Leipominen, ulkoilukaverina toimiminen, kolehdin kerääminen ja ryhmien ohjaaminen ovat kaikki töitä, joita tekevät lukuisat seurakuntien vapaaehtoiset. Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke selvitti, mikä saa ihmiset auttamaan toisia pyyteettömästi.
Vapaaehtoisena toimiva Ilona Suojama käy vapaa-ajallaan lukemassa Kirkkotie-lehden ääneen Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n toimistolla. Yhden lehden lukemiseen kuluu aikaa noin kolme tuntia. Kuva: Virpi Hyvärinen
Viime vuoden lopulla Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä ja valtakunnallinen toimija Verve yhdistivät voimansa vapaaehtoistoiminnan tutkimiseksi. Mielipiteitä vapaaehtoistyötä tekeviltä ja seurakuntien työntekijöiltä saatiin mm. verkkokyselyn avulla. Kyselyn lisäksi viidessä seurakunnassa pystyttiin koronarajoituksista huolimatta järjestämään erillinen Vapaaehtoisuus voimavarana -tilaisuus.
– Saimme tilaisuuksista hyvää palautetta kasvotusten kokoontumisesta ja avoimesta keskustelusta, kertoo seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori ja hanketta vetänyt Leena Mgaya.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia ja tukea toiminnan kehittämistä. Vapaaehtoiset ovat merkittäviä yhteistyökumppaneita seurakunnille. Tekijöilleen vapaaehtoistoiminta tarjoaa kanavan osallistua kirkon toimintaan ja kohdata ihmisiä.
– Halusimme hankkeen kautta edistää seurakuntalaisten sitoutumista vapaaehtoistoimintaan ja tavoittaa myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät vielä ole löytäneet seurakunnan toiminnasta sisältöä omaan elämäänsä, Mgaya sanoo.
Ikäihmisten tukeminen ja avustaminen yleistä
Vapaaehtoisten verkkokyselyyn vastasi 120 henkilöä, joista kaksi kolmasosaa oli eläkeläisiä ja loput pääosin opiskelijoita ja työssäkäyviä.
– Suurimmalle osalle vastaajista vapaaehtoistyön tekeminen seurakunnissa oli jo ennestään tuttua, Mgaya kertoo.
Yleisimpiä vapaaehtoistöitä ovat olleet ikäihmisten tukeminen sekä avustaminen erilaisissa tapahtumissa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Myös meneillään oleva Yhteisvastuukeräys houkuttelee joka vuosi lukuisia vapaaehtoisia.
Kyselyn mukaan harvinaisempia vapaaehtoistöitä ovat olleet kiinteistöjen hoitoon liittyvät työt kuten lumityöt ja haravointi. Myös monikulttuurista vapaaehtoistyötä ja vammaistyötä tehtiin kyselyn mukaan vähemmän kuin muita. Lasten ja nuorten kanssa tehtävä vapaaehtoistyö kiinnostaa monia, vaikka ei aivan kärjessä kyselyssä ollutkaan.
Omat jaksamisen rajat tunnistettava
Vapaaehtoiset näkevät työssään monenlaista arvoa. Moni kyselyyn vastaaja kertoi yhdessä tekemisen ja joukkoon kuulumisen tuovan merkityksellisyyttä elämään. Ilon tuominen muille tuo hyvän olon itsellekin. Myös kristillinen rakkaus motivoi auttamaan toisia.
Kyselyyn vastaajat toivoivat lisäkoulutusta eniten kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa, jotka ovat aina läsnä vapaaehtoistoiminnassa.
– Toiminta perustuu siihen, että kohtaamme toinen toisemme ja elämme vuorovaikutuksessa. Vastaajat näkevät tämän teeman tärkeänä, koska haluavat oppia siitä lisää, Mgaya sanoo.
Lisäkoulutusta kaivattiin myös haastavien tilanteiden ratkaisuun ja oman jaksamisen tukemiseen vapaaehtoistyössä.
– Tällaiset koulutukset ovat hyviä, koska niissä kuulee myös toisten kokemuksia ja niistä saa ideoita sekä näkökulmia itselle.
– On tärkeää, että vapaaehtoinen tunnistaa omat rajansa, etsii ja löytää voimavaroja, ottaa taukoa kun on tauon tarve ja pitää huolta omasta jaksamisestaan.
Rekrytointia kehitetään yhteistyöllä
Seurakuntien työntekijät vastasivat verkkokyselyssä mm. kysymykseen, mikä on helpointa vapaaehtoistoiminnassa.
– Ohjaaminen ja perehdyttäminen nousivat vastauksissa kärkeen, Mgaya toteaa.
– Vapaaehtoinen on jo löytänyt tien omaan tehtävään, joten hän on innostunut ja halukas yhteistyöhön. Silloin työntekijän on helppoa ohjata ja perehdyttää.
Hankalammaksi koettiin uusien vapaaehtoisten rekrytointi.
– Se on yksi niistä asioista, joissa on aina kehittämistä. Yhteistyöllä voimme löytää uusia tapoja rekrytoida, Mgaya pohtii.
Ilonan ääni kertoo Kirkkotien kuulumiset näkövammaisille
Enolainen Ilona Suojama on lukenut jo puolentoista vuoden ajan lähes joka kuukausi Kirkkotie-lehden artikkelit ääneen. Yhteistyössä Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n kanssa Kirkkotie muuntuu äänilehdeksi, jonka avulla myös näkövammaiset pysyvät ajan tasalla seurakuntien elämästä.
Suojama suuntaa yhdistyksen toimistolle kerran kuussa Kirkkotien ilmestymisen aikoihin. Kerrallaan lehden lukemiseen kuluu aikaa kolmisen tuntia. Äänilehden teossa käytetään avuksi tietokoneen äänitysohjelmaa. Tietokoneohjelman hallitsemisen lisäksi äänilehden tekijälle on muitakin vaatimuksia.
– Äänihuulten pitää olla kunnossa, jotta pystyy olemaan tunteja äänessä. Lisäksi lukemisen pitää sujua rauhallisesti ja selkeästi, Suojama kertoo.
Suojama on tehnyt vapaaehtoistöitä koko aikuisikänsä ajan, joten auttamisesta on tullut jo tapa.
– Ihmisten auttaminen ja hyvän mielen tuominen heille tuo hyvää mieltä myös itselle ja antaa merkitystä elämään. Vapaaehtoistyö tuo myös uusia ihmiskontakteja ja sosiaalisen yhteisön, johon kuulua.
Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita Suojama kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä palveluita järjestäviin organisaatioihin.
– Suosittelen kokeilemaan itselle sopivaa vapaaehtoistyötä, koska se on antoisaa ja siitä tulee hyvä mieli. Jos sopivaa vaihtoehtoa ei löydy tarjolla olevista, omaan seurakuntaan tai johonkin voittoa tavoittelemattomaan yhdistykseen voi myös esittää uusia ideoita ja tarjota omaa osaamistaan.
Kirsi Taskinen
Mikä motivoi vapaaehtoistoimintaan?
- Halu auttaa
- Hyödyksi oleminen
- Tarpeellisuuden tunne
- Uudet ystävät
- Yhdessä tekeminen
- Oma yksinäisyys
- Antaessaan saa
Lähde: Vapaaehtoisuus voimavarana -kysely