Lapsiperheiden leikkipuistohetket jatkuvat – kahvia ja vertaisseuraa hiekkalaatikon reunalla

Lapsiperheiden leikkipuistokahvit jatkuvat Rantakylässä ja Pielisensuussa kesäkuun loppuun.

Lapsiperheiden leikkipuistokahvit jatkuvat Rantakylässä ja Pielisensuussa kesäkuun loppuun.

Pielisensuun puistokahvit kesällä 2019.
Mimosa Modig (2,5 v.) tuli mummunsa Marjut Ohisalo-Modigin (vas.) kanssa Revonhännän leikkupuistoon vapaapäivän viettoon. Seurakunnan puistokahvit olivat molemmille mukava yllätys. Kuvassa myös kahviota pitävä Roope Isotalo ja lastensa kanssa puistokahveille tullut Jenni Kesti. Kuva: Virpi Hyvärinen

Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnat järjestävät tänäkin kesänä alueensa leikkipuistoissa pienimuotoista, lapsiperheille suunnattua kahvihetkitoimintaa. Pielisensuussa toiminta kulkee Puistokahvien nimellä, Rantakylässä puhutaan Kärrikahvilasta. Toiminta alkoi maanantaina 3.6. ja päättyy 28.6.

Molempien seurakuntien leikkipuistokahvien ideana on tarjota lapsiperheille matalan kynnyksen toimintaa siellä, missä perheet muutenkin liikkuvat. Pielisensuun Puistokahveilla ohjelma on vapaamuotoista, Rantakylän Kärrikahvilassa on lapsille tarjolla vaihtelevasti myös pienimuotoista ohjattua toimintaa.

– Viime vuonna tarjolla oli esimerkiksi kuvasuunnistusta ja kepparirataa, mutta pääpaino on kuitenkin matalan kynnyksen kohtaamisessa ja vapaamuotoisessa olemisessa, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen Rantakylän seurakunnasta.

Lasten leikkien ja vanhempien juttelun lomaan seurakunta tarjoaa kahvia, mehua ja pientä suuhunpantavaa. Tarjoilu ja toiminta ovat maksuttomia.

Viime vuonna parhaimmillaan 80 kävijää

Leikkipuistotoimintaa on järjestetty aiemmin kolmena kesänä sekä Pielisensuussa että Rantakylässä. Molemmissa toiminta on ollut erittäin suosittua.

– Osallistujamäärä on vaihdellut paikasta ja säästä riippuen, mutta parhaimmillaan paikalla on ollut yli 80 henkilöä, toteaa Karvinen.

– Puistokahvit ovat olleet todella tykättyjä ja kysyttyjä. Puistokahvit tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen kohtaamiseen, toteaa Pielisensuun seurakunnan pastori Salla Ulvi-Altio.

Molempien seurakuntien leikkipuistotoiminnalla on säävaraus, eli toimintaa ei järjestetä huonolla säällä. Toiminnan peruuntumisesta ilmoitetaan Facebookissa sivuilla Pielisensuun seurakunta ja Rantakylän seurakunta.


Leikkipuistokahvit kesäkuussa 2019

• Puistokahvit Pielisensuussa klo 9-11:
Ma 17.6. ja 24.6. Vehkapuiston leikkikentällä
Ti 18.6. Karhunkaaren leikkikentällä
Ti 25.6 Reittimestarin puiston leikkikentällä
Ke 12.6., 19.6., ja 26.6. Karjalanpuiston leikkikentällä
To 13.6., 20.6. ja 27.6. Norolanpuiston leikkikentällä
Pe 14.6. ja 28.6. Revonhännän leikkikentällä

• Kärrikahvila Rantakylässä:
Riippapuisto 1:n leikkipaikalla ma 17.6. ja 24.6. klo 9.30-11.30
Rantakylän kirkon leikkipaikalla ke 12.6., 19.6. ja 26.6. klo 17-19
Jynkänpuiston leikkipaikalla pe 14.6. ja 28.6 klo 9.30-11.30.

• Huom! Säävaraus. Seuraa mahdollisia peruuntumisia Facebookissa sivuilla Pielisensuun seurakunta ja Rantakylän seurakunta.

Kukkia kaupungin kaunistukseksi

Puutarhuri Pirjo Auvinen on suunnitellut parinkymmenen vuoden ajan Joensuun kaupungin kukkaistutuksia. Tänä vuonna kaupungin suurin kukkapenkki löytyy Pohjoisesta rantapuistosta.

Puutarhuri Pirjo Auvinen on suunnitellut parinkymmenen vuoden ajan Joensuun kaupungin kukkaistutuksia. Tänä vuonna kaupungin suurin kukkapenkki löytyy Pohjoisesta rantapuistosta.

