Siilaisilla akuuttikuntoutuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Mari Matikainen kutsuttiin kahdeksi viikoksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan perehtymään tehohoitopotilaiden hoitoon.
Siilaisilla akuuttikuntoutuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Mari Matikainen kutsuttiin kahdeksi viikoksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan perehtymään tehohoitopotilaiden hoitoon.
”En tiedä onko sellaista hoitajaa olemassakaan, joka pystyisi jättämään työt täysin työpaikalle. Kyllä etenkin ikävät tapaukset jäävät helposti mieleen pyörimään. Kotona odottava lapsiperhearki auttaa irrottautumaan töistä, sanoo suurperheen äiti, sairaanhoitaja Mari Matikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen.
1. TEHO-OSASTO. Valmistuin vuosi sitten sairaanhoitajaksi, ja olin pienen pätkän töissä tehoosastolla keskussairaalassa. Koronan takia henkilökuntaa, jolla on vähänkin kosketusta teholle, koulutetaan nyt varotoimena tehohoitopotilaan hoitoon. Perehdytys on järjestetty tosi hienosti: saimme kertauskoulutusta muun muassa elvytyksestä ja hengityslaitteiden käytöstä.
2. TUNTEET. On hieno asia, että voin mennä tarvittaessa teholle töihin. Olen hieman jännittynein, mutta luottavaisin mielin. Teholla on huippuasiantuntijat töissä, heiltä saa tarvittaessa apua eikä työtä tehdä yksin. Myös omalla työpaikallani Siilaisilla voi tulla covid-epäilyjä vastaan. Hoidamme heidät tulosten saamiseen asti positiivisina, eli joudumme eristämään heidät ja suojautumaan tartuntaa vastaan.
3. TYÖYHTEISÖ. Olen kokenut, että poikkeustilanne on lisännyt työyhteisössämme läheisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Asia on yhteinen: olemme kaikki samalla lähtöviivalla, tiedämme samoja asioita ja olemme epätietoisia samoista asioista. Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen, epidemia ei ole vielä tänne toden teolla rantautunut.
4. JAKSAMINEN. Omaan jaksamiseen voi saada apua työterveyshuollosta ja lähiesimiehiltä. Toki myös asioiden purkaminen työkavereiden kanssa on voimavara. Onhan tilanne nyt monella tapaa kuormittava: minullakin on kotona seitsemän etäkoululaista, joten töihin lähtö on ihan hyvää vastapainoa. Se harmittaa, että ei voi käydä edes ystävien kanssa kahvilla. Mutta luonnossa ajatus nollaantuu, ja ystävien kanssa ollaan pidetty yhteyttä puhelimitse ja viesteillä.
5. TOIVOMUS. On ollut hienoa nähdä se, että kansalaiset ovat pääsääntöisesti noudattaneet viranomaisten neuvoja ja määräyksiä hyvin. Toiveeni paikallisille ihmisille onkin, että näin toimittaisiin jatkossakin.
”Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.”
Viime aikoina tunteet ovat menneet melkoista vuoristorataa. Toisaalta on ollut mahtava huomata, miten upeita ideoita ja uudenlaisia onnistumisia poikkeusolot ovat tuoneet. Toisaalta eristäytynyt elämä aiheuttaa ainakin minussa turnausväsymystä. Etenkin kun poikkeusolo alkaa muistuttaa jo uutta normaalia.
Poikkeusoloissa jokainen seurakunta on tehnyt ison työn ottaessaan haltuun uusia välineitä ja uudenlaista sisällöntuotantoa. Digiloikkia on otettu. Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.
Verkkomaailman lisäksi seurakunnat ovat etsineet ja löytäneet monenlaisia tapoja tavoittaa ihmisiä, jotka eivät käytä internetiä. Puhelut ja kirjeet ovat osoittautuneet poikkeusoloissakin tehokkaiksi yhteydenpidon välineiksi.
Onnistumisten ja ilon aiheiden lisäksi poikkeusolot ovat toki tuoneet ikäviäkin asioita.
Eristäytynyt elämä on vaikuttanut monen ihmisen töihin, talouteen, parisuhteeseen ja luonnollisesti myös jaksamiseen. Poikkeusolot ovat nyt jatkuneet yli kuukauden eikä ennen tämän lehden painoon menoa ainakaan vielä loppua ollut näköpiirissä. On luonnollista, että huoli alkaa nostaa päätään.
Miten kauan tämä jatkuu? Koska saan nähdä ystäviä? Milloin harrastukset palaavat ennalleen? Miten oma talouteni kestää tämän? Onko tämä tila uusi normaali?
Vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole tiedossa. Epävarmuus on omiaan lisäämään turnausväsymystä. Jos väsymys tuntuu ottavan vallan, voi silloin istahtaa alas ja miettiä piristäviä asioita. Kirkkotie keräsi lukijoiden korona-arjen ilon hetkiä (s.10-11), ehkä niistä löytyisi jotain mukavaa sinunkin päivässäsi toteutettavaksi. Kevätaurinko paistaa ja luo toivoa – kyllä tästä selvitään!
29.4.2020 Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi
”Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken”, kirjoittaa Enon kappalainen Markku Koistinen.
Kuva: pixabay
Kun 90-luvulla oli vaikea lama-aika, olin Helsingissä politiikan etiikan graduseminaarissa ja osaltani tutkin hiljattain puolueeksi rekisteröityneitä Vihreitä. Peilasin heidän periaateohjelmaansa mm. Pentti Linkolan ajatteluun vihreän etiikan löytymiseksi.
Useana iltana yritin tavoittaa puhelimitse nyt hiljattain edesmennyttä toisinajattelijaa. Iltapimeälläkin kalastaja oli vielä verkoillaan hevosensa kanssa, näin myöhemmin kuulin hänen toimineen.
Jos olisin Linkolan langan päähän saanut tai ihan päässyt tapaamaan, olisi jokin inhimillisempikin puoli tutkimukseeni hänestä päässyt. Hänet tavanneet kun kertovat myös empaattisuudesta ja sellaisesta sydämellisyydestä, joka hänen kirjallisesta tuotannostaan ei minulle välittynyt. Linkolan ohje kun oli täydellinen pysähdys.
Viimeisimmän haastattelunsa Linkola antoi niin ikään puhelimitse pirkanmaalaiselle Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisulle. Linkola kommentoi nyt ajankohtaisen kriisin vaikutuksia: ”Koronavirus voi hieman jarruttaa maapallon tuhoa, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa.”
