Ei hyvästi, vaan näkemiin

Kun läheinen kuolee, omaiset tapaavat papin ennen hautajaisia. ”Joskus itketään, joskus nauretaan, ja joskus tehdään molempia”, sanoo pappi Katriina Puustinen.

Kun läheinen kuolee, omaiset tapaavat papin ennen hautajaisia. ”Joskus itketään, joskus nauretaan, ja joskus tehdään molempia”, sanoo pappi Katriina Puustinen.

Pappi Katriina Puustinen istuu pöydän ääressä kädet pöydällä ja katsoo ikkunasta ulos. Pöydällä on kynttilä ja virsikirja, taustalla kirjahylly.
Hautaan siunaamista edeltävä keskustelu voidaan käydä kotona omaisten luona tai seurakunnan tiloissa.
Korona-aikana keskusteluja on käyty enemmän myös puhelimitse ja sähköpostilla. – Kotona käydyt keskustelut ovat siinä mielessä hyviä, että niissä pappi saa vainajan elämästä konkreettisemman kuvan. Papin käynnistä ei tarvitse ottaa paineita. Meitä varten ei tarvitse siivota eikä meille tarvitse tarjota mitään. Tärkeintä on se, mitä yhdessä voidaan puhua, sanoo pastori Katriina Puustinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

 

Rantakylän seurakunnan pappi Katriina Puustinen on työvuosiensa mittaan siunannut hautaan lukuisia vainajia. Kutakin siunaamistilaisuutta edeltää vainajan omaisten tapaaminen, jos poisnukkuneella sellaisia on. Yleensä on.

Tapaamisessa keskustellaan vainajasta ja hänen elämästään sekä hautajaisiin liittyvistä toiveista: sovitaan virsistä, musiikista ja esimerkiksi siitä, missä kohti tilaisuutta lasketaan kukat.
– Monesti puhutaan myös vainajan elämän viimeisistä vaiheista ja kuolemasta, käydään niitäkin läpi, kertoo Puustinen.

Tapaaminen on tärkeä puolin ja toisin: omaiset saavat etukäteen tutustua siunaavaan pappiin ja pappi omaisiin.
– Pappina toivon, että saisin tapaamisessa jonkinlaisen käsityksen vainajasta ja hänen elämästään, jotta osaisin siunauspuheessa sanoa jotakin sellaista, mikä olisi vainajan näköistä ja totta omaisille.
– Juttelemme siitä, mikä vainajan elämässä on ollut tärkeää, mikä hyvää ja mikä kenties vaikeampaa, kertoo Puustinen.

Kuoleman äärellä liikkuu monenlaisia tunteita

Keskusteluissa on Puustisen mukaan läsnä monenlaisia tunteita. Joskus itketään, joskus nauretaan, ja joskus tehdään molempia.
– Ihmisiä saattaa jännittääkin hautajaisten järjestämiseen liittyvät asiat. Etenkin heillä, jotka eivät ole koskaan aiemmin järjestäneet hautajaisia, saattaa olla hyvinkin yksityiskohtaisia kysymyksiä tilaisuuden kulusta, kertoo Puustinen.

Vainajan elämän muistelun ja käytännön asioiden lisäksi tapaamisessa on aina tilaa myös kuoleman tematiikan käsittelylle. Usein se tarkoittaa vainajan viimeisten vaiheiden läpikäyntiä.
– Ihmisten kertomukset viimeisissä hetkissä mukana olemisesta ovat pääsääntöisesti hyviä. Kipuja on useimmiten pystytty hoitamaan niin, että kuolevan ei ole viimeisinä hetkinä tarvinnut kärsiä, vaikka kärsimystä on voinut sairauspolun varrella olla paljonkin, kertoo Puustinen.

Joskus kuolemaan liittyy jotakin traumaattista. Silloin aiheen käsittely on Puustisen mukaan erityisen tärkeätä.
– Ja vaikka kuolema ei olisi tullut yllättäen, niin ei siihen ole voinut tunteen tasolla valmistautua. Järjellä voi ehkä ajatella, että omainen on hiipunut jo vuosia, mutta sitten kun hän kuolee, tunteiden konkretia on sellaista, johon ei voi etukäteen valmistautua, sanoo Puustinen.

”Kuolema on kotiin pääsy”

Omaisten tapaaminen, kuolemasta ja hautajaisista keskusteleminen ei ole niitä keveimpiä työtehtäviä hautajaisiin tottuneelle papillekaan. Kuoleman äärellä työtä tehdessä Puustista kantaa papin ammattitaito ja ennen kaikkea toivo.
– Joku on hienosti sanonut, että kuolema on kaksoispiste: Me ei nähdä, mitä siellä toisella puolella on, mutta kristityn toivo on siinä, että vaikka elämä maan päällä loppuu, elämä kokonaisuudessaan ei, sanoo Puustinen.

Kuolema näyttäytyy Puustiselle kotiin pääsynä. Koti on paikka, jossa on hyvä olla. Jos ajallinen elämä on oman paikan ja kodin etsimistä, niin kuoleman jälkeen se koti on taivaan koti Jumalan luona.
– Me siunaamme nämä ihmiset jälleennäkemisen ja ylösnousemuksen toivossa. Minun tehtäväni pappina on pitää esillä toivoa ja sitä, että elämä on merkityksellistä. Jokainen elämä on merkityksellinen sen pituudesta riippumatta, sanoo Puus-tinen.

