Leipomista harrastava lähihoitaja Sanna Ryhänen laittoi ylijäämämokkapalat ilmaiseksi jakoon Facebookin Joensuun ilmaiset roskat ja aarteet -ryhmään. Siitä syntyi hyvän mielen kierre, johon moni on halunnut mukaan.
Sanna Ryhänen sai pari viikkoa sitten satsin raparperia pakastintaan tyhjentävältä naisihmiseltä, ja pyöräytti siitä pellillisen Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Piiraasta meni osa raparperien lahjoittajalle, osa Ryhäsen ja puolison suihin ja loput maksutta jakoon. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. IDEA. Olen pitkään ollut mukana Facebookin paikallisessa ”roskala varyhmässä”, jossa lahjoitetaan erilaista tavaraa ilmaiseksi eteenpäin. Alkukeväästä leivoin jonakin päivänä mokkapaloja ja harmitti, kun niitä tuntui jäävän yli. Siinä tuli mieleen, miksei ryhmään voisi laittaa myös leivonnaisia jakoon. Kokeilin, ja sehän lähti vetämään: ensimmäinen satsi mokkapaloja ei riittänyt kaikille.
2. LUMIPALLOEFEKTI. Ensimmäisen ilmoituksen postatessani en arvannut, miten laaja harrastus tästä minulle muodostuisi. Olen leiponut ilmaiseksi jakoon nyt ainakin kuivakakkuja, pullaa, paholaisenpiirakkaa, porkkanapiirakkaa, muffinseja, raparperipiirakkaa ja kinkkupiirakkaa. Pääsiäisenä meni rahkapiirakkaa ja vappuna munkkeja niin, että naapurikin huomasi rapussa olevan tavallista enemmän trafiikkia.
3. NAUTINTO. Leivon siksi, että se on minulle nautinto. Yksi kutoo, toinen tekee ristikoita ja minä leivon rentoutuakseni. Kahden ihmisen taloudessa ei ole terveellistä syödä vaikkapa pellillistä Kinder-piirakkaa. On parempi ottaa päältä kahville pari palaa ja laittaa loput muiden iloksi. Samalla tapaa ihmisiä ja kuulee monenlaista tarinaa, saa hyvän mielen itselle ja toiselle.
4. RAJAT. Leivonnaisten laittamisessa ilmaiseen jakoon on sudenkuoppansa, jotka on ollut hyvä tiedostaa. Olen saanut yksityisviesteinä paljon pyyntöjä leipoa erilaisiin tilanteisiin. Välillä tekee pahaa sanoa ei. Mielelläänhän sitä leipoisi, mutta kun tässä on kyse harrastuksesta, on tärkeää pitää rajat ja leipoa silloin kun oikeasti itseä haluttaa. Huomaan, että helposti sitä lähtisi siihen, että kyllähän minä tuonkin teen, nukun vaikka pari tuntia vähemmän. Se ei kuitenkaan ole oikea tie. Opettelen tässä samalla rajanpitoa.
5. VASTAKAIKU. Olen saanut tästä paljon positiivista palautetta, ja moni on halunnut osallistua asiaan lahjoittamalla leivontatarpeita käyttööni. Eräskin toi kolme muovipussillista kaikkea mahdollista margariinista liivatelehtiin ja sokerista foliovuokiin, toiselta sain villasukat. Siitä olen kuitenkin ollut tarkkana, että valmiissa leivonnaisissa on kyse nimenomaan lahjoituksista. Kenellekään ei pidä tulla sellaista oloa, että jaossa olevia leivonnaisia ei voisi tulla hakemaan, jos ei ole tuoda sokeripussia mukanaan. Kun lahjoitan, niin lahjoitan – jollekin sokeripussinkin hankinta voi tehdä tiukkaa.
Virpi Hyvärinen