Mutta jatkuuko aivan samanlainen elämä sittenkään? Tulee olemaan aika ennen, ja aika koronan jälkeen. Jarrujen kiinnilyöminen eli yhteiskunnan pysähtyminen on ollut välttämätön toimenpide räjähdysmäisesti edenneen pandemian hillitsemiseksi. Poikkeustilan jälkeen taloudelliset vaikutukset tulevat näkymään pitkään, mutta miten on kirkon toiminta tulevaisuudessa?
Kirkko on ollut yllättävän ketterä uudessa tilanteessa. Jumalanpalvelusten ja hartauselämän siirtyminen nettiin pikaisella vauhdilla kertoo tilannetajusta ja kekseliäisyydestä. Varsinkin nuorten parissa tehtävä työ on ottanut tässä henkeäsalpaavan digiloikan.
Diakoninen apu on saanut uusia luovia toimintatapoja. Keskusteluavun tärkeyttä ei ole unohdettu ja nyt ollaan entistä motivoituneempia tekemään sitä työtä mitä tarvitaan, yli perinteisten työalarajojen.
Myös media on ollut kiinnostunut kirkon toiminnasta kriisin keskellä. Kielteisyyttä kirkkoa kohtaan en ole havainnut. Tarve kirkon olemassaololle ja sen toiminnalle on siis tullut tunnustetuksi, mutta pitikö sen mennä tällä tavoin raskaamman kautta?
Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken.
Jos samanlainen meno kuitenkin jatkuu, palaamme lähtöruutuun. Lisäksi on vaarana se, että resurssit eivät riitä kaiken entisen säilyttämiseen eivätkä uuden ja hyväksi havaitun toiminnan jatkamiseen.
Kirkon on terävöitettävä otettaan siten, että voisimme toimia jatkossakin arvostettuna osana toimintaympäristöämme. Tästä orastavasta esiintulosta ihastuneena Linkolakin liittyi takaisin kirkkoon kymmenisen vuotta sitten, näin hän kertoi. Hän näki kirkossa kauneutta aivan muussa kuin uskonnollisessa mielessä.
Lisääntynyt yhteisaika voi olla aivan ihanaa, aivan kamalaa tai jotain siitä väliltä.
Jarkko Riikonen. Kuva: KK-kuva.
Vanha suomalainen tervehdys on avautunut itselleni tänä keväänä aivan uudella tavalla. Ennen niin kevyesti huikattu sana on muodostunut sekä toteamukseksi että vilpittömäksi toiveeksi. Kiitos, että saan olla terve ja toivon sitä samaa sinulle.
Kulunut paastonaika on epäilemättä, ensi kertaa elinaikanamme, saanut meidät kaikki paastoamaan. Pienelle osalle meistä paasto on normaali jokakeväinen traditio, osalle ennen kokematon pakko. Tänä keväänä ihmiset ovat joutuneet muuttamaan merkittävästi omia totuttuja tapojaan ja luopumaan jostain itselleen tärkeästä yhteisen hyvän edessä. Kaikissa asioissa on vähintään kaksi puolta, nopassa kuusi. Tämänkin karenteeniajan pakolliset rajoitukset voidaan nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena, riippuen henkilön tilanteesta ja asenteesta.
Olen aivan varma, että siihen entiseen, tuttuun elämään emme enää sellaisenaan palaa. Kouluissa, töissä ja kodeissa olemme nyt saaneet erinomaisen tilaisuuden arvottaa elämäämme ja toimiamme uudelleen. Mitkä asiat ovat meille oikeasti tärkeitä, sellaisia, joita haluamme vaalia – mitkä taas sellaisia, joista olemme valmiita löytämään uusia, toimivampia tapoja.
Internetin avulla monet meistä ovat voineet jatkaa työskentelyään työpaikalle menemättä ja siten säästäneet aikaa ja energiaa johonkin muuhun. Useissa keskusteluissa tuttavieni kanssa olen kuullut, että ihmiset kokevat saavansa jopa enemmän aikaiseksi etätöissä. Osa meistä on joutunut työttömäksi tai lomautetuksi. Monelle suomalaiselle työ on ollut itseisarvo, omaa itseä määrittävä seikka, viimeisiä muistoja jo muutoin unohtuneista luterilaisista elämänarvoista.
Monissa perheissä, joissa koulua käyvät lapset ja nuoret ovat nyt jääneet kotiin, kipuillaan koulutehtävien ja kaverittomuuden kysymysten äärellä. Perheistä, jotka normaalisti työskentelisivät, opiskelisivat ja harrastaisivat eri paikoissa, onkin nyt tullut ydinyksiköitä, joissa vietetään aikaa päivästä ja viikosta toiseen. Tämä lisääntynyt yhteisaika voi olla aivan ihanaa, aivan kamalaa tai jotain siitä väliltä. Hetkittäin seinät tuntuvat kaatuvan päälle tai läheisen kasvot ärsyttävät. Toisinaan tulee vahva tunne siitä, että näinhän asioiden pitäisi aina olla. Nämä ovat aikoja, joista lapsenlapsillemme joskus kerromme. Lopulta, kun kaikki muu kuoritaan ylimääräisenä, jää toive siitä, että läheiset ja itse saisi olla terveenä. Tehdään parhaamme, enempää emme voi. Terve!
Jarkko Riikonen
erityisnuorisotyöntekijä
Poliisin Ankkuri-ryhmä
jarkko.riikonen@joensuu.fi
Toukokuun lopulla vietettävä helatorstai on yksi valoisimmista juhlapyhistä. Tämä yksittäinen juhlapyhä toistuu yllättävällä tavalla myös jokaisessa kastejuhlassa.
NYT toukokuun lopulla vietettävä helatorstai on yksi valoisimmista juhlapyhistä. Tämä yksittäinen juhlapyhä toistuu yllättävällä tavalla myös jokaisessa kastejuhlassa. Helatorstaina Jeesus nimittäin asettaa kaste- ja lähetyskäskyn. Kaste onkin valoisa juhla. Puemme kastettavan päälle valkoisen vaatteen. Onnittelenkin joka kerta kastejuhlassa vanhempia siitä, että he ovat noudattaneet Jeesuksen käskyä kastattaa lapsensa. Näin helatorstai ja jokainen kastejuhla liittyvät toisiinsa.
