Ettei kukaan jäisi yksin – toimintapäiviä Marjalaan

Noljakka-Marjala -alueen diakoniatyön toiveena on saada Marjalan asukkaat kohtaamaan ja tekemään yhdessä. Toiveenamme on järjestää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa toimintapäiviä, jotka vastaisivat siihen kysymykseen, mitä yksinäisyydelle voi tehdä, Diakoni Risto Määttänen kertoo.

Risto Määttänen ja Mari Ahjokari oleskelevat Marjalan Nurkan ovella. — Seurakunta haluaa päästä tekemään yhteistyötä kaikkien Marjalan alueen toimijoiden kanssa. Jokaisen panos on ollut ja tulee olemaan tärkeä, diakoni Risto Määttänen ja yhteisötyöntekijä Mari Ahjokari muistuttavat. Kuva: Jonna Nupponen

Joensuun seurakunnan Noljakka-Marjala -alueen diakoniatyöllä on ollut vuoden alusta kahtena päivänä viikossa käytettävissään Marjalan asukasyhdistyksen hallinnoima Nurkka entisen Marjalan kioskin tiloissa. Maanantaisin diakoniatyö on pitänyt Nurkassa avointa kahvilaa, joka on tarjonnut alueen ihmisille mahdollisuuden tutustua, vaihtaa kuulumisia ja tuoda esille aluetta koskevat kehitysideansa. Keskiviikkoisin Nurkassa on kokoontunut Naisten hemmotteluryhmä.

Diakoni Risto Määttänen ja yhteisötyöntekijä Mari Ahjokari tiedostavat tarpeen alueen kehittämiselle ja ihmisten kohtaamiselle.

– Myös seurakunnassa on havaittu Marjalan kasvu ja lisätoiminnan tarve. Toiveenamme on järjestää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa toimintapäiviä, jotka vastaisivat siihen kysymykseen, mitä yksinäisyydelle voi tehdä, Määttänen kertoo.

Tekemisen ja yhdessäolon mahdollisuudet alueella ovat Määttäsen mukaan olleet toistaiseksi rajalliset.

– Toivoisin, että yhteistyötä voitaisiin tiivistää ja ihmisissä syntyisi halu lähteä ja tehdä alueen eteen yhdessä. Siitä alkaa kehitys.

”Juuri nyt on hyvä aika aloittaa”

Toimintakulttuuri yhdessä tekemiselle on Marjalassa vielä nuori, mutta sille nähdään kaikki mahdollisuudet.

– Toivoisin ihmisille viestiä, että juuri nyt on hyvä aika aloittaa. Puolesta emme voi tehdä, mutta yhdessä saamme paljon hyvää aikaan, Ahjokari muistuttaa.

Marjalaan suunnitteilla olevista toimintapäivistä saatiin hyvää esimakua kevättalvella, kun seurakunta järjesti yhteistyössä yhteisötyön ja taiteen koulutus- ja kehittämisyksikkö Com Art Labin kanssa alueella kolme luistelutapahtumaa.

– Kaikki työ perustuu voimallisesti Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan strategialinjauksen ajatukseen siitä, ettei kukaan jäisi yksin, Määttänen sanoo.

Matalan kynnyksen toimintaa

Kohtaamispaikkatyyppinen, matalan kynnyksen ryhmätoiminta jatkuu kesätauon jälkeen porrastetusti Marjalan ohella myös Noljakassa. Toiminnassa toteutetaan kunnioittavan yhteisön periaatteita.

– Ryhmätoimintojen suunnittelu lähtee ihmisten erilaisista tarpeista. Toimintojen kautta arjen sietäminen voi muuttua mah- dollisuudeksi, Määttänen kuvaa.

Perustavoitteena on yksinäisyyden torjunta ja yhteisöllisyyden vahvistaminen.

– Toiminnan kautta halutaan tukea ihmisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia ympäristössään, Ahjokari sanoo.

Tiistaisin Noljakan kirkolla kokoontuvat ryhmätoiminnoista Ystävän tupa ja Nou hätä. Uudet jäsenet ovat tervetulleita eikä pääsyvaatimuksia ole, mutta tiettyjä pelisääntöjä tulee kunnioittaa. Tällä halutaan varmistaa, että jokainen voi olla oma itsensä ja kokea olonsa turvalliseksi. Toimintakauden ohjelma suunnitellaan ryhmäläisten toiveiden pohjalta. Keskeistä on yhdessäolo: yhdessä kahvitellaan, tehdään käsitöitä, lauletaan, kutsutaan vieraita ja tehdään retkiä.

Pappi paikalla

Tiistaisin Noljakan kirkolla päivystää myös pappi, jonka kanssa voi kuka tahansa tulla juttelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä.

– Mikään aihe ei ole vieras. Elämän ilot ja surut, ihmissuhteet, hengelliset ja uskon asiat ovat monesti puheissa, pappi Salla Romo kertoo.

Hän on kokenut pappipäivystyksen merkityksellisenä.

– Ihmiset ovat hienosti tulleet juttelemaan. Usein elämän solmut aukeavat helpommin, kun niistä puhuu jonkun kanssa. Kaikki käytävät keskustelut ovat vaitiolovelvollisuuden piirissä.

Noljakan kirkon kokoavaa toimintaa on torstaisin järjestettävä aulakahvio. Ahjokari kiittelee matalan kynnyksen palvelua.

– Ihmisillä on lupa tulla kohtaamaan toisiaan kahvikupin ääressä ilman velvoitteita tai tarvetta sitoutua mihinkään.

Jonna Nupponen

Lue matkakertomus Nou hätä -ryhmän reissusta Latviaan.

Kohtaamispaikkojen kesä Noljakka-Marjala -alueella

Noljakan kirkko:

Pappi paikalla –päivystys, ti klo 12-13, kesätauko vko 23–34.
Nou hätä –ryhmä, ti klo 10-11.45, kesätauko vko 21–25.
Aulakahvio, to klo 11-13, kesätauko vko 24–26.
Ystävän tupa, ti klo 13-14.30, kesätauko vko 23-35.

Marjalan Nurkka (Aurinkokatu 35):

Avoin kahvila, ma klo 12-14, kesätauko vko 23–28.
Naisten hemmotteluryhmä, ke klo 14.30-16.30, kesätauko vko 24-25.

Hyvä mieli kiertämään

Leipomista harrastava lähihoitaja Sanna Ryhänen laittoi ylijäämämokkapalat ilmaiseksi jakoon Facebookin Joensuun ilmaiset roskat ja aarteet -ryhmään. Siitä syntyi hyvän mielen kierre, johon moni on halunnut mukaan.

Sanna Ryhänen seisoo keittiössä raparperipiirakka kädessään — Sanna Ryhänen sai pari viikkoa sitten satsin raparperia pakastintaan tyhjentävältä naisihmiseltä, ja pyöräytti siitä pellillisen Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Piiraasta meni osa raparperien lahjoittajalle, osa Ryhäsen ja puolison suihin ja loput maksutta jakoon. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. IDEA. Olen pitkään ollut mukana Facebookin paikallisessa ”roskala varyhmässä”, jossa lahjoitetaan erilaista tavaraa ilmaiseksi eteenpäin. Alkukeväästä leivoin jonakin päivänä mokkapaloja ja harmitti, kun niitä tuntui jäävän yli. Siinä tuli mieleen, miksei ryhmään voisi laittaa myös leivonnaisia jakoon. Kokeilin, ja sehän lähti vetämään: ensimmäinen satsi mokkapaloja ei riittänyt kaikille.

2. LUMIPALLOEFEKTI. Ensimmäisen ilmoituksen postatessani en arvannut, miten laaja harrastus tästä minulle muodostuisi. Olen leiponut ilmaiseksi jakoon nyt ainakin kuivakakkuja, pullaa, paholaisenpiirakkaa, porkkanapiirakkaa, muffinseja, raparperipiirakkaa ja kinkkupiirakkaa. Pääsiäisenä meni rahkapiirakkaa ja vappuna munkkeja niin, että naapurikin huomasi rapussa olevan tavallista enemmän trafiikkia.

