usko ja elämä – Sivu 9

Sinustako seurakuntapäättäjä – vinkit ehdokkuutta harkitsevalle

Syksyn seurakuntavaaleihin haetaan parhaillaan ehdokkaita. Täysi-ikäinen seurakunnan jäsen voi asettua vaaleissa ehdolle valitsijayhdistyksen kautta.

Syksyn seurakuntavaaleihin haetaan parhaillaan ehdokkaita. Täysi-ikäinen seurakunnan jäsen voi asettua vaaleissa ehdolle valitsijayhdistyksen kautta.

Nainen ja mies katsovat kameraan isot karamellipussit kädessään. — Rantakylän seurakunnan seurakuntasihteeri Niina Komulainen ja kirkkoherra Ari Autio valmistautuvat seurakuntavaalien infotilaisuuteen, joka pidetään Rantakylän kirkolla keskiviikkona 18.5. Tilaisuus on seurakuntien yhteinen ja kaikille avoin. Kuva: Virpi Hyvärinen.

Marraskuussa valitaan Suomen ev.lut. kirkon 367 seurakuntaan yhteensä noin 8000 uutta luottamushenkilöä, jotka päättävät seurakuntien asioista ja vaikuttavat kirkon tulevaisuuteen. Kirkkotie haastatteli Rantakylän seurakunnan seurakuntasihteeri Niina Komulaista, joka on työssään nähnyt läheltä jo monet seurakuntavaalit.

Mitä sanoisit seurakuntalaiselle, joka haluaa vaikuttaa ja harkitsee ehdokkuutta seurakuntavaaleissa: Miten pääsee alkuun?

– Ihan ensiksi sanoisin, että mahtavaa, kun haluat olla mukana vaikuttamassa seurakuntasi toimintaan! Alkuun pääsee vaikka niin, että on yhteydessä omaan seurakuntaan ja kertoo kiinnostuksestaan. Jos seurakunnassa on jo tiedossa valitsijayhdistyksiä, sieltä saa asiamiehen yhteystiedot. Tai ehkä juuri sinä olet se, joka ryhtyy toimeen, perustaa valitsijayhdistyksen ja kannustaa ihmisiä ehdokkaiksi.

Mikä on valitsijayhdistysten rooli seurakuntavaaleissa? Miksi niitä on?

– Valitsijayhdistykset ovat niitä, jotka asettavat ehdokkaat. Valitsijayhdistyksen voi perustaa yhteisö, jolla on samanlaisia arvoja: esimerkiksi herätysliike, harrasteryhmä tai poliittinen puolue. Monenlaisia ja monen ikäisiä ihmisiä tarvitaan!

Edelliset seurakuntavaalit käytiin vuonna 2018. Ovatko samat valitsijayhdistykset automaattisesti mukana myös ensi syksyn vaaleissa?

– Vaaleihin lähdetään aina puhtaalta pöydältä. Hienoa on, että monesti samat henkilöt ovat luomassa valitsijayhdistyksiä. Mukaan toivotaan myös ihan uusia, asiasta innostuneita henkilöitä.

Näin perustat oman valitsijayhdistyksen

Kuinka yleistä on, että ehdokkaaksi haluava ei löydä sopivaa valitsijayhdistystä vaan perustaa oman?

– Usein käy niin, että valitsijayhdistykset syntyvät ”hiljaisuudessa” sen oman porukan kesken. Silloin saattaa käydä niin, että potentiaaliset ehdokkaat ja syntyvät valitsijayhdistykset eivät kohtaa. Jos tuttavapiirissä on hyvä joukko samanhenkisiä ihmisiä, kannattaa valitsijayhdistys perustaa ja lähteä sillä mukaan vaaleihin.

Mitä pitää ottaa huomioon, jos perustaa oman valitsijayhdistyksen?

– Valitsijayhdistyksen voi perustaa vähintään 10 äänioikeutettua, viimeistään vaalipäivänä (20.11.) 16 vuotta täyttävää seurakunnan jäsentä. Valitsijayhdistyksellä tulee olla 18 vuotta täyttänyt asiamies ja vara-asiamies. He eivät saa olla valitsijayhdistyksensä ehdokkaita eivätkä seurakunnan vaalilautakunnan jäseniä. Muut valitsijayhdistyksen perustajajäsenet saavat olla oman valitsijayhdistyksensä ehdokkaita.