Hautaan siunaaminen on viimeinen palvelus ihmiselle – kaikki ei ole tässä

Mutta mistä hautaansiunaamisessa oikeastaan on kyse? Mitä siunaaminen tarkoittaa?
– Ajattelen, että se on viimeinen toimitus ja palvelus tälle ihmiselle. Me olemme siinä hetkessä yhdessä saattamassa häntä ajan rajan yli. Me itse emme pääse kuoleman rajan ylitse, mutta me jätämme hänet Jumalan käsiin, jonka valta ylittyy sen rajan ylitse, sanoo Puustinen.

Puustisen mukaan siunaus on siihen turvautumista, että kaikki ei ole tässä.
– Vainajan siunaaminen on jotakin sellaista, että me emme sano siinä hyvästi, vaan me sanomme näkemiin. Samalla hautaan siunaamisessa sulkeutuu se Jumalan huolenpidon ympyrä, jonka varaan me ollaan kasteessa jättäydytty. Ajallisen elämän kaari tulee täyteen, sanoo Puustinen.

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: Eero Lehtimäki: Koukussa oppimiseen

Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestari Eero Lehtimäen, 31, kalenterista peruuntui keväällä yli 40 konserttia. Aikaa on jäänyt kirjallisuudelle ja ihmissuhteille.

Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestari Eero Lehtimäen, 31, kalenterista peruuntui keväällä yli 40 konserttia. Aikaa on jäänyt kirjallisuudelle ja ihmissuhteille.

Ylikapellimestari Eero Lehtimäki seisoo kivipaaden edessä ja katsoo kameraan hymyillen.
Eero Lehtimäki aloitti syksyllä 2019
työt Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Lehtimäen kaudella pönötys on vähentynyt ja orkesteri on tullut lähelle yleisöä. Yhteistyökumppaneidensa Iiro Rantalan ja Minna Pensolan kanssa hän on lunastanut paikan joensuulaisten sydämissä. Kuva: Topi Linjama.

1. KIRJALLISUUS. Ehkä olen jo siinä iässä, että muistelu ja taaksepäin katselu kiinnostavat. Minulla on monta kirjaa kesken. Nyt luen Stefan Zweigin muistelmia, jossa hän puhuu kauniisti sivistyksestä ja henkisen pääoman kasvattamisesta. Toinen kirja, Kjell Westön Missä kuljimme kerran, puhuu samoista 1900-luvun alun ajoista. Kirjallisuus palauttaa ja voimaannuttaa. Sen avulla voi matkustaa.

2. PARTITUURITYÖSKENTELY. Keväällä ja kesällä meni kuukausia, etten lukenut yhtäkään nuottia. Syksyn ohjelmassa ei ole ollut yhtään teosta, jonka olisin johtanut aiemmin. Rutiinit on täytynyt luoda uudelleen, kun uutta materiaalia on takonut kalloon. Partituurista nousee usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sen arvoitusten ratkaiseminen on parhaimmillaan salapoliisintyötä.

3. VAIMO. Ihmisten piiri on koronan vuoksi kaventunut, mutta läheisten ihmisten kanssa on voinut viettää paljon enemmän aikaa. On tosi mahtavaa, että tällaisessa ajassa, jossa asiat muuttuvat yhä pinnallisemmiksi, voi luoda syvempää ja henkilökohtaisempaa suhdetta rakkaaseen ihmiseen. Vaimoni on ihminen, joka on koko ajan mielessä.

4. POLARISOITUMINEN. Joku kysyi Twitterissä, että jos kaikki ulkomaalaiset heitettäisiin ulos, loppuisiko vihaaminen. Kun lukee kirjaa sisällissodasta, niin tietää, että ei loppuisi. Piirin voi rajata aina vain pienemmäksi. Se on surullista. Jos joku on maahanmuuttovastainen, niin en usko, että hän on sitä ilkeyttään. Takana on aina jokin pelko. Pelot eivät välttämättä ole aiheellisia, mutta ne ovat todellisia eikä niitä pitäisi väheksyä.

5. OPPIMISEN TUOKSU. Tykkään kaikista neljästä vuodenajasta. Vaikka lomalla on kivaa, syksyllä on ollut aina kiva mennä kouluun tai opiskelemaan uusia asioita. Pidän syksyssä uusista aluista ja kouluunmenemisen tuoksusta. Muistan, kun opin lapsena kertotaulun ja kellon. Tunsin uuden oppimisen fyysisenä reaktiona, värinänä päälaen takaosassa. Olen koukussa oppimiseen.

Topi Linjama

Kehu kohottaa, moite latistaa

Yhdenkään lapsen ei pidä jäädä ilman kehua, sanoo nuorisotyönohjaaja Nonna-Omena Helojoki.

Yhdenkään lapsen ei pidä jäädä ilman kehua, sanoo nuorisotyönohjaaja Nonna-Omena Helojoki.

Joensuun seurakunnassa alakouluikäisten parissa työskentelevä Nonna-Omena Helojo-ki ammentaa työhönsä näkökulmia muun muassa positiivisesta pedagogiikasta. Hyvän huomaaminen jokaisessa lapsessa on osa Helojoen jokapäiväistä perustyötä.
– Yksi tärkeä asia, mitä pidämme esillä sekä kerhoisosia kouluttaessa että itse lasten kanssa toimiessa on se, että jokainen tulee nähdyksi ja huomatuksi. Kaikki kaipaavat ja ansaitsevat saada rohkaisua ja kiitosta, sanoo Helojoki.

Helojoki on huomannut työssään, että osan kerholaisista on vaikea nimetä hyviä puolia itsessään.
– Kyllähän se herättää heti sen ajatuksen, että eikö hän huomaa niitä itsessään, vai eikö hän löydä niille sanoja. Aikuisina me voimme tukea lasta kertomalla hänelle omia havaintojamme hänen hyvistä puolistaan. Autamme siten lasta löytämään vahvuuksia itsestään ja samalla sanoja niille, sanoo Helojoki.

Sanojen löytäminen ruokkii Helojoen mukaan lapsen itsetuntoa. On tärkeätä, että lapsi pystyy nimeämään: osaan tätä, pystyn tähän, innostun tällaisesta.
– Se tuo lapselle rohkeutta toimia ja olla oma itsensä. Tällöin hän ei jää myöhemminkään muiden jyräämäksi, vaan uskaltaa sanoa oman mielipiteensä. On tärkeätä, että jokainen voisi olla rohkeasti sitä mitä on. Ei ole yhtä hyvää ja parasta, vaan jokainen on luotu omanlaisekseen, ajattelee Helojoki.

Entäpä jos sanoisin sen toisin?

Latistavat sanat saattavat pudota huulilta ennen kuin itse huomaakaan. Alla Nonna-Omena Helojoen esimerkkejä siitä, miten kielteinen, tunnelmaa laskeva kommentti kääntyy myönteiseksi ja kannustavaksi kerholaisten kanssa touhutessa.

• Pysy paikallasi. ->Sinullapa riittää tänään virtaa, auttaisitko kantamaan
tämän jumppapatjan?
• Ei tuo liity aiheeseen. -> Sinulla on kyllä paljon ajatuksia!
• Eihän tätä näin pitänyt tehdä. ->Aika kekseliästä laittaa juusto alle ja ketsuppi päällimmäiseksi, kohta nähdään miltä leivät maistuvat!
• Huomasitko, että kello on jo viittä yli? -> Minä näin jo ikkunasta että olet tulossa, kiva että olet täällä!
• Äläpä nyt laiskottele. -> Sinulla on tainnut olla pitkä päivä tänään koulussa?

Virpi Hyvärinen

Kolumni: Yhteistyön ja kumppanuuksien voima

Korona-aikana lisääntyneen yhteistyön voi vain toivoa vahvistuvan entisestään. Tänä syksynä hyväksytty ”Ovet auki” -Kirkon strategia 2026 korostaa kumppanuuksien tärkeyttä.

Kuntamarkkinoiden nettiseminaarissa kuulin rohkaisevan puheenvuoron seurakuntien ja kuntien yhteistyöstä. Kun koronavirus sulki yli 70-vuotiaat suomalaiset koteihinsa 19. maaliskuuta, jo seuraavana päivänä Helsingin kaupunki ja seurakuntayhtymä päättivät toimia yhdessä. Viikon kuluttua käynnistyi Helsinki-apu, jossa työskenteli noin 1100 työntekijää ja vapaaehtoista.

Viiden kuukauden aikana Helsinki-avun kautta oltiin yhteydessä ikäihmisiin 67902 kertaa, toimitettiin kotiovelle 3662 ruokakassitilausta sekä 2534 akuuttikassitoimitusta lääkekuljetuksia unohtamatta. Pormestari Jan Vapaavuori totesikin, että Helsingissä on tuskin koskaan saatu aikaan ihmisten auttamisen saralla näin suurta näin nopeasti.

Myös meillä Joensuussa lähdettiin ripeästi liikkeelle seurakunnissa ja kaupungin organisaatiossa. Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen verkkopalvelun Jelli.fi yhteyteen ryhdyttiin kokoamaan tietoa alueellamme toimivien yhdistysten, kaupungin, Siun soten ja seurakuntien tukitoimista korona-aikana. Sivustoa päivitetään edelleen. Tämä on hieno osoitus yhteen tulemisen voimasta ja järjestöjen ketteryydestä.

Korona-aikana lisääntyneen yhteistyön voi vain toivoa vahvistuvan entisestään. Tänä syksynä hyväksytty ”Ovet auki” -Kirkon strategia 2026 korostaa kumppanuuksien tärkeyttä. Eriarvoisuus, syrjäytyminen sekä ihmisten kokema turvattomuus haastavat kirkon käyttämään uusia toimintatapoja. Kun kirkko strategiansa mukaan haluaa edistää lasten ja nuorten osallisuutta, perheiden hyvinvointia sekä ylisukupolvista vuorovaikutusta, on sen lähdettävä rohkeasti yhteistyöhön. Vapaaehtoistyön merkitys korostuu entisestään.

Yhteistyöllä ja kumppanuuksilla vahvistamme sosiaalista kestävyyttä. Sen ytimeen kuuluvat kaikkien ihmisten oikeus säälliseen elämään, oikeudenmukaisuus ja osallisuus. Kaiken kehittämisen lähtökohtana tulee olla ihmisten hyvinvoinnin, terveyden, toimeliaisuuden ja turvallisuuden edistäminen. Näissä talkoissa riittää työtä kaikille!

 

Kaija Majoinen
hallintotieteiden tohtori, dosentti
kaija.majoinen@outlook.com

Pääkirjoitus: Apua tietomurron uhreille

Psykoterapiassa käymisessä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin, on viisasta hakea apua silloin, kun sitä tarvitsee.

Viime viikon lopulla suomalaisille valkeni vähitellen Pyskoterapiakeskus Vastaamon asiakastietoihin kohdistuneen tietomurron laajuus. Terapia-asiakkaiden yksityisiin tietoihin oli murtauduttu, ja niillä pyrittiin kiristämään rahaa niin Vastaamolta kuin sen asiakkailtakin. Uutisten mukaan satojen ihmisten yksityistietoja myös vuodettiin pimeään verkkoon.

Rikos, jossa pyritään käyttämään hyväksi ihmisten kaikkein yksityisimpiä asioita, on raukkamainen. Se loukkaa rajulla tavalla terapia-asiakkaiden yksityisyyden suojaa ja perusturvaa. Monilla ihmisillä on nyt paitsi huoli omien ja läheisten arkaluontoisten asioiden tulemisesta julki, myös pelko mahdollisesta identiteettivarkaudesta.

Rikoksen uhrien avun tarve on suuri. Apua saa muun muassa Rikosuhripäivystyksestä, Mieli ry:stä, Suomen Punaiselta Ristiltä sekä Kirkon keskusteluavusta, jonka Palveleva puhelin 0400 22 11 80 on avoinna joka ilta klo 18 – 24. Joensuun ev.lut. seurakuntien pappien ja diakoniatyöntekijöiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.joensuunseurakunnat.fi. Ota yhteyttä, jos tarvitset apua.

Psykoterapiassa käymisessä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin, on viisasta hakea apua silloin, kun sitä tarvitsee. ”Niille, joita on loukattu, sanon: Pää pystyyn”, sanoi tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ylen haastattelussa sunnuntaina 25.10.2020.
Juuri näin. Myötätuntomme on nyt teidän puolellanne, jotka olette joutuneet rikoksen uhreiksi.

”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” – Ps. 34:19

Virpi Hyvärinen
tiedottaja, vt. viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
virpi.hyvarinen@evl.fi

Sana: Taivaassa, ratki taivaassa, on autuus määrätön – Virsi 617:1

Ehkä meillä kristityillä olisi syytä julistaa enemmän myös sitä, mikä odottaa kerran kristittyä kuoleman jälkeen: loppumaton ilo, rauha, riemu ja turva Jumalan kasvojen edessä.

Onkohan taivaassa ratki riemukasta? Väkevän virren 617 sanat ovat jääneet usein soimaan mieleeni. Taivaasta kerrotaan virressä niin riemullisella tavalla. Riemu ratkeaa, ilo täyttää koko olemuksen. Perille päässeet saavat viimein heittäytyä koko olemuksellaan Jumalan lasten vapauteen. Taivaassa, ratki taivaassa, on autuus määrätön.

Pyhäinpäivänä suuntaamme mielemme niin hautojen hiljaisuuteen kuin myös taivaan ihanuuteen. Kolealla hautausmaalla kulkiessa on vaikea uskoa ruumiin ylösnousemukseen. Olemme lokakuussa jalat syvällä loassa. Marras vie meitä koko ajan kohti pimeämpiä aikoja. Kuitenkin juuri pyhäinpäivä antaa meille luvan sytyttää kynttilän. Pieni liekki uhmaa syysmyrskyä. Vaikka liekki sammuisikin, sen voi aina sytyttää uudelleen.

Hautausmaalla voi juhlapyhinä olla ruuhkaista. On tärkeää muistaa rakkaimpia ja heidän muistoaan. Onkohan kuoleman jälkeen vielä elämää? Missä rakkaamme ovat nyt? Rukous vainajien puolesta on suotavaa. Rukoilemme hautajaisissa usein siunattua iäisyysmatkaa vainajille. Läheisen kuolema herättää myös oman uskonnollisuutemme. Missä minä vietän iäisyyteni? Mitä tietä itse kuljen täällä vaivojen ja vaarojen korpimaassa?

Jeesus puhuu kapeasta ja laveasta tiestä. ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7:13-14)

Miten valitettavan totta tämä Jeesuksen sana onkaan. Taivaan tiellä ei tänä päivänä ole suurta ruuhkaa. Monia ei kiinnosta taivaan tiellä kulkeminen. Kuljetko sinäkin laveaa tietä, jonka suunta on poispäin Jumalasta? Jumalan valmistama pelastus ei kiinnosta. Ihmisen rakkaus Jumalaan on vaisua tai olematonta. Ihminen erkaantuu elämän lähteestä.

Tänään on kuitenkin jälleen uusi päivä. On jälleen mahdollisuus tarkistaa oman elämänsä suuntaa. Taivas on Jumalan valmistava todellisuus. Elämä siellä jatkaa jo täällä ajassa syntyvää rakkautta ja yhteyttä Jeesukseen. Ehkä meillä kristityillä olisi syytä julistaa enemmän myös sitä, mikä odottaa kerran kristittyä kuoleman jälkeen: loppumaton ilo, rauha, riemu ja turva Jumalan kasvojen edessä. Tätä palkintoa kohti kannattaa kulkea. ”Taivaassa, ratki taivaassa, Jumala hallitsee ja kunnialla suurella pyhänsä palkitsee.”