3. NAUTINTO. Leivon siksi, että se on minulle nautinto. Yksi kutoo, toinen tekee ristikoita ja minä leivon rentoutuakseni. Kahden ihmisen taloudessa ei ole terveellistä syödä vaikkapa pellillistä Kinder-piirakkaa. On parempi ottaa päältä kahville pari palaa ja laittaa loput muiden iloksi. Samalla tapaa ihmisiä ja kuulee monenlaista tarinaa, saa hyvän mielen itselle ja toiselle.

4. RAJAT. Leivonnaisten laittamisessa ilmaiseen jakoon on sudenkuoppansa, jotka on ollut hyvä tiedostaa. Olen saanut yksityisviesteinä paljon pyyntöjä leipoa erilaisiin tilanteisiin. Välillä tekee pahaa sanoa ei. Mielelläänhän sitä leipoisi, mutta kun tässä on kyse harrastuksesta, on tärkeää pitää rajat ja leipoa silloin kun oikeasti itseä haluttaa. Huomaan, että helposti sitä lähtisi siihen, että kyllähän minä tuonkin teen, nukun vaikka pari tuntia vähemmän. Se ei kuitenkaan ole oikea tie. Opettelen tässä samalla rajanpitoa.

5. VASTAKAIKU. Olen saanut tästä paljon positiivista palautetta, ja moni on halunnut osallistua asiaan lahjoittamalla leivontatarpeita käyttööni. Eräskin toi kolme muovipussillista kaikkea mahdollista margariinista liivatelehtiin ja sokerista foliovuokiin, toiselta sain villasukat. Siitä olen kuitenkin ollut tarkkana, että valmiissa leivonnaisissa on kyse nimenomaan lahjoituksista. Kenellekään ei pidä tulla sellaista oloa, että jaossa olevia leivonnaisia ei voisi tulla hakemaan, jos ei ole tuoda sokeripussia mukanaan. Kun lahjoitan, niin lahjoitan – jollekin sokeripussinkin hankinta voi tehdä tiukkaa.

Virpi Hyvärinen

Evankelis-luterilainen ja evankelisluterilainen

Vähitellen huomattiin, että kirkon nimessä oli opillinen ongelma. Nimittäin kieliopillinen. Pulma koski yhdyssanan välissä olevaa viivaa, toteaa professori Ilkka Huhta kolumnissaan.

Huhta Ilkka 002 Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on erikoinen nimi. Syyt siihen ovat historialliset. Aikanaan protestantteja kutsuttiin ihan vain evankelisiksi, mutta ongelmaksi tuli erottaa kaikki keskenään kiistelevät, eri tavoin evankeliset ryhmät toisistaan. Meni silti kauan, ennen luterilaisia evankelisia ryhmiä alettiin kutsua evankelis-luterilaisiksi. Suomessa evankelis-luterilaisuus ilmaantui kielenkäyttöön vasta kolmesataa vuotta reformaatiokauden jälkeen, 1850-luvulla. Viralliseksi kirkon nimen voi katsoa vuoden 1869 kirkkolaista lähtien.

Suomen kieli kuitenkin kehittyi ja vähitellen huomattiin, että kirkon nimessä oli opillinen ongelma. Nimittäin kieliopillinen. Pulma koski yhdyssanan välissä olevaa viivaa, mitä suomen kielen lautakunta on koettanut ratkaista kahteenkin otteeseen. Koska tuo pieni viiva kirkon nimessä katkoi oikeaoppisen kirjoitusasun, vuonna 1986 lautakunta päätyi suosittamaan väliviivatonta evankelisluterilaisuutta. Lautakunnan mukaan väliviivaa olisi perusteltua käyttää silloin, jos yhdyssanassa sen osat olisivat samanarvoisia. Evankelis-luterilaisessa kirkossa näin ei ollut, toisin kuin esimerkiksi parturi-kampaamossa. Siksi kirkko piti kirjoittaa evankelisluterilaiseksi. Nyt viivalla oli kuitenkin ikää jo 120 vuotta, joten muutokseen ei noin vain suostuttu.

