Vuonna 1985 taisteltiin polioepidemiaa vastaan rokottamalla väestö makeasti. Sokeripalaan tiputettiin heikennettyjä, eläviä polioviruksia.
”Sydän-, keuhkotauti, tupakoitteko?” Napakka ohjeistus: ”rinta levyä vasten, leuka ylös, hetki hiljaa hengittämättä, saa hengittää, seuraava”. On minun vuoroni. Vuosi on 1981. Yläosa-alastomien miesten jono etenee tasaisesti. On menossa pienoisröntgenkuvaus tuberkuloosin tukahduttamiseksi. Rutiiniseurannasta luovuttiin myöhemmin 1980-luvulla, kun tubi alkoi olla voitettu kanta.
Röntgenseulonta oli tehokasta ja vaivatonta. Kuvauspäivästä ja paikasta tuli kotiin kirje, jossa oli kuvaukseen mukaan otettava lomake. Tutkimustulos tuli kirjeitse kotiin.
Vuonna 1985 taisteltiin polioepidemiaa vastaan rokottamalla väestö makeasti. Sokeripalaan tiputettiin heikennettyjä, eläviä polioviruksia. Viidessä kuukaudessa rokotettiin 95 % väestöstä. Moni sai sokeripalansa kouluterveydenhoitajalta. Itse piipahdin terveyskeskuksen ajanvarauksettomassa rokotuspisteessä ja sain merkinnän rokotuskorttiin, joka on ollut lompakossani vuodesta 1972 lähtien.
Nyt 2021 otetaan koronarokotus. Kuulun riskiryhmään 1, mutta en ole vielä onnistunut saamaan rokotusaikaa. Verkkovarausten tekniikka ei ole kestänyt yhteydenottomääriä. Tähän mennessä myöskään puhelinjonotus ei ole tuottanut tulosta. Onnellisia ne, jotka ovat ajanvarauksessa onnistuneet.
Lapsuudestani muistan, kuinka päivystävälle lääkärille jonotettiin pienessä odotustilassa ilman ajanvarausta. Sitten saatiin uusi terveyskeskus, jossa istuin kerran odottamassa vuoroani. Paikalle saapui sairas ihminen päästäkseen lääkäriin. Ei onnistunut. Ilmoittautumisessa kerrottiin, että ajan saisi vain puhelimitse. Häntä neuvottiin soittamaan ajanvaraukseen ilmoittautumisen vieressä olevasta yleisöpuhelimesta. Virkailija antoi ajanvarausyrittäjälle 50 penniä, koska hänellä ei ollut kolikoita. Vain hetki ja rahanantaja vastasi puhelimeen ja aika järjestyi.
Asioilla on tapana järjestyä. Kyllä jokainen saa rokotuksensa, vaikka ajankohta olisikin vielä hämärän peitossa.
Kirkon ympäristödiplomi on Kirkkohallituksen myöntämä todistus seurakuntayhtymälle, joka on sitoutunut kehittämään toimintaansa ympäristön kannalta jatkuvasti paremmaksi.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä hakee jatkoa nykyiselle ympäristödiplomilleen vuosiksi 2021–2025. Diplomin uusiminen on edellyttänyt laajan sisäisen ympäristökatselmuksen tekemistä vuonna 2020 ja seurakuntayhtymän ympäristöohjelman auditointia alkuvuodesta 2021. Kirkkohallitus myönsi ympäristödiplomin Joensuun seurakuntayhtymälle ensimmäisen kerran joulukuussa 2010.
Kirkon ympäristödiplomi on Kirkkohallituksen myöntämä todistus seurakuntayhtymälle, joka on sitoutunut kehittämään toimintaansa ympäristön kannalta jatkuvasti paremmaksi. Se on vapaaehtoinen järjestelmä, jonka avulla pyritään edistämään ympäristöasioiden hoitoa.
Ympäristökysymykset ovat jo pitkään olleet keskeisesti esillä seurakuntien toiminnassa ja ne linkittyvät vahvasti luomisen teologiaan.
Käännöstekstin muotoilussa on mietitty, miten teksti toimii kännykän pienellä näytöllä, käyttöliittymässä selaillen ja hypellen.
Suomessa julkaistiin 22.10.2020 Uuden Testamentin käännös, joka on kansainvälisesti tarkasteltuna raamatunkäännöstyön uranuurtaja. UT2020 on ensimmäinen raamatunkäännös, joka on tehty alkukielestä suoraan mobiilikäyttäjälle. Samalla se on ensimmäinen käyttäjäkeskeinen raamatunkäännös.
UT2020 on suomennettu 2020-luvun ihmisille, jotka elävät arjessaan jo täysin digimaailmassa.
– Käännös on kuitenkin tehty virallisen käännöksen rinnalle, ei korvaamaan sitä, toteaa UT2020-projektin vetäjänä toiminut Pipliaseuran viestintä- ja varainhankintajohtaja Terhi Huovari Kirkon viestinnän tiedotteessa.
Käännöstekstin muotoilussa on mietitty, miten teksti toimii kännykän pienellä näytöllä, käyttöliittymässä selaillen ja hypellen. Tekstin muotoilua on ohjannut myös se, että sen tulee toimia samaan aikaan sekä luettuna, puhuttuna että kuultuna.
UT2020:ssa merkityksiä on häivytetty mahdollisimman vähän uskonnollisten erityistermien tai vanhojen, yleiskielelle vieraiden sanojen taakse. Kääntämistä on ohjannut nykysuomalaisten, etenkin 15–25-vuotiaiden kielentaju. Kuvitteellinen mallilukija ”Elisa” on parikymppisen lukijan prototyyppi, joka luotiin erilaisten tutkimusten pohjalta.
Uusi käännös on Joensuun seurakunnista käytössä Kirkkoraamatun rinnalla jo ainakin Rantakylässä. Pastori Anna Holopainen kertoo pyytävänsä rippikoululaisiaan lataamaan kännykkäänsä Piplia-appin, koska sitä käytetään rippikoulussa.
– Olen käyttänyt UT2020-käännöstä myös saarnassa ja raamattupiirissä. Etenkin silloin, kun raamatunkohta on ollut vaikea ymmärtää, olen katsonut, miten se on käännetty UT2020-käännöksessä.
UT2020-käännöksen on tehnyt iso joukko akateemisesti ansioituneita asiantuntijoita. Käännöstyön ekumeeninen ohjausryhmä luki ja kommentoi tekstiä prosessin alusta loppuun asti.
UT2020 löytyy luettavana ja kuunneltavana versiona Piplia-sovelluksesta, jonka voi ladata Google Playsta tai Apple Storesta. Audioversion lukija on näyttelijä Krista Kosonen.
Luo arkkitehdit Oy on oululainen vuonna 2014 perustettu arkkitehtitoimisto, jonka ydinosaamista on puurakentaminen sekä ympäristöä kunnioittava täydennysrakentaminen.
Kiihtelysvaaran uuden kirkon suunnittelijaksi on valittu oululainen Luo arkkitehdit Oy, joka aloittaa kirkon suunnittelutyön kevään aikana. Päätöksen suunnittelijasta teki Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto kokouksessaan 23.3.2021. Arkkitehtikilpailutusta hoiti Pohjois-Karjalan hankintatoimi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän toimeksiannosta.
Kiihtelysvaaran kirkon rakennushankkeessa on kyse kulttuurihistoriallisesti merkittävästä rakennuspaikasta, joten kilpailutuksen osallistujille asetettiin tarkat kriteerit. Kriteerien perusteella arvioitiin mm. kokemusta kirkollisten rakennusten suunnittelusta, puurakentamisesta sekä monitoimitilojen rakentamisesta.
Luo arkkitehdit Oy on oululainen vuonna 2014 perustettu arkkitehtitoimisto, jonka ydinosaamista on puurakentaminen sekä ympäristöä kunnioittava täydennysrakentaminen. Yrityksellä on kokemusta myös seurakuntatilojen suunnittelusta.
Muutos edelliseen vuoteen oli vain -0,3 prosenttia, vaikka viime syksynä kirkollisverotulojen arvioitiin koronapandemian talousvaikutusten johdosta putoavan Suomessa noin 3–5 prosenttia.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän viime vuoden tilinpäätöksen mukaan seurakuntayhtymälle tilitettiin vuoden 2020 aikana kirkollisveroja 11 160 592 euroa. Muutos edelliseen vuoteen oli vain -0,3 prosenttia, vaikka viime syksynä kirkollisverotulojen arvioitiin koronapandemian talousvaikutusten johdosta putoavan Suomessa noin 3–5 prosenttia.
Koronapandemia on vaikuttanut seurakuntayhtymän ja seurakuntien toimintaan maaliskuusta 2020 alkaen. Vuonna 2020 koronarajoitusten voimassaollessa töitä tehtiin joustavasti yli yksikkö- ja tehtävärajojen. Erityisesti panostettiin diakoniatyöhön sekä erityisjärjestelyin tai verkossa tapahtuvien kohtaamisten suunnitteluun ja toteutukseen.
Joensuun ev.lut. seurakuntien jäsenmäärä oli vuoden 2020 lopussa 51 135 henkilöä ja evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului alustavien tilastojen perusteella 66,6 prosenttia (2019: 67,3 %) joensuulaisista.
Millaisena näet ja koet pääsiäisaamun tapahtumat? Millainen tunnelma on tuona aamuna, kun matkaat kohti hautaa?
Oletko koskaan miettinyt pääsiäisen evankeliumia? Sitä, kun naiset – Magdalan Maria ja se toinen Maria – menivät katsomaan Jeesuksen hautaa?
Raamatun kertomuksista on tehty elokuvia ja niitä on kuvitettu monin tavoin, mutta nyt kehotan sinua eläytymään haudalle saapuvan opetuslapsen rooliin. Millaisena näet ja koet pääsiäisaamun tapahtumat? Millainen tunnelma on tuona aamuna, kun matkaat kohti hautaa? Keskusteletko muiden kanssa vai oletteko hiljaa? Mitä havaitset ympärilläsi, millaiset ovat maisemat, mitä ääniä kuulet, mitä tuoksuja tunnet, millainen sää on?
Minulle pääsiäisaamu piirtyy mieleen aurinkoisena, hiljaisena ja tunnelmaltaan jotenkin salaperäisenä. Haudan ympärillä ei näy liikettä, kaikki on ikään kuin pysähtynyttä. Ehkä muutama yksittäinen linnunlaulu kantautuu korviin.
Kuvittelen myös, että haudan luona kasvaa kukkia ja niiden mieto tuoksu leijailee ilmassa. Katson hautaa ja sen suurta kiveä.
Matteuksen evankeliumin mukaan maa alkoi vavahdella ja järistä. Sitten taivaasta laskeutui valkopukuinen enkeli, joka siirsi kiven pois haudalta. Vartijat kaatuivat pelästyneinä maahan.
Tämä tuo rytinää pääsiäisaamun seesteisyyteen. Jeesuksen seuraajat olivat nähneet ja kokeneet ihmeellisiä tapahtumia, mutta tämä näky pelästytti myös naisia. Tällaiseen he eivät olleet varautuneet haudalle mennessään. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja puhui heille.