– Joensuun seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymään, minkä vuoksi seurakunnissa on kaksi vaalia: seurakuntaneuvoston jäsenten vaali ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsenten vaali. Perustajajäsenenä ja ehdokkaana voi olla vain yhdessä yhteisen kirkkovaltuuston ja yhdessä seurakuntaneuvoston jäsenten vaalia varten perustetussa valitsijayhdistyksessä. Valitsijayhdistysten kannattaa olla mahdollisimman pian yhteydessä seurakuntaan, jotta valitsijayhdistyksen esittely saadaan seurakuntien verkkosivuille, josta muut ehdokkuutta harkitsevat voivat sen löytää.

Ehdokasasettelu päättyy 15. syyskuuta, jolloin valitsijayhdistysten perustamisasiakirjat on viimeistään toimitettava seurakuntaan.

Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät kaikille ehdokkuudesta ja valitsijayhdistyksen perustamisesta kiinnostuneille infotilaisuuden Rantakylän kirkolla keskiviikkona 18.5. kello 17.30–19. Kannattaa tutustua myös seurakuntavaalit.fi-sivustoon, josta saa paljon tietoa.

Hanna Pekkanen

Tiesitkö tämän seurakuntavaaleista?

Seurakuntavaalit ovat ainoat valtakunnalliset vaalit, jossa jo 16-vuotiaat saavat äänestää.
Ehdokkaaksi voi asettua konfirmoitu seurakunnan jäsen, joka on vaalipäivään mennessä täyttänyt 18 vuotta. Ehdokasasettelu päättyy 15.9.
Vaalipäivä on 20.11.2022. Ennakkoäänestys järjestetään 8.−12.11.

Harrastelijapuutarhuri Anna-Leena Martikainen: Puutarhanhoito on kuin kasveilla maalaamista

Anna-Leena Martikainen luo puutarhaansa erilaisia tiloja ja tunnelmia.

Anna-Leena Martikainen luo puutarhaansa erilaisia tiloja ja tunnelmia.

Värikkään puutarhan keskellä on polku. — Anna-Leena Martikainen on suunnitellut puutarhaansa erilaisia istutusalueita. Niiden välissä kulkee viehättäviä polkuja. – Tulee aina uusia näkymiä, kun polun mutkasta katsoo uuteen paikkaan. Kuva: Anna-Leena Martikainen.

Kun lumet sulavat, kontiolahtelainen harrastelijapuutarhuri Anna-Leena Martikainen tarkkailee kotipihansa elämää. Maasta pilkistää pian sipulikasvien versoja.

– Keväällä on tosi ihanaa ruveta seuraamaan, mitä sieltä tulee. Aina kotiin tullessani kierrän istutusalueet ja katselen kasvun ihmettä, hän fiilistelee.

Martikainen kuvailee puutarhanhoitoa voimauttavaksi harrastukseksi, joka antaa energiaa.

– Toiset maalaavat, toiset tekevät käsitöitä – minä ajattelen, että se on ikään kuin kasveilla maalaamista. Leikin väreillä ja muodoilla.

”Muiden harrastajien kanssa saa vaihdettua kokemusperäistä tietoa”

Viisitoista vuotta sitten Anna-Leena Martikainen oli juuri muuttanut puolisonsa kanssa heidän nykyiseen kotiinsa. Pihasuunnitelma oli teetetty, mutta pihan rakenne osoittautui sellaiseksi, että suunnitelmaa ei voitu hyödyntää. Onneksi kirjastosta löytyi puutarhakirjoja, joihin oli pääsiäisen pyhinä aikaa perehtyä.

Martikainen muistelee, miten hän lähti suunnittelemaan ensimmäistä perennapenkkiään ilman mitään pohjakoulutusta:

– Siihen tuli pioneja, ritarinkannuksia, hopeaikiviuhkoja, kurjenmiekkoja, kurjenpolvia, pari pientä syreenipuuta.

Kirjoissa luki, että perennoja voi vaihdella, mutta Martikainen oli vakaasti sitä mieltä, että ei rupea tekemään muutoksia. Miten kävikään?

– Montaa alkuperäistä kasvia ei enää ole. Siellä on ne pionit, Martikainen nauraa.