KIRKKOMME opetuksen mukaan kaste on kaunein lahja lapsillemme. On totisesti oikein kastaa lapsemme ja nuoremme. On oikein, että opetamme lapsiamme ja nuoriamme siitä millainen Jumala meillä on. Kaste on ihmisen turvasana Jumalan henkilökohtaiseen kohtaamiseen tässä ja tulevassa elämässä. Kasteessa Jumala sitoo meidät omikseen iankaikkisen kasteenliiton sitein.
KASTAKAA ja opettakaa, menkää ja tehkää! Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus sanoo viimeiset sanansa, jotka ovat käskymuodossa! Jeesus ei sanonut helatorstaina: ”Olisihan se ihan mukavaa jos kastaisitte tai opet-taisitte, jos aikaa muilta kiireiltänne jää. Olisi ihan kiva, jos joskus muistaisitte myös minua!” Onkin hyvä, että Jeesus on tiukka sanoissaan. Tänä aikana ymmärrämme erityisesti jämptin puheen merkityksen. Mitä siitä tulisi, jos oma hallitus sanoisi koronavirusepidemian aikana, että voitte tehdä tai jättää tekemättä, jokainen saa päättää itse?
KIRKKO on ottanut kaste– ja lähetyskäskyn vakavasti. Jopa niin vakavasti, että kasteesta, rippikoulusta ja lähetystehtävästä on tullut kirkon perustehtäviä. Ne tulee tehdä huolella ja innolla oli maailman aika mikä tahansa.
NYT kesän lähestyessä seurakunnat ovat miettineet, miten rippikoulun opetustehtävä tulee toteuttaa erityisolosuhteissa. Jokainen seurakunta löytää nyt omat luovat tavat opettamiseen vaikka etänä. Toivomme, että voisimme viettää osan rippikoulusta myös oikeissa leiriolosuhteissa! Jeesuksen missiota ei ole peruttu! Rippikoulu jatkuu!
KONFIRMAATIOSSA nuori puetaan myös valkoiseen vaatteeseen. Kristuksen taivaaseenastumisen valo ja kirkkaus ulottuvat näin myös jokaiseen rippijuhlaan. Moni nuori kokee omakseen kutsun seurata Jeesusta opetuslapsena. Kutsu ja vastaus kohtaavat. Usko saa kasvaa ja vahvistua, aluksi vaikka salassa ja muilta näkymättömissä. Jumala kyllä antaa kasvun ja voiman – Jumalan sylin suojassa.
Jukka Reinikainen
kirkkoherra, Kontiolahden seurakunta
Anteeksiantamisen laastaria ei pidä lätkäistä haavan päälle liian nopeasti, muuten haava tulehtuu, sanoo skeematerapeutti, pastori Miia Moisio.
Anteeksiantamisen laastaria ei pidä lätkäistä haavan päälle liian nopeasti, muuten haava tulehtuu, sanoo skeematerapeutti, pastori Miia Moisio.
Menneet kannattaa työstää läpi, ja työstämisen kautta voi tulla aikuinen ymmärrys, hyväksyntä ja anteeksianto. – Se voi olla vanhojen painoslastien pudottamistyötä. Siinä mielessä anteeksi antaminen on valtavan vapauttava asia, toteaa skeematerapeutti, pastori Miia Moisio. Kuva: iStock/boonyashoat
Anteeksiantaminen ei ole erityisen muodikas sana. Silti se on asia, joka on läsnä skeematerapeutti Miia Moision vastaanotolla päivittäin. Miksi?
Siksi, että terapeutin pakeilla ihmiset avaavat sisäistä kamppailuaan niin itsensä kuin läheistensä ja menneisyytensä kanssa. Usein tähän liittyy niin syyllisyyttä kuin syvää satutetuksi tulemisen kokemusta.
– Viime aikoina olen ajatellut, että ehkä koko terapiaprosessin tavoite on lopulta anteeksi antaminen, sanoo Moisio.
Syiden kohtaamisesta aikuiseen ymmärrykseen
Moision vastaanotolla käy toisinaan ihmisiä, jotka voivat huonosti, joilla on selvittämättömiä asioita ja voimakkaita selittämättömiä tunnereaktioita. Kun oireilun syitä lähdetään selvittämään, niin usein ne juontavat juurensa lapsuuteen, monesti omiin vanhempiin.
– Näin silti, vaikka aiemmin ajattelin, että ei sillä lapsuudella niin iso rooli ole, Moisio sanoo.
Syiden selvittelyssä ei ole kysymys syntipukin etsimisestä, vaan ennemminkin ymmärryksen hakemisesta.
– On hyvä tiedostaa, mistä se kaikki inhimillinen kipu tulee, olipa taustalla sitten hylkäämistä, vaille jäämistä tai kaltoinkohtelua. Tärkeätä on kuitenkin se, että ihminen oppisi katsomaan omaa sukuhistoriaansa myötätunnolla. Sellaisella ajatuksella, että eivät nekään ihmiset oikein osanneet, sanoo Moisio.
Menneet kannattaa työstää läpi, ja työstämisen kautta voi tulla aikuinen ymmärrys, hyväksyntä ja anteeksianto.
– Se voi olla vanhojen painoslastien pudottamistyötä. Siinä mielessä anteeksi antaminen on valtavan vapauttava asia, Moisio toteaa.
Moni syyttää itseään esimerkiksi uupumisesta – ankaraa sisäistä puhetta on hyvä kohtuullistaa
Aina ja kaikessa ei kuitenkaan ole kyse lapsuudesta. Anteeksiantamisen tematiikka liittyy moniin muihinkin ihmissuhteisiin. Toisinaan on vaikea antaa anteeksi toiselle, toisinaan itselle.
– Joskus ihminen kokee tehneensä jotakin väärin, ja potee siitä syyllisyyttä. Monesti tähän liittyy ankara sisäinen puhe, jolla ihminen soimaa itseään, sanoo Moisio.
Moni syyttää Moision mukaan itseään esimerkiksi uupumisesta. He kyselevät itseltään, miksi olen ajanut itseni tällaiseen olotilaan, vaikka olen tiennyt, että tämä ei tee minulle hyvää.