– Älkää te pelätkö. Tulkaa katsomaan, hän ei ole enää täällä, hän on ylösnoussut. Menkää ja kertokaa opetuslapsille: Hän on noussut kuolleista, te näette hänet Galileassa.
Enkelin sanat kuultuaan naiset lähtivät haudalta peloissaan ja riemuissaan viemään sanaa. Entä sinä, missä tunnelmissa lähdet tyhjältä haudalta?
Enkelin sanoma on tarkoitettu kuultavaksi tänäkin päivänä ja tänäkin pääsiäisenä. Älkää pelätkö, Kristus on ylösnoussut! Hän on Jumalan Poika.
Pääsiäisen sanoma kertoo toivosta. Kuoleman valta on voitettu, pimeys on väistynyt. Virsi 105 kuvaa Kristuksen valoa: ” Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.”
Psalmi 118:24 muistuttaa: Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! Kuinka pääsiäisriemu ilmenee sinussa?
Siunattua pääsiäistä!
Eija Majasaari sairaalapastori
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
Joskus kohdalle osuu kirja, joka sysää lukijansa katsomaan uudella tavalla sisäistä maisemaansa. Toisinaan se johtaa suureenkin muutokseen siinä, millä tavalla ihminen elämää ja maailmaa katsoo.
Joskus kohdalle osuu kirja, joka sysää lukijansa katsomaan uudella tavalla sisäistä maisemaansa. Toisinaan se johtaa suureenkin muutokseen siinä, millä tavalla ihminen elämää ja maailmaa katsoo.
Niina Riihimäki vaikuttui syvästi Paulo Coelhon kirjasta Pyhiinvaellus. Topi Linjaman ajatteluun on viime aikoina vaikuttanut Rutger Bregmanin teos Hyvän historia. Kuvat: Virpi Hyvärinen.
Totisesti – kirjalla voi olla lukijaansa valtaisa vaikutus.
Tämä kävi selväksi lukiessa kommentteja, joita ihmiset jättivät sosiaalisessa mediassa Kirkkotien kysymykseen hengellisesti tai elämänkatsomuksellisesti merkittävistä kirjoista.
Vai voiko muuta sanoa vaikkapa tästä joensuulaisen nuorisotyönohjaaja Niina Riihimäen kokemuksesta koskien Paulo Coelhon teosta Pyhiinvaellus?
– Luin kirjan sielunhoidon koulutuksen yhteydessä noin 15 vuotta sitten. Teos järisytti maailmaani niin, ettei se enää palannut samalle radalle. Joku tuon kirjan sanomassa jäi kytemään jonnekin siten, että vuosia myöhemmin lähdin itse kävelemään halki Espanjan kohti Santiago de Compostelaa.
Eikä Riihimäki ole ainoa kyselyyn vastanneista, jonka kyseinen kirja on saanut ihan konkreettisestikin liikkeelle.
– Minullakin Coelhon Pyhiinvaellus aiheutti matkan Santiagon tielle vuosituhannen vaihteessa. Ja ihmeitä sillä tiellä tapahtui, kertoo enolainen henkilökohtainen työnohjaaja Ilona Suojama.
Kirjat tarjoavat uskonnollisia kokemuksia suomalaisille
Kirkkotie innostui kysymään kokemuksia elämänkatsomuksellisesti merkittävistä kirjoista Luterilainen kirkko Joensuussa Facebook-sivulla siksi, että kirjojen merkitys suomalaisten arjen uskonnollisuuteen kävi ilmi lokakuussa 2020 julkaistussa Suomen ev.-lut. kirkon nelivuotiskertomuksessa vuosilta 2016–2019.
Sen mukaan suomalaisten arjen uskonnollisuudessa painottuvat hiljaisuus, luonto ja auttaminen, mutta myös esimerkiksi musiikista ja kirjallisuudesta saadaan hengellisiä kokemuksia. Noin kolmannes vastaajista mainitsi suomalaisten uskonnollisuutta ja arvoja kartoittaneessa Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselyssä jonkin kirjan, jolla oli hengellistä merkitystä.
De Mello herätti elämään tätä hetkeä
Kirkkotien somekysely kirvoitti kommentteja noin 30 henkilöltä niin sosiaalisessa mediassa kuin sähköpostiviesteinä toimitukseen. Esille nousi lähes 50 yksittäistä kirjaa tai tietyn kirjailijan tuotantoa yleisemmin.
Eniten mainintoja yksittäisistä kirjoista sai Anthony de Mellon Havahtuminen, jonka mainitsi merkittäväksi lukukokemukseksi neljä vastaajaa.
Yksi heistä, espoolainen freelancer Maria Junes kertoo lukeneensa kirjan ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten ollessaan varsin epätoivoinen ja masentunut.
– Kirja havahdutti siihen, kuinka paljon rakastan itsessäni masentunutta mieltä, ja sai miettimään, mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Ymmärsin, että onnellinen voi olla, vaikka mitä olisi tapahtunut. Kirja ohjasi pyrkimään kohti läsnä olevaa, havaitsevaa elämää, jossa kykenee kokemaan todellisia tunteita.
Nyt kun Junes lukee kirjaa uudelleen, joka kohta teoksessa ei ole enää niin tajunnanräjäyttävä. Silti Junes suosittelee kirjaa jokaiselle, joka on tavalla tai toisella kiinnostunut aistit auki elämisestä, uskonnon harjoittamisesta tai uskonnonfilosofiasta.
– Pieneksi kirjaksi Havahtuminen on täyttä tavaraa.
Lutherin teoksessa tekopyhyys saa kyytiä
Toinen useita mainintoja kerännyt teos vastausten joukossa oli Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitys. Säyneisläinen isä Martti eli Martti Rantakylä kertoo lukeneensa liki 600-sivuisen tiiliskiven yli kaksikymmentä kertaa, ja joka kerralla teos on avautunut uudella tavalla.
– Se on aivan verraton tulkki Raamattuun. Muuten koko Raamattu jää ihan hepreaksi.
Rantakylä kiittelee teosta lohdullisuudesta ja suorapuheisuudesta. Tekopyhyys ja ulkokohtainen uskonnollisuus saa kirjassa kyytiä.
– Kirja laittaa ihmisen ahtaalle portille, jossa odotetaan, että Kristus ilmestyy ihmiselle. Silloin hän alkaa ikävöidä suurta salaisuutta: olla Kristuksessa. Se riisuu ihmisestä tekopyhyyden, ja ihminen ymmärtää, että enhän minä muulla tee hittojakaan. Samalla luottamus kasvaa: eihän tämä usko ollutkaan niin hankala asia.
Myös Joan Bradyn Jumala tulee harrikalla ja Gregorius Nyssalaisen Sielusta ja ylösnousemuksesta nousivat yksittäistä mainintaa enemmän esille. Joensuulainen perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka tiivistää Nyssalaisen kirjan merkityksellisyyden syyt seuraavasti:
– Koska alkukirkon teologia sykkii elämää, ja koska dialogissa vastaa Gregorioksen sisko Makrina.
Alastalon salissa -teoksessa vaikutuksen tekee elämänusko
Mika Ruotsalainen on saanut elämäänsä eväitä Douglas Adamsin kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille. Kaija Santin suosikkeja ovat Tove Janssonin Muumi-kirjat. Kuva: Virpi Hyvärinen.
Esiin nostettujen kirjojen joukossa oli paitsi selkeästi hengellisiä tai muutoin elämänkatsomuksellisia kirjoja, myös puhtaasti kaunokirjallisia teoksia.
Joensuulainen, eläkkeellä oleva kirjallisuustieteilijä Riitta Suutari pitää sävähdyttävimpänä lukukokemuksenaan Volter Kilven teosta Alastalon salissa. Suutarin mukaan kyseinen eepos on sekä vakava että koominen, ja erityisen merkityksellistä siinä on sen kyky keskustella muiden merkittävien länsimaisten teosten kanssa.
Syvimmän vaikutuksen Suutariin tekee kuitenkin teoksen elämänusko. Kirjassa jokainen henkilö näkee ”nälkänsä”, eli henkilökohtaiset pyrkimyksensä elämässä.
– Harvempaa some-meressä seilaavaa purjehtijaa Alastalon salissa puhuttelisi, sillä teos on ennätyksellisen verkkaisesti kerrottu – liki tuhat sivua kuluu kuuden tunnin kuvaamiseen. Mutta matka on vaivan arvoinen yhä tänä päivänä, kommentoi Suutari.
Oululainen tiedottaja Mervi Päivärinta puolestaan nostaa esiin William Goldingin romaanin Kärpästen herra, josta kertoo oppineensa, miten helppoa ihmistä on hallita pelon kautta, ja liperiläinen järjestelmäasiantuntija Mika Ruotsalainen Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjan liftareille, josta kertoo saaneensa monta hyvää oppia elämän varrelle.
Muumien elämänfilosofia vetoaa pastoriin
Mutta mistä ammentaa elämäänsä viisautta joensuulainen pastori Kaija Santti? Hänen suosikkejansa ovat
Muumipeikko-kirjat, erityisesti Muumilaakson marraskuu.
– Kirja rohkaisee löytämään omat vahvuudet, hyväksymään keskeneräisyyden ja opettelemaan kovin erilaisina yhteistä elämää. Taikatalvi puolestaan opetti, että ei pitäisi haikailla jotain mennyttä tai tulevaa – nykyisyydessä löytyy paljon hienoa ja elämisen arvoista, jos malttaa siinä pitäytyä.
Muumien lisäksi pastorilla on toki suosikkikirjansa myös siinä kirjastossa, jota Raamatuksi sanotaan. Lempikirja Raamatun 66 kirjan joukosta on vaihdellut vuosien varrella elämäntilanteiden mukaan, mutta tällä hetkellä Ensimmäinen Mooseksen kirja on Vanhan Testamentin puolelta tärkeä.
– Sen syvästi inhimillinen henkilögalleria jaksaa kiehtoa yhä uudelleen. Elämän rosoisuus, erehdykset ja huippuhetket, koko inhimillisen elämän tunnekirjo. Kaikki elettiin Jumalan silmien alla, ja Jumalan puhuttelu oli osa elämää.
Uuden Testamentin kirjoista puolestaan Luukkaan evankeliumi puhuttelee Santtia sanomallaan Jumalan armosta.
– Tuhlaajapoikakertomukseen en kyllästy koskaan!