Kirjaston käyttö tietolähteenä on nyttemmin jäänyt vähemmälle. Viherpeukalo löytää vinkkejä ja ohjeita netistä. Martikainen mainitsee myös Pohjois-Karjalan puutarhayhdistyksen järjestämät mielenkiintoiset luennot. Hän toimii yhdistyksen hallituksen sihteerinä.

– Kyllä meillä puutarhayhdistyksessä on hyvä meininki! Muiden harrastajien kanssa saa vaihdettua kokemusperäistä tietoa, Martikainen iloitsee.

Puutarhaharrastajat ovat hyvin monen ikäistä porukkaa. Mukaan mahtuu niin kerrostalossa asuvia parvekeviljelijöitä kuin heitäkin, jotka haluavat vain tulla nauttimaan toisten puutarhojen tunnelmista. Monella ei ole mitään alan koulutusta.

Tänä keväänä Martikainen pääsi hitsaamaan ja takomaan köynnöstukia yhdistyksen yhdessä Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa järjestämällä kurssilla. Kesämaanantaisin puutarhayhdistys järjestää suosittuja pihakävelyjä jäsenilleen.

”Katselen kasvien muotoja, korkeutta ja kukan väriä ja lähden sommittelemaan”

Suuri puutarha tarjoaa mahdollisuuksia luovaan suunnitteluun. Martikainen tekee kokonaisuuksia pensailla, puilla ja perennoilla. Hän pyrkii luomaan tunnelmaltaan erilaisia tiloja ja erilaisia näkymiä. Jollain istutusalueella on harmoninen tunnelma, ja toisin paikoin värit saavat räiskyä.

– Katselen kasvien muotoja, korkeutta ja kukan väriä ja lähden sommittelemaan semmoista mikä silmää miellyttää.

Puutarhassa on sisustuselementteinä muun muassa penkkejä. Niiden avulla Martikainen luo ikään kuin pieniä huoneita istutusalueiden sisälle. Köynnöstukia ja kaaria hyödyntämällä sommitelmiin tulee korkeutta.

Joidenkin istutusalueiden välissä kulkee polkuja.

– Polut ovat viehättäviä. Tulee aina uusia näkymiä, kun polun mutkasta katsoo uuteen paikkaan.

”Sen parempaahan ei ole kuin itse kasvatettu tomaatti”

Pihamaalla kasvaa myös reiluhkon kokoinen niitty. Martikainen aikoo perustaa uuttakin kukkaniittyä pitääkseen yllä luonnon monimuotoisuutta ja hyönteisten elintilaa. Lyhyeksi leikatun nurmikon alueita on aika vähentää.

– Sekin on ekologista, että pyrkii tekemään niin, että olosuhteet ja kasvit kohtaavat. Minulla on tavoitteena, että kun kasvi on juurtunut, niin sen jälkeen ei ole tarvetta massiivisille kasteluille vesijohtovedellä, Martikainen kertoo.

Puurunkoinen kasvihuone on puolison tekemä. Martikainen halusi kasvihuoneeseen porstuan, ja sopiva mallikuva mittoineen löytyi eräältä japaninkieliseltä nettisivulta. Lasiruudut ja tiilet ovat kierrätettyjä.

Kasvihuoneessa kasvaa kesäisin pelargoneja ja tomaatteja.

– Sen parempaahan ei ole kuin itse kasvatettu tomaatti, Martikainen ihastelee.

Pienellä kasvimaallaan Martikainen viljelee kotitarpeiksi porkkanoita, perunoita, sipulia, kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja. Porkkanat riittävät koko talveksi, kun ne pakastaa raastettuna.

Seuraavaksi Martikainen alkaa suunnitella uutta istutusaluetta kasvihuoneen ympärille: mansikoita lavakauluksiin, pensaita ja köynnöksiä. Perunaa on tarkoitus tänä vuonna istuttaa vähän aiempaa isompi määrä.

Nainen koulimassa pöydällä olevia kasveja. — Harrastelijapuutarhurin kausi alkaa tomaattien ja kesäkukkien kylvämisellä. Anna-Leena Martikainen koulii kesäkukkiaan. Kuva: Timo Heikkilä.

