Viime aikoina tunteet ovat menneet melkoista vuoristorataa. Toisaalta on ollut mahtava huomata, miten upeita ideoita ja uudenlaisia onnistumisia poikkeusolot ovat tuoneet. Toisaalta eristäytynyt elämä aiheuttaa ainakin minussa turnausväsymystä. Etenkin kun poikkeusolo alkaa muistuttaa jo uutta normaalia.
Poikkeusoloissa jokainen seurakunta on tehnyt ison työn ottaessaan haltuun uusia välineitä ja uudenlaista sisällöntuotantoa. Digiloikkia on otettu. Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.
Verkkomaailman lisäksi seurakunnat ovat etsineet ja löytäneet monenlaisia tapoja tavoittaa ihmisiä, jotka eivät käytä internetiä. Puhelut ja kirjeet ovat osoittautuneet poikkeusoloissakin tehokkaiksi yhteydenpidon välineiksi.
Onnistumisten ja ilon aiheiden lisäksi poikkeusolot ovat toki tuoneet ikäviäkin asioita.
Eristäytynyt elämä on vaikuttanut monen ihmisen töihin, talouteen, parisuhteeseen ja luonnollisesti myös jaksamiseen. Poikkeusolot ovat nyt jatkuneet yli kuukauden eikä ennen tämän lehden painoon menoa ainakaan vielä loppua ollut näköpiirissä. On luonnollista, että huoli alkaa nostaa päätään.
Miten kauan tämä jatkuu? Koska saan nähdä ystäviä? Milloin harrastukset palaavat ennalleen? Miten oma talouteni kestää tämän? Onko tämä tila uusi normaali?
Vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole tiedossa. Epävarmuus on omiaan lisäämään turnausväsymystä. Jos väsymys tuntuu ottavan vallan, voi silloin istahtaa alas ja miettiä piristäviä asioita. Kirkkotie keräsi lukijoiden korona-arjen ilon hetkiä (s.10-11), ehkä niistä löytyisi jotain mukavaa sinunkin päivässäsi toteutettavaksi. Kevätaurinko paistaa ja luo toivoa – kyllä tästä selvitään!
29.4.2020
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi