Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestari Eero Lehtimäen, 31, kalenterista peruuntui keväällä yli 40 konserttia. Aikaa on jäänyt kirjallisuudelle ja ihmissuhteille.
Eero Lehtimäki aloitti syksyllä 2019
työt Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Lehtimäen kaudella pönötys on vähentynyt ja orkesteri on tullut lähelle yleisöä. Yhteistyökumppaneidensa Iiro Rantalan ja Minna Pensolan kanssa hän on lunastanut paikan joensuulaisten sydämissä. Kuva: Topi Linjama.
1. KIRJALLISUUS. Ehkä olen jo siinä iässä, että muistelu ja taaksepäin katselu kiinnostavat. Minulla on monta kirjaa kesken. Nyt luen Stefan Zweigin muistelmia, jossa hän puhuu kauniisti sivistyksestä ja henkisen pääoman kasvattamisesta. Toinen kirja, Kjell Westön Missä kuljimme kerran, puhuu samoista 1900-luvun alun ajoista. Kirjallisuus palauttaa ja voimaannuttaa. Sen avulla voi matkustaa.
2. PARTITUURITYÖSKENTELY. Keväällä ja kesällä meni kuukausia, etten lukenut yhtäkään nuottia. Syksyn ohjelmassa ei ole ollut yhtään teosta, jonka olisin johtanut aiemmin. Rutiinit on täytynyt luoda uudelleen, kun uutta materiaalia on takonut kalloon. Partituurista nousee usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sen arvoitusten ratkaiseminen on parhaimmillaan salapoliisintyötä.
3. VAIMO. Ihmisten piiri on koronan vuoksi kaventunut, mutta läheisten ihmisten kanssa on voinut viettää paljon enemmän aikaa. On tosi mahtavaa, että tällaisessa ajassa, jossa asiat muuttuvat yhä pinnallisemmiksi, voi luoda syvempää ja henkilökohtaisempaa suhdetta rakkaaseen ihmiseen. Vaimoni on ihminen, joka on koko ajan mielessä.
4. POLARISOITUMINEN. Joku kysyi Twitterissä, että jos kaikki ulkomaalaiset heitettäisiin ulos, loppuisiko vihaaminen. Kun lukee kirjaa sisällissodasta, niin tietää, että ei loppuisi. Piirin voi rajata aina vain pienemmäksi. Se on surullista. Jos joku on maahanmuuttovastainen, niin en usko, että hän on sitä ilkeyttään. Takana on aina jokin pelko. Pelot eivät välttämättä ole aiheellisia, mutta ne ovat todellisia eikä niitä pitäisi väheksyä.
5. OPPIMISEN TUOKSU. Tykkään kaikista neljästä vuodenajasta. Vaikka lomalla on kivaa, syksyllä on ollut aina kiva mennä kouluun tai opiskelemaan uusia asioita. Pidän syksyssä uusista aluista ja kouluunmenemisen tuoksusta. Muistan, kun opin lapsena kertotaulun ja kellon. Tunsin uuden oppimisen fyysisenä reaktiona, värinänä päälaen takaosassa. Olen koukussa oppimiseen.
Topi Linjama