Pirjo Auvinen istuu Pohjoisen rantapuiston kukkapenkin edessä.
”Eniten tyydytystä työssäni tuottaa se, kun kaikki kukat ovat maailmalla ja vielä suhteellisen vaivattomasti saatu paikoilleen”, sanoo puutarhuri Pirjo Auvinen juuri valmistuneen Pohjoisen rantapuiston kukkaistutusten äärellä. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. AIKATAULU. Kesän kukkaistutusten suunnittelu alkaa Joensuun kaupungilla jo vuotta aikaisemmin talvella. Kukat tilataan syyskuun puoliväliin mennessä ja lumien sulettua toukokuun loppupuolella penkit käännetään istutuskuntoon. Ensimmäiset kukat tulivat tänä vuonna 22.5., iso satsi kesäkuun alussa ja loput 10.6. Kaikkien istutusten tulisi olla valmiina ja paikallaan 14.6.

2. PAIKAT. Kukkia on tilattu tämän vuoden istutuksiin yhteensä 4100 kappaletta, ja koristehavut päälle. Vapaudenpuiston remontin takia määrä on huomattavasti taval-lista pienempi. Ensimmäisestä erästä veimme kukkia toukokuun lopussa päiväkodeille, Taidemuseolle ja Vainoniemen huvilalle sekä Laululavalle Suven avausta juhlistamaan. Laitamme kesäkukkaistutuksia myös kävelykadulle, torille, satamaan ja puistoihin sekä kaupungin kiinteistöille, kuten kaupungintalolle, palvelupisteille, pääkirjastolle ja kon-servatoriolle.

3. LAJIKKEET. Kukkien valinnassa painavat ennen kaikkea esteettisyys ja helppohoitoisuus. Katsomme, että värit rimmaavat ja että kukkien hoito on sellaista, että ehdimme sen tehdä. Ihan viimeisimpien trendien mukaan emme kulje, koska suunnittelu tehdään varhaisessa vaiheessa, mutta aina kokeilemme myös jotakin uutta. Tämän vuoden kokeilu on haltiankukka, jota laitamme torin ruukkuihin. Sen koristearvo on erittäin kauniissa lehdissä.

4. RANTAPUISTO. Tänä vuonna suurin ja näyttävin penkkimme on 81-neliöinen kokonaisuus Pohjoisessa rantapuistossa. Siihen laitettiin yhteensä 1030 kasvia, keskelle sitruunasypressejä, ympärille keltaista daaliaa, oranssinpunaista pauliinabegoniaa, vaa-leanvihreää koristebataattia ja ulommaiseksi keltaista samettikukkaa. Penkki syntyi kahdeksan työntekijän ja kuljettajien voimalla yhdessä aamupäivässä. Kasteluun meni lopuksi vielä parisen tuntia.

5. YHTEISTYÖ. Tämä työ on ennen kaikkea yhteistyötä. Ei hän me pärjättäisi, jos meillä ei olisi ammattitaitoisia kuljettajia ja paljon hyviä kesätyöntekijöitä apulaisina. Puutarhuri Leena Tarnanen on oikea käteni – ja välillä vasenkin. Hän on taitava organisaattori, jonka kanssa on ilo tehdä töitä.

Sana – Pyhän Kolminaisuuden päivä

Salattu Jumala toimii kaikkialla Pyhän Henkensä kautta. Joskus tyynenä, tai vain hennon hentona hipaisuna. Toisinaan myrskyn voimalla, elämän ympäri kääntäen, kirjoittaa Katriina Puustinen.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
– Joh. 3:8

Kesäillan tyyni järvenpinta – täydellinen peili rannan puille, jotka kurkottavat veden ylle. Jostain kuuluu kuikan huuto, toisen vastaus. Tyyni ja tuuleton kantaa pienenkin äänen kauas ja vedenpinnan rikkoutuminen etenee laajoissa kaarissa, hitaasti vaimentuen. Iltaauringon viimeiset säteet värjäävät taivaan – ja maan, vedenpinnan peilin samoilla hehkuvilla väreillä.

Lämmin tuulenvire leikkii varjossa istuvan hiuksilla. Heinänkorsi niiaa sen mukana, haavan lehdet havisevat. Tuulen kulku pitää pientä liikettä osuessaan hentoisiin – toisten pysyessä paikallaan kuin sitä huomaamatta. Pieni liplatus kertoo veden liikkeestä sen osuessa rannan kivikkoon. Auringon lämmittämän pinnan alla on viileää, sinne eivät tuulet tunnu.

Myrskytuuli nostattaa pilviä ja taivaan maisema muuttuu hetki hetkeltä synkemmäksi. Kauempana salamoi, kohta sataa kohisten. Tuuli taivuttaa puiden latvoja, repii irti lehtiä, pyörittää mennessään. Nostaa aaltoja, vaahtopäitä ja iskee niitä rantaankin. Vie mukanaan minkä irti saa, paiskoo ja keinuttaa. Tuuli työntää ja vetää, kuljettaa arvaamattomiin suuntiin.

”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee”, sanoo Jeesus. (Joh.3:8)

Salattu Jumala toimii kaikkialla Pyhän Henkensä kautta. Joskus tyynenä, tai vain hennon hentona hipaisuna. Toisinaan myrskyn voimalla, elämän ympäri kääntäen. Jumala ei asetu mittareihin tai määreisiin, vaikka Hänen työnsä vaikutukset tuntuvat niin ihmisessä kuin luomakunnassakin. Tiede voi selittää ja mitata, miten tuuli syntyy, mistä tulee ja minne menee. Mutta Jumalan tuuli puhaltaa, missä tahtoo – lopulta luotujen parhaaksi, vaikka niitä riepotellenkin.

Katriina Puustinen
seurakuntapastori
Rantakylän seurakunta

Kirkkovuoden kuva Pyhän Kolminaisuuden päivästä.
Tulevana sunnuntaina 16.6. vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivää. Päivän aihe on Salattu Jumala. Kuva: Anniina Mikama.

Kontiolahden uusi seurakuntakeskus otetaan käyttöön vaiheittain

Ensimmäisenä seurakuntakeskukseen muuttavat kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto, jotka sijaitsivat rakennustyön ajan Lehmon seurakuntakodilla.

Kontiolahden seurakunnan toimintoja ryhdytään siirtämään vaiheittain uuteen seurakuntakeskukseen. Ensimmäisenä kirkonkylällä sijaitsevaan seurakuntakeskukseen muuttavat kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto, jotka sijaitsivat rakennustyön ajan Lehmon seurakuntakodilla.

Muuton vuoksi kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto ovat suljettuina kahden päivän ajan 13.–14.6.2019. Toimistot palvelevat osoitteessa Keskustakatu 26 sijaitsevassa seurakuntakeskuksessa jälleen maanantaista 17.6. alkaen.

Muut seurakunnan toiminnot siirtyvät uusiin tiloihin maanantai-na 2.9.2019. Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen vihkii seurakuntakeskuksen käyttöön sunnuntaina 6.10.2019.

Kontiolahden seurakunta käynnisti uuden seurakuntakeskuksen rakentamisurakan maaliskuussa 2018 purkamalla pois vanhan rakennuksen.

Sari Jormanainen

Kolumni: Istuta omenapuu – koululaiset toivoa tuomassa

Tavoitteena on sitoa kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia puita istuttamalla, kirjoittaa Mika Vanhanen.

Mika VanhanenMaailman koululaisten ilmastokokous päättyi muutama päivä sitten. Kokouksen alkuosa pidettiin Liperissä ja Joensuussa. Se huipentui Helsingissä maailman ympäristöpäivänä, jolloin koululaiset julkaisivat oman toimintasuunnitelmansa vuoteen 2025 saakka. Samalla julkaistiin koulujen ilmastosopimus, jonka tavoitteena on sitoa kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia puita istuttamalla.

Koululaisia oli lähes 70 maasta. Kokouksen suojelija oli presidentti Niinistö, jonka pohjoiskarjalaiset koululaisedustajat tapasivat Joensuussa pari viikkoa sitten ja toistamiseen Helsingissä. Kehittyvien maiden osallistujien matkakuluja oli tukemassa monet yritykset ja yhteisöt, mukaan lukien Rantakylän ja Pielisensuun seurakunnat. Oli hienoa havaita, miten suomalaiset olivat lähteneet laajasti tukemaan tapahtuman järjestämistä.

Heti Liperiin saavuttuaan koululaiset alkoivat keskustelun pienissä ryhmissä. Heidän puheissaan kuului ilmastoahdistusta, mutta samalla koululaisilla oli esittää käytännönläheisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseen. He kokosivat ryhmissään kahden päivän aikana yhteen toimia ilmastonmuutosta vastaan ja äänestivät niistä toteuttamiskelpoisimmat. Suunnitelmaan kuului mm. puiden istuttamista, kierrättämistä, muovin käytön vähentämistä sekä tietoisuuden lisäämistä ilmastonmuutoksesta. Kokouksen päätöstilaisuudessa ilmastoneuvottelija Outi Honkatukia kehui koululaisten pragmaattista toimintasuunnitelmaa ja heidän tehok-kuuttaan, sillä kansainvälisissä neuvotteluissa meni kaksi viikkoa pelkästään siihen, että valtiot hyväksyivät tieteellisen kansainvälisen ilmastopaneelin raportin oikeellisuuden.

Viimeiset vieraat Sri Lankasta ja Chilestä lähtivät vasta seuraavana päivänä. Majoituin yöksi heidän kanssaan Alppilan kirkkoon, jossa keskustelimme opettajien ja oppilaiden kanssa. He arvostivat mm. sitä, miten täällä on puhdasta ja turvallista. Sri Lankan opettaja kertoi mm. siitä, että äskettäisen terroristi-iskun jälkeen myös kouluilla pelätään iskuja. Koululaisten kasvoilla oli kuitenkin toivo paremmasta huomisesta, ja kuulin, että koulu istuttaa kahden viikon päästä puita hehtaarin verran. Se käynnistää samalla koululaisten kampanjan ilmastonmuutosta vastaan. Meillä on vielä toivoa, kun alamme toimimaan. Istutamme omenapuun. Ja sata miljoonaa muuta puuta. Kaikki ovat tervetulleita mukaan.

Mika Vanhanen
toiminnanjohtaja
ENO-verkkokoulun tuki ry
mika.vanhanen@eno-programme.org

Pääkirjoitus: Lomalle Suvivirren tahtiin

Toukokuun viimeisenä päivänä olin tuhansien muiden ihmisten kanssa avaamassa Suomen suvea Joensuun Laulurinteellä ja ilokseni totesin, että Suvivirsi oli säilyttänyt paikkansa tässä suuressa tapahtumassa, kirjoittaa Sari Jormanainen pääkirjoituksessaan.

Kesäkuun ensimmäinen päivä oli minulle tänä vuonna hyvin erityinen. Esikoiseni päätti ensimmäisen kouluvuotensa kevätjuhlaan. Omista kevätjuhlistani muistan jumppasaliin kannetut koivut ja Suvivirren, joka laulettiin seisoen.

Julkisuudessa ja netin keskustelupalstoilla on käyty toisinaan kiivastakin keskustelua siitä, kuuluuko Suvivirsi kevätjuhlaan. Minusta tämä keskustelu on ollut todella kummallista, vaikka ymmärränkin virteen liittyvät vakaumukselliset näkökulmat. Täs-täkin huolimatta näen Suvivirren osana suomalaista kevätjuhlaperinnettä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, juuri Suvivirsi on jäänyt pysyvästi mieleen lapsuuden kevätjuhlistani. Uskonnollista sanomaa enemmän Suvivirsi on tuonut tunteen kesästä ja juhlasta.

Ehdinkin jo hieman kiukutella ja olla huolissani Suvivirren kohtalosta. Laulettaisiinko sitä enää kevätjuhlassa? Enkö kuulisi Suvivirttä oman lapseni päästessä ansaitulle kesälomalle ensimmäisen kouluvuotensa jälkeen? Keskusteluista oli jäänyt sellainen tunne, että Suvivirsi on laitettu kieltolistalle ja perinteen siirtäminen lapsille jäisi vain toteamukseen: ”Silloin ennen kun äiti oli pieni…”

Toukokuun viimeisenä päivänä olin tuhansien muiden ihmisten kanssa avaamassa Suomen suvea Joensuun Laulurinteellä ja ilokseni totesin, että Suvivirsi oli säilyttänyt paikkansa tässä suuressa tapahtumassa. Silti yhä jännitin seuraavan aamun Lehmon koulun kevätjuhlaa, olisiko virsi kuitenkin karsittu ohjelmasta? Ei ollut, vaan Suvivirsi laulettiin aivan kuten reilut 30 vuotta sitten omassa ensimmäisessä koulun kevätjuhlassani. Täytyy myötää, että silmäkulma kostui. Toivottavasti tämä perinne jatkuu tulevaisuudessakin!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö

Kansainvälisiä huippumuusikkoja kesällä Joensuuhun

Seurakuntien iltamusiikkisarjassa kuullaan konsertteja oopperalaulusta kamarimusiikkiin ja kuoromusiikista kansainväliseen urkutaituruuteen.

Joensuun ev.lut. seurakuntien perinteinen, yli 20 vuoden ajan järjestetty kesäinen iltamusiikkisarja on parhaillaan käynnissä. Konsertteja järjestetään kesän aikana Joensuun, Utran ja Pyhäselän kirkoissa.

Iltamusiikkisarjassa kuullaan tänä kesänä niin paikallisia tähtiä kuin vierailevia huippumuusikoita Itävallasta ja Meksikosta saakka. Musiikkia kuullaan hyvin laajassa skaalassa oopperalaulusta kamarimusiikkiin ja kuoromusiikista kansainväliseen urkutaituruuteen.

Iltamusiikkisarja alkoi kesäkuun alussa. Tulevana sunnuntaina urkumusiikkia Joensuun kirkossa soittaa itävaltalaisurkuri Christian Iwan. Elokuun alkupuolella urkutaituuruutta kirkkoon tuo puolestaan meksikolaisurkuri Victor Contreras.

Kesän iltamusiikkisarjassa on kaikkiaan 16 konserttia. Konsertit järjestetään pääasiassa sunnuntaisin, mutta joukossa on myös pari arki-illan konserttia. Iltamusiikki-sarja päättyy Joensuun kirkossa 25.8. pidettävään konserttiin, jossa esiintyvät Katariina Záborszky (viulu), Maria Záborszky (laulu), Istvan Záborszky (sello) ja Tuomas Pyrhö-nen (urut).

Hiippakuntavaltuustojen uudistamista selvitetään – Eevi Väistö mukana työryhmässä

Toukokuun lopulla pidetty piispainkokous nimesi työryhmän selvittämään mahdollisuuksia uudistaa päätöksentekoelintä nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Hiippakuntavaltuustojen toiminnan uudistamista ryhdytään selvittämään. Toukokuun lopulla pidetty piispainkokous nimesi työryhmän selvittämään mahdollisuuksia uudistaa päätöksentekoelintä nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo. Työryhmään kuuluvat myös Kuopion hiippakunnan hiippakuntavaltuuston puheenjoh-taja Eevi Väistö ja lakimiesasessori Ritva Saario Helsingin hiippakunnasta. Työryhmän sihteerinä toimii piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen.

Hiippakuntavaltuustojen rooli on ollut kirkollisessa keskustelussa toukokuusta 2017 alkaen, jolloin kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi tehdä esitys hiippakuntavaltuustojen lakkauttamisesta. Kirkkohallitus päätti kuitenkin esittää lakkauttamisen sijaan selvityksen tekemistä hiippakuntavaltuustojen toiminnan uudistamisesta.

Hiippakuntavaltuuston tehtävinä on mm. hyväksyä vuosittain hiippakunnan toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä talousarvio ja tilinpäätös toimintakertomuksineen.

Sari Jormanainen

Utran kirkon rakennuspiirustukset laaditaan laserkeilaamalla

Utran kirkosta  laaditaan parhaillaan  uusia rakennuspiirustuksia. Alkuperäisiä  piirustuksia ei tiettävästi ole olemassa. Uudet  piirustukset tehdään  niin sanotun laserkeilauksen avulla.

Utran kirkosta laaditaan parhaillaan uusia rakennuspiirustuksia. Alkuperäisiä  piirustuksia ei tiettävästi ole olemassa. Uudet piirustukset tehdään niin sanotun laserkeilauksen avulla.

Miljoonista pisteistä koostuva kolmiulotteinen pistepilvi Utran kirkosta
Laserkeilauksella kirkosta pystytään luomaan kolmiulotteinen pistepilvi, joka mahdollistaa rakennuspiirustusten tekemisen. Kuva: Antti Tuhkanen / Suomen GPS-Mittaus Oy

Utran kirkon julkisivun maalausurakka on edessä lähivuosina. Urakkaan oman haasteensa tuo se, että vuonna 1895 rakennetusta harvinaisesta pystyhirsikirkosta ei ole arkistoituna yhtään rakennuspiirustusta.

– Piirustusten kohtalosta ei ole selvyyttä. Arkistoituja kappaleita ei tiettävästi ole koskaan ollutkaan. Tiedustelimme piirustuksia myös museovirastolta, mutta sieltäkään niitä ei löytynyt, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen kertoo.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä on teettänyt kirkosta maaliselvityksen, jonka avulla kirkon alkuperäinen väri on pystytty selvittämään. Selvityksen mukaan kirkko on maalattu historiansa aikana viisi kertaa. Alkuperäiseltä väriltään Utran kirkko on ollut harmaa.

– Kirkko on ollut täysin harmaa, myös nurkkalaudat ovat olleet harmaat. Maalaustyö tulee palauttamaan kirkon sävyn lähemmäs sen alkuperäistä sävyä. Muutos kirkon ulkonäössä on merkittävä, ja tämän johdosta maalaustyö tulee myös vaatimaan monivaiheisen lupaprosessin, Nevalainen sanoo.

Tarkkoja mittaustuloksia laserkeilauksella

Utran kirkkoa mitataan laserkeilaimella.
Utran kirkon rakennuspiirustuksia varten kirkon julkisivua mitattiin laserkeilaimella (kuvan alalaidassa) huhtikuussa. Kuva: Antti Tuhkanen / Suomen GPS-Mittaus Oy

Koska Utran vanhasta puukirkosta ei ole löytynyt yhtään alkuperäistä rakennuspiirustusta, on piirustukset täytynyt tehdä jälkikäteen. Kevään aikana Utran kirkon rakenteiden muodot on mitattu niin sanotulla laserkeilauksella. Menetelmässä kohdetta ikään kuin kuvataan lasersäteiden avulla. Tavallisen valokuvan sijaan laserkeilaus välittää miljoonia pieniä pisteitä rakennuksen pintoja mukaillen.

– Kirkon keilaukseen meni paikan päällä noin yksi työpäivä. Aineiston eli pistepilven editoinnissa on yleensä huomattavasti enemmän työtä. Keilaus tehtiin Joensuun kaupungin käyttämään koordinaatistoon sekä korkeusjärjestelmään eli keilausaineisto on kartalla oikeassa paikassa ja korkeusasemassa suhteessa ympäristöön mikä helpottaa myös tarvittaessa jatkosuunnittelua ympäristöön. Lähtöpisteet keilaukseen mitattiin GPS-laitteiston avulla senttimetrin tarkkuudella, aluepäällikkö Antti Tuhkanen Suomen GPS-Mittaus Oy:stä kertoo.

Tavallisen katsojan silmään laserkeilauksella saatava, pienistä pisteistä koostuva kuva eli niin sanottu pistepilvi näyttää sumealta negatiivikuvalta. Pistepilveä onkin työstettävä vielä siihen tarkoitetulla ohjelmalla, jotta kuvasta saadaan käyttökelpoinen työkalu esimerkiksi Utran kirkon maalausurakkaan. Tämä jälkityö tehdään seurakuntayhtymässä.

– Pistepilvi muodostaa kolmiulotteisin pinnan. Muodostunut pilvi muutetaan rakennuspiirustusmuotoon cad-ohjelmiston avulla. Tässä tapauksessa tavoitteena on saada aikaan kirkon julkisivun pääpiirustukset, Nevalainen toteaa.

Laserkeilaus sopii monenlaiseen mittaukseen

Vastaava menetelmä voi mahdollisesti auttaa myös pääsiäisen aikaan tulipalossa tuhoutuneen Pariisin Notre Damen jälleen rakentamisesta. Tivi-lehti kertoi uutisessaan 16.4.2019, että Notre Damen katedraalista on olemassa laserskannauksella saatu pistepilviaineisto, jota voidaan käyttää apuna jälleenrakennuksessa. Laserkeilausta käytetään rakennusten lisäksi myös mm. maaston korkeuskartoituksessa, puuston kartoituksessa, arkeologiassa ja siltatöissä.

– Keilauksella saadaan kohteesta tarkka kolmiulotteinen malli, tarvittaessa myös sisäpuolelta, josta voidaan irrottaa suunnitteluun tarvittavia kohteita. Keilauksessa mitattava pistetiheys kohteesta mahdollistaa sen, että kaikki tarkimmatkin yksityiskohdat tallentuvat ja mukana aineistossa on myös keilaimen ottamat valokuvat kohteesta, Antti Tuhkanen kertoo.

Utran kirkosta on tällä hetkellä siis selvillä alkuperäinen väri ja aikoinaan kadonneet rakennuspiirustukset saadaan korvattua uudella teknologialla hankituilla piirustuksilla. Vanhan kirkon värisävyn palauttaminen ennalleen vaatii kuitenkin vielä monivaiheisen lupakäsittelyn.

– Koska maalaustyö muuttaa olennaisesti Utran kirkon nykyistä ulkoasua, on muutostyöhön haettava lupa Joensuun kaupungin rakennusvalvonnasta, museovirastosta ja kirkkohallituksesta. Lupaprosessi vie noin 6-8 kuukautta, kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen arvioi.

Maalausurakan kustannusarvio tulee Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston käsittelyyn syksyllä 2019. Varsinainen maalausurakka päästäneen aloittamaan vuonna 2020.

Sari Jormanainen

Kesähäät mielessä? Vielä ehtii hyvin

Kirkkohäiden ei tarvitse olla pitkällinen ja kukkarolle käyvä projekti. Rakkaalleen voi sanoa ikimuistoisesti ”tahdon” myös rahatta ja stressittä. Ainut mikä maksaa on sormus – ja senkin voi loihtia vaikka pihakoivun tuohesta.

Kirkkohäiden ei tarvitse olla pitkällinen ja kukkarolle käyvä projekti. Rakkaalleen voi sanoa ikimuistoisesti ”tahdon” myös rahatta ja stressittä. Ainut mikä maksaa on sormus – ja senkin voi loihtia vaikka pihakoivun tuohesta.

 

Seurakuntasihteeri Niina Komulainen: ”Avioliiton esteiden tutkinta onnistuu myös verkossa – tilat varataan seurakuntasihteeriltä”

Joensuun ev.lut. seurakunnissa on tälle kesälle vielä hyvin vihkiaikoja saatavissa. Jos kesähäät ovat käyneet mielessä, tuumasta ehtii hyvin ryhtyä toimeen. Minimissään naimisiin voi mennä viikossa-parissa: avioliiton esteiden tutkinnalle on varattava seitsemän vuorokautta aikaa sekä mahdolliset papereiden postituspäivät päälle.

Piirroskuva, jossa pariskunta soittaa seurakuntasihteerille.

Rantakylän seurakunnan seurakuntasihteeri Niina Komulaisen mukaan kesävihkimiset ovat vuosien varrella painottuneet yhä enemmän loppukesään.

– Nytkin suosituimmat vihkipäivät ovat Joensuun ev.lut. seurakunnissa 3.8. ja 17.8., jolloin suosituimmassa vihkikirkossamme Joensuun kirkossa on viisi vihkimistä päivässä, sekä 31.8., jolloin vihkimisiä Joensuun kirkossa on neljä.

– Oikeastaan kaikille muille päiville mahtuu vielä vihkimisiä ja suosituimmillekin päiville alkuiltaan, jos on ihan pakko, laskeskelee Komulainen.

Heitä, jotka juuri nyt keksivät mennä tänä kesänä naimisiin, Komulainen kehottaa olemaan yhteydessä seurakunnan toimistoon mahdollisimman pian.

– Aluksi selvitetään, tarvitaanko vihkimiseen seurakunnalta tila ja varataan se sekä toimittajat: pappi ja kanttori.

– Yleensä pappi ja kanttori varataan siitä seurakunnasta, jonka alueella vihkiminen toimitetaan. Jos pariskunnalla on toiveena joku tietty pappi tai kanttori jostakin muusta Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvasta seurakunnasta, toiveet pyritään ottamaan huomioon ja toteuttamaan, jos suinkin mahdollista.

Komulaisen mukaan kesäaikaan muun muassa rippikoulut ja lomat pienentävät pappien ja kanttorien suhteen valinnan varaa.

– Jos on toiveita vihkivästä papista, siitä kannattaa sanoa heti varausta tehdessä. Pariskunta voi myös itse olla suoraan yhteydessä toivomaansa pappiin, kehottaa Komulainen.

Ennen vihkimistä pariskunta tapaa papin ja sopii tarkemmin vihkimisen kulusta.

Avioliiton esteet on tutkittava

Yksi tärkeimpiä asioita kirkkohäiden valmistelussa on avioliiton esteiden tutkinta, sillä ilman sitä vihkimistä ei voi toteuttaa.

Tutkinnalla varmistetaan, että avioliitolle ei ole lainmukaisia esteitä kuten alaikäisyys, voimassa oleva avioliitto tai lähisukulaisuus. Kirkkohäät edellyttävät myös sitä, että molemmilla puolisoilla on rippikoulu käytynä.

– Avioliiton esteiden tutkinnan voi hoitaa näppärästi nettisivuiltamme löytyvän linkin kautta omalta kotisohvalta tai asioimalla seurakunnan toimistossa tai keskusrekisterissä, kertoo Komulainen.

Komulainen tietää kertoa myös, että kirkkohäiden ei tarvitse käydä vihittävän parin kukkarolle.

– Vihkiminen seurakunnan tiloissa ei maksa mitään, ei myöskään pappi eikä kanttori. Pappi ja kanttori eivät maksa mitään, vaikka vihkiminen toimitettaisiin muualla kuin seurakunnan tiloissa. Esteidentutkinta ei myöskään maksa, eikä siitä saatava todistus, kertoo Komulainen.

Itse vihkiminen onnistuu siis täysin maksutta. Jos vihkipari haluaa järjestää hääjuhlan seurakunnan tiloissa, siitä peritään yhteisen kirkkoneuvoston vahvistama käyttökorvausmaksu sekä liinamaksu, jos liinoja käytetään.

– Seurakunnilla ei ole pitopalvelua, joten hääjuhlan tarjoilu täytyy hoitaa muulla tavoin. Se kannattaa myös huomioida hääjuhlajärjestelyjä miettiessä, että seurakunnan tiloissa ei ole lupa nauttia alkoholia lukuun ottamatta alkumaljoja, Komulainen hoksauttaa.

Kirkkoherra Petri Rask: ”Vihkiä voi kirkossa, kotona tai luonnossa – kerran vihin parin Gennesaret-järven rannassa”

Piirroskuva, jossa on hääpari sekä pappi.

Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Raskin mukaan yksi häihin liittyvä trendi viimeaikoina on ollut se, että kirkoissa vietetään entistä vähemmän pieniä häitä.

– Meillä on kirkossa pitkä perinne, että papit ovat vihkineet pareja esimerkiksi kirkkoherravirastoissa. Ilmeisesti pienet häät ovat siirtyneet enemmän maistraatteihin, vaikka ne olisivat kirkossa edelleen yhtä mahdollisia, sanoo Rask.

– Jos ihmiset haluavat panostaa häihin ja pitää isot juhlat, niin sehän on hyvä asia. Mutta yhtään huonompi ei ole se, että pariskunta vihitään pienellä porukalla tai kahden todistajan läsnäollessa, sanoo Rask.

Pieniä häitä varten voi varata vaikkapa ison Joensuun kirkon tai vihkiminen voidaan toteuttaa esimerkiksi mökkirannassa tai kotona lapsen kasteen yhteydessä yllätyksenä juhlaväelle.

– Myös seurakuntien tiloissa on pieniä sakraalitiloja tarjolla. Esimerkiksi Vaivion kurssikeskuksessa on nätti, pieni kappeli ja Männikköniemen kesäkodilla Vainoniemen huvilan vieressä voisi hyvin viettää pienet häät: siinä on alttari ulkona ja sisälle mahtuisi kymmenkunta henkeä hyvin kahvittelemaan.

Raskin mukaan seurakunnan velvollisuus on hoitaa vihkimiset oman seurakunnan alueella, mutta jos vihkipaikka on kauempana, vihkimistä ei voi automaattisesti luvata, vaan se harkitaan tapaus kerrallaan.

– Vihkipaikalle en keksi oikeastaan muita rajoja. Tietysti sitten on joskus tätä extremen hakemista, että halutaan mennä naimisiin kuumailmapallossa tai sukellusveneessä. Niihin suhtaudun vähän varauksella: tuntuu, että siinä helposti ohitetaan erikoisuudentavoittelulla itse asia.

– Se on myös hyvä huomata, että tavallisella suomalaisella seurakuntapapilla vihkioikeus loppuu Suomen rajaan. Jos aikoo mennä naimisiin ulkomailla, täytyy selvitellä, onko paikassa ulkosuomalaistyön pappi joka voisi vihkiä, sanoo Rask.

Yksi mieleenpainuvimmista vihkipaikoista Raskin pappisuralla onkin ollut ulkomailla.

– Sotilaspappiaikoinani vihin yhden parin Gennesaret-järven rannalla Tiberiaksessa. Hääjuhla oli Jordan-virran yläjuoksulla kalaravintolassa, virta meni meidän allamme niin, että pystyimme ottamaan kengät jalasta ja huljuttelemaan jalkoja vedessä, muistelee Rask.

Kanttori Janne Piipponen: ”Otan uudet musiikkitoiveet haasteena – kaikenlaista voi ehdottaa”

Rantakylän seurakunnan kanttori Janne Piipponen on uransa aikana ehtinyt soittaa häät jos toisetkin. Perinteisten Mendelssohnin ja Kuulan häämarssien lisäksi Piipponen on saanut soittaa häämarsseina parien toiveista viime aikoina erityisesti elokuvamusiikkia.

Piirroskuva, jossa kanttori soittaa iloisesti urkuja.

– Olen soittanut häissä urkusovituksina musiikkia esimerkiksi Tähtien sodasta, Jurassic Parkista, Pirates of Caribbeanista ja Sademiehestä. Onpa joskus toivottu myös hääautona toimivaan valkoiseen limusiiniin sopivaa loppumusiikkia Dallasista tai Dynastiasta, kertoo Piipponen.

Kirkkohäissä soitettavalle musiikille antaa kehyksen Kirkolliskokouksen hyväksymä avioliittoon vihkimisen kaava. Sen mukaan kirkkohäiden musiikissa tulee ottaa huomioon tilaisuuden jumalanpalvelusluonne.

– Tämä ei automaattisesti rajaa tiettyjä musiikkigenrejä pois – järjestetäänhän kirkossa esimerkiksi pop-messuja.  Tärkeintä on miettiä kokonaisuutta ja sitä, soveltuuko tietty musiikki soitettavaksi uruilla. Sovituksella on usein suuri merkitys, sanoo Piipponen.

Toinen kirkkokäsikirjasta tuleva musiikkiin liittyvä ohje on se, että tilaisuudessa tulisi olla vähintään yksi vihkivirsi tai -laulu.

– Vihkilaulut ovat viime vuosina yleistyneet. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vihkitilaisuuteen kannattaa ottaa mukaan myös virsi. Se on meidän kulttuuriperinnettä. Nykyään on tosi hyviä, uusiakin virsiä joihin kannattaa tutustua, sanoo Piipponen.

Vihkilaulutoiveita esitetään nykyisin usein myös maallisen pop-musiikin puolelta. Piipponen kokee, että erilaiset toiveet ovat olleet hänen työssään rikkaus ja haaste.

– Monissa maallisen puolen lauluissa on todella syvällinen sanoma. Kirkkoon sopivaa laajempaa rakkauskuvaa voi löytyä hyvinkin vahvasti riveiltä tai rivien välistä. Pidän tärkeänä, että vihkilaulussa olisi tietty siunauksellisuuden ulottuvuus mukana, sanoo Piipponen, ja suosittelee pariskuntia tutustumaan myös gospel-puolen tarjontaan.

Jos parilla on erikoisempia toiveita häämusiikille, Piipponen kehottaa olemaan ajoissa yhteydessä kanttoriin.

– Sekin täytyy huomioida, että kanttorit ovat erilaisia. Toisen vahvuus on soittamisessa, toisen laulussa, ja eri genret saattavat olla eri muusikoille tutumpia. Mutta kaikkea voi kysyä, toteaa Piipponen.

Teksti: Virpi Hyvärinen
Kuvat: Suvi-Tuuli Reittu