään kirkonkirjoihin ja hän saa kummitodistuksen, jos seurakunnassa on tapana antaa sellainen.
Yhteys kummilapseen säilyy pitkään, kun se on henkilökohtainen
Seurakunnat muistavat kastettuja eri tavoin. Pielisensuun kirkossa olevaan kastepuuhun laitetaan kasteen jälkeen kastelintu, jossa lukee lapsen nimi. Kummi voi olla mukana messussa kiinnittämässä linnun kastepuuhun.
– Vauvakirkko järjestetään Pielisensuun seurakunnassa yleensä kaksi kertaa vuodessa. Sinne kutsutaan vuoden aikana kastetut ja heidän vanhempansa. Toki hienoa olisi, jos sinne tulisi vielä kummikin kastetun lapsen kanssa, Timo-Ilkka Antikainen sanoo.
Kummi on lapsen aikuinen ystävä. Kummin toivotaan olevan lapsen elämässä mukana luontevalla tavalla kasteen jälkeenkin. Lapsen kasvaessa kummi voi touhuta hänen kanssaan kaikenlaista kivaa.
Antikainen on huomannut, että sosiaalisen median yleistymisen jälkeen kummin ja lapsen henkilökohtainen yhteys säilyy paremmin läpi elämän.
– Aikaisemmin yhteys saattoi katketa siinä vaiheessa, kun lapsi muutti kotoa. Nyt yhteys säilyy paremmin, kun se on henkilökohtainen. Ihmisten tarve ja halu pitää yhteyttä on säilynyt entisellään, Antikainen sanoo.
Hanna Pekkanen
Vinkkejä, mitä kummit voivat yhdessä kummilasten kanssa puuhata Kummipäivänä ja muulloinkin, löytyy osoitteesta kummipäivä.fi.
Kummiuteen liittyviä säädöksiä kevennetään
Kirkolliskokouksen toukokuussa hyväksymän säädösmuutoksen mukaan aikuiselle kirkon kastetulle jäsenelle voidaan jatkossa kasteen jälkeen lisätä enintään kaksi kummia. Lakivaliokunnan mietintö hyväksyttiin yksimielisesti äänin 100–0.
Tähän saakka kummin on voinut lisätä jälkikäteen vain lapselle huoltajan esityksestä. Kummin lisääminen voi tulla kysymykseen esimerkiksi tilanteessa, jossa suhde aiempiin kummeihin on syystä tai toisesta katkennut.
– Tosiasia on, että vanhemmat kastattavat lapsiaan aiempaa vähemmän. Lisäksi ehdot täyttävien kummien löytäminen on tullut nyky-yhteiskunnassa vaikeammaksi. Ihmisten elämässä on monenlaisia ja muuttuvia tilanteita, kirkolliskokousedustaja Matti Ketonen taustoittaa.
– On hyvin perusteltua, että pyritään raivaamaan pois erilaisia kummiuden esteitä. Sitä palvelee mahdollisuus lisätä myös aikuiselle kastetulle kummi.
Kirkkojärjestykseen on tulossa toinenkin kummeihin liittyvä muutos: jatkossa riittää, että kastettavalla henkilöllä on ainakin yksi kirkkoon kuuluva ja konfirmoitu kummi. Aiemmin kummien vähimmäismäärä on ollut kaksi, ja yhden kummin riittämiseen on tarvittu kirkkoherran lupa.
– Kirkon kannalta päätös on merkittävä, sillä se todennäköisesti lisää kastetoimituksia. Jokaisesta kastetusta saamme iloita, Ketonen sanoo.
Myös kirkolliskokousedustaja Ruut Hurtigin mielestä on hyvä asia, että kummikäytäntöihin tulee joustavuutta.
– Päätös yhden kummin riittävyydestä oli ehdottomasti hyvä asia, sillä se poisti jälleen yhden mahdollisen esteen kasteen tieltä. Itse pappina olen monta kertaa kastanut lapsen, jolle on kirkkoherran luvalla tullut vain yksi kummi. Erittäin käytännönläheinen päätös siis, Hurtig kertoo.
– Tärkeintä on myötävaikuttaa eri tavoin siihen, että ihmiset rohkaistuvat kastattamaan lapsensa ja toisaalta ottamaan aikuisena kasteen, jos se on jäänyt lapsena saamatta, Ketonen tiivistää.
Kirkkojärjestyksen muutosten on määrä astua voimaan mahdollisimman pian.
Joensuulainen Antti Taskinen harrastaa taivaan ilmiöiden ja taivaankappaleiden tarkkailua. Pilvettöminä kesäpäivinä hyvä kuvauskohde on Aurinko.
Joensuulainen Antti Taskinen harrastaa taivaan ilmiöiden ja taivaankappaleiden tarkkailua. Pilvettöminä kesäpäivinä hyvä kuvauskohde on Aurinko.
Antti Taskinen hankki tänä keväänä linssikaukoputken, jonka avulla Auringosta erottuvat hyvin muun muassa auringonpilkut. – Kuvia ja niihin liittyviä havaintokertomuksia julkaisen Ursan Taivaanvahti-palvelussa. Se on verkkosivu, jonne kuka tahansa voi ilmoittaa tekemistään havainnoista ja liittää mukaan valokuvia, Taskinen kertoo. Kuva: Kirsi Taskinen.
HARRASTUS. Kun olin pieni, isäni piti taloyhtiön lapsille tähtikerhoa. Siellä katseltiin taivaalle kaukoputkella ja opeteltiin tavallisimpia tähtikuvioita ja kirkkaimpien tähtien nimiä. Vuonna 2016 ostin ensimmäisen kaukoputkeni ja liityin Ursan jäseneksi. Sen jälkeen homma lähti lapasesta. Olen hakenut asioista tietoa kirjoista ja netistä. En halua rajoittua mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaan pidän siitä,
että tiedän mahdollisimman monesta asiasta jotakin.
KOHTEET. Nykyään pidän taivasta silmällä melkein kaikkialla missä liikun. Tarkkailen sekä päivä- että yötaivaan ilmiöitä. Kohteina voivat olla esimerkiksi haloilmiöt, valaisevat yöpilvet ja revontulet. Kaukoputkea käytän, kun tarkastelen taivaankappaleita ja tähtitaivasta yleisemminkin kaksoistähdistä tähtijoukkoihin, kaasusumuihin ja galakseihin.
AVARUUS. Aurinko, Kuu ja planeetat näkyvät kaukoputkella hyvin myös kotipihaltani käsin. Syksyllä ja talvella tykkään lähteä mahdollisimman kauas kaupunkien valosaasteesta. Vaikuttavaa on ollut muun muassa Patvinsuon pimeän taivaan alla, missä Linnunrata näkyy hienosti. Silloin voi saada aavistuksen maailmankaikkeuden valtavista mittasuhteista.
Auringossa erottuu auringonpilkkuja. Kuva: Antti Taskinen.
AURINKO. Hankin pari kuukautta sitten kaukoputken ja suotimen Auringon tarkkailuun. Aurinkoa ei saa koskaan katsoa suoraan paljain silmin eikä kaukoputken läpi ilman suodinta. Tällä hetkellä Aurinko on aktiivinen, joten auringonpilkkuja näkyy enemmän kuin vaikkapa pari kolme vuotta sitten. Päivätähtemme kiinnostaa, koska sen pinnalla tapahtuu koko ajan muutoksia. Oikeilla välineillä Auringossa pystyy näkemään myös hehkuvia kaasupilviä, jotka näyttävät tulenlieskoilta.
VALOKUVAUS. Minulla on järjestelmäkamera ja planeettakamera, jotka voi yhdistää kaukoputkeen. Niillä taivaankappaleista pystyy ottamaan paljon yksityiskohtia sisältäviä lähikuvia. Esimerkiksi Kuusta otetuissa kuvissa on mahdollista erottaa kraattereita, joiden läpimitta on pienimmillään kilometrin luokkaa. Kaukaisimmat kuvaamani kohteet ovat olleet galakseja, jotka sijaitsevat noin 35 miljoonan valovuoden päässä Maasta.
Mies, pitkälle edennyt keuhkosyöpä ja kutistuneet kodin seinät. Päivät ovat pitkät, ovi saisi käydä useammin. Oma jalka kantaa vain vaivoin kynnyksen yli. Kun toisinaan pääsee ihmisten ilmoille, jotkut sanat satuttavat. Eikö sitä pitäisi kuskin paikalla olla eikä matkustajana? No et oo vielä kuollu. En oo viittiny käydä, kun niin huonossa kunnossa olet.
Pohjois-Karjalalla on ollut paljon vastaiskuja viime vuosina. Ensin iski korona. Seuraavaksi lentoliikennettä uhkasi lopettaminen. Seuraavaksi Venäjä aloitti brutaalin sodan Euroopassa, ja viimeisimmäksi meille tärkeä junasilta uhkaa mennä kiinni. Iskuja on riittänyt, mutta maakunta on selvinnyt niistä kaikista. Aktiivisten toimijoiden yhteistyö ja usko tulevaisuuteen on luonut meille tilanteen, jossa haluamme menestyä. Emme pärjäillä tai tulla toimeen, vaan menestyä.
Kirkkotie 