Kirkkotie

Toiminta uusiin tiloihin – Kontiolahden seurakuntakeskus otetaan käyttöön syyskuun alussa

Kirkkoherra Jukka Reinikainen toivoo uusien tilojen synnyttävän paikkakunnalla uusia avauksia ja yhteisöllisyyttä. Rakentamiskulut katetaan mm. 2,5 miljoonan euron lainalla, metsätuloilla ja asuntojen myynnillä.

Kirkkoherra Jukka Reinikainen toivoo uusien tilojen synnyttävän paikkakunnalla uusia avauksia ja yhteisöllisyyttä.

Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen uuden seurakuntakeskusken seurakuntasalissa heinäkuussa 2019. — Seurakuntasalin katseenvangitsijoina toimivat rimakatto ja näyttävät valaisimet. Ikkunoista avautuu näkymä toisaalta Kontiolahden kirkolle, toisaalta Höytiäiselle. Kirkkoherra Jukka Reinikainen tarkasteli salin kalustuksen tilannetta heinäkuun lopussa lomalta palattuaan.

Kontiolahden uusi seurakuntakeskus on viimeistelyä vaille valmis. Työntekijät siirtyvät seurakuntakeskukseen elokuun loppuun mennessä, ja toiminta käynnistyy uusissa tiloissa koko volyymillään syyskuun alussa.
– Tilat ovat valmiit lukuun ottamatta joitakin huonekaluja ja viimeistelevää sisustus-ta. Seurakuntasalin tuolit ja alttarirakenteet tulivat vast’ikään, flyygelin saimme viime viikolla. Seurakuntakeskukseen tuleva taide on asia, jota mietimme vielä erikseen, kertoo kirkkoherra Jukka Reinikainen.

Uuden seurakuntakeskuksen sydän on seurakuntasali, joka on tarpeen mukaan jaet-tavissa väliseinällä isoon ja pieneen saliin. Ominaisuuksiltaan nykyaikainen keittiö ja eteisaulan yhteyteen järjestetty tarjoilutila mahdollistavat suuremmankin väen ravitsemisen. Seurakuntakeskuksesta löytyy myös yhteisötila erilaisia ryhmäkokoontumisia varten, lasten kerhotila sekä vastaanottohuone esimerkiksi diakonian asiakastapaamisia ja toimituskeskusteluja varten.
– Heti seurakuntakeskuksen pääovesta si-sään tultaessa vasemmalla on vastassa kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto. Lisäksi seurakuntakeskuksessa on työntekijöiden toimistotilat ja kirjastotila, kertoo Reinikainen.

Juhlatilat tulevat tarpeeseen – myös yhteisöllisyys otettu huomioon suunnittelussa

Seurakuntakeskuksen valmistumista on Reinikaisen mukaan jo kovasti odotettu.
– Erityisesti juhlatilat tulevat tarpeeseen. Niiden puuttuminen on kuormittanut paikkakunnan muita juhlatiloja aika lailla. Työntekijöiden kannalta on helpottavaa, että pääsemme vihdoin useista eri paikoista saman katon alle, vaikka Lehmoon toki jääkin viiden työntekijän työpisteet. Tärkeimpiä asioita on tietenkin uuden rakennuksen puhdas sisäilma, toteaa Reinikainen.

Reinikainen toivoo uuden seurakuntakeskuksen aloittavan uuden vaiheen seurakunnan toiminnassa. Yhteisöllisyyttä lähdettiin hakemaan tilalta jo suunnitteluvaiheessa, ja toiveena onkin, että seurakuntakeskuksesta tulisi monien eri tahojen kohtaamispaikka. Esimerkiksi keittiö on rakennettu niin, että siellä mahtuu pitämään hyvin piirakkatalkoita, ja suunnitteilla on myös kirkkoherran pitämä sushi-kurssi.
– Tämä on yhteisölle tarkoitettu tila. Se mahdollistaa koko kirkonkylän ja kunnan erilaisten toimijoiden yhteentulemista, kun vain sovitaan pelisäännöistä. Toivon kovasti uusia aloitteita, kokeiluja ja palautetta, Reinikainen sanoo.

Talousarvio 3,5 miljoonaa euroa – katetaan mm. lainalla, metsätuloilla ja asuntojen myynnillä

Kontiolahden seurakuntakeskuksen rakentamisurakka käynnistyi maaliskuussa 2018 vanhan rakennuksen purkamisella. Vanhan seurakuntakeskuksen toiminnot siirrettiin rakennusurakan ajaksi pääosin Lehmon seurakuntakodille ja pappilaan. Uuden keskuksen rakentaminen alkoi vuosi sitten kesäkuussa.
Rakennustöiden pääurakoitsijana toimi alun perin Rakennusliike Nuutinen Oy, mutta se asetettiin tammikuun 2019 loppupuolella konkurssiin. Kirkkoneuvoston päätöksellä rakennusurakka tehtiin loppuun seurakunnan omana työnä yhdessä hankkeessa mukana olleiden sivu-urakoitsijoiden kanssa.

Seurakuntakeskuksen rakennushankkeen talousarvio on 3,5 miljoonaa euroa. Hankkeeseen on otettu ensimmäistä kertaa seurakunnan historiassa lainaa 2,5 miljoonan edestä. Maksuaikaa on 15 vuotta.
– Seurakuntakeskus on rakennettu seurakuntalaisia varten. Sen rakentamiseksi otettava laina maksetaan pääasiassa seurakunnan jäsenten maksamilla kirkollisveroilla. Jonkin verran seurakunta saa säästymään varoja ja resursseja luopumalla vuokratiloista ja kes-kittämällä toimintaa seurakuntakeskukselle, kertoo seurakunnan talouspäällikkö Soile Luukkainen.
– Osa investoinnista voidaan kattaa metsätuloilla. Seurakunta myy myös omakotitalo-tontteja, omakotitalon ja pari asunto-osaketta, toteaa Luukkainen. •

Kontiolahden seurakuntakeskuksen käyttöönottojuhla su 6.10.2019

• Klo 13-15 avoimet ovet, täytekakkukahvit (Martat)
• Klo 15 tilan vihkiminen käyttöön, piispa Jari Jolkkonen
• Puheet: kirkkoherra Jukka Reinikainen, kirkkovaltuuston pj. Anneli Parkkonen, seurakuntalaisen puheenuoro
• Musiikkia
• Juhlassa mukana lapsia ja nuoria

Teksti ja kuva: Virpi Hyvärinen

Töitä seitsemänä päivänä viikossa

Luomumaitotilaa Niittylahden Kummussa pyörittävä maanviljelijä Mari Kalliomäki tottui maatilan elämänrytmiin jo lapsena.

Luomumaitotilaa Niittylahden Kummussa pyörittävä maanviljelijä Mari Kalliomäki tottui maatilan elämänrytmiin jo lapsena.

Maanviljelijä Mari Kalliomäki laitumella lehmän seurassa. — Mari Kalliomäki toteaa kesän olleen Niittylahdessa maanviljelijän kannalta loistava: on ollut viileätä, mistä sekä lehmät että lypsäjä ovat tykänneet. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TILA. Meillä on 30 naudan lypsykarjatila, jonka päätuote on l uomumaito. Minä toimin tilan-pitäjänä, miehellä on oma ammatti myyntityön parissa. Ostin tilan vanhemmiltani vuonna 1995, peltoja alettiin siirtää luomuun vuodesta 1996 ja maito on ollut luomua vuodesta 2002. Luomuun erikoistuminen tarjosi mahdollisuuden pitää tila pienenä.

2. ARKI. Teen töitä seitsemänä päivänä viikossa. Työpäiväni alkaa aamulypsyllä kuudelta ja jatkuu kymmenen seutuun. Päivällä teen muita viljelytöitä, illalla menee vielä 3-4 tuntia iltalypsyn parissa. On onni, että olen syntynyt maatilalla ja sopeutunut tällaiseen rytmiin. Toki se välillä nyppii, kun on joku iltameno, jonka jälkeen teen extratyövuoron navetassa, ja lapsetkin kaipaavat iltasatua. Maksutonta lomaa minulla on 26 päivää vuodessa.

3. MOTIVAATIO. Tässä työssä tunnen itseni tarpeelliseksi – minähän ruokin ihmisiä. Me teemme pohjoismaissa maailman laadukkainta maitoa. Hygieniataso on loistava ja Suomessa on palkitsemisjärjestelmät, johon kaikki meijerit ovat sitoutuneet. Minunkin tilallani on tullut täyteen 30 vuotta erinomaisen laatumaidon tuottamista. Vanhempani aloittivat työn ja minä olen sitä jatkanut. Siitä olen ylpeä.

4. ILMASTONMUUTOS. Nykyisin puhutaan tosi paljon ilmastomuutoksesta ja siitä, kenen toimet ovat oikeita. Kaikkia toimia tietysti tarvitaan, mutta helposti lähdetään etsi-mään syyllisiä, että oma tuska ei olisi niin kamala. Vaikka olenkin itse luomuviljelijä, minulla ei ole mitään syytä syytellä ketään ilman tai maaperän pilaamisesta. Kaikista meistä lähtee jätettä, se pitäisi vain käyttää viisaasti. Minua harmittaa se, että öljyperäiset polttoaineet ovat niin helppoja, ettei metaanin talteenottajia ole alettu vielä kunnolla kehittämään.