”Saattaisi tulla visioitakin siihen kasvihuoneen ympärille”

Puutarha tarjoaa virikkeitä kaikille aisteille. Tuoksujen, makuelämysten ja silmänruoan ohella myös tuntoaistimukset ovat tärkeitä.

– Vaikkapa nukkapähkämö ja karhunjuuri ovat miellyttäviä kosketella, pehmeitä.

Puutarhassa kuuluu linnunlaulun lisäksi rentouttavaa veden lorinaa, vaikka ollaankin peltojen keskellä. Viime kesänä Martikainen rakensi puutarhaansa vesiaiheen, johon kuuluu allas ja vesipumppu. Mieleistä ruukkua ei vain tahtonut löytyä mistään. Lopulta pulmaan löytyi ratkaisu omasta pitäjästä.

– Suotta lähteä merta edemmäs kalaan: teetin ruukun paikallisella savigalleristilla.

Kesät ovat usein kiireisiä, kun harrastus vie mennessään. Nyt odotuksissa on rauhallisempi kesä, sillä nykyiset istutusalueet kaipaavat huolenpitoa.

– Pitää käydä läpi nykyisiä istutuksia. Saattaisi tulla visioitakin siihen kasvihuoneen ympärille.

Kitkemistä tietenkin riittää, mutta se on Martikaisen mielipuuhaa. Hän sanoo, että korona-aika ja sotauutisten täyttämä kevät ovat opettaneet suhtautumaan rennommin moniin pieniin murheisiin, rikkaruohoihinkin: loppujen lopuksi ne ovat osa luonnon moninaisuutta.

Kinosten alla odottaa vielä eräs leikkisä projekti. Viime kesänä pihasta kaadetun raidan korkeaksi jätetty kanto odottaa kaivertamista. Siihen tulee kantotalo puutarhakeijuille.

Kontiolahden seurakunta järjestää perennan vaihtopäivän la 28.5. klo 11–13 Kontiolahden seurakuntakeskuksen kodan ympäristössä. Tule ja tuo tullessasi perennoja, vie mukanasi uusia kukkatuttavuuksia. Vapaaehtoinen maksu Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.

Hanna Pekkanen

Kuka Anna-Leena Martikainen?

Harrastelijapuutarhuri
Ikä: 54 v
Asuinpaikka: Kontiolahti
Ammatti: puheterapeutti

Sana: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen” – Joh. 10:11

Hyvä paimen suojelee laumaansa jopa raivokkaasti, mikäli tilanne sitä vaatii.

Makaan vihreällä nurmella kädet pään alla. Katson sinistä taivasta ja ylläni lipuvia valkeaakin valkeampia pilviä. Ne muuttavat jatkuvasti muotoaan niin, että välillä niissä on havaittavissa tunnistettavia hahmoja. Tuossa lipui aivan selvästi koira ja tuolla menee pitkäkaulainen kirahvi! Joku pilvistä näyttää jopa ristiltä.

Ajatukseni lipuvat ristinmuotoisen pilvilinnakkeen mukana vuorille ja niityille. Vähitellen pilvi muuttuu pienemmäksi, saa lyhyen hännän, jalat ja pään ja alkaa muistuttaa lammasta. Se on lammas, joka vaeltaa laumansa kanssa vihreällä niityllä ruohoa syöden ja viettäen lampaan elämää. Ei siltä puutu mitään, vaan kaikki on tässä ja nyt: ravinto, turva ja lajitovereiden seura.

Joukkoon ilmestyy paimen, joka suojelee laumaansa ulkopuolisilta vihollisilta, olivat ne sitten villieläimiä tai rosvoja. Paimen myös hakee eksyneet yksilöt takaisin joukkoon ja lääkitsee sairaat terveiksi. Tällainen on hyvä paimen. Hyvä paimen suojelee laumaansa jopa raivokkaasti, mikäli tilanne sitä vaatii. Ei hän silittele suden tai varkaan päätä tai kehota vienolla äänellä sitä kääntymään ja jättämään kohteensa rauhaan.

Jeesus sanoi: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.” Meidän mielikuvamme hyvästä paimenesta on kiiltokuvamainen ja hyvin länsimainen. Mielikuvassa ja konkreettisissa kuvissa Jeesus kantaa pientä karitsaa olallaan ja hymyilee arvoituksellisen lempeästi. Vaaleat kiharat leviävät olkapäille, valkoinen puku on tahrattoman kirkas ja siniset silmät katsovat lempeästi laumaansa.