Jukka Reinikainen
Kontiolahden kirkkoherra

Joensuun kirkkoherran virkaan neljä hakijaa

Joensuun seurakunnan uusi kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla.

Joensuun seurakunnan avoimena olleeseen kirkkoherran virkaan tuli määräaikaan 19.10.2020 klo 15 mennessä neljä hakemusta. Virkaa hakivat Hyrynsalmen seurakunnan kirkkoherra Pirkko Hänninen, Kontiolahden seurakunnan 2. kappa-lainen Jaakko Muhonen, Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka sekä Joensuun seurakunnan 2. kappalainen Katri Vilén.

Joensuun seurakunnan uusi kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla. Välillisessä vaalissa tuomiokapituli toteaa kelpoiset hakijat ja laatii heistä lausunnon seurakunnalle. Päätöksen kirkkoherran valinnasta tekee Joensuun seurakunnan seurakuntaneuvosto.

Vaalin aikataulu selviää myöhemmin. Kuopion tuomiokapituli nimeää vaalille valmistelijan. Joensuun seurakuntaneuvoston tehtäväksi jää nimetä mahdollinen vaalityöryhmä. Näiden tehtävänä on valmistella vaaliin liittyvät haastattelut, mahdollinen soveltuvuusarviointi ja viestintä.

Kirkkoherran virka avautuu 1.6.2021 nykyisen kirkkoherran Petri Raskin siirtyessä eläkkeelle.

Joensuun seurakunta on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kuudesta seurakunnasta. Työntekijöitä seurakunnassa on kolmisenkymmentä. Joensuun seurakuntaan kuuluu noin 15 500 jäsentä.

Rouvinen Kiihtelysvaaran kirkon rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi

Rakennustoimikunnan tehtävänä on rakennussuunnitteluvaiheen tehtävien toteuttaminen.

Kiihtelysvaaran kirkon rakennustoimikunta piti järjestäytymiskokouksen keskiviikkona 21.10.2020. Kokouksessa toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Juhani Rouvinen ja sihteeriksi Esa Mustonen. Rouvinen on toimikunnassa mukana Vaara-Karjalan seurakuntaneuvoston nimeämänä jäsenenä ja Mustonen hankkeen suunnitteluvaiheen rakennuttajakonsulttina.

Rakennustoimikunnan muut jäsenet ovat yhteisen kirkkoneuvoston 22.9.2020 tekemän päätöksen mukaisesti seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen, Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo, kiinteistötoimikunnan pj. Pauli Tahvanainen sekä yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Eevi Väistö. Lisäksi toimikuntaan kuuluvat Vaara-Karjalan seurakuntaneuvoston nimeäminä jäseninä Juhani Rouvinen ja seurakuntamestari Jouni Heiskanen.

Rakennustoimikunnan tehtävänä on rakennussuunnitteluvaiheen tehtävien toteuttaminen. Rakennussuunnittelun aikana laaditaan kirkon alustavat ja lopulliset luonnokset, pääpiirustukset, työpiirus-tukset ja urakka-asiakirjat. Suunnittelun aikana tehdään yhteistyötä Museoviraston, kirkkohallituksen ja lupaviranomaisten kanssa sekä valmistellaan kirkon suunnitelmien hyväksymisestä lausuntopyynnöt viranomaistahoille sekä esitys kirkkohallitukselle.

Enkeleitä, onko heitä?

Liki puolet suomalaisista pitää todennäköisenä, että enkeleitä on olemassa. Mitä luterilaisuudessa ajatellaan enkeleistä? Pastorit Katri Vilén ja Jukka Erkkilä vastaavat.

Liki puolet suomalaisista pitää todennäköisenä, että enkeleitä on olemassa. Mitä luterilaisuudessa ajatellaan enkeleistä? Pastorit Katri Vilén ja Jukka Erkkilä vastaavat.

Kuvassa on maalaus, jossa arkkienkeli Mikael polkee maahan paholaista ja osoittaa häntä miekalla.
Raamatun enkelikuvasto on hyvin moninainen, eikä aina muistuta palleroista kiiltokuvaenkeliä. Mikkelinpäivälle nimen antanut arkkienkeli Mikael on taivaallisen sotajoukon päällikkö, joka esite-tään kuvataiteessa yleensä miehenä tallomassa paholaista vaa’an tai miekan kanssa. Kuvassa Guido Renin maalaus vuodelta 1636. Kuva: iStock / Paolo Gaetano

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskatsauksen 2012–2015 mukaan 47 prosenttia 15-79 -vuotiaista suomalaisista uskoo vakaasti tai pitää todennäköisenä, että enkeleitä on olemassa. Saatanan olemassaoloon uskoo 34% ja kristinuskon opettamaan Jumalaan 33% vastaajista.

Enkeliusko ei yllätä pappeja

Mitä ajatuksia enkeliuskon prosenttilukema herättää seurakuntatyötä tekevissä joensuulaispapeissa, Jukka Erkkilässä ja Katri Vilénissä?
– Lukema ei ole hirveän yllättävä. Minusta se on ihan hyvin suhteessa siihen, mikä näkyy paljon esimerkiksi hautajaisiin liittyvissä toimituskeskusteluissa. Ihmiset sanoittavat kuoleman kokemusta usein niin, että vainaja on taivaassa, pilven päällä, enkelinä, sanoo Erkkilä.
– Enkelit tulevat esiin myös tarinoissa, joita ihmiset silloin tällöin kertovat enkelikokemuksistaan. Ne ovat erityisiä, myönteisiä kokemuksia jonkinlaisesta varjeluksesta, lisää Vilén.