5. VARJELUS. Me maanviljelijät olemme koko ajan tekemisissä luonnon kanssa. Se kasvattaa nöyryyttä. Olemme selvästi hoitamassa omaisuutta ja tehtävää, joka on annettua, ei ansaittua. Kyllä näissä kuvioissa varjeluksesta puhutaan. Ehkä sellainen uskon mystiikka myös kasvaa pikkuhiljaa kun vanhenee. Tulee mieleen, että hyvänen aika: jos kaikki ei olekaan pelkkää kemiaa. Osallistun seurakunnan toimintaan enimmäkseen tukemalla etänä. Perinteisiin kuuluvat MTK:n kirkkopyhä syksyisin ja Eläkeliiton järjestämät toukosiunaukset keväisin.

Virpi Hyvärinen

Maksutonta harrastustoimintaa lapsille seurakunnissa

Kokkikerho on yksi seurakunnan kerhotarjonnan ikisuosikeista. Uudempia tulokkaita ovat tietotekniikkaan ja tieteeseen liittyvät kerhot.

Kokkikerho on yksi seurakunnan kerhotarjonnan ikisuosikeista. Uudempia tulokkaita ovat tietotekniikkaan ja tieteeseen liittyvät kerhot.

Rantakylän kokkikerhoa käyvä Tinja Asikainen vatkaa kakkutaikinaa. — Talastuvan kokkikerhoa viime keväänä käynyt Tinja Asikainen sai kerhosta inspiraatiota myös kotona leipomiseen. ”Autoimme kerhossa ohjaajia esimerkiksi kananmunien rikkomisessa ja jauhojen mittaamisessa”, kertoo Tinja, jonka suosikkikokkauksia kerhossa olivat kakut. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kouluikäisten kerhotoiminta käynnistyy Kirkkotien alueen seurakunnissa syyskuun alussa. Seurakuntien kerhot tarjoavat lapsille mahdollisuuden maksuttomaan, koulutettujen kerhonohjaajien vetämään harrastustoimintaan. Vain poikkeustapauksissa kerhoon saattaa liittyä pieni materiaalimaksu.

Kerhotarjonta vaihtelee seurakunnittain. Esimerkiksi Joensuun seurakunnan tiedekerhossa tutkitaan luonnontieteitä tekemällä limaa, tulivuoria ja rakettiveneitä, välipalakerhossa taas opetellaan tekemään maukkaita välipaloja. Rantakylässä isommat koululaiset pääsevät opiskelemaan kitaran ja ukulelen soiton alkeita tai harjoittelemaan ilmaisutaitoja ja eläytymistä teatterikerhossa. Useimmissa seurakunnissa on lapsille tarjolla joukkuepeleihin liittyviä liikuntakerhoja.

Kerhoon tuleminen ei edellytä seurakunnan jäsenyyttä

Rantakylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan perinteisistä kerhoista kokkikerho on erityisen suosittu. Kerhossa pystytään huomiomaan tiettyyn rajaan saakka erityisruokavaliot, ja lasten toiveita pyritään kuuntelemaan kautta suunnitellessa.
– Uudemmista kerhoista verkkopelaami-een keskittyvä kerho vetää sekä tyttöjä että poikia, ikähaitari liikkuu 4-luokkalaisista yläkouluun siirtyneisiin. Pelikerhossa ollaan tietokone- ja konsolipelien äärellä, ja lisäksi opetellaan koneiden purkamista ja rakentamista, kertoo Kähkönen.

Kähkösen mukaan seurakunta näkee tärkeänä tarjota seurakuntalaisille toimintaa, jossa he pystyvät osallistumaan seurakunnassa elämiseen ja olemiseen.
– Lapselle on hyvin luontevaa tulla harrastamaan jotakin. Seurakunnan kerhoissa on kristillisen kasvatuksen elementtinä mukana pieni hartaushetki, esimerkiksi kokkikerhossa voi olla ruoan siunaami-nen. Seurakunnan kerhoissa käy kuitenkin myös eri katsomuksiin kuuluvia lapsia. Kerhoon tuleminen ei edellytä seurakunnan jäsenyyttä, kertoo Kähkönen.

Kerhojen lisäksi seurakunnat järjestävät kouluikäisille erilaisia teemapäiviä, retkiä ja leirejä. Tarjontaa kannattaa seurata Joensuun ev.lut. seurakuntien osalta osoitteessa http://www.janoa.fi, Kontiolahden osalta tiedot päivittyvät sivulle http://www.kontiolahdenseurakunta.fi.

Koululaisten kerhot syksyllä 2019

• Kerhot alkavat pääsääntöisesti viikolla 36.
• Tiedot kerhotarjonnasta löytyvät verkosta osoitteista http://www.janoa.ﬁ ja http://www.kontiolahdenseurakunta.ﬁ. Osalla seurakunnista tietojen päivittäminen on vielä työn alla.
• Ilmoittautuminen kerhoihin sähköisesti osoitteessa http://www.janoa.ﬁ:
Joensuu alk. 14.8., Pielisensuu alk. 19.8, Rantakylä alk. 24.8., Eno alk. vko 34.
• Pyhäselän, Vaara-Karjalan ja Kontiolahden seurakunnissa kerhoihin ilmoittaudutaan ensimmäisellä kerhokerralla.

