Tuuli puhaltaa missä tahtoo.
– Joh. 3:8
Kesäillan tyyni järvenpinta – täydellinen peili rannan puille, jotka kurkottavat veden ylle. Jostain kuuluu kuikan huuto, toisen vastaus. Tyyni ja tuuleton kantaa pienenkin äänen kauas ja vedenpinnan rikkoutuminen etenee laajoissa kaarissa, hitaasti vaimentuen. Iltaauringon viimeiset säteet värjäävät taivaan – ja maan, vedenpinnan peilin samoilla hehkuvilla väreillä.
Lämmin tuulenvire leikkii varjossa istuvan hiuksilla. Heinänkorsi niiaa sen mukana, haavan lehdet havisevat. Tuulen kulku pitää pientä liikettä osuessaan hentoisiin – toisten pysyessä paikallaan kuin sitä huomaamatta. Pieni liplatus kertoo veden liikkeestä sen osuessa rannan kivikkoon. Auringon lämmittämän pinnan alla on viileää, sinne eivät tuulet tunnu.
Myrskytuuli nostattaa pilviä ja taivaan maisema muuttuu hetki hetkeltä synkemmäksi. Kauempana salamoi, kohta sataa kohisten. Tuuli taivuttaa puiden latvoja, repii irti lehtiä, pyörittää mennessään. Nostaa aaltoja, vaahtopäitä ja iskee niitä rantaankin. Vie mukanaan minkä irti saa, paiskoo ja keinuttaa. Tuuli työntää ja vetää, kuljettaa arvaamattomiin suuntiin.
”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee”, sanoo Jeesus. (Joh.3:8)
Salattu Jumala toimii kaikkialla Pyhän Henkensä kautta. Joskus tyynenä, tai vain hennon hentona hipaisuna. Toisinaan myrskyn voimalla, elämän ympäri kääntäen. Jumala ei asetu mittareihin tai määreisiin, vaikka Hänen työnsä vaikutukset tuntuvat niin ihmisessä kuin luomakunnassakin. Tiede voi selittää ja mitata, miten tuuli syntyy, mistä tulee ja minne menee. Mutta Jumalan tuuli puhaltaa, missä tahtoo – lopulta luotujen parhaaksi, vaikka niitä riepotellenkin.
Katriina Puustinen
seurakuntapastori
Rantakylän seurakunta
Tulevana sunnuntaina 16.6. vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivää. Päivän aihe on Salattu Jumala. Kuva: Anniina Mikama.