Se, että enkeleihin – ja jopa Saatanaan – uskotaan enemmän kuin kristinuskon opettamaan Jumalaan, saa papit pohdiskelemaan kysymyksenasettelun merkitystä prosenttilukemille.
– Voi olla, että sanamuoto ”kristinuskon opetuksen mukainen Jumala” pienentää Jumalaan uskomisen lukemaa. Se voi tuntua hankalalta ja saada miettimään, uskaltaako tunnustaa uskovansa juuri siten, pohdiskelee Vilén.
– Onko enkeli jollakin tavalla tyhjempi käsite siten, että siihen voi vapaammin itse liittää mielikuvia, ja sitten sanoa uskovansa enkeliin? Enkelin käsitteellähän voi olla uskonnollinen sisältö, mutta enkelin käsitettä käytetään myös juutalais-kristillisen tradition ulkopuolella, miettii Erkkilä.

Enkelit – kirkkauden henkiä ja ”tavan talliaisia”

Mutta mikä enkeli oikeastaan on?
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon verkkosivujen (evl.fi) sanasto määrittelee enkelin Jumalan luomaksi henkiolennoksi, joka kuuluu näkymättömään todellisuuteen, mutta voi ilmestyä ihmisille esimerkiksi Jumalan viestintuojana. Suomen kielen sana enkeli tuleekin latinan sanasta angelus, joka tarkoittaa lähettilästä eli sanansaattajaa.

Tunnettuja enkelin ilmestymiskertomuksia Raamatussa ovat esimerkiksi enkeli Gabrielin ilmestyminen Neitsyt Marialle ja enkelit, jotka ilmestyivät paimenille ensimmäisenä jouluna ilmoittamaan Vapahtajan syntymästä.

Erkkilän mukaan Raamatussa esiintyy myös eräänlaisia arkienkeleitä, joilla tarkoitetaan ihmisiä.
– Heprealaiskirjeessä lukijoita kehotetaan osoittamaan vieraanvaraisuutta sillä perusteella, että ”jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä”. Sanansaattajat voivat siis olla hyvin monenlaisia kirkkauden henki -olennosta meihin tavan talliaisiin, sanoo Erkkilä.

Uskoiko Luther enkeleihin?

Kristillisen enkeliopin kehityksen kannalta keskeinen hahmo oli tiettävästi 400-500-lukujen elänyt Pseudo-Dionysios Areopagita, joka kehitteli Raamatun enkelikertomusten perusteella ”taivaalliset hierarkiat”. Siinä enkelit jaetaan kolmeen kuoroon, joissa on yhdeksän arvoastetta: serafit, kerubit, valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, hallitukset, ylienkelit eli arkkienkelit ja enkelit. Vain arvoasteissa alimmat enkelit toimivat ihmisten parissa.

Pseudo-Dionysoksen luoma enkelihierarkia on osa jakamattoman kirkon perintöä ja näin ollen myös osa luterilaisen enkelikäsityksen juuria. Vilénin mukaan enkelien rooli kuitenkin pieneni reformaation myötä.
– Luther ajatteli, että ihmisillä on suojelusenkelit, mutta niiden parissa ei tarvitse niin hirveästi askarrella. On siis ajateltu, että enkelit ovat olemassa, ja niistä kerrotaan Raamatussa, mutta niihin ei olla hirveän paljon keskitytty, toteaa Vilén.
– Ajattelen, että enkelit ovat ikään kuin osa suomalaista perimää. Kaikille Suomessa kasvaneille lapsille on jossakin vaiheessa puhuttu enkeleistä, riippumatta kodin taustasta. Se on hyvä ja lapsiystävällinen tapa sanoittaa sellaista todellisuutta, jota ei pysty näkemään ja ymmärtämään, lisää Erkkilä.

Näkymättömän hipaisu vai itsesuggestiota?

Mutta mikä on pastoreiden oma, henkilökohtainen suhde enkeleihin. Uskovatko he, että enkeleitä on olemassa?

– Olisihan se hirmu kiva, jos voisin sanoa, että minulla on henkilökohtainen suhde enkeliin. Mutta jos sanoisin niin, sanoisin varmaan jotakin liikaa, sanoo Erkkilä.

– Mutta kyllä minä uskon enkeleihin. Lähden siitä, että Jumala on luonut näkyvän ja näkymättömän todellisuuden, eikä se ole minun suhtautumisestani kiinni. Se on jotakin isompaa kuin minä, hän lisää.

Erkkilä muistelee tapausta menneisyydestään, jota voisi kutsua jopa eräänlaiseksi enkelikokemukseksi. Tuolloin hänellä oli tulevaisuuteen liittyvä huoli, joka valvotti niin, ettei hän saanut oikein nukutuksi.
– Pyöriskelin sängyssä, käänsin kylkeä ja kylkeä, kunnes yhtäkkiä pyöriskelyn lomaan laskeutui aivan syvä rauha. Sitä on vaikea sanoittaa: se tuntui siltä kuin raskas ja lämmin peitto olisi tullut vartalon päälle, ja mielen aallokko seestyi.
– Joku voisi sanoa, että siinä oli kyse psykologisesta ilmiöstä tai itsesuggestiosta. Oli miten oli, minulle se oli rauhoittava ja uskoa vahvistava kokemus, ja siksi minua ei haittaa kutsua sitä enkeliksi. Ei ole hirveästi väliä sillä, oliko se jotakin, mitä tapahtui korvien välissä vai jot-kin, mikä tapahtui näkymättömän ja näkyvän välissä. Se on toisarvoista siihen nähden, mikä se kokemus minulle siinä hetkessä oli, sanoo Erkkilä.

