”Sydän-, keuhkotauti, tupakoitteko?” Napakka ohjeistus: ”rinta levyä vasten, leuka ylös, hetki hiljaa hengittämättä, saa hengittää, seuraava”. On minun vuoroni. Vuosi on 1981. Yläosa-alastomien miesten jono etenee tasaisesti. On menossa pienoisröntgenkuvaus tuberkuloosin tukahduttamiseksi. Rutiiniseurannasta luovuttiin myöhemmin 1980-luvulla, kun tubi alkoi olla voitettu kanta.
Röntgenseulonta oli tehokasta ja vaivatonta. Kuvauspäivästä ja paikasta tuli kotiin kirje, jossa oli kuvaukseen mukaan otettava lomake. Tutkimustulos tuli kirjeitse kotiin.
Vuonna 1985 taisteltiin polioepidemiaa vastaan rokottamalla väestö makeasti. Sokeripalaan tiputettiin heikennettyjä, eläviä polioviruksia. Viidessä kuukaudessa rokotettiin 95 % väestöstä. Moni sai sokeripalansa kouluterveydenhoitajalta. Itse piipahdin terveyskeskuksen ajanvarauksettomassa rokotuspisteessä ja sain merkinnän rokotuskorttiin, joka on ollut lompakossani vuodesta 1972 lähtien.
Nyt 2021 otetaan koronarokotus. Kuulun riskiryhmään 1, mutta en ole vielä onnistunut saamaan rokotusaikaa. Verkkovarausten tekniikka ei ole kestänyt yhteydenottomääriä. Tähän mennessä myöskään puhelinjonotus ei ole tuottanut tulosta. Onnellisia ne, jotka ovat ajanvarauksessa onnistuneet.
Lapsuudestani muistan, kuinka päivystävälle lääkärille jonotettiin pienessä odotustilassa ilman ajanvarausta. Sitten saatiin uusi terveyskeskus, jossa istuin kerran odottamassa vuoroani. Paikalle saapui sairas ihminen päästäkseen lääkäriin. Ei onnistunut. Ilmoittautumisessa kerrottiin, että ajan saisi vain puhelimitse. Häntä neuvottiin soittamaan ajanvaraukseen ilmoittautumisen vieressä olevasta yleisöpuhelimesta. Virkailija antoi ajanvarausyrittäjälle 50 penniä, koska hänellä ei ollut kolikoita. Vain hetki ja rahanantaja vastasi puhelimeen ja aika järjestyi.
Asioilla on tapana järjestyä. Kyllä jokainen saa rokotuksensa, vaikka ajankohta olisikin vielä hämärän peitossa.
Ari Autio
kirkkoherra
Rantakylän seurakunta