Myöhemmin kielilautakunta arvioi opillista perusteluaan uudelleen. Vuonna 2016 se päätti, että molemmat kirjoitusasut ovat sittenkin mahdollisia. Uutta suositusta laatiessaan suomen kielen lautakunta totesi, että evankelisluterilainen ei ole kuin marjamehu, jossa sanan ensimmäinen osa määrittää jälkimmäistä. Kirkkohallitukselta saamansa lausunnon pohjalta se kai päätteli, että asiahan oli juuri päinvastoin. Evankelis-luterilainen kirkko tarkoitti kirkkohallituksen lausunnon mukaan ”luterilaisella tavalla evankelisten ryhmää Suomessa”. Tullakseen siis marjamehun kaltaiseksi väliviivattomaksi käsitteeksi, kirkon olisi ennemminkin oltava Suomen luterilaisevankelinen kirkko. Sellaista ei kukaan kai koskaan edes ole ehdottanut.

Suomen kielen lautakunta oli siis lopulta sitä mieltä, että se saattoi hyväksyä kirkon nimen väliviivalla ja viivatta. Se siis luopui vanhasta dogmaattisuudestaan ja katsoi, että vanhan kieliopin ylivalta on päättynyt. Historialliset, oikeudelliset ja identiteettisyyt puolsivat sitä, että kahdenlainen oikeinkirjoitus oli mahdollinen. Ratkaisu löytyi jälleen siitä, että ymmärrettiin vaihtoehdottomuuden ongelmat.

Ilkka Huhta
professori
teologian osastonjohtaja Itä-Suomen yliopisto
ilkka.huhta@uef.fi

Kontiolahden seurakunta kasvattaa lasten kesätoimintaa

Seurakunta aloittaa kirkonkylällä 6-9-vuotiaiden kesäkerhotoiminnan. Myös lasten kesäleirien määrä kasvaa yhdellä aiempaan verrattuna.

Seurakunta aloittaa kirkonkylällä 6-9-vuotiaiden kesäkerhotoiminnan. Myös lasten kesäleirien määrä kasvaa yhdellä aiempaan verrattuna.

Äiti ja lapsi ovat leikkipuiston keinussa. — Kontiolahtelaisen Johanna Tiaisen tyttäret Hilma (kuvassa) ja Martta menevät Kontiolahden seurakunnan kesäkerhoon yhden viikon ajaksi. ”Kuljetan tuolla viikolla poikaa Joensuussa uimakoulussa. Kesäkerhossa tytöillä on mielekkäämpää tekemistä kuin autossa istuminen. Samalla minä saan vähän omaa aikaa”, iloitsee Johanna Tiainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kontiolahden seurakunta järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa kesäkerhotoimintaa 6-9-vuotiaille lapsille. Karpalokaaren liikuntahallilla 4.-20.6. arkipäivisin pidettävä kerho tulee tarpeeseen, sillä kerhopaikat täyttyivät varsin nopeasti ilmoittautumisen avauduttua. Myös kesäkuussa järjestettävät lasten kesäleirit ovat jo täyttyneet.

– Vapaita paikkoja on vielä loppukesästä järjestettävillä 7-10-vuotiaiden kesäleirillä ja 11-14-vuotiaiden veneily- ja toimintaleirillä, kertoo varhaisnuorisotyönohjaaja Arja Parviainen Kontiolahden seurakunnasta.

Alakouluikäisten kesätoiminnan määrän kasvattamisella pyritään huomiomaan pienten koululaisten perheitä, joissa koululaiset jäävät usein lomalle ennen vanhempiaan, ja lapsille kaivataan mielekästä ja turvallista tekemistä.

– Kokeilimme viime kesänä Pappilassa lyhyttä päiväleiriä, ja näimme, että lasten kesätoiminnalle on tarvetta. Samalla tässä loksahti kohdilleen se, että pystymme tarjoamaan kahdelle lastenohjaajalle kesäkerhoissa töitä lomautuksen sijaan, toteaa kesäkerhotoimintaa organisoiva lapsityönohjaaja Sirkka Väätäinen.