– Kun asiaa sitten katsotaan vähän tarkemmin, saatetaan huomata, että ihminen on jo lapsena oppinut toimimaan tietyllä tavalla. Saman toimintatavan jatkaminen on ollut hänelle luonnollista myös aikuisuudessa. Sitten uupumus on lopulta katkaissut rumban.
Tällaisessa tilanteessa on Moision mukaan keskeistä se, että ihminen kohtuullistaa sisäistä puhettaan ja antaa itselleen anteeksi myös sitä, että on rääkännyt itseään ankarilla puheilla.
– Olisi tärkeätä, että ihminen pystyisi ajattelemaan, että muuhun en kyennyt, muuta en osannut. Ja pääsisi sitä kautta huomaamaan sen, että elämässä tarjoutuu uusi mahdollisuus – niin kuin elämässä niin monta kertaa tapahtuu, sanoo Moisio.
Usein syyllisyyden kokemus liittyy Moision mukaan myös vanhemmuuteen. Tämä on näkynyt erityisesti niissä yhteydenotoissa, joita Moisio on saanut julkaistuaan teoksen Toivon kirja masennuksesta (Otava 2018 ).
– Masentuneen läheiset ovat ottaneet yhteyttä, ja kyselleet, ovatko he saaneet aikaan tämän masennuksen. Tässä kohtaa on myös tärkeätä se armollisuus. Me olemme kaikki ihmisiä, ja vain ihmisiä. Me teemme virheitä, toimimme aina omista lähtökohdista ja uskomuksistamme käsin, sanoo Moisio.
Joskus on helpompi vihata kuin surra
Mutta entäpä sitten, jos ihmisen kipu liittyykin siihen, että ei pysty antamaan anteeksi toiselle tämän tekemiä asioita?
– Joskus anteeksi antaminen on todella, todella vaikeata. Anteeksiantamislaastaria ei pidäkään lätkäistä liian nopeasti haavan päälle, muuten se tulehtuu. Asian työstäminen vaatii aikaa.
– Mutta on myös niin, että joskus anteeksiantoprosessi jää kesken. Silloin olisi tärkeätä hyväksyä sekin, että jos tämä on sellainen asia, jota minä en pysty itsessäni jumppaamaan anteeksiantoon asti, niin olkoot sitten niin, toteaa Moisio.
Joskus anteeksiantamattomuudessa on terapeutin mukaan kyse siitä, että ihminen jää pitämään kiinni vihasta, koska vihan alla on vielä vaikeampia tunteita. Usein siellä on suru.
– Jos uskalletaan mennä kohtaamaan ne todelliset vaikeat tunteet, niin voi olla, että se anteeksianto avautuukin niiden todellisten tunteiden tuntemisen kautta. Silloin ei tarvitse enää pitää kiinni vihasta, sanoo Moisio.
Hengellisessä anteeksiantamuksessa ihminen avautuu myös Jumalalle, joka on Rakkaus
Anteeksiantamus on Moisiolle erityisen merkityksellinen asia paitsi terapeuttina, myös pappina.
– Anteeksiantamus on hyvin kaunis kristillinen sanoma. Koen kunniatehtäväksi sen, että saan olla sellaisen sanoman välittäjä, erityisesti ripissä ja ehtoollisessa.
– Hengellisessä anteeksiantamuksessa ihminen avautuu inhimillisen anteeksiantamisen lisäksi myös armolliselle, rakastavalle, anteeksiantavalle Jumalalle.
Siinä ollaankin syvällä pääsiäisen sanomassa: Kristillisen uskon mukaan Jeesus kuoli ristillä ihmisten syntien tähden.
– Minulle synti-sana on tosi vieras, vaikka pappi olenkin. Mutta ajattelen, että synti on etääntymistä Jumalasta. Se on sitä, että ihminen on eksynyt omasta todellisesta olemuksestaan, siitä, missä asuu myös Jumala.
– Jumala on rakkaus. Siksi synti on etääntymistä todellisesta, puhtaasta rakkaudesta. Se onkin se ainut synti, mikä meillä on, toteaa Moisio.
Ja pääsiäisen sanoman mukaan senkin saa anteeksi. Kristuksen tähden.
Ihminen kaipaa ehjää elämäntarinaa, moni työstää tarinaansa läpi elämänsä
Moision mukaan ihmisessä asuu ehjän elämäntarinan kaipuu.
– Tämä näkyy hyvin vanhusten kohdalla, jotka muistelevat menneitä asioita aina kun joku vain jaksaa kuunnella. Minusta tuntuu, että vanhuusvuosien tarkoitus voi olla se, että puhumalla menneistä syvennetään ja luodaan ehyttä elämäntarinaa loppuun asti.
– Toisaalta ajattelen niin, että kesken matkaa tehty elämäntarinan eheyttäminen on hyvä asia. Tosi paljon ihmiset haluavatkin varsinkin puolivälin krouvissa, neljänkympin korvilla, pysähtyä menneen elämän äärelle.
Ehjää elämäntarinaa voi rakentaa käymällä läpi elämänsä kipukohtia ja ne läpikäytyään antamalla lopulta anteeksi.
– Siitä voi seurata syvä tunne, että joku on räätälöinyt tämän minun reissuni juuri tällaiseksi kuin se oli. Moni kokee, että voidakseni olla tässä hetkessä juuri se, joka olen, minun piti kokea juuri se, mitä koin.
– Kun kaikki palapelin palaset ovat suurin piirtein koossa, ihminen voi lopulta aika hyvin, Moisio toteaa.
Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta ovat muuttaneet toimintaansa poikkeusolojen vuoksi. Seurakunnat keskittyvät ihmisten auttamiseen ja tukemiseen poikkeuksellisessa tilanteessa. Samalla huolehditaan jumalanpalveluselämän jatkumisesta sekä kirkollisten toimitusten järjestämisestä.
Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta ovat muuttaneet toimintaansa poikkeusolojen vuoksi. Seurakunnat keskittyvät ihmisten auttamiseen ja tukemiseen poikkeuksellisessa tilanteessa. Samalla huolehditaan jumalanpalveluselämän jatkumisesta sekä kirkollisten toimitusten järjestämisestä.