Virpi Hyvärinen

Naisille kävellään ammatteja kymmenettä kertaa

Tuhansia kävelijöitä ympäri maailman liikkeelle houkutteleva Kävele naiselle ammatti –tapahtuma viettää kymmenvuotisjuhlavuottaan 6.-15.9. välisenä aikana. Tapahtuman avulla kerätyillä lahjoituksilla tuetaan kehitysmaiden naisten koulutusta, yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa.

Varat kerätään yhtä ammattia vastaavina 30 euron ilmoittautumislahjoituksina ja kohdennetaan Naisten Pankin työhön Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-Idässä. Naisten työllistymisellä on merkittäviä vai-kutuksia koko perheen hyvinvoinnille: ravitsemus- ja terveystilanne parantuu, lasten koulunkäynti li-sääntyy ja asuinolot kohentuvat.

Naisille kävellään syyskuussa ammatteja myös Joensuussa ja Kontiolahdessa. Joensuussa kävelytapahtuma järjestetään su 15.9. klo 13. Tapahtumassa kävellään Joensuun ev.lut. kirkolta ortodoksiselle kirkolle. Kontiolahden kävelytapahtuma järjestetään uudella seurakuntakeskuksella la 7.9. klo 11.

Ennen kävelytapahtumia sekä Joensuussa että Kontiolahdessa järjestetään kaikille avoimet infotilaisuudet. Joensuun infotilaisuus järjestetään ke 11.9. klo 18 seurakuntakeskuksen isossa salissa. Iltaa emännöivät Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen ja Leila Kontkanen. Kontiolahdessa tilaisuus pidetään to 5.9. klo 18 uudessa seurakuntakeskuksessa.

Infotilaisuuksissa ovat puhumassa Naisten pankin Nepalin yksiköstä Liisa Kapanen Joensuussa ja Reetta Meriläinen Kontiolahdessa, Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen ja naistenpankkilainen Joensuun paikallisryhmästä. Tilaisuuksissa on kahvitarjoilu ja musiikkiohjelmaa.

Kolumni: Kiitos, päiväkodin ope!

Jokainen lapsi ansaitsee elämäänsä aikuisia, jotka uskovat häneen. Kiitos kaikille teille, jotka uskotte.

Reentie Elina Tässäkin elokuussa moni vanhempi jättää haikein mielin lapsensa hoidettavaksi päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Tämä herättää luonnollisesti monenlaisia tunteita. Äitinä tiedän sen omatunnon äänen, joka sanoo, että vanhemman tulisi olla läsnä pienen lapsen päivissä. Kokeneena varhaiskasvatuksen ammattilaisena olen kuitenkin nähnyt myös asian toisen puolen. Lapset puhuvat päiväkotien työntekijöistä ”opeina”, riippumatta henkilön virallisesta tittelistä, ja tämä julkinen kiitos on tarkoitettu ihan kaikille lasten kanssa työskenteleville.

Varhaiskasvatuksessa työskentelee suuri määrä ihmisiä, jotka laittavat itsensä likoon koko sydämestään. Joka päivä. Nämä opet tarjoavat sylin sitä tarvitsevalle lapselle. Nämä iloiset, herttaiset ja empaattiset opet iloitsevat lapsen onnistumisesta, opettelevat asioita lapsen kanssa yhdessä ja kohtaavat lapsen tunteita päivittäin. Open syliin voi pieni nukahtaa, ja open kanssa voi tutkia maailmaa. Päiväkoti on sananmukaisesti koti, jossa lapsi saa kasvaa ja kehittyä juuri sellaisena kuin on, turvallisten aikuisten ympäröimänä.

Opet saavat olla ylpeitä tärkeästä ja vastuullisesta työstään. Missä muussa työssä saa iloita lapsen ensiaskelista ja irronneista hampaista, leikkiä lapsen toiveleikkiä, kuunnella musiikkia ja tanssia, tehdä metsäretkiä ja lumienkeleitä, pötkötellä lapsen vieressä patjalla silittelemässä, keskustella ruokapöydässä ja vaikka mitä! Lasten energia, ehtymätön uteliaisuus ja oppisen ilo ovat niitä asioita, joista opet saavat nauttia joka päivä. Toki väsyn iskiessä on mahdollista ottaa myös rauhalli-semmin, ja opetella yhdessä myös rauhoittumisen tärkeää taitoa.

Itse olen kokenut, kuinka päiväkotiryhmässä hyväksyvä, rento ja myönteinen ilmapiiri saa lapsen suorastaan puhkeamaan kukkaan. Toki elämään, myös päiväkodissa, kuuluu monenlaiset haasteet ja ristiriidat, mutta avoin keskustelu, molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus auttavat pääsemään näistä yli. Työ lasten kanssa todella on merkityksellistä, ja parhaimmillaan tapa, jolla lapsi kohdataan, vaikuttaa hänen tapaansa ajatella itsestään.

