Romanien kansallispäivää on vietetty 8.4. vuodesta 2014 lähtien. Joensuulainen Rita Nyman kertoo, että Joensuussa romanit otetaan hyvin vastaan.
Rita Nyman kiittelee Joensuusta siitä, että kaupungissa ollaan lupsakoita ja tullaan juttelemaan. Kuva: Sari Jormanainen
- ROMANIKULTTUURI. Romaneilla on vahva moraali. Romanikulttuuriin kuuluu vahvasti se, että lapsista ja vanhuksista huolehditaan. Me kunnioitamme vanhoja ihmisiä. Toivoisin, että ihmiset muistaisivat, että romaneistakin jokainen ihminen on oma yksilönsä. Asioista on hyvä ottaa selvää ja tulla vaikka rohkeasti kysymään, jos joku asia romanikulttuurissa mietityttää.
- KANSALLISPÄIVÄ. Romanien kansallispäivä on ollut kalenterissa muutamien vuosien ajan. Sain tietää kansallispäivästä, kun hyvä ystäväni laittoi minulle kortin, jossa luki ”Hyvää romanien kansallispäivää!” Luulin ensiksi, että se on vitsi. Minusta tämä on oikein hyvä asia. Eihän tämä päivä elämäämme muuta, mutta kyllä se kertoo arvostuksesta romaneita kohtaan.
- JOENSUU. Joensuussa on hyvä olla romanina. Täällä ollaan lupsakoita ja tullaan juttelemaan. Julkisissa palveluissa kuten sairaalassakin palvelu on ystävällistä ja auttavaista eikä rajoja kulttuurien välillä ole. Joensuussa ei tarvitse myöskään kaupassa pelätä, että niskassa roikkuu henkilökunta kyttäämässä, että varastanko vai teenkö mitä. Joillakin paikkakunnilla näin vielä valitettavasti käy. Joensuu on tässä suhteessa edelläkävijä. Vuosikymmeniä sitten romaneita kohdeltiin huomattavasti huonommin myös Joensuussa, mutta nykyään tilanne on oikein hyvä.
- USKO. Romaneille on pienestä pitäen puhuttu Jumalasta. Usko on suuri asia. Monet romanit ovat helluntalaisia, emmekä juuri käy kirkossa. En ole kuitenkaan tavannut yhtään romania, joka ei usko. Koen, että papit muokkaavat nykyisin Raamattua toisinaan liian paljon ajan mukaiseksi ja varsinaista Raamatun tekstiä tuodaan mielestäni liian vähän esille.
- AUTTAMINEN. Seurakuntien diakonit tekevät todella arvokasta työtä. Diakonit tekevät työtä vanhusten, lasten, yksinäisten ja alkoholistien hyväksi. Diakonit menevät avuksi ja seuraksi, he eivät kävele kenestäkään ohi. He tekevät työtä sydämestä ja se on ihmeellistä tänä aikana. Arvostan heidän pyyteetöntä työtä sanoinkuvaamattoman paljon.
Sari Jormanainen