Kyllä, Jeesus voi olla tätäkin, mutta hän on myös kasvot raivoon vääntyneinä, tummat hiukset sekaisin, kädet lähes nyrkkiin puristuneina ja ääni raivosta täristen vainoajille huutava vihainen paimen. Tällainen on hyvä paimen.

Hyvän paimenen sunnuntai muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus on valmis tekemään laumansa puolesta. Se on juuri tuota kasvot vääristyneinä ja ääni raivosta täristen kohti kuolemaa menemistä. Ja tämän kaiken hän on tehnyt jokaisen lampaansa, niin mustan kuin valkoisenkin, vuoksi, koska Jeesukselle ei ole mustia tai valkoisia lampaita. Hän on vain hyvä paimen, jolla on oma laumansa väristä riippumatta.

Kaisu Suvanto
seurakuntapastori
Enon seurakunta

Takarivejä: Kirkko ja yhteiskunta; kirkko yhteiskunnassa

Vasta, kun rauhoittuu kuuntelemaan muita, saa itselleen lisää jyviä myllyyn.

Monilla meistä on mielipide kirkon ja yhteiskunnan toimijoiden yhteydestä ja erillisyydestä sekä niiden tarpeesta. Mielipiteet ovat joskus kovin voimakkaita, mutta mikä on tieto ja todellisuus mielipiteiden takana ja niiden perusteena?

Kirkon historia on yhteiskunnan historiaa. Kirkko ja paikallisseurakunnat ovat toimineet monilla elämänalueilla kehittäjinä, toteuttajina ja yhteistyötoimijoina. Tämä ei ole perusteeltaan muuttunut, tavat ja tehtävät toki ovat. Tänäänkin kirkko elää tässä todellisuudessa, vaikka sanoma yltää näkyvän todellisuuden toiselle puolen.

Kirkon yhteiskuntapäivät pidetään ensi vuonna Joensuussa. Edellisen kerran vastaava tapahtuma toteutettiin Pohjois-Karjalassa viisitoista vuotta sitten, joten paljon on vettä Pielisjoessa virrannut ja maailma joiltain osin muuttunut.

Vuoden 2023 päivien otsikko on ”Rajoilla”. Päivien aikana tarkastelemme rajojen sidospintoja eri näkökulmista. Mitä tarvitaan, että elämisen edellytykset voivat toteutua myös haja-asutusalueella? Mitä on kansalaisten oma toimijuus? Mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan tavoitteet ja keinot? Mikä on kirkon ja paikallisseurakuntien merkitys yhteiskunnassamme? Millaisessa todellisuudessa elämme?

Erilaiset sidospinnat ovat mielenkiintoisia ja niiden tarkasteleminen on oman toiminnan tarkastelemista paitsi omista, myös muiden näkökulmista. Sisäpiirissä tapahtuva samaa mieltä olevien ihmisten kanssa keskusteleminen on helppoa, mutta ei laajenna omaa ymmärrystä. Vasta, kun rauhoittuu kuuntelemaan muita, saa itselleen lisää jyviä myllyyn. Ehkäpä sitten myllyn jauhojen koostumus onkin erilainen, rikkaampi ja ravitsevampi.

Haastan meitä kaikkia: Ei tyydytä vain huutamaan kuorossa samanmielisten kanssa tuttua ja turvallista huutoa toisten huonommuudesta tai ainakin väärässä olemisesta. Asetutaan rajoille, tunnistetaan ne sidospinnoiksi eikä erottaviksi rajoiksi ja ollaan turvallisesti yhdessä tässä maailmassa. Kirkon ja seurakunnan tehtävä on tuoda keskusteluun myös hengellinen todellisuus. Jumalankin saa rauhassa mainita, mutta Jumalan sanalla ei saa kivittää.

Sveitsiläinen teologi Hans Küng on todennut, ettei ole maailmanrauhaa ilman uskontojen rauhaa. Sama pätee myös yhteiskuntien todellisuuteen. Rauhan saavuttaminen vaatii eri näkökantojen välistä kunnioittavaa keskustelua. Se vaatii sitä, että uskalletaan istahtaa rajoille ja keskustella meitä yhdistävistä aiheista ilman ennakkoluuloja.

Saila Musikka
johtava diakoni
Pielisensuun seurakunta

Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.

Viimeiset kiusaukset -ooppera kesällä Joensuussa – kaikuu kirkossa, kaikuu sielussa

Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera on mahdollista nähdä ensi kesänä Joensuun kirkossa näyttämöllisesti dramatisoituna.

Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera on mahdollista nähdä ensi kesänä Joensuun kirkossa näyttämöllisesti dramatisoituna.

Kolme ihmistä seisoo alttarin edessä. — Viimeiset kiusaukset -oopperan tuottaja Kaisa Näreranta (vas.) ja ohjaaja Juulia Tapola suunnittelivat tulevan kesän esityksen lavasteita Joensuun kirkossa. Mukana herättäjäjuhlien ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Paavo Kettunen.
Kuva: Minna Tolonen

– Kirkkotila sopii hyvin hengellisen oopperan esitystilaksi. Erityisesti kaiku on tärkeä, sanoo Viimeiset kiusaukset -oopperan tuottaja ja Teatron toimitusjohtaja Kaisa Näreranta. Hän tutustui ensi kesän herättäjäjuhlien yhteydessä kuultavan oopperan esityspaikkaan yhdessä ohjaaja Juulia Tapolan kanssa.

Joensuun kirkko ja erityisesti sen upeasti maalattu katto herättivät molemmissa ihastusta.

– Ihana katto ja luontoaiheet! Tulee mieleen Nilsiän puut ja luonto. Ja tämä valo, kuin kesän valo, mikä tänne tulvii, huudahtaa ohjaaja Tapola.

Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera on mahdollista nähdä ensi kesänä Joensuun kirkossa näyttämöllisesti dramatisoituna. Päärooleissa laulavat baritoni Esa Ruuttunen Paavona, sopraano Varvara Merras-Häyrynen Riittana ja basso Matti Turunen seppänä.

– Viimeisten kiusausten kysymykset eivät koskaan vanhene, herättäjäjuhlien ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Paavo Kettunen miettii oopperan suosion syitä.

– Ne ovat ajasta riippumattomia. Jumalan edessä jokainen joutuu pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä. Viimeisten kiusausten kysymyksenasettelu liittyy tiiviisti juhlien teemaan, Kettunen toteaa.

Minna Tolonen

Keskustelemalla ylös elämän kuoppakohdista

Kun elämässä on vaikeaa, apua kannattaa hakea heti. Yksin ei tarvitse pärjätä, kriisityöntekijä Kimmo Räty korostaa.

Kun elämässä on vaikeaa, apua kannattaa hakea heti. Yksin ei tarvitse pärjätä, kriisityöntekijä Kimmo Räty korostaa.

Silmälasipäinen parraskas mies katsoo kameraan. — Kriisityöntekijä Kimmo Räty muistuttaa, että omasta hyvinvoinnista on lupa pitää huolta silloinkin, kun elämässä on huolta ja stressiä. – Mitä enemmän kuormitusta, sen tärkeämpää olisi varata tietoisesti aikaa, että saa nollattua, hän perustelee. Kuva: Tiina Partanen

Kevät on tulvillaan valoa, ja luonnossa näkyy elämän elpymisen merkkejä. Samaan aikaan moni ihminen tuntee olonsa uupuneeksi ja mieleen voi nousta ahdistavia ajatuksia.

Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen toiminnanjohtaja, kriisityöntekijä Kimmo Räty tunnistaa ilmiön. Kun pitkä pimeä talviaika on sinnitelty, keväällä voimat saattavat olla vähissä. Silloin on aika tehdä asioita, jotka palauttavat energiaa. On otettava aikaa palautumiseen.

– Kevät on talven aikana vähentyneiden voimavarojen keräämiskautta, Räty toteaa.

Hän jatkaa, että tänä keväänä kuormitusta lisää se, että takana on kaksi koronavuotta. Taustalla on paljon eristäytymistä ja huolta omasta ja läheisten voinnista. Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat aiheuttaneet hätää. Moni kokee lisäksi ahdistusta ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta.