Uusi toimintavuosi saa aikaan uusia kohtaamisia ja mahdollistaa uusia alkuja. Opeilla on tänäkin syksynä mahdollisuus nähdä kaikissa lapsissa hyvää. Jokainen lapsi ansaitsee elämäänsä aikuisia, jotka uskovat häneen. Kiitos kaikille teille, jotka uskotte. Vaikka ope kulkeekin yhden lapsen matkalla kenties vain pienen hetken, yhdessä te voitte tehdä siitä ikimuistoisen ja merkityksellisen. Kiitos!
Elina Reentie
Sosionomi (AMK), Varhaiskasvatuksen perheohjaaja
Joensuun kaupunki
elina.reentie@joensuu.fi

Sana: Kirjoita sydämesi tauluun

Se mitä seinälle ripustetaan, kertoo toivottavasti enemmän siitä, mikä on tärkeää kuin siitä, mikä on muotia. Vielä tärkeämpää on Sananlaskujen kirjan ajatus sydämen taulusta.

Kirkkovuoden kuvat. 10. sunnuntai helluntaista. Kuva: Anniina Mikama. — Tuleva sunnuntai 18.8. on 10. sunnuntai helluntaista. Päivän aihe on ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Tämän sunnuntain tekstit kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kuva: Anniina Mikama.

Aika ajoin mielipidekirjoituksissa väitellään tyylikkäästä sisustuksesta. Muoti tulee ja menee, välillä ovat olleet niin sanotusti “in” taulut, joissa lukee joku mietelause, ajatus, muutama sana, joka puhuttelee taulun seinälle ripustajaa. Muut eivät välttämättä mietelauseesta innostu.

Eivät nuo seinätaulut mietelmineen mitään uutta ole. Vanha kansa muistanee huoneentaulut. Seinälle kehystetyt kankaat, joihin näppäräsorminen neulankäyttäjä oli taitavasti kirjaillut sellaisia lauseita kuin ”Oma koti kullan kallis”, ”Herran pelko on viisauden alku”, ”Oma koti onneni”, ”Rukoile ja tee työtä”. Aiheet liittyivät usein kotiin, uskontoon ja isänmaahankin. Aikansa voimalauseita, jotka muistuttivat elämän tärkeistä asioista: Ahkeruus, oma koti, isänmaa ja Jumalan kunnioittaminen.

Se mitä seinälle ripustetaan, kertoo toivottavasti enemmän siitä, mikä on tärkeää kuin siitä, mikä on muotia. Vielä tärkeämpää on Sananlaskujen kirjan ajatus sydämen taulusta. Mitä siellä lukee? Ehkei niin muodikas mutta ajattelemisen arvoinen ja vaikka seinälle ripustettava ehdotus Sananlaskujen kirjan kolmannessa luvussa:

”Älä unohda laupeutta,
älä uskollisuutta –
kiedo ne kaulaasi,
kirjoita sydämesi tauluun,
niin saat rakkautta ja kiitosta
sekä Jumalalta että ihmisiltä.
Älä jätä elämääsi
oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa
koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin,
pidä hänet mielessäsi,
hän viitoittaa sinulle
oikean tien.
Älä luulottele olevasi viisas;
pelkää Herraa ja karta pahaa.”

Kaija Santti
seurakuntapastori, Joensuun seurakunta

Kansainvälinen työ esillä Joensuussa

Joensuun seurakuntakeskuksessa vietetään kaikille avointa kansainvälisen työn ajankohtaispäivää ke 18.9.2019 klo 9.30-16.

Joensuun seurakuntakeskuksessa vietetään kaikille avointa kansainvälisen työn ajankohtaispäivää ke 18.9.2019 klo 9.30-16. Aamupäivän aikana kuullaan Tiina Taavitsaisen (KUA), Daniel Ardayn (Narrow Way) ja Krasniqin perheen puheenvuorot teemasta ”Uudet mahdollisuudet ja tiet” sekä paneelikeskustelu ”Sinä johdatat meitä maailmaan”. Paneelikeskusteluun osallistuvat Daniel Arday, TT, asiantuntija Kati Kemppainen sekä lähetyssihteeri Arja Ryynänen.

Iltapäivän ohjelmassa on työpajatyöskentelyä, joissa pääsee tutustumaan rytmeihin maailmalta, kuulemaan tarinoita Lähi-idän ihmisten elämästä, kurkistamaan Tansanian työhön tai viivähtämään hengellisen elämän vaalimisen lähteillä.

Päivässä ovat mukana mm. Matias Uusisilta (Kirkon Ulkomaanapu), Iiris Kontra (Suomen Lähetysseu-ra), Ulla Oinonen (Suomen Piplia-seura), Pauliina Kainulainen (Enonkosken luostariyhteisö), sekä Heidi Väyrynen, Jussi-Pekka Heikkilä ja Ulla Rissanen (Joensuun seurakunta). Päivän järjestävät Kuopion hiippakunta ja Joensuun seurakunta. Tilaisuus maksaa 25 €., hinta sisältää tervetulokahvit, lounaan ja päätöskahvit sekä ohjelman. Päivään tulee ilmoittautua sähköisesti viim. 4.9.2019 osoitteessa www. kuopionhiippakunta.fi/kalenteri.