Virpi Hyvärinen
Myös nämä tekivät vaikutuksen
Marcus J. Borg; Kristinuskon sydän Oma pää ei aina tahdo ”suostua” luterilaiseen oppiin. Tämä kirja toi uusia näkökulmia Jumalaan uskovalle, kuitenkin myös epäilevälle, jolle myös tiede on hyvin totta: minä voin uskoa näin! – Kirsi Hukka
Rutger Bregman: Hyvän historia
Bregmanin kirjan radikaali väittämä on, että ihmiset ovat yleensä ottaen aivan kunnollisia. Samalla hän tulee tuulettaneeksi läntisen kirkon ihmiskuvaa, jossa perisynti näyttelee turhan isoa roolia. Arkikokemus tukee Bregmanin teesiä. – Topi Linjama
Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja Kirja teki minuun vaikutuksen tarinoillaan ja opetuksillaan, joilla on vahvasti kristillinen pohja. Kirja on aikanaan antanut minulle sekä inspiraatiota elämääni, että uusia hengellisiä näkökulmia pohdittavaksi.
– Juho Vornanen
Bo Giertz: Kalliopohja
Norjalaisen piispan ja kirjailijan kirjoittama historiallinen elämänkertaromaani kolmesta romaanihahmosta ja heidän kasvustaan kristittyinä omassa ajassaan. Antaa peilikuvaa omille pohdinnoille. – Timo Sund
Victor Hugo: Kurjat
Klassikko. Ihmisyyden eri ääripäät, hyvyyden pysyminen ihmisessä ympäristön muutoksista huolimatta ja toisaalta äärimmäinen itsekkyys ja sen oikeutus itselle. Javert-paran elämän tuhonnut yhden päämäärän tavoittelu ja siinä epäonnistuminen. Kaikkea sitä, mitä ihmisyydestä löytyy. – Saila Musikka
Nunna Kristoduli: Maahan kumartuneet sypressit – pyhät ihmiset ja ihmeet Kirjassa kuvatut pyhät ihmeet puhuttivat, itkin kirjaa lukiessani ja Jumalan ihmeellisen voiman ja johdatuksen merkkien äärellä. Oivalsin, että on muitakin ihmisiä kuin minä, jotka uskovat ihmeisiin nykyaikanakin, ei siis vain jossain ajallisesti kaukaisissa Raamatun tarinoissa, ja että eri puolilla maailmaa on lähiaikoinakin ollut ihmisiä, jotka saavat välittää Jumalan rakkautta ihmeiden kautta. – Maria Kauppila
Martti Lindqvistin kirjat
Eetikko Martti Lindqvistin kirjat tekivät aikanaan minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hänen tavassaan sanoittaa uskoa ja elämää on jotain syvästi inhimillistä, koskettavaa, armollista ja samaistuttavaakin. Nuoruudessa pyörin melko mustavalkoisissa hengellisissä piireissä, jotka alkoivat aikuistumisen kynnyksellä ahdistaa ja muuttuivat itselleni mahdottomiksi. Lindqvistin kirjat räjäyttivät tajunnan: näinkin voi ajatella ja tulkita! – Emilia Karhu
Thomas Moore: Sielun ohjaama elämä Uudempi, psykoanalyyttinen kirja. Mooren teoksessa maailman yhteiset tarinat syvenevät, tuttuus laajenee ihmeeksi. – Anna-Riitta Pellikka
Henry J. M. Nouwenin kirjat
Sanat hiljaisesta rukouksesta, sisäisestä tulesta ja myötätunnosta ovat jääneet sisimpääni. – Anna Holopainen
Erling Poulsen: Älä itke, Saara
Ensimmäinen aikuisten kirja, jonka luin. Olin viidennellä luokalla. Kirja teki lähtemättömän vaikutuksen ja sytytti rakkauden Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Tämän jälkeen luin myös muita juutalaislasten kohtaloita käsitteleviä kirjoja, lukioikäisenä jopa ruotsiksi. – Sarianna Voutilainen
Leena Punkari: Päivö Parviaisen kiinalainen elämä
Mielenkiintoinen elämänkerta lähetystyöntekijän seikkailusta. Tutustuin häneen henkilökohtaisesti Ilomantsin seurakunnan varhaisnuorten leireillä ja Jeesus-matkoilla. – Tuula Sivonen
Liisa Seppänen: Maa jalkojeni alla Sain tämän pienen, kauniin kirjan yllätyslahjana rakkaalta ystävältä. Jo esineenä se on kuin viehättävä koru. Kelttirukoukset ovat helposti lähestyttäviä, usein arkielämästä nousevia, mutta silti syvästi hengellisiä. – Päivi Kivivuori
Tomas Sjödin: Se tapahtuu kun lepäät
Tämän olen lukenut useampaan kertaan. Tässä on armollinen ote. -Minna Snellman
Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein Venäläisen kirjallisuuden ikiomien Kristus-hahmojen joukkoon liittyy Dostojevskin tuttujen hahmojen lisäksi Ulitskajan mahtava Daniel Stein! Suosittelen ehdottomasti. – Olli Hyvärinen
Kurt Vonnegut: Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater Hengellinen kirjallisuus ei ole koskaan minua hirveästi kiinnostanut. Siis sellaiset kirjat, joissa joku kertoo, miten pitäisi hengellisistä asioista ajatella. Minun ajatukseni on etsiä hengellisyyttä sieltä, missä sitä ei tarjoilla hengellisyyteen käärityssä paketissa. – Elias Tanni
Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus
Luin Valtakunnan salaisuuden noin 25-vuotiaana. Hämmennyin tunteistani: tuli aavistuksen verran jopa uskonnollisiksi luettavia tunteita. Jälkikäteen ja insinööriksi valmistumisen myötä olen toki kieltänyt ne: eihän sellaista voi mitata. – Sauli Karhu
Owe Wikström: Häikäisevä pimeys
Kirjassa puhuttelee se, miten Wikström ohjaa tielle kaipauksen, armon kautta. Miten yössä valo loistaa, ja Jumala häikäisee. Retriitissä olen saanut kokea pimeydessä loistavan valon. – Marja-Leena Sokura
Leipominen, ulkoilukaverina toimiminen, kolehdin kerääminen ja ryhmien ohjaaminen ovat kaikki töitä, joita tekevät lukuisat seurakuntien vapaaehtoiset. Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke selvitti, mikä saa ihmiset auttamaan toisia pyyteettömästi.