”En voi ottaa kaapista enkeliä ja sanoa että se on tällainen”

Vilén tunnistaa Erkkilän kokemuksen hyvin samantyyppiseksi kuin kertomukset, joita hän on enkelikokemuksista työssään kuullut.
– Ihmiset ovat kokeneet, että jossakin vaikeassa tilanteessa on tullut rauha, tai jossakin vaarallisessa kohdassa joku on pysäyttänyt tai vetänyt heidät turvaan. Ja näissä on koettu, että se on ollut enkeli.

Vilén itse ei ole enkeleitä nähnyt tai kokenut, mutta hän on silti enkeleihin uskovalla kannalla.
– Olen kasvanut siihen, että vaikka ei itse olisi nähnyt enkeliä, enkeleihin voi uskoa. Uskon asiat ovat sellaisia, että niitä ei voi mitata, kuvata ja tarkasti määritellä. En voi ottaa kaapista enkeliä ja sanoa että se on tällainen. Uskon mihin uskon, ja aikanaan nähdään, mikä on totuus, sanoo Vilén.

Virpi Hyvärinen

Valtakunnallista asunnottomien yötä vietetään lokakuussa – ”Oma tupa tulisi olla perusoikeudellinen asia”

Asunnottomien kysymykset seurakunnassa asioidessa liittyvät nälkään, jaksamiseen, mielen hyvinvointiin ja vuokra-asunnon etsimiseen.

Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 4 600 yksin elävää asunnotonta. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 264. Joensuussa ilman asuntoa eli tilastojen mukaan 51 ihmistä ja Kontiolahdella muutama ihminen.

Diakoniatyöntekijät Katja Nuuhkarinen ja Jenni Kolehmainen nojaavat kauppakeskuksen kaiteeseen ja katsovat kameraan.
Diakoniatyöntekijät Katja Nuuhkarinen (vas.) ja Jenni Kolehmainen kävivät tutustumassa Asunnottomien yön yhtenä tapahtumapaikkana toimivaan kauppakeskus Isoon Myyhyn. Seurakuntien työntekijöitä on tavattavissa mm. kauppakeskuksen 1. kerroksessa 17.10.2020 klo 11-16. Kuva: Sari Jormainainen

Joka vuosi lokakuun 17. päivänä vietetään valtakunnallista Asunnottomien yötä. Tämän vuoden teemana on ”Oma koti hurjan kallis”. Eri puolilla Suomea järjestettävissä tapahtumissa nostetaan esille erityisesti asumis- ja velkaneuvontaa.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tilastojen mukaan Joensuussa oli vuoden 2019 lopussa 51 yksinelävää asunnotonta ihmistä. Numerotietojen perusteella eniten asunnottomina oli työikäisiä miehiä, mutta naisten osuus asunnottomien joukossa on kasvanut viime vuosina. Myös nuorten, alle 25-vuotiaiden osuus on suuri. Vuoden 2019 tilastojen mukaan Joensuussa oli 22 asunnotonta nuorta.
– Joensuun asunnottomien määrä verrattuna saman kokoisiin paikkakuntiin on melko korkea. Asunnottomuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat työttömyys, oppilaitosten suuri määrä, vankilan läheisyys, maahanmuutto, päihteiden käyttö ja niin sanotusti normaali elämä, jossa syntyy avioeroja. Näitä seikkoja yhdistää vähävaraisuus, velkaantuminen ja elämäntilanteen vaikea hallittavuus, diakoni Katja Nuuhkarinen Joensuun seurakuntayhtymästä kertoo.

Koronaviruksen vaikutukset näkyvät jo Joensuussa

Nuuhkarinen toimii tällä hetkellä hankepäällikkönä Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella COVID-19 poikkeusoloista selviytymiseen -hankkeessa. Koronakriisin vaikutukset näkyvät jo myös Joensuussa.
– Lomautukset ja toteutumatta jääneet työllistymiset ovat todellakin vaikuttaneet useiden ihmisten talouteen ja aiheuttaneet velkakierrettä. Vaikeuksia on näkynyt niin vuokranmaksuissa kuin peruselämän kuluissa. Luottotietojen menetys kasvattaa asunnottomuuden riskiä entisestään.
– Työssäni olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat sillä kintaalla pudota asunnottomuuteen tai asunnottomuus on jo toteutunut. Olen nähnyt mihin se voi johtaa, mutta onnekseni myös sen, kuinka asunnottomuudesta voi päästä pois. Oma tupa, oma lupa tulisi olla perusoikeudellinen asia maassa, missä luonnonolosuhteetkin koettelevat rajusti, Nuuhkarinen toteaa.

Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet myös kristillisessä Joensuun Siniristi-yhdistyksessä, joka järjestää päiväkeskustoimintaa asunnottomille, vähävaraisille sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille.
– Viime kevään rankka korona-aika oli asunnottomien näkökulmasta erittäin surullista ja haastavaa aikaa, kun käytännössä kaikki päiväaikaan apua tarjoavat paikat olivat kiinni, yhdistyksen toiminnanjohtaja Marika Kuittinen toteaa.

Liki 70% asunnottomista nukkuu sukulaisten tai ystävien luona

Asunnottomuus ei juurikaan näy Joensuun kaupungin katukuvassa. Osaltaan tämä johtunee siitä, että tilastojen mukaan asunnottomista liki 70 % nukkuu sukulaisten tai ystävien luona. Joensuussa toimii myös Siun soten ylläpitämä Asumisen tukipiste, joka tarjoaa asunnottomille maksuttoman majoituksen yöaikaan vuoden jokaisena päivänä.
– Käytännössä mahdollisuus yöpymiseen pystytään näin ollen tarjoamaan usealle asunnottomalle ihmiselle joka päivä. Tästä huolimatta kohtaamme valitettavasti työssämme myös heitä, jotka ovat nukkuneet metsissä tai vaikkapa lehtiroskiksissa. Tämä on todella, todella surullista ja ihmisarvoisen elämän vastaista. Esimerkiksi fiktiivisissä elokuvissa näyttäytyvä asunnottomuus on joillekin ihmisille täyttä totta jopa täällä meidän hyvinvointivaltiossamme ja myös Joensuussa, Kuittinen sanoo.

Vuosittainen Asunnottomien yö -tapahtuma on yksi keino pitää asiaa esillä ja lisätä ihmisten tietoutta asunnottomuudesta. Työtä asunnottomuuden vähentämiseksi tehdään kuitenkin myös vuoden kaikkina muina päivinä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
– Joensuu on alueena sen kokoinen, että yhteistyö verkostojen kesken on tärkeää ja mahdollista. Seurakuntien diakoniatyöntekijöillä on omia erityisvastuualueita ja edustusta alueen auttavien tahojen keskuudessa. Yhteistyö on tukipalveluiden piirissä olevien ihmisten tapaamista, työntekijöiden verkostokokoontumisia, tiedon vastaanottamista ja tiedottamista seurakunnan palveluista, Nuuhkarinen kertoo.
– Mielestäni yhteistyö eri tahojen välillä toimii hyvin. Toki palveluissa on myös puutteita ja erityisen haastavaa aikaa asunnottomien näkökulmasta ovat illat ja viikonloput, sillä iltaisin ja viikonloppuisin asunnottomilta puuttuu mm. kohtaamis-paikkojen kaltaiset paikat, joissa viettää aikaa, Kuittinen toteaa.

Diakoniasta neuvontaa ja ohjausta vaikeisiin elämäntilanteisiin

Nuuhkarisen mukaan tärkeää on, että ihmiset eivät jää yksin huoliensa kanssa. Asunnottomuuden uhatessa apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.
– Asunnottomien kysymykset seurakunnassa asioidessa liittyvät nälkään, jaksamiseen, mielen hyvinvointiin ja vuokra-asunnon etsimiseen. Silloin kun ihmisellä on pohdittavana maksaako hän rahoillaan vuokraa, sähköä ja vettä vai hammaslääkärikäynnin, on valinta usein selvä. Asuminen menee ykköseksi ja muu elämänlaatu voi laskea.
– Seurakunnat voivat tarjota ohjaustyötä, neuvontaa sekä päihteettömiä tiloja. Diakoniatyöntekijät tarjoutuvat avunpyytäjän matkaan pohtimaan tämän elämäntilannetta ja kuinka sitä voidaan tukea ja kohentaa. Seurakunnissa annetaan usein ohjausta myös taloudenhallintaan. Järjestämme 2.11.2020 yhdessä Takuusäätiön ja velka- ja talousneuvonnan kanssa koulutuksen, jossa perehdytään velka-asioihin, Nuuhkarinen vinkkaa.

Siniristi-yhdistyksen päiväkeskustoiminnan lähtökohtana on tarjota asunnottomille ihmisille turvallinen ja päihteetön tila, jossa viettää aikaa ja saada apua.
– Päivätoimintakeskuksella voi hoitaa päivittäisiä asioita, kuten lukea lehtiä, hoitaa nettiasiointia, ladata kännykkää, peseytyä, saunoa, pestä pyykkiä, lämmittää omia eväitä tai voi vain olla, levätä tai vaikkapa katsoa televisiota kahvikupin äärellä.
– Erittäin tärkeä apu, jota voimme asunnottomille ja vähävaraisille asiakkaille tarjota on myös ruoka-apu. Meillä voi nauttia joka arkipäivä maksuttoman aamupuuron sekä erittäin edullisen lämpimän lounaan sekä saada maksutonta kouluruokaa mukaan, Kuittinen kuvailee toimintaa.

Joensuun seurakuntien työntekijöitä on tavattavissa Joensuun Asunnottomien yössä 17.10.2020 kauppakeskus Iso Myyssä klo 11-16 ja Soropin takapihalla (Torikatu 30, Joensuu) makkaran paistossa klo 11-13.

Joensuun Siniristi -yhdistys on myös mukana kauppakeskus Isossa Myyssä klo 11-14. Lisäksi yhdistyksen toimintaan ja tiloihin voi tutustua avoimien ovien tapahtumassa klo 9-13 osoitteessa Antinkuja 2 b, Joensuu.

 

Sari Jormanainen