Tämän kaltaiset yhteisesti koetut asiat tulevat lisätaakaksi kunkin oman elämän huolenaiheiden päälle. Räty kertoo, että Ukrainan tilanne on näkynyt varsinkin MIELI ry:n valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tulevissa yhteydenotoissa ja nuorille suunnatussa Sekasin-chatissa.

Keskusteluapu auttaa eteenpäin

Kriisikeskuksesta saa muutaman päivän sisällä ajan keskusteluapuun. Tapaamiset ovat maksuttomia. Asiakkaaksi voi hakeutua joko yksin tai puolison tai perheen kanssa. Lähetettä ei tarvita.

Räty kertoo, että suurimmat tulosyyt ovat parisuhteen ja perheen ongelmat. Muita tavallisia syitä hakea apua ovat läheisen kuolema, ahdistus tai masennus sekä arjessa selviytymisen haasteet. Lähisuhdeväkivalta näkyy muun muassa siinä, että ihmiset ovat huolissaan omasta hermojen hallinnastaan.

Synkästä tilanteesta selviytymiseen auttaa Rädyn mukaan jo se, että pääsee ääneen miettimään ja pukemaan tilannetta sanoiksi. Se auttaa hahmottamaan tilannetta ja asioiden mittasuhteita. Keskustelut ovat luottamuksellisia.

– Ei valmiita ratkaisuja ole olemassa kenellekään. Yhdessä mietitään, eteenpäin vievien kysymysten kautta. Jos tilanne ei ole vielä pitkittynyt, niin usein lyhyellä keskusteluavulla pääsee eteenpäin, Räty sanoo.

Mistä sen sitten tietää, milloin asiakas on saanut avun? Jokainen tarina on omanlaisensa, ja kokenut kriisityöntekijä kohtaa asiakkaansa yksilönä.

– Yhdessä asiakkaan kanssa arvioidaan, että joko rupeaa elämä kantamaan. Suuntaviivat selkiytyvät, ja pystyy jatkamaan normaalia elämää, Räty kuvailee.

Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin

Jokainen kohtaa raskaita ajanjaksoja elämässään. Räty kutsuu niitä elämän kuoppakohdiksi.

– Jos elämän kuoppakohdassa on pyöritty pitkään, niin voimat ovat vähissä. Palautuminen ja kuntoutuminen ottavat aikaa.

Räty painottaa, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Omin voimin sinnittely on haitallista, sillä se kuluttaa voimavaroja. Yhdessä pärjääminen on se, mitä tarvitaan.

– Perisuomalaiseen sisuun liitetty yksin pärjäämisen ihannointi vain yleensä vaikeuttaa tilannetta.

Räty rohkaisee hakemaan apua viivyttelemättä, kun vähänkin tuntuu siltä. Avun hakemiselle ei pidä pitää liian isoa kynnystä. Mitä aikaisemmin apua saa, sen nopeammin kuopasta noustaan.

– Jos löytyy läheisiä ihmisiä tai apua se auttaa ja nopeuttaa. Sen takia asioista kannattaa puhua. Yksinään ei tarvitse pärjätä.

On lupa pitää huolta itsestä

Elämän kriiseihin on mahdollista varautua siten, että huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Yksinkertaisia, ymmärrettävällä tavalla esitettyjä vinkkejä mielenterveyden ylläpitoon on runsaasti tarjolla verkossa ja somessa, myös Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen Facebook-sivuilla.

Tiedosta ei ole pulaa, mutta osaammeko soveltaa sitä omassa elämässämme?

Räty näkee suomalaisten ongelmana sen, että huolten ja stressin alla unohdamme pitää huolta itsestämme. Ihmisiä pitää muistutella lisäämään elämäänsä mukavia, kevyitäkin asioita, jotka tuovat vastapainoa kaikelle sille, mikä kuluttaa voimia.

– Mitä enemmän kuormitusta, sen tärkeämpää olisi varata tietoisesti aikaa, että saa nollattua. Pysähdy miettimään, mihin tulee omaa aikaa käytettyä, Räty kehottaa.

Rädyllä itselläänkin on tapana varata aikaa rauhoittumiseen. Puhumista ja keskusteluja sisältävän työn vastapainoksi hän on vapaa-ajalla paljon itsekseen ja perheensä parissa sekä liikkuu luonnossa koiriensa kanssa.

Apua kannattaa hakea ajoissa

Omaa hyvinvointia voi lisätä yksinkertaisilla valinnoilla, mutta samalla on syytä muistaa, että kaikista tilanteista ei suinkaan ole tarkoitus selviytyä omin voimin. Räty korostaa, että apua kannattaa hakea heti kun siltä tuntuu. Ahdistuksen tai masennusoireiden ei pidä antaa pitkittyä.

– Jos oma hyvinvointi rupeaa mietityttämään, käänny ammattilaisen puoleen.

Kriisikeskus ei tarjoa pitkää hoitosuhdetta. Keskimäärin alle kolme käyntikertaa riittää. Tarvittaessa asiakas ohjataan eteenpäin mielenterveyspalvelujen pariin. Räty kertoo, että jatkohoitoa tarvitsee alle viisi prosenttia asiakkaista.

– Tässä yksi ratkaisevista tekijöistä on, että meille pääsee nopeasti, kun kriisi on päällä.

Pohjois-Karjalan kriisikeskus on osa valtakunnallista kriisikeskusverkostoa. Kattojärjestönä toimii MIELI – Suomen mielenterveys ry. Asiakastyötä tekevät Rädyn lisäksi Mervi Rytkönen ja Markus Lampinen. Tiina Mehtonen hoitaa ajanvarauksia sekä koordinoi vapaaehtoistoimintaa. Kriisipuhelinpäivystyksen ringissä on Pohjois-Karjalasta mukana noin 30 vapaaehtoista. Seuraava koulutus alkaa huhtikuun puolivälissä.

Hanna Pekkanen

Kuka Kimmo Räty?

Ammatti: Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen toiminnanjohtaja, kriisityöntekijä

Ikä: 51 vuotta

Asuinpaikka: Kontiolahti

Perhe: vaimo, kaksi lasta ja kaksi koiraa

Harrastukset: luonnossa liikkuminen, kalastus, metsästys, laskettelu

Koulutus: sairaanhoitaja AMK, ratkaisukeskeisen psykoterapian koulutus

Hanna Pekkanen

Uskon merkitys kriiseissä

Vakaumus tai elämän merkityksellisyyden kokemus vahvistaa selviytymiskykyä, mutta usko ei suojaa kriisien tapahtumiselta tai niiden kokemiselta. Kriisin läpi käyminen muovaa jokaisen kuvaa itsestä, toisista ja maailmasta – niin näkyvästä kuin näkymättömästä. Kriisi vie syvempiin vesiin sekä siinä, mitä minulle voi tapahtua, että miten siihen reagoin. Yllättää voi sekin, kun toinen vieressä kokee saman kriisin ihan eri tavoin.

Kriiseihin voi liittyä useammin hengellisiä kokemuksia kuin arvaamme, koska olemme kankeita sanoittamaan tunteiden lisäksi hengellistä kokemusta. Vaikka usko, rukous ja suhde Jumalaan koettaisiin vakaana, rauhoittavana ja vaikuttavana, sitä on hankala saattaa sanoiksi, koska silloin paljastaa itsestään jotain valtavan alastonta. Omassa perheessäni on sanonta: ”Asioilla on tapana järjestyä.” Ainakin minulle se merkitsee, että Jumala järjestää asiat. Yleensä kuitenkin eri tavoin kuin olen pelännyt tai toivonut.

Pääsiäinen on monta kriisikertomusta: yksi kavereista pettää, opettaja ja esikuva vangitaan, valehdellaan ja piiloudutaan, ettei itselle käy huonosti, äiti ja ystävät seuraavat läheisen surkeaa kuolemaa, ympäristö ivaa ja maakin järisee. Toivon luja ydin ja usko ylösnousemukseen näkyy, kun rohkeus palaa tuohon joukkoon ja he lähtevät kertomaan kokemastaan kaunistelematta. Kaaoksen jälkeen syntyy uutta.

Kriisi jättää kokijaansa jäljen ja saattaa synnyttää myötäelämisen kykyä. Kun ajattelen kirkkoa yhteisönä, sen ei tule kavahtaa kriisejä vaan kuunnella niitä ja niissä olevia. Kärsimys ja lohdutus kuuluvat yhteen. Vaikka ne kohdataan henkilