Musiikki on läsnä seurakunnan kaikessa tekemisessä ja kaikissa ikäryhmissä. Seurakuntien musiikkiammattilaiset, kanttorit, tarvitsevatkin hyviä yhteistyö- ja organisointitaitoja.
Tiina Korhonen, Liisa Kettunen, Elina Vitri-Viitaniemi, Janne Piipponen ja Tuomas Pyrhönen asettuivat kuvattavaksi Joensuun kirkon alkuperäisten, vuonna 1905 rakennettujen urkujen eteen. Urut eivät ole tällä hetkellä soittokunnossa, mutta kanttorit toivovat niiden kunnostamista ensi vuonna. Kuva: Tea Ikonen
– Kanttori on seurakunnassa ja muusikkona iso verkostoituja. Sillä on suuri merkitys: miten saada ihmiset tekemään yhdessä ja miten mennä eri paikkoihin ja tuoda sinne jotain seurakunnasta, pohtii Joensuun seurakunnan kanttori Elina Vitri-Viitaniemi.
Vitri-Viitaniemi ja hänen kollegansa Joensuun seurakuntayhtymässä tekevät tärkeää työtä, sillä musiikki leikkaa kaikki seurakunnan työmuodot ja kaikki ikäluokat syntymän ja kuoleman välillä. On vauvojen muskaria ja ikäihmisten lauluhetkiä. On eri-ikäisten kuoroja, messuja ja konsertteja.
– Ihmisten kohtaamista arkipäiväisessä elämässä on aika paljon, summaa Enon seurakunnassa kanttorin sijaisuutta toukokuussa hoitanut Ilari Halonen.
Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot korostuvatkin voimakkaasti kanttorin työssä. Tärkeä ominaisuus on myötäelämisen kyky: kanttori tarvitsee herkkyyttä aistia tilanteita ja joskus sen pohjalta ehdottaa musiikkia.
Myös pedagogiset taidot ovat hyödyksi, kun kanttorin vetämät lauluryhmät koostuvat harrastelijoista. Pedagoginen näkemys antaa motivaatiota opettaa ja luottamusta siihen, että se mikä ei onnistu tänään, voi onnistua myöhemmin. Kanttorin ammattitaitoa on etsiä ryhmälleen esitettävää, jossa on sopivasti haastetta, jotta ryhmäläisten motivaatio säilyisi, ja auttaa ryhmäänsä esiintymään edukseen.
Toki ne muusikon taidotkin ovat tärkeitä, ja kanttorin on ylläpidettävä ammattitaitoaan oppimalla uutta ja harjoittelemalla koko ajan. Työn ammatillinen hallinta antaa kanttorille mahdollisuuden olla sosiaalisempi ja rennompi kaikissa tilanteissa. Se mahdollistaa myös sen, että kanttorilla riittää annettavaa harrastajille, muille ammattilaisille ja yhteistyökumppaneille.
Kanttorit ovat merkittäviä tapahtumien järjestäjiä
Tapahtumien järjestäminen on iso osa kanttorin työtä. Se ei näy riviseurakuntalaiselle. Tietokoneen ääressä ja puhelimessa asioita järjestellessä kuluukin enemmän tunteja kuin soittimen takana jumalanpalveluksessa.
– Esimerkiksi kansainvälisten urkureiden vierailut vaativat muun muassa CV:n ja muun materiaalin kääntämistä vieraasta kielestä kuten venäjästä tai italiasta. Kirjeenvaihto käydään yleensä englanniksi, urut on pidettävä kunnossa ja vieraalle pitää järjestää majoitus, luettelee Joensuun seurakunnan kanttori Tuomas Pyrhönen.
Lisäksi kaikki kohtaamiset ja tapahtumat tulee tilastoida.
– Isompien musiikkikokonaisuuksien hallinta on haastavaa mutta myös palkitsevaa, Ilari Halonen arvioi.
Esimerkki kanttoreiden järjestämistä tapahtumista on kesän koittaessa alkava, suosittu iltamusiikkisarja. Iltamusiikkeja järjestetään vuoroviikoin Joensuun ja Utran kirkoissa. Luvassa on jälleen monipuolinen kattaus laulua, urkumusiikkia, viulua, selloa, kitaraa, kanteletta ja huilua. On soolokonsertteja ja erilaisia kokoonpanoja, pitkän linjan ammattilaisia.
Toinen jalansijan nopeasti saavuttanut musiikkitapahtuma on jokakeskiviikkoiset keskipäivän musiikkihetket, jotka keräävät viikoittain 30–40 kuulijaa. Keskipäivän musiikkihetket aloitettiin vuoden alussa Joensuun kirkon 120-vuotisjuhlan kunniaksi, ja ne ovat nopeasti vakiinnuttaneet asemansa.
Kanttorit uskovat musiikkisarjojen suosion perustuvan säännöllisyyteen. Lisäksi musiikki ja kirkkotila yhdessä tarjoavat elämyksen niin kuulijalle kuin esiintyjällekin. Monet vierailijat ovat halunneet tulla esiintymään toistekin. Hyvät tilat, kunnossa olevat soittimet ja toimiva akustiikka ovat tässä avainasemassa. Kanttorit toivovat, että seurakunnissa tehtävät päätökset mahdollistavat yhteistyön edellytykset vierailijoiden kanssa jatkossakin.
Kun sanat loppuvat, jatketaan musiikilla
Entä minkälaista musiikkia kirkossa ja seurakunnan tilaisuuksissa yleensäkin on soveliasta soittaa? Kanttorit pohtivat, ettei ehkä ole olennaista, onko musiikki hengellistä vai maallista. Sivistyneesti tehty musiikki toimii aina sakraalissa eli pyhässä tilassa. Kaikki musiikki kantaa ihmisiä heidän erilaisissa elämäntilanteissaan.
– Kun Rantakylän kirkossa alettiin tehdä iskelmämessua, yritin olla skeptinen. Mutta pakko oli antaa periksi. Kyllä iskelmätkin messussa tietyssä tilanteessa hyvin palvelevat, tunnustaa Rantakylän seurakunnan kanttori Janne Piipponen.
Pyhäselän seurakunnassa palveleva Liisa Kettunen huomauttaa, että ihmisen psyykettä ymmärretään nykyään paljon monipuolisemmin kuin sata vuotta sitten. Silloin saatettiin ajatella, että vaikeat tunteet olivat syntiä ja kiusauksia. Nyt niitä osataan ehkä sanoittaa. Ja kun sanat loppuvat, musiikilla jatketaan.
– Jos musiikkia ei olisi seurakunnan toiminnoissa mukana, kyllä joku sanoisi, että sitä tänne halutaan. Musiikki palvelee niitä sisältöjä, joita seurakunta haluaa pitää esillä. Musiikki kohtaa ihmiset kokonaisvaltaisesti, Kettunen luonnehtii.
Parhaimmissa virsissä on päällekkäin ilo ja suru
– Parhaimmillaan hautajaisvirret nostavat ajatukset avaralle, ylös maasta ikuisen elämän maisemiin. Surun ja ikävän keskellä lohdutuksen ja toivon laulut hoitavat. Niitä laulaessa tulee tunne, että sinua kannetaan, et jää yksin. Joskus laulutoiveiden edessä tekisi mieli muistuttaa omaisia tästä ja Jumalan taivaan todellisuudesta, pohtii Pielisensuun seurakunnan kanttori Tiina Korhonen.
Kanttorit ovat yhtä mieltä siitä, että virsissä on juurevuutta. Ne kestävät kulutusta.
– Parhaimmissa virsissä on päällekkäin ilo ja suru, Tuomas Pyrhönen sanoo.
Lisäksi virret ovat helppoja laulaa yhdessä. Elina Vitri-Viitaniemi kertoo aina rohkaisevansa omaisia laulamaan virsiä esimerkiksi hautajaisissa, vaikka he estelisivät vedoten siihen, etteivät ole kovin laulavaa sorttia.
– Laulatan rippikoulussa messuissa aina virsiä, vaikka tykkään paljon Nuoren seurakunnan veisuista. Mutta missä muualla nuoret oppivat virsiä, ellei niissä tilanteissa, Vitri-Viitaniemi toteaa.
Liisa Kettusta viehättää ajatus siitä, kuinka monet miljoonat ihmiset ovat laulaneet jonkun vanhan virren melodiaa ja sanoja vuosikymmenten ja -satojenkin saatossa.
– Ehkä siinä on virren voima, että se on hioutunut ja siinä on timantit säilyneet, Kettunen pohtii.
Tea Ikonen