Vaikka kirkoissa pidettäviä seurakuntalaisille avoimia jumalanpalveluksia ei tällä hetkellä voida pitää, huolehditaan seurakunnissa rukouksen ja julmanpalveluselämän jatkumisesta poikkeusoloissakin. Kuva: Joensuun seurakuntayhtymä
Koko maailmassa eletään nyt poikkeuksellisia aikoja. Koronavirustilanteen vuoksi lähes kaikkea toimintaa ja liikkumista on jouduttu rajoittamaan. Poikkeusolo vaikuttaa luonnollisesti myös seurakuntien toimintaan. Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan ryhmätoiminta, kerhot, leirit ja yleisötapahtumat ovat tauolla 31.5.2020. saakka. Aluehallintoviraston määräyksen mukaan yli 10 henkilön kokoontumisia vältetään.
– Lyhyessä ajassa on tapahtunut nyt paljon ja nopeasti – jotakin sellaista, mitä emme ole aiemmin kokeneet. Tuntuu siltä, että tilanteet muuttuvat muutamassa hetkessä. Tämä kaikki luo hämmennystä ja turvattomuuden tunnetta. Poikkeusoloissa seurakuntien merkitys henkisen, hengellisen ja aineellisen avun tuojana korostuu. Seurakunnat etsivät parhaillaankin uusia tapoja kohdata ihmisiä, vaikka fyysisiä kohtaamisia on rajoitettu, Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, kirkkoherra Tiina Reinikainen kertoo.
Seurakunta auttaa ja tukee ihmisiä poikkeusoloissa. Seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat aktiivisesti yhteydessä seurakuntalaisiin. Ihmisille, joiden luona on vierailtu aiemmin, soitetaan nyt puhelimella. Keskusteluyhteys säilytetään, vaikka riskiryhmiin kuuluvien luona ei voida poikkeustilanteessa vierailla.
Seurakuntalaisia kannustetaan soittamaan matalalla kynnyksellä oman seurakunnan työntekijöille.
Rukous jatkuu sunnuntaisin ilman läsnäolevaa seurakuntaa – jumalanpalvelus katsottavissa verkossa
Seurakunnat huolehtivat myös rukouksen ja jumalanpalveluselämän jatkumisesta, vaikka kirkoissa pidettäviä seurakuntalaisille avoimia jumalanpalveluksia ei voida järjestää 13.4.2020 saakka. Suomen ev.lut. kirkon piispat antoivat maanantaina 16.3.2020 julkilausuman, jonka mukaan jumalanpalvelukset pidetään kirkoissa edelleen sunnuntaisin, mutta ilman kirkossa olevaa seurakuntaa.
– Meille jokaiselle on nyt tärkeää tunne siitä, että meitä kannatellaan ja meitä muistetaan. Siksi kirkossa rukoillaan erityisesti nyt. Pidämme sunnuntaisin pienen jumalanpalveluksen, jossa rukoilemme ihmisten puolesta. Meille voi myös jättää esirukouspyyntöjä, Reinikainen sanoo.
Poikkeusolojen ajan Joensuun seurakunnat tekevät videotallenteen jumalanpalveluksista verkossa katsottavaksi. Videoita tehdään kaikista kirkollisista pyhistä 13.4.2020 saakka. Jumalanpalvelusvideot julkaistaan yhtymän YouTube-kanavalla. Videon pääsee katsomaan myös seurakuntayhtymän verkkosivuilla (www.joensuunseurakunnat.fi) olevan linkin kautta. Lisäksi video jaetaan seurakuntien sosiaalisen median kanavissa. Kunkin pyhän jumalanpalvelus on katsotta-vissa sunnuntaina klo 10 alkaen.
Jumalanpalveluksia on mahdollista kuunnella myös radion välityksellä. Yle välittää perinteiseen tapaan jumalanpalveluksen sunnuntaisin Yle Radio 1:ssä klo 10.
Pääkirkot avoinna yksityistä hiljentymistä varten sunnuntaisin klo 11-13
Vaikka ihmiset eivät voi osallistua jumalanpalvelukseen paikan päällä kirkossa, suosittavat piispat pitämään seurakunnan pääkirkon auki verkossa katsottavan juma-lanpalveluksen jälkeen hiljentymistä ja yksityistä rukousta varten.
Joensuun seurakuntien pääkirkot (Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Enon kirkot sekä Kiihtelysvaaran seurakuntatalon kirkkosali) sekä Kontiolahden kirkko pidetään auki sunnuntaisin klo 11-13 välisenä aikana. Kirkon ollessa auki, paikalla on myös seurakunnan työntekijä keskustelua varten. Kyseessä ei ole julkinen tilaisuus, vaan ihmisille tarjotaan mahdollisuus hiljentyä ja rukoilla kirkossa itsenäisesti.
– Kirkko on aina ollut kriisitilanteissa paikka, johon ihmiset ovat halunneet tulla etsimään lohdutusta sekä turvaa ja toivoa. Kun yhteiset kokoontumiset eivät ole nyt mahdollisia, olemme avanneet kirkon yksityistä hiljentymistä, rauhoittumista ja rukousta varten, Reinikainen kertoo.
Kasteet, häät ja hautajaiset toimitetaan poikkeusoloissakin – läsnäolijiota maksimissaan 10
Kirkolliset toimitukset kuten kasteet, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset toimitetaan poikkeusoloissakin. Toimituksissa on kuitenkin myös huomioitava poikkeusoloja koskevat kehotukset ja määräykset. Perheiden ja omaisten kanssa sovitaan, että toimituksissa voi olla paikalla enintään 10 ihmistä.
Suomen ev.lut. seurakuntien piispat ovat pyytäneet ministeriöiltä tarkennusta osallistujamäärään hautaan siunauksissa. Piispojen saaman tarkennuksen mukaan kaikkein lähimpien omaisten osalta osallistujamäärässä voidaan tehdä tarkoituksenmukaisuusharkintaa.
– Yleisenä rajana pysyy edelleen rajoitus kymmeneen osanottajaan. Tämän peruste on vakava tartuntatautitilanne ja pyrkimys hillitä koronaviruksen leviämistä, mikä voi olla vaarallinen erityisesti vanhuksille ja riskiryhmiin kuuluville, piispat toteavat tiedot-teessaan.
Myös haudalla tapahtuvissa siunauksissa ja uurnanlaskuissa voivat olla paikalla vain kaikkein lähimmät omaiset tai enintään kymmenen henkilöä.
Joensuun seurakuntayhtymä ei suosittele siirtämään hautauksia, koska Joensuun seu-rakuntayhtymän vainajien kylmätilat ovat rajalliset.
Seurakuntien tiloja ei voi varata juhliin 31.5. saakka – toimistot palvelevat ma-pe klo 9-12 ainakin puhelimitse
Poikkeusolojen vuoksi seurakuntayhtymä on rajannut tilojensa käyttöä. Seurakunnan tiloissa ei järjestetä seurakunnan omaa tai muiden vapaa-ajan toimintaa eikä tiloihin oteta varauksia muistotilaisuuksille tai muille perhejuhlille 31.5.2020 saakka.
Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan toimistot palvelevat maanantaista perjantaihin klo 9-12. Asiointi kehotetaan hoitamaan puhelimitse. Poikkeuksellisena aikana tilanteet muuttuvat nopealla aikataululla eikä varmaksi voida sanoa pystytäänkö toimiston paikan päällä asiointia mahdollistamaan jatkossa.
Kiihelysvaaran uuden kirkon koko ja kustannukset alkavat hahmottua. Juuri valmistuneessa hankesuunnitelmassa esitetään Kiihtelysvaaraan monikäyttöistä kirkkoa, joka kokoaisi kaikki seurakuntapiirin toiminnot saman katon alle.
Kiihelysvaaran uuden kirkon koko ja kustannukset alkavat hahmottua. Juuri valmistuneessa hankesuunnitelmassa esitetään Kiihtelysvaaraan monikäyttöistä kirkkoa, joka kokoaisi kaikki seurakuntapiirin toiminnot saman katon alle.
Kiihtelysvaaran uusi kirkko on suunniteltu rakennettavan tulipalossa tuhoutuneen kirkon paikalle. Tällä hetkellä vanhan kirkon paikalla toimii rauniokirkko. Kuva: Timo Sund
Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmä on saanut työnsä päätökseen. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston nimeämän työryhmän tehtävänä oli laatia hankesuunnitelma uuden kirkon rakentamiseksi Kiihtelysvaaraan.
Hankesuunnitelman keskeinen tavoite oli esittää Kiihtelysvaaran kirkon rakennussuunnittelua varten hankkeen laajuus ja rakennuskustannukset sekä rakennuspaikka. Kiihtelysvaaran vuonna 1770 rakennettu kirkko tuhoutui tulipalossa syksyllä 2018.
Työryhmä esittää 510 neliömetrin kirkkoa – kirkossa maksimissaan 225 istumapaikkaa
Työryhmän laatimassa suunnitelmassa esitetään, että Kiihtelysvaaraan rakennetaan hyötyalaltaan noin 510 neliömetrin suuruinen kirkko. Kirkossa olisi normaalitilanteessa istumapaikat 100-125 ihmiselle. Maksimissaan kirkkoon olisi mahdollista järjestää istumapaikat 225 vieraalle.
– Työryhmä kävi laajaa keskustelua kirkon koosta ja päätyi esittämään hankkeen laajuudeksi noin 510 m² (hyötypinta-ala). Keskeinen kysymys oli määritellä tilaohjelma, joka toteutettuna mahdollistaa Kiihtelysvaaran seurakuntapiirin toiminnan järjestämisen ja toteuttamisen. Mielestäni hankkeen koko on riittävä, työryhmän puheenjohtaja Heimo Karhapää sanoo.
Vaara-Karjalan seurakunnassa on vajaat 3000 jäsentä, joista arviolta 1800 henkilöä kuuluu Kiihtelysvaaran seurakuntapiiriin. Seurakunnassa työskentelee kirkkoherra, seurakuntapastori, kanttori, diakonianviranhaltija, nuorisotyönohjaaja, lastenohjaaja, seurakuntasihteeri, kaksi seurakuntamestaria sekä emäntä.
– Kiihtelysvaaran kirkosta on muodostunut vuosisatojen aikana monen sukupolven kirkko. Kirkko on ollut kylän sydän. Toiveissa on, että uusi kirkko saisi ajan myötä saman merkityksen kyläläisten keskuudessa. Kiihtelysvaaralaiset ovat veisaava kylä, virret kajahtavat. Tämän kuulee messussa. Eräänä päivänä kirkonmäeltä kajahtaa virsi On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis. Jaksamme odottaa, Vaara-Karjalan seura-kunnan kirkkoherra Anne Angervo kertoo.
Hankesuunitelma: Kirkosta tulisi rakentaa monikäyttötila – koko toiminta saman katon alle
Hankesuunnitelman mukaan uudesta kirkosta tulisi rakentaa monikäyttöinen tila eli kaikki Kiihtelysvaaran seurakuntapiirin toiminta olisi saman katon alla uudessa kirkossa. Nykyisen seurakuntatalon toiminnot siirrettäisiin uuteen kirkkoon vaiheittain ja seurakuntatalon kiinteistöstä luovuttaisiin.
– Ratkaisuun vaikutti työskentelyn aikana julkaistu Kirkkohallituksen kirkkotilatyöryhmän mietintö ”Saman katon alle.” Sen toteutuessa ihmisen elämänkaareen sisältyvät juhlat pidetään samassa kirkkotilassa, jossa järjestetään jumalanpalvelukset ja ehtoollinen sekä seurakunnan muu toiminta. Tila palvelee myös koko kyläyhteisön kokoontumisen tarpeita ja vahvistaa yhteyttä ja yhteenkuulumisen kokemusta. Ratkaisu on merkittävä myös talouden näkökulmasta. Seurakuntayhtymän vastuulla on yhden rakennuksen (kirkon) elinkaarikustannukset, kun kirkon valmistumisen jälkeen luovutaan seurakuntatalosta, Karhapää toteaa.
– Nythän Kiihtelysvaaraan ei rakenneta uutta kirkkoa, joka olisi auki vain sunnuntaisin. Tämä olisi myös arkikirkko, joka toimisi kaikkina viikon päivinä. Kirkossa olisi tilat lapsille lastenkappelissa ja meillä olisi kirkossa myös keittiö ja kahvio. Kirkossa olisi kokoustiloja, joita voisi käyttää myös esimerkiksi kyläyhdistys, Martat ja niin edelleen. Kirkossa olisi kaikki, myös seurakunnantoimisto ja työntekijöiden työtilat, Angervo listaa.