Leipominen, ulkoilukaverina toimiminen, kolehdin kerääminen ja ryhmien ohjaaminen ovat kaikki töitä, joita tekevät lukuisat seurakuntien vapaaehtoiset. Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke selvitti, mikä saa ihmiset auttamaan toisia pyyteettömästi.
Vapaaehtoisena toimiva Ilona Suojama käy vapaa-ajallaan lukemassa Kirkkotie-lehden ääneen Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n toimistolla. Yhden lehden lukemiseen kuluu aikaa noin kolme tuntia. Kuva: Virpi Hyvärinen
Viime vuoden lopulla Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä ja valtakunnallinen toimija Verve yhdistivät voimansa vapaaehtoistoiminnan tutkimiseksi. Mielipiteitä vapaaehtoistyötä tekeviltä ja seurakuntien työntekijöiltä saatiin mm. verkkokyselyn avulla. Kyselyn lisäksi viidessä seurakunnassa pystyttiin koronarajoituksista huolimatta järjestämään erillinen Vapaaehtoisuus voimavarana -tilaisuus.
– Saimme tilaisuuksista hyvää palautetta kasvotusten kokoontumisesta ja avoimesta keskustelusta, kertoo seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori ja hanketta vetänyt Leena Mgaya.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia ja tukea toiminnan kehittämistä. Vapaaehtoiset ovat merkittäviä yhteistyökumppaneita seurakunnille. Tekijöilleen vapaaehtoistoiminta tarjoaa kanavan osallistua kirkon toimintaan ja kohdata ihmisiä.
– Halusimme hankkeen kautta edistää seurakuntalaisten sitoutumista vapaaehtoistoimintaan ja tavoittaa myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät vielä ole löytäneet seurakunnan toiminnasta sisältöä omaan elämäänsä, Mgaya sanoo.
Ikäihmisten tukeminen ja avustaminen yleistä
Vapaaehtoisten verkkokyselyyn vastasi 120 henkilöä, joista kaksi kolmasosaa oli eläkeläisiä ja loput pääosin opiskelijoita ja työssäkäyviä.
– Suurimmalle osalle vastaajista vapaaehtoistyön tekeminen seurakunnissa oli jo ennestään tuttua, Mgaya kertoo.
Yleisimpiä vapaaehtoistöitä ovat olleet ikäihmisten tukeminen sekä avustaminen erilaisissa tapahtumissa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Myös meneillään oleva Yhteisvastuukeräys houkuttelee joka vuosi lukuisia vapaaehtoisia.
Kyselyn mukaan harvinaisempia vapaaehtoistöitä ovat olleet kiinteistöjen hoitoon liittyvät työt kuten lumityöt ja haravointi. Myös monikulttuurista vapaaehtoistyötä ja vammaistyötä tehtiin kyselyn mukaan vähemmän kuin muita. Lasten ja nuorten kanssa tehtävä vapaaehtoistyö kiinnostaa monia, vaikka ei aivan kärjessä kyselyssä ollutkaan.
Omat jaksamisen rajat tunnistettava
Vapaaehtoiset näkevät työssään monenlaista arvoa. Moni kyselyyn vastaaja kertoi yhdessä tekemisen ja joukkoon kuulumisen tuovan merkityksellisyyttä elämään. Ilon tuominen muille tuo hyvän olon itsellekin. Myös kristillinen rakkaus motivoi auttamaan toisia.
Kyselyyn vastaajat toivoivat lisäkoulutusta eniten kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa, jotka ovat aina läsnä vapaaehtoistoiminnassa.
– Toiminta perustuu siihen, että kohtaamme toinen toisemme ja elämme vuorovaikutuksessa. Vastaajat näkevät tämän teeman tärkeänä, koska haluavat oppia siitä lisää, Mgaya sanoo.
Lisäkoulutusta kaivattiin myös haastavien tilanteiden ratkaisuun ja oman jaksamisen tukemiseen vapaaehtoistyössä.
– Tällaiset koulutukset ovat hyviä, koska niissä kuulee myös toisten kokemuksia ja niistä saa ideoita sekä näkökulmia itselle.
– On tärkeää, että vapaaehtoinen tunnistaa omat rajansa, etsii ja löytää voimavaroja, ottaa taukoa kun on tauon tarve ja pitää huolta omasta jaksamisestaan.
Rekrytointia kehitetään yhteistyöllä
Seurakuntien työntekijät vastasivat verkkokyselyssä mm. kysymykseen, mikä on helpointa vapaaehtoistoiminnassa.
– Ohjaaminen ja perehdyttäminen nousivat vastauksissa kärkeen, Mgaya toteaa.
– Vapaaehtoinen on jo löytänyt tien omaan tehtävään, joten hän on innostunut ja halukas yhteistyöhön. Silloin työntekijän on helppoa ohjata ja perehdyttää.
Hankalammaksi koettiin uusien vapaaehtoisten rekrytointi.
– Se on yksi niistä asioista, joissa on aina kehittämistä. Yhteistyöllä voimme löytää uusia tapoja rekrytoida, Mgaya pohtii.