Pääkirjoitus: Varalta kastettu

”Me halutaan se siunaus. Ettei olisi vain omassa varassa tämä homma.”

Keskustelun arvokkain hetki alkaa usein siitä, kun ihmisen varmuus alkaa rakoilla. Katse lähtee hakemaan kiintopistettä kauempaa – tai pikemminkin sisempää – puheen rytmi hidastuu, lauseet muuttuvat haparoiviksi. Silloin tietää, että nyt mennään maastoon, jossa ollaan jollakin tavalla paljailla.

Toisinaan tällaiset hetket liittyvät uskontoon. Viimeksi sellainen hetki tuli vastaan tätä lehteä tehdessä, kun kävin haastattelemassa maanviljelijä Mari Kalliomäkeä. Keskustelun lopussa Kalliomäki totesi luonnon kanssa elämisen opettavan maanviljelijöille nöyryyttä. Ja siinä kohtaa se tuli – hiljentyvä, haparoiva hetki ennen sanojen löytymistä: ”Kyllä näissä hommissa varjeluksesta puhutaan. Uskon mystiikka kasvaa, kun vanhenee. Tulee mieleen, että hyvänen aika: ehkä kaikki ei olekaan pelkkää kemiaa.”

On näitä hetkiä ollut ennenkin. Muistan ikäni sen ilmeen tuttavani kasvoilla, kun hän rappukäytävässä empien, vähän pöllämystyneenä katsoi minuun ja sanoi: ”Olen miettinyt, pitäisikö nuo lapset sittenkin varalta kastaa”. Tai se, kun jo elämää nähnyt, pitkään uusperheen arkea pyörittänyt nainen päätyi äkkiä perustelemaan, miksi sitä tässä vaiheessa on päätetty vihille lähteä: ”Me halutaan se siunaus. Ettei olisi vain omassa varassa tämä homma”.

Tuollaiset hetket ovat minulle vaikuttavia Pyhän reunalla käyntejä. Nuo ihmiset, jotka tuskin pitävät itseänsä eturivin uskovaisina, avaavat yllättäen maiseman Korkeamman tajuun.

En muista, mitä mahdoin hoksata kastepohdintaan vastata. Ehkä, että sehän on hyvä idea. Jos en huomannut sanoa, niin sanottakoon se nyt: Varalta kastaminen on aivan erinomainen ajatus. Siinä ei häviä mitään, mutta saattaa saada paljon.

14.8.2019
Virpi Hyvärinen
tiedottaja
Joensuun seurakuntayhtymä
virpi.hyvarinen@evl.fi

Uutta kohti yhdessä – Seurakunta tukee nuoria yläkouluun siirtymisessä

Yläkouluun siirtyminen voi olla iso muutos nuoren elämässä. Monelle yläkouluun siirtyminen tarkoittaa koulun vaihtumista. Seurakunta on mukana myös tässä elämänvaiheessa.

Yläkouluun siirtyminen voi olla iso muutos nuoren elämässä. Monelle yläkouluun siirtyminen tarkoittaa koulun vaihtumista. Samalla vaihtuvat myös opettaja ja luokkakaverit. Seurakunta on mukana myös tässä elämänvaiheessa.

Nuorisotyönojaaja istuu koulun pyöräparkin luona. — Nuorisotyönohjaaja Hanna-Kaisa Maliniemi on tuttu näky Joensuun Lyseon peruskoulussa. Jälleen syksyllä nuoret voivat tulla juttelemaan ja juomaan kupposen kahvia turvallisen aikuisen kanssa seurakunnan päivystysajalla. Kuva: Sari Jormanainen

Seurakuntien nuorisotyö on tiiviisti läsnä nuoren siirtyessä alakoulusta yläkouluun. Esimerkiksi Joensuun seurakunta on jo useamman vuoden ajan järjestänyt Kanervalan ja Noljakan koulun kuudesluokkalaisten yläkouluun siunaustilaisuuksia. Tilaisuudet järjestetään kouluvuoden päätteeksi keväällä.

– Ajatus yläkouluun siunaamisessa on sama kuin kouluun lähtevien siunaustilaisuuksissa. Lapsi saatetaan vaihtaen uuteen tilanteeseen. Tilaisuuden kautta nuorisotyönohjaajat tulevat tutuksi jo ennen yläkoulun alkua. Yläkouluun siunaamiset toteutetaan tällä hetkellä kahden yhteistyökoulumme kanssa. Tilaisuudet ovat hyvin suosittuja, lähes kaikki koulujen kutosluokkalaiset osallistuvat, nuorisotyönohjaaja Hanna-Kaisa Maliniemi Joensuun seurakunnasta sanoo.

Alakoulusta yläkouluun siirtyminen on merkittävä muutos. Monella alakoulun päättäneellä nuorella on syksyllä edessä uuteen kouluun meno ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Esimerkiksi Joensuun keskustassa sijaitsevassa Lyseon peruskoulussa on vain yläkoulu. Näin ollen kaikki koulussa aloittavat 7-luokkalaiset tulevat toisista kouluista.

– Siinä on ison muutoksen aika. Monet ovat olleet kuusi vuotta samassa koulussa. Mahdollisesti myös opettaja on pysynyt koko ajan samana. Ollaan yhtäkkiä koulun vanhimmista taas niitä nuorimpia. Se tuo varmasti omaa jännitystä. Oma paikka on haettava uudella tavalla, Maliniemi pohtii.

Oma rooli uudessa tilanteessa mietityttää

Uuden elämänvaiheen kynnyksellä nuoret pohtivat paljon omaa rooliaan uudessa koulussa. Oman paikan hakeminen uudessa ympäristössä voi toisinaan luoda paineita.

– Yläkoululla huomaa kyllä sen, että vaikka he ovat iältään kovin nuoria, niin he haluavat näyttää kovin aikuisilta. Toivoisin, että nuoret eivät ottaisi paineita vielä tässä vaiheessa siitä myöhemmin tulevasta aikuisuudesta.

– Tässä näen, että itsellä ja seurakunnalla on tärkeä rooli. Me kerromme, että nuori kelpaa juuri sellaisena kuin hän on. Se riittää, ei tarvitse olla enemmän tai parempi. Jokainen on yhtä tärkeä sellaisena kuin on. Sitä haluaisin rohkaista nuorille vielä yhä enemmän. Tiettyä roolia ei tarvitse ottaa kenenkään toisen takia, Maliniemi sanoo.

Toisinaan nuori voi kuitenkin itse haluta kääntää hieman suuntaa. Esimerkiksi koulukiusatulle nuorelle koulun ja kaveripiirin vaihtuminen voi olla helpotus.

– Pidän yläkoulua avartumisen aikana, jolloin voi solmia uusia ystävyyssuhteita. Joillekin yläkoulu voi olla vain seuraava askel koulutaipaleella, kaikki jatkuu entiseen tapaan. Toisille se voi puolestaan olla aivan uusi startti ja uuden elämänvaiheen alku.

Luokkakaverit tulevat tutuiksi ryhmäytymispäivillä

Seurakunta on mukana nuoren koko yläkoulutaipaleen ajan. Nuorisotyön toimintatavat vaihtelevat seurakunnittain, mutta jokaisessa seurakunnassa ammattitaitoiset työntekijät ovat nuorten.

Ainakin Joensuun, Rantakylän, Pielisensuun ja Enon seurakunnat järjestävät ryhmäytymispäiviä 7-luokkalaisille. Joensuun seurakunnan ryhmäytymispäiville osallistuvat kaikki Lyseon peruskoulun 7-luokkalaiset.

– Vaivion kurssikeskuksessa pidettävien päivien aikana pidetään ryhmäytymisrasteja. Ideana on, että seiskat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja luokkakavereihin sekä tukioppilaisiin. Nämä päivät ovat olleet todella pidettyjä. Kolmen päivän aikana tavataan kaikki Lyseon peruskoulun seiskat, joita on arviolta reilut sata. Päivät järjestetään yhdessä yläkoulun tukioppilastoiminnan kanssa eli tukioppilaat ja opettajat ovat siellä meidän kanssa, nuorisotyönohjaaja Hanna-Kaisa Maliniemi kertoo.

Päivystystä kouluilla

Joensuun seurakunta järjestää Lyseon peruskoulussa ja Joensuun normaalikoulussa myös päivystystuokioita koko lukuvuoden ajan. Nuorisotyönohjaaja tai pappi on tavattavissa kerran viikossa parin tunnin ajan. Lyseon peruskoulussa päivystyspäivä on torstai.

– Pidämme Luukku-nimistä paikkaa kahden tunnin ajan torstaisin. Sinne saa tulla välitunnilla juttelemaan meidän kanssa. Tarjoamme siellä kahvia, teetä ja kaakaota. Meillä on ollut siellä myös pelikonsoleita, niin siihen on voinut tulla pelaamaan ja jutustelemaan. Tämä on ollut tosi pidettyä. Ehdimme keittää kolme pannua kahvia ja yleensä kaikki yli 30 kuppia menee, Maliniemi iloitsee.

Nuorilla on mahdollisuus tulla juttelemaan seurakunnan nuorisotyönohjaajan kanssa opettajan luvalla myös oppitunnin aikana.

– Jos vain yhtään siltä tuntuu, niin juttelemaan kannattaa kyllä tulla. Me olemme siellä yhtenä turvallisena aikuisena nuorten tukena, Maliniemi kannustaa.

