Luomumaitotilaa Niittylahden Kummussa pyörittävä maanviljelijä Mari Kalliomäki tottui maatilan elämänrytmiin jo lapsena.
Mari Kalliomäki toteaa kesän olleen Niittylahdessa maanviljelijän kannalta loistava: on ollut viileätä, mistä sekä lehmät että lypsäjä ovat tykänneet. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. TILA. Meillä on 30 naudan lypsykarjatila, jonka päätuote on l uomumaito. Minä toimin tilan-pitäjänä, miehellä on oma ammatti myyntityön parissa. Ostin tilan vanhemmiltani vuonna 1995, peltoja alettiin siirtää luomuun vuodesta 1996 ja maito on ollut luomua vuodesta 2002. Luomuun erikoistuminen tarjosi mahdollisuuden pitää tila pienenä.
2. ARKI. Teen töitä seitsemänä päivänä viikossa. Työpäiväni alkaa aamulypsyllä kuudelta ja jatkuu kymmenen seutuun. Päivällä teen muita viljelytöitä, illalla menee vielä 3-4 tuntia iltalypsyn parissa. On onni, että olen syntynyt maatilalla ja sopeutunut tällaiseen rytmiin. Toki se välillä nyppii, kun on joku iltameno, jonka jälkeen teen extratyövuoron navetassa, ja lapsetkin kaipaavat iltasatua. Maksutonta lomaa minulla on 26 päivää vuodessa.
3. MOTIVAATIO. Tässä työssä tunnen itseni tarpeelliseksi – minähän ruokin ihmisiä. Me teemme pohjoismaissa maailman laadukkainta maitoa. Hygieniataso on loistava ja Suomessa on palkitsemisjärjestelmät, johon kaikki meijerit ovat sitoutuneet. Minunkin tilallani on tullut täyteen 30 vuotta erinomaisen laatumaidon tuottamista. Vanhempani aloittivat työn ja minä olen sitä jatkanut. Siitä olen ylpeä.
4. ILMASTONMUUTOS. Nykyisin puhutaan tosi paljon ilmastomuutoksesta ja siitä, kenen toimet ovat oikeita. Kaikkia toimia tietysti tarvitaan, mutta helposti lähdetään etsi-mään syyllisiä, että oma tuska ei olisi niin kamala. Vaikka olenkin itse luomuviljelijä, minulla ei ole mitään syytä syytellä ketään ilman tai maaperän pilaamisesta. Kaikista meistä lähtee jätettä, se pitäisi vain käyttää viisaasti. Minua harmittaa se, että öljyperäiset polttoaineet ovat niin helppoja, ettei metaanin talteenottajia ole alettu vielä kunnolla kehittämään.
5. VARJELUS. Me maanviljelijät olemme koko ajan tekemisissä luonnon kanssa. Se kasvattaa nöyryyttä. Olemme selvästi hoitamassa omaisuutta ja tehtävää, joka on annettua, ei ansaittua. Kyllä näissä kuvioissa varjeluksesta puhutaan. Ehkä sellainen uskon mystiikka myös kasvaa pikkuhiljaa kun vanhenee. Tulee mieleen, että hyvänen aika: jos kaikki ei olekaan pelkkää kemiaa. Osallistun seurakunnan toimintaan enimmäkseen tukemalla etänä. Perinteisiin kuuluvat MTK:n kirkkopyhä syksyisin ja Eläkeliiton järjestämät toukosiunaukset keväisin.
Virpi Hyvärinen