Kustannusarvio neljän miljoonan luokkaa – vakuutuskorvaukset kattavat merkittävän osan
Kiihtelysvaaran uuden kirkon kustannusten arvioidaan olevan noin neljän miljoonaa euroa. Kustannusarvioon ei sisälly urkujen tai muun soittimen hankintahinta. Alttarivaatteet, messukasukat ja alttaritaulu ovat valmiina vanhasta kirkosta pelastuneina. Osa tekstiileistä on saatu myös talkoilla tehtyinä. Alustavien laskelmien mukaan Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän omarahoitusosuus liikkuisi 0,5 – 1 miljoonan välillä riippuen mahdollisesta kirkolliskokouksen myöntämästä avustuksesta.
Merkittävin osuus, n. 2,5 miljoonaa euroa, kustannuksista katetaan tuhoutuneen kirkon vakuutuskorvauksilla. Lisäksi Kiihtelysvaara-seuran toteuttaman kirkkokeräyksen ja muiden lahjoitusten arvioidaan tuovan tuloja n. 0,5 miljoonaa euroa.
Hankesuunnitelman yhteydessä työryhmä keskusteli myös kirkon rakennusmateriaalista ja muodosta. Suunnitelmiin kirjattiin seurakuntalaisten toiveita tulevasta kirkosta. Moni seurakuntalainen toivoo uudesta kirkosta puista vanhan kirkon tyylistä ristikirkkoa.
Kirkon rakennusmateriaalit ja muoto kuuluvat kuitenkin vasta suunnittelun seuraavaan vaiheeseen. Hankesuunnitelman hyväksymisen jälkeen käynnistetään rakennussuunnittelu, joka tuo ratkaisun tilojen sijoitukselle ja rakennuksen muodolle. Hankesuunnittelun työryhmän suunnitelma etenee seuraavaksi kiinteistötoimikunnan käsittelyyn 31.3.2020. Tämän jälkeen raportti viedään yhteisen kirkkoneuvoston ja edelleen yhteisen kirkkovaltuuston hyväksyttäväksi.
Rakennussuunnittelu alkaa, kun hankesuunnitelma on hyväksytty – kirkko valmistunee vuonna 2023
Kun hankesuunnitelma on hyväksytty, voidaan käynnistää rakennussuunnittelu. Rakennussuunnitteluvaihe kestää arviolta 12- 18 kuukautta. Työn kestoon vaikuttaa merkittävästi mahdollisesti tarvittavien viranomaislausuntojen määrä sekä mahdolliset rakennuspaikan lisätutkimukset. Varsinaisen kirkon rakentamisen arvioidaan myös vievän aikaa noin 12-18 kuukautta.
– Hankesuunnitelman mukaan rakennussuunnittelun ja rakentamisen aikaikkuna on 2-3 vuotta. Suunnitteluvaihe käynnistynee täydessä laajuudessaan loppukesästä. Itse pitäisin realistisena aikatauluna sitä, että Kiihtelysvaaran uusi kirkko vihitään käyttöön keväällä 2023. Rakennussuunnitteluvaiheeseen liittyvät omat hallinnolliset käsittelymme pystymme suunnittelemaan niin, etteivät ne vaikuta oleellisesti aikatauluihin, hallintojohtaja Tommi Mäki sanoo.
– Kirkon rakentamisen aloittaminen edellyttää mm. Museoviraston lausuntoa rakennussuunnitelmista ja kirkkohallituksen vahvistusta yhteisen kirkkoneuvoston päätökselle hankkeen toteuttamisesta. Yhteistyö Museoviraston ja kirkkohallituksen kanssa aloitetaan heti rakennussuunnitteluvaiheen alussa, jolla pyritään varmistamaan hankkeen suotuisa eteneminen myös niiltä osin, Mäki jatkaa.
Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmään kuuluivat kirkkoherra Anne Angervo, kiinteistömestari Jouni Heiskanen, kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen, hallintojohtaja Tommi Mäki, kiinteistötoimikunnan jäsen Heimo Karhapää (toimikunnan pj.), kiinteistötoimikunnan puheenjohtaja Pauli Tahvanainen ja Kiihtelysvaaran seurakuntaneuvoston nimeämänä Juhani Rouvinen. Hankesuunnittelun työryhmä allekirjoitti laatimansa hankesuunnitelman perjantaina 13.3.2020.
Seurakuntalaisilta toivotaan ajatuksia ja toiveita puhelimitse tai sähköpostilla
Työryhmän tarkoituksena oli pitää seurakuntalaisille info- ja keskustelutilaisuus maaliskuun aikana ennen kuin suunnitelmat etenevät seurakuntayhtymän päätöksen tekoon. Koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi seurakuntayhtymä on kuitenkin päättänyt perua kaikki yleisötilaisuudet toukokuun loppuun saakka. Näin ollen myös keskustelutilaisuus on päätetty jättää pitämättä.
Seurakuntalaisten ajatuksia ja toiveita halutaan kuitenkin kuulla. Palautetta ja kysymyksiä voi tuoda seurakunnan tietoon puhelimitse tai sähköpostitse. Puhelimella ajatuksiaan voi jakaa soittamalla kirkkoherra Anne Angervolle numeroon 050 369 0815. Sähköpostilla palautetta voi laittaa osoitteeseen vaara-karjalan.seurakunta@evl.fi.
Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.
Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.
Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalaisen ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavulla on nyt käsillä olevassa tilanteessa erittäin tärkeä merkitys. – Elämän jakamisen tarve korostuu. Toivon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, sanoo Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun seurakuntayhtymä avaa keskiviikkona 25.3. paikallisen, keskusteluapua tarjoavan puhelimen numerossa 013 263 5444. Numeroon vastaavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät ma-pe klo 10-18. Numeroon voi soittaa, kun tarvitsee kuuntelijaa, kaipaa neuvoja, haluaa ihmetellä poikkeusoloja tai on vailla esirukousta. Keskustelut ovat luottamuksellisia.
Kontiolahden seurakunta avaa oman Akuutti Auttavapuhelimen numerossa 040 761 6432. Numeroon voi soittaa ma-pe klo 9-12. Tämän numeron kautta Kontiolahden seurakunnassa kanavoidaan paitsi keskusteluapu, myös kaikenlaiset muut avunpyynnöt itselle ja omaisille. Numeroon voi soittaa pienessä ja suuremmassa avuntarpeessa, ja tieto välittyy seurakunnan työntekijöille.
Puhelimitse keskusteluapua saa myös Kirkon keskusteluavun valtakunnallisesta Palvelevasta puhelimesta, joka on avoinna joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.
”Keskusteluapua voi tarvita kuka tahansa”
Joensuun seurakuntayhtymässä Palvelevan puhelimen toiminnasta vastaavan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavun tarve korostuu poikkeustilanteessa.
– Ihmisiä huolettavat nyt monenlaiset asiat: oma ja läheisten terveys sekä jaksaminen arjessa. Myös epätietoisuus vie voimia – se, että ei ole mitään käsitystä, mitä edessä on.
– Keskusteluapu on tarpeen erityisesti ihmisille, joilla ei ole läheisiä, joille soittaa. Toisilla arki voi olla niin kuormitettua, että tilanteeseen kaipaa kuuntelijaa, joka ei liity omaan arkeen millään tavalla. Keskusteluapua voi kaivata ihan kuka tahansa meistä, joka haluaa jakaa ajatuksia uudessa tilanteessa, sanoo Mgaya.
Nuorille suunnattu SaapasChat laajentaa aukioloaikoja, rekisteröitymistä ei poikkeusoloissa edellytetä
Myös nuorille suunnattua keskusteluapua laajennetaan verkossa lisäämällä SaapasChatin keskusteluaikoja nyt, kun Saapas ei voi päivystää kaupungilla poikkeusolojen vuoksi. SaapasChat on 13-29-vuotiaille tarkoitettu keskusteluympäristö, joka toimii TukiNetissä.
– Normaalisti SaapasChatiin voi osallistua vain rekisteröitynyt käyttäjä, mutta nyt on avattu mahdollisuus osallistua myös ilman rekisteröitymistä. Tavallisesti chateja on 1-2 kertaa viikossa, nyt niitä on lähes päivittäin, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen Joensuun seurakuntayhtymästä.
SaapasChatin avulla halutaan olla läsnä nuorten elämässä myös nyt, kun muu järjestetty toiminta on tauolla pandemian vuoksi. Lähtökohtainen ajatus SaapasCha-tissä on ”Mitä sinulle kuuluu?”.
– Käymme varsin vapaata keskustelua elämän kysymyksistä. Nyt pandemian aikana nuorille tarjotaan mahdollisuutta keskustella koronavirukseen liittyvistä asioista, esimerkiksi peloista, kertoo Nevalainen.
Poikkeusolot muuttavat myös Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen ja Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniapäivystyksen luonnetta. Perheneuvonnassa asiakastapaamiset tapahtuvat nyt etäyhteydellä ja diakonian päivystystä hoidetaan puhelimitse.
Keskusteluapua poikkeustilanteeseen
• Joensuun seurakuntayhtymän keskusteluapu: p. 013 263 5444, ma-pe klo 10-18
• Kontiolahden seurakunnan Akuutti Auttavapuhelin: p. 040 761 6432, ma – pe klo 9-12.
• Saapas Chat nuorille: tukinet.net/teemat/saapaschat
• Ajanvaraus Joensuun perheasiain neuvottelukeskukseen: ma-to klo 9-11, p. 050 4308 472.
• Kirkon keskusteluavun Palveleva puhelin: joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.
• Kirkon keskusteluavun verkkopalvelut: http://www.kirkonkeskusteluapua.fi
Romanien kansallispäivää on vietetty 8.4. vuodesta 2014 lähtien. Joensuulainen Rita Nyman kertoo, että Joensuussa romanit otetaan hyvin vastaan.
Romanien kansallispäivää on vietetty 8.4. vuodesta 2014 lähtien. Joensuulainen Rita Nyman kertoo, että Joensuussa romanit otetaan hyvin vastaan.
Rita Nyman kiittelee Joensuusta siitä, että kaupungissa ollaan lupsakoita ja tullaan juttelemaan. Kuva: Sari Jormanainen
ROMANIKULTTUURI. Romaneilla on vahva moraali. Romanikulttuuriin kuuluu vahvasti se, että lapsista ja vanhuksista huolehditaan. Me kunnioitamme vanhoja ihmisiä. Toivoisin, että ihmiset muistaisivat, että romaneistakin jokainen ihminen on oma yksilönsä. Asioista on hyvä ottaa selvää ja tulla vaikka rohkeasti kysymään, jos joku asia romanikulttuurissa mietityttää.
KANSALLISPÄIVÄ. Romanien kansallispäivä on ollut kalenterissa muutamien vuosien ajan. Sain tietää kansallispäivästä, kun hyvä ystäväni laittoi minulle kortin, jossa luki ”Hyvää romanien kansallispäivää!” Luulin ensiksi, että se on vitsi. Minusta tämä on oikein hyvä asia. Eihän tämä päivä elämäämme muuta, mutta kyllä se kertoo arvostuksesta romaneita kohtaan.
JOENSUU. Joensuussa on hyvä olla romanina. Täällä ollaan lupsakoita ja tullaan juttelemaan. Julkisissa palveluissa kuten sairaalassakin palvelu on ystävällistä ja auttavaista eikä rajoja kulttuurien välillä ole. Joensuussa ei tarvitse myöskään kaupassa pelätä, että niskassa roikkuu henkilökunta kyttäämässä, että varastanko vai teenkö mitä. Joillakin paikkakunnilla näin vielä valitettavasti käy. Joensuu on tässä suhteessa edelläkävijä. Vuosikymmeniä sitten romaneita kohdeltiin huomattavasti huonommin myös Joensuussa, mutta nykyään tilanne on oikein hyvä.
USKO. Romaneille on pienestä pitäen puhuttu Jumalasta. Usko on suuri asia. Monet romanit ovat helluntalaisia, emmekä juuri käy kirkossa. En ole kuitenkaan tavannut yhtään romania, joka ei usko. Koen, että papit muokkaavat nykyisin Raamattua toisinaan liian paljon ajan mukaiseksi ja varsinaista Raamatun tekstiä tuodaan mielestäni liian vähän esille.
AUTTAMINEN. Seurakuntien diakonit tekevät todella arvokasta työtä. Diakonit tekevät työtä vanhusten, lasten, yksinäisten ja alkoholistien hyväksi. Diakonit menevät avuksi ja seuraksi, he eivät kävele kenestäkään ohi. He tekevät työtä sydämestä ja se on ihmeellistä tänä aikana. Arvostan heidän pyyteetöntä työtä sanoinkuvaamattoman paljon.
Kirkkotie 