Ilonan ääni kertoo Kirkkotien kuulumiset näkövammaisille
Enolainen Ilona Suojama on lukenut jo puolentoista vuoden ajan lähes joka kuukausi Kirkkotie-lehden artikkelit ääneen. Yhteistyössä Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n kanssa Kirkkotie muuntuu äänilehdeksi, jonka avulla myös näkövammaiset pysyvät ajan tasalla seurakuntien elämästä.
Suojama suuntaa yhdistyksen toimistolle kerran kuussa Kirkkotien ilmestymisen aikoihin. Kerrallaan lehden lukemiseen kuluu aikaa kolmisen tuntia. Äänilehden teossa käytetään avuksi tietokoneen äänitysohjelmaa. Tietokoneohjelman hallitsemisen lisäksi äänilehden tekijälle on muitakin vaatimuksia.
– Äänihuulten pitää olla kunnossa, jotta pystyy olemaan tunteja äänessä. Lisäksi lukemisen pitää sujua rauhallisesti ja selkeästi, Suojama kertoo.
Suojama on tehnyt vapaaehtoistöitä koko aikuisikänsä ajan, joten auttamisesta on tullut jo tapa.
– Ihmisten auttaminen ja hyvän mielen tuominen heille tuo hyvää mieltä myös itselle ja antaa merkitystä elämään. Vapaaehtoistyö tuo myös uusia ihmiskontakteja ja sosiaalisen yhteisön, johon kuulua.
Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita Suojama kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä palveluita järjestäviin organisaatioihin.
– Suosittelen kokeilemaan itselle sopivaa vapaaehtoistyötä, koska se on antoisaa ja siitä tulee hyvä mieli. Jos sopivaa vaihtoehtoa ei löydy tarjolla olevista, omaan seurakuntaan tai johonkin voittoa tavoittelemattomaan yhdistykseen voi myös esittää uusia ideoita ja tarjota omaa osaamistaan.
Jumalanpalveluksiin ja kirkkokahveihin voi korona-aikana ottaa osaa vaikka omalta kotisohvalta.
Jumalanpalveluksiin ja kirkkokahveihin voi korona-aikana ottaa osaa vaikka omalta kotisohvalta.
Verkkolähetykset yhdistävät kaksi erilaista maailmaa, kun perinteiseen jumalanpalvelukseen tuodaan mukaan tekniset laitteet. Liturgi Katri Vilén toivottaa verkkolähetyksen seuraajat tervetulleiksi Topi Niemisen kuvatessa. Kuva: Kirsi Taskinen.
Kello on varttia vaille kymmenen helmikuisena sunnuntaiaamuna, kun Joensuun seurakunnan Topi Nieminen antaa vielä viime hetken vinkkejä kollega Heidi Väyryselle ja avustaja Janica Mustoselle suoraa verkkolähetystä varten. Tällä kertaa Joensuun kirkon jumalanpalveluksen kuvauksen ja lähetyksen hoitaa kolmen hengen tiimi yhteistyössä. Kaksi tietokonetta ja videokamera on sijoitettu kirkon keskikäytävälle muutamien metrien päähän alttarista.
Samaan aikaan sakastissa tilaisuuden alkuun valmistautuvat liturgi Katri Vilén sekä teologian opiskelija Susanna Leppälä, joka pitää tänään saarnan osana Joensuun seurakunnassa suorittamaansa harjoittelua. Paikalla on myös seurakuntamestari Satu Laakkonen, joka vastaa tilaisuuden äänentoistosta. Urkuparvelle kiipeää kanttori Tuomas Pyrhönen ja verkkolähetysten elävöittämiseksi etualalle tuodun pianon ääreen istuu kanttori Elina Vitri.
Kun kirkonkellot hiljenevät, kamera on suunnattu liturgina toimivaan Katri Viléniin, joka toivottaa jumalanpalveluksen seuraajat tervetulleiksi. Tuntuu kuin kaksi eri maailmaa kohtaisi kirkossa tänään. Toisaalta tunnelma on harras ja perinteinen, kun puhe ja musiikki täyttävät kirkkosalin. Toisaalta kirkon keskikäytävälle sijoitetut laitteistot tuovat tilaisuuteen oman uudenaikaisen ja teknisen mausteensa.
Uutta oppia askel kerrallaan
Siirtyminen verkkolähetyksiin on ollut jatkuvaa uuden opettelua seurakunnissa. Verkkolähetyksen laatua ja lähetyskanavia on pyritty parantamaan askel kerrallaan, ja kehitystyö jatkuu edelleen.
– Tavoitteena on ottaa käyttöön useampia kameroita ja uusia kuvakulmia, verkkolähetyksiä oman työnsä ohessa kehittänyt Topi Nieminen kertoo.
Liturgin näkökulmasta verkkojumalanpalvelus eroaa osittain normaalista.
– Valmistelun kannalta tehtävä on aika sama. Suurin ero on siinä, että ei näe ihmisiä, joille puhuu. Tuntui aluksi oudolta puhua vain kameralle, kun ei näe ihmisten ilmeitä ja eleitä. Olen koittanut kuvitella mielessäni niitä ihmisiä, jotka käyvät usein kirkossa, jotta tuntuisi, että puhun tutuille ihmisille, Katri Vilén kuvailee kokemuksiaan.
Suljettujen ovien takana korostuu rukous
Joensuun alueen seurakunnissa on yhteisellä päätöksellä keskitetty verkkolähetykset Joensuun kirkkoon. Muissa kirkoissa alkuvuoden jumalanpalvelukset on järjestetty suljetuin ovin ilman seurakuntalaisia. Suljettujen ovien takana korostuu rukouksen merkitys.
– Siellä rukoillaan kaikkien seurakuntalaisten ja maailman asioiden puolesta. Itse olen kokenut ne todella pyhinä hetkinä. Poikkeusaikoina on tuntunut tärkeältä, että saa rukoilla muiden puolesta ja tietää, että minunkin puolestani rukoillaan. Rukous yhdistää, kun muuten joudutaan olemaan erillään, Vilén sanoo.
Kirkkokahveilla jutustellaan
Verkkolähetyksen jälkeen hengähdetään hetki ennen virtuaalisia kirkkokahveja. Tauon aikana kirkossa valmistellaan kuvauksen istumajärjestystä ja testataan mikrofonien toimivuutta. Kameran eteen asettuvat Katri Vilén ja Susanna Leppälä, jotka jutustelevat päivän tunnelmista ja ovat valmiina kommentoimaan verkon kautta lähetettyjä viestejä.
– Tänään ei tullut kovin paljon vuorovaikutusta katsojien kanssa, mutta hyvät mahdollisuudet siihenkin kyllä on. On mukava viivähtää vähän aikaa juttelemassa yhdessä vähän vapaamuotoisemmin, Vilén pohtii puolisen tuntia kestäneiden kirkkokahvien jälkeen.
Pian on aika pakata kamerat kasaan ja sulkea tietokoneet. Seuraavalla viikolla ollaan taas uuden edessä, kun Joensuun kirkon ovet avataan rajoitusten mukaisesti myös seurakuntalaisille. Huolimatta siitä, mitä korona tuo vielä tullessaan, verkkolähetykset ovat erittäin todennäköisesti tulleet jäädäkseen.
Kun talvi äityy oikein lumiseksi, tietää auramies Pekka Kontu, että töihin lähtö saattaa tulla vaikka aamukahdelta. Tähän vuoteen aamuyön ajoja on kertynyt jo useita.
Kun talvi äityy oikein lumiseksi, tietää auramies Pekka Kontu, että töihin lähtö saattaa tulla vaikka aamukahdelta. Tähän vuoteen aamuyön ajoja on kertynyt jo useita.
”Tiellä liikkujilta toivoisin, että aurauskalustolle annettaisiin tilaa toimia, eikä ajettaisi ihan koneeseen kiinni. Ja jos mahdollista, väistetään tai valitaan toinen reitti, niin kaikki sujuu sutjakammin”, sanoo Joensuun kaupungilla auramiehenä työskentelevä Pekka Kontu. Kuva: Virpi Hyvärinen
1 WILLE. Joensuun katujen kunnossapitoa hoitaa Pielisjoen pohjoispuolella kaupungin tekninen toimi ja eteläpuolella YIT. Molemmat ovat jakaneet alueita myös pienemmille toimijoille. Minä tulen talvisin kaupungin rakennusmiehen hommista muutamaksi kuukaudeksi aurahommiin. Ajan Wille-traktoria ruutukaavalla, pidän huolta pyöräteistä Koskikadun pohjoispuolella.
2 VAIHTELU. Päivät eivät ole tässä työssä samanlaisia, vaikka samoja polkuja pitkälti ajellaankin. Sää määrittelee töitä paljon. Kun sataa lunta, päivät menevät auratessa, ja kun ei sada, lähdetään madaltamaan risteysten penkkoja ja siistimään bussipysäkkejä. Kun sää lauhtuu, aloitetaan hiekoitushommat, ja kevään koittaessa höyrytellään kaivoja auki ja sulatellaan rumpuja.
3 ASENNE. Auramiehen työ vaatii tarkkaavaisuutta, rauhallisuutta ja vähän huumorintajuakin. Joensuussa on jo omakotitaloja varmaan toistakymmentä tuhatta ja auramiehiä muutama kymmenen. Pitäisi olla sen yhden punanuttuisen taito, että pystyisi olemaan joka mökin kohdalla yhtä aikaa. Joskus sitä saa tien päällä osakseen niitä kansainvälisiä käsimerkkejäkin. Kyllä siinä pitää pysyä rauhallisena, koettaa olla vastailematta.
4 YÖVUOROT. Normaali työaikani on seitsemästä puoli neljään, mutta jos lunta tulee, voi päivä jatkua ylitöinä. Öitä varten meillä on päivystäjä, joka käy yöllä kelikierroksen ja hälyttää tarvittaessa miehet töihin. Joskus vuoroon tullaan jo kahden-kolmenkin aikaan, se voi olla sitten kolmentoista tunnin päivä. Öinen Joensuu on aika hiljainen, ja hyvä niin. Mukavampi on olla teillä hämmentämässä, kun on vähemmän kulkijoita liikkeellä.
5 PALVELU. Tässä työssä ollaan tavallaan kaupunkilaisten palvelijoita. Koetamme pitää tiet siinä kunnossa, että ihmiset pääsevät ajoissa töihin, liikkumaan ja kauppoihin. Kun on kovasti luminen sää ja paljon kalustoa liikkeellä, niin kyllä siellä voi monenlaista sattua ja tapahtua. Tarkkana saa olla. Onneksi vahinkoja sattuu kuitenkin vähän.
Virpi Hyvärinen
”Sydän-, keuhkotauti, tupakoitteko?” Napakka ohjeistus: ”rinta levyä vasten, leuka ylös, hetki hiljaa hengittämättä, saa hengittää, seuraava”. On minun vuoroni. Vuosi on 1981. Yläosa-alastomien miesten jono etenee tasaisesti. On menossa pienoisröntgenkuvaus tuberkuloosin tukahduttamiseksi. Rutiiniseurannasta luovuttiin myöhemmin 1980-luvulla, kun tubi alkoi olla voitettu kanta.
Kirkkotie 