Kesäleirien teemana lapset ja ilo

Alakouluikäisten kesäleireillä on Kontiolahden seurakunnassa tänä vuonna teemana lapset ja ilo. Aihe nousee parhaillaan käynnissä olevasta kirkon varhaisnuorisotyön 100-vuotisjuhlavuoden teemasta ”100 vuotta iloa”. Leirejä järjestetään tänä vuonna aiemman kolmen sijasta neljä.

– Pienten koululaisten leirit ovat meillä monitoimileirejä, joiden ohjelmassa on leikkejä, pelejä, askartelua ja hartaushetkiä. Panostamme toiminnalisuuteen.

– Järjestämme nyt ensimmäistä kertaa vähän isommille lapsille veneily- ja toimintaleirin. Odotan mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton se saa, sanoo Parviainen.

Pienten koululaisten ja koulutulokkaiden kesäkerhoja järjestävät Kontiolahdella seurakunnan lisäksi MLL ja 4H-yhdistys. MLL:n kerho toimii Lehmossa kesäkuussa parin viikon ajan. 4H:lla on kesäkerhot Kylmäojalla ja Varparannalla sekä Mini-keskikset Onttolassa, Kulhossa ja Jakokoskella. Kontiolahden kunta tarjoaa ikäryhmälle uimakouluja ja leirejä. Myös urheiluseuroilla on jonkin verran kerho- ja leiritoimintaa.

Virpi Hyvärinen

Kirkkotien julkaisurytmiä selkiytetään

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä on käynnistämässä Kirkkotie-lehden taiton, painatuksen ja jakelun kilpailutusta. Nykyiset kolmivuotiset sopimukset päättyvät 31.12.2019. Tulevassa kilpailutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota seurakuntayhtymän viestintäkokonaisuuden kehittämiseen ja Kirkkotie-lehden julkaisurytmin selkiyttämiseen.

Kirkkotie-lehti on yksi seurakuntayhtymän merkittävimmistä viestintäkanavista, koska se jaetaan jokaiseen kotiin Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan alueella. Perinteisen lehden rinnalle on kuitenkin tullut useita muita viestinnän kanavia, jotka ovat lisänneet viestintäyksikön työn määrää. Haasteena onkin löytää tasapaino uusien ja perinteisten viestintätapojen kesken.

Tällä hetkellä Kirkkotie-lehti ilmestyy kolmen viikon välein. Ilmestymisrytmi on hankala hahmottaa, koska toisinaan lehti ilmestyy kuukauden alussa ja toisinaan kuukauden lopussa.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 14.5.2019, että Kirkkotie-lehti kilpailutetaan kerran kuukaudessa ilmestyvänä lehtenä, lukuun ottamatta heinäkuuta. Yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi myös muut kilpailutuksen ehdot sekä valtuutti Pohjois-Karjalan hankintatoimen toteuttamaan kilpailutuksen. Tuleva kilpailutuskausi on 1.1.2020-31.12.2022.

Sari Jormanainen

Tiina Reinikaiselle rovastin arvonimi

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen on myöntänyt rovastin arvonimen Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikaiselle.

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen on myöntänyt rovastin arvonimen Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikaiselle 16.5.2019 Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin 80-vuotisjuhlaistunnossa.

Reinikainen asetettiin kirkkoherran virkaan joulukuussa 2017. Hän on työskennellyt aiemmin myös pappina Lauritsalan ja Pielisensuun seurakunnissa sekä oppilaitospappina Joensuussa. Lisäksi hän on tehnyt kansainvälistä maahanmuuttajatyötä Saksassa Suomen Lähetysseuran palveluksessa.

Hiippakunnan rajat muuttuvat

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous on täysistunnossaan 9.5.2019 päättänyt muuttaa hiippakuntarajoja vastaamaan maakuntarajoja. Hiippakuntarajojen tarkastuksella pyritään selkeyttämään viranomaisten välistä yhteistyötä ja varmistamaan seurakuntien ja kuntien yhteistyön edellytyksiä.

Muutos koskee myös Kuopion hiippakuntaa. Vuoden 2020 alusta Kuopion hiippakuntaan kuuluvat Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntiin kuuluvat seurakunnat.

Sari Jormanainen

Noljakan messu aikaistuu

Joensuun seurakuntaneuvosto päätti huhtikuun kokouksessaan siirtää Noljakan kirkon messun alkamaan jälleen klo 12. Uusi alkamisaika otetaan käyttöön kesäkuun alusta.

Noljakan kirkolla aloitettiin viime syyskuun alusta kokeilu, jossa sunnuntain messun alkamisajankohta siirrettiin muutamaa tuntia myöhemmäksi. Kokeilussa aiemmin klo 12 alkanut messu siirrettiin alkamaan klo 15.

Kokeilun taustalla oli lapsiperheiltä saatu palaute. Aikataulumuutoksella haluttiin tarjota mm. lapsiperheille paremmat mahdollisuudet osallistua messuun. Myöhempää alkamisajankohtaa päätettiin kokeilla vuoden verran.

Kokeilun aikana todettiin, että messun alkamisajan myöhentäminen ei vaikuttanut osallistujamäärään. Joensuun seurakuntaneuvosto päättikin huhtikuun kokouksessaan siirtää Noljakan kirkon messun alkamaan jälleen klo 12. Uusi alkamisaika otetaan käyttöön kesäkuun alusta.

Sari Jormanainen

Näkökulma: Kirkossamme kohti uutta aikaa

Nuorten vaikutusmahdollisuudet, hallinnon keventäminen, kummiasia ja hiippakuntarajojen tarkistaminen – mm. näitä uutta aikaa kohti vieviä asioita käsiteltiin kevään kirkolliskokouksessa.

KIRKOLLISKOKOUS 7.-10.5.2019. Nuorten vaikutusmahdollisuudet, hallinnon keventäminen, kummiasia ja hiippakuntarajojen tarkistaminen – mm. näitä uutta aikaa kohti vieviä asioita käsiteltiin kevään kirkolliskokouksessa.

Kirkolliskokousviikko alkoi jumalanpalveluksella Maarian kirkossa. Oulun piispa Jukka Keskitalo saarnasi Hyvän paimenen sunnuntain teksteistä. Kokouksen avaussanoissa arkkipiispa Tapio Luoma nosti esille kolme tärkeää asiaa; koti, uskonto ja isänmaa. Suomea ja suomalaisuutta unohtamatta vuorovaikutus on tärkeää myös muiden kotien, uskontojen ja isänmaiden kanssa.

Istuntoviikolla oli monia tärkeitä asioita niin seurakuntaelämän kuin koko kirkon kannalta. Seurakuntia läheisesti koskettava asia oli kirkkohallituksen esitys nuorten vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisestä. Aloitteen mukaan seurakunnat velvoitetaan perustamaan nuorten vaikuttamisryhmiä. Toivon, että näin saamme myös nuorisojäsenet seurakunnan hallintoon. Tätä tavoitetta tukivat nuoret torstai-illan keskusteluissa Turun nuorisokeskus Vimmassa.

Kirkkohallituksen valmisteluun eteni edustaja-aloite, että kastettavalle lapselle riittäisi yksi kummi. Edelleenkin suosituksena tulisi olla kaksi kummia. Muutoksen jälkeen yhdestä kummista ei enää tarvittaisi papin poikkeuslupaa.

Kirkon hallinnossa esitetään luovuttavaksi nykyisestä alistusmenettelystä. Tämä keventää hallintoa sekä selkeyttää rooleja ja toimivallan rajoja. Rippikoulun ohjesäännöstä luovuttaisiin kokonaan. Esityksessä korostetaan seurakuntien ja seurakuntayhtymien itsenäisyyttä ja toiminnanvapautta.

HallintovalioKunnan mietinnön pohjalta kirkolliskokous päätti 50 puheenvuoron jälkeen äänin 77-30, yksi tyhjä, hiippakuntarajojen tarkistamisesta vastaamaan maakuntarajoja. Olin valiokunnassa esityksen kannalla. Mietintöön sisältyi neljän jäsenen eriävä mielipide.

Tavoitteena on viranomaisten välisen yhteistyön selkeyttäminen sekä seurakuntien ja kuntien yhteistyön edellytysten turvaaminen. Lisäksi tavoitteena on saada luontevat yhteydet kolmannen sektorin toimijoihin ja maakunnallisiin viestimiin. Päätöksen mukaan Kuopion hiippakuntaan liitetään vuoden 2020 alusta Kitee ja Tohmajärvi, Pieksämäki siirtyy Mikkelin hiippakuntaan, Pyhäjärvi ja Vaala liitetään Oulun hiippakuntaan sekä Hankasalmi ja Konnevesi Lapuan hiippakuntaan.

Päätös vaikuttaa jo ensi syksynä kirkolliskokousedustajien ja hiippakuntavaltuuston jäsenten vaalien ehdokasasetteluun. Ehdokaslistat muotoutuvat uuden hiippakuntajaon mukaisena. Nykyinen vaalikausi päättyy huhtikuun lopussa 2020 ja vaalit pidetään 11.2.2020.

Ensi huhtikuun lopussa päättyy myös oma kauteni kirkolliskokousedustajana. Seuraavassa kirkolliskokou-sedustajien vaalissa en ole ehdokkaana. Olen kokenut luottamustehtävän tärkeänä ja mielenkiintoisena, samoin jäsenyyden hallintovaliokunnassa, jossa nyt on valmistelussa muun muassa ohjeistus sidonnaisuuksien ilmoittamisesta.

Osaltani toivon seurakunnan luottamustehtävissä toimiville aktiivisuutta ja halua asettua ehdolle kirkon ylimmän hallinnon, ”kirkon eduskunnan” vaaliin. Samalla kiitän 12 vuoden yhteistyöstä ja luottamuksesta tässä tehtävässä.

Eevi Väistö
kirkolliskokousedustaja

Sana – Rukoussunnuntai

”Pyytäkää, niin teille annetaan”

Luuk.11:9

”Rukouksessa saan antaa elämäni suurempiin käsiin.”

Kun rukoilen, kun kerron Jumalalle vaikkapa mieltäni painavan asian, huolenaiheen tai sydäntäni raastavan surun, tuntuu, että jotakin painavaa putoaa sydämeltäni ja voin luottaa siihen, että Jumala auttaa. Ehkä ei aina niin kuin minä toivon. Ehkä ei aina juuri sillä hetkellä. Taivaan Isä tietää paremmin, mitä Hänen lapsensa tarvitsee. Siksi rukous tuo turvallisuuden tunteen elämääni.

”Aamulla käyn mielessäni läpi tulevan päivän asiat. Kun aamurukous joskus kiireessä jää, tuntuu, että päivä ei suju niin hyvin kuin rukouksella matkaan lähdettäessä.”

Kun aloitan päiväni rukouksella, tuntuu turvallisemmalta lähteä päivän tehtäviin, haasteisiin, kohtaamisiin. Kun liitän rukoukseeni vielä Martti Lutherin ohjeen mukaisesti ristin merkin ja Isä meidän -rukouksen sekä lausun Herran siunauksen, saan luottamusta siihen, että Jumala on kanssani päivän askelissa ja johdattaa minua.

”Jumala tahtoo puhua minulle ja haluaa, että minä puhun Hänelle.”

Sanotaan, että Jumala ei tarvitse meidän rukouksiamme, vaan me tarvitsemme niitä. Olen eri mieltä. Miksi Jumala, joka haluaa olla elävässä vuorovaikutuksessa omiensa kanssa, ei haluaisi, että kerron Hänelle asiani. Jumala kyllä näkee sydämeni rukoukset, mutta miksi Hän ei haluaisi kuulla asioitani omasta suustani.

”Rukousta on sekin, kun kapinoi: Jumala, miksi sallit tämän?”

On tärkeää, että voin puhua Jumalalle ihan kaikesta. Saan huutaa Hänen puoleensa ”Miksi?”, kun rakas läheinen otettiin elämästäni pois. Saan purkaa tunteitani Jumalalle, kun en voi ymmärtää, miksi opiskelu- tai työpaikka jäi saamatta. Saan huutaa Jumalalle kiukkuni, kun tunnen ahdistusta vaikeassa elämäntilanteessa. Olen varma, että Jumala haluaa, että kerron Hänelle kaikenlaisista asioistani.

”Rukous on pohjimmiltaan salaisuus.”

En voi tietää, mitä rukouksessa loppujen lopuksi tapahtuu. Tärkeintä on, että minulle tulee turvallinen olo. Uskon ja luotan, että Jumala kuulee. Minulle riittää, että saan puhua Jumalalle ja uskoa koko elämäni Hänen haltuunsa. Sanoohan Jeesus itse: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. – -Sillä pyytävä saa…” (Luuk.11:9, 10).

Anna-Maria Kupiainen
pappi

Kirkkovuoden kuva rukoussunnuntaista — Ensi sunnuntaina 26.5. vietetään Rukoussunnuntaita. Kuva: Anniina Mikama.

Matkakertomus: Riiassa kulkien heräsi kiitollisuus

Nou hätä -ryhmän jäseniä kävelee kadulla Riiassa. — Nou hätä -ryhmän jäseniä Riiassa. Kuva: Jonna Nupponen

Latvian pääkaupunki Riika tervehti pääsiäisen jälkeen matkaan lähtenyttä seuruettamme kesän elkein. Tunnin lentomatkan päässä Helsingistä lomatunnelmaan johdattivat kaupungin arkkitehtuuri, kulttuurielämä, puistoalueet ja mukulakivikadut kahviloineen.

Riikaan matkusti Joensuun seurakunnassa Noljakan kirkolla kokoontuvan Nou hätä -ryhmän jäseniä ja ohjaajia. Ryhmän toiminnan yksi keskeinen periaate on ihmisyyden kunnioittaminen. Kun ihminen huolineen ja haaveineen saa kokemuksen siitä, että riittää, käy varmemmin askelin tuntemattomaankin, kuten matkaseurueelle ennestään vieraaseen Riian kaupunkiin. Saimme etsiä, kulkea harhaan, yllättyä ja onnistua – ja jakaa yhdessä sen kaiken.

Baltian suurimman kaupungin, 700 000 asukkaan Riian kaupunkikuvaa leimaa edelleen vahvasti keskiajan ja neuvostovuosien sävy. Päänähtävyys vanhakaupunki on historiallinen keskusta ja päivä ajan mittana vaatimaton, kun lähtee kokemaan alueen kirkkoja, museoita ja hallintorakennuksia.

Vanhankaupungin ohella kokemisen arvoinen on myös Baltian suurimpana rantalomakohteena mainostettu kylpyläkaupunki Jurmala. Puolen tunnin junamatkan päässä Riian keskustasta avautuu kilometreittäin Itämeren hiekkarantaa, joka ei sesonkiaikaan juurikaan häviä eteläisimmille rantalomakohteille.

Kun matkan viimeisenä iltana kokoonnuimme jakamaan ajatuksiamme matkan kulusta ja kokemuksista, heijastui ihmisten tarinoissa yksimielisyys onnistumisesta ja tyytyväisyydestä. Syntyi ymmärrys yhteisöllisyydestä, jonka arvo ei katso aikaa tai paikkaa, ja kestää niissäkin hetkissä, kun paikallisesta pikakahvista ei ole lanttukukon korvaajaksi ja paikallinen bussi huolii porukastamme kyytiin vain puolet.

Kohtaamisten ja kommellusten kolme päivää saattelivat seurueemme kotimatkalle sydän iloisena ja kiitollisena.

Jonna nupponen
Nou hätä –ryhmä

Lue lisää seurakunnan toiminnasta Noljakka-Marjala -alueella tästä.