– Nuoret haluavat jutella mm. ihmissuhteista, parisuhdeongelmista. Se on jännä huomata, että siellä puhutaan ihan niistä samoista asioista kuin aikuisetkin voisi puhua. Myös tulevaisuuden suunnitelmista ja harrastuksista puhutaan. Melkein joka kerta joku uusikin nuori tulee juttusille.

Joensuun normaalikoululla päivystäjä on tavattavissa keskiviikkoisin. Myös esimerkiksi Rantakylän seurakunnan nuorisotyöllä on viikoittainen päivystys Pataluodon koululla torstaisin. Parhaillaan seurakunta kartoittaa yhteistyökuviota Rantakylän Normaalikoulun kanssa. Myös Pielisensuun seurakunnan tavoitteena on aloittaa päivystystoimintaa uudella Nepenmäen koululla ja Sirkkalaan muuttavalla Pielisjoen yläkoululla.

Sari Jormanainen

Uimaopetusta luonnonvesissä

Joensuulaisella 21-vuotiaalla Reetta Hirvosella on pitkä kokemus kilpauimarina ja uimakoulun opettajana. Tänä kesänä hän mm. opettaa lapsia uimaan Joensuun kaupungin ranta- uimakoulussa Kiihtelysvaarassa.

Rantauimakoulun opettaja seisoo rantavedessä märkäpuku päällä. — Reetta Hirvonen nauttii, kun lapset oppivat uusia taitoja. Rantauimakoulun opettajat ovat pukeutuneet märkäpukuihin, koska päivän aikana viileässä vedessä pidetään peräkkäin useampi uimakoulu. Kuva: Sari Jormanainen

1. KOKEMUS. Olen uinut 10 vuotta kilpaa, sen jälkeen pari vuotta triathlonia. Joensuun uimaseurassa olen vetänyt kaikenlaisia ryhmiä 15–16 -vuotiaasta saakka. 18-vuotiaana kävin uimaopekoulutuksen. Sen jälkeen olen opettanut lapsia kaupungilla ja uimaseuralla. Tykkäsin jo tosi pienenä uimisesta ja olin peloton vedessä. Äiti vei uimakouluun 5-6 -vuotiaana ja 7-vuotiaana aloin sitten ihan kunnolla uimaan.

2. ONNISTUMISIA. Opettaminen on mukavaa. Etenkin kun lapset saavat onnistumisia, esimerkiksi oppivat uimaan vaikka pari metriä, niin sitten näkee sen lapsen innostuksen siitä. Vesi on lapsille mieluisa elementti. Siellä on helppo liikkua, se ei ole raskasta. Toivon, että lapsille välittyy uimakoulusta se, että uimataito on todella tärkeä taito. Ei tarvitse olla kilpauimari tai aktiivinen harrastajakaan, mutta uimataito on tärkeä olla. Sen avulla voi itse pelastautua tai auttaa toista.

3. JÄRVIVESI. Suhtautuminen järviveteen vaihtelee paljon lasten välillä. Rantauimakouluun tulevista lapsista moni käy enemmäkseen juuri rannoilla uimassa, joten se helpottaa. Onhan se vesi kylmää. Nyt kun ei ole ollut kovin lämpimiä kelejä, niin ei se varmasi ole 20 astettakaan. Hyvin ovat lapset kyllä vedessä uineet, ei ole kylmä vesi haitannut yhtään. Meillä on täällä sauna, jossa voi käydä lämmittelemässä. Rantauimakoulussa uidaan lähes säällä kuin säällä. Ainoastaan ukkosella veteen ei mennä.

4. RYHMÄT. Kaupungin rantauimakoulut ovat todella suosittuja. Etenkin täällä Kiihtelysvaarassa ryhmät täyttyvät nopeasti. Yhdessä ryhmässä voi olla enintään 15 las-ta, ohjaajia on kaksi. Ryhmien tasot vaihtelevat varhaistaitoryhmästä uimataitoisten ryhmiin. Varhaistaitoryhmässä osa saattaa arastella vielä vettä, siellä tutustutaan veteen leikin kautta. Jatkoryhmässä sitten uidaan jo ihan matkaa, parhaimmillaan joku saattaa uida jo 300 metriäkin.

5. SUUNNITELMIA. Uiminen kuuluu omaan kesääni myös vapaa-ajalla. Uinti ei varmasti elämästäni lähde pois koskaan. Varmasti tulen rannalla olemaan, kunhan nämä säät tästä paranevat. Syksyllä uimaopetukseen tosin tulee tauko. Lähden Tsekkiin vaihtoon, siellä on sitten jotkut muut hommat edessä. Opiskelen kansainvälistä liiketaloutta ja sitä lähden nyt sinne lukemaan. Saa nähdä sen jälkeen jatkuuko uimaopetus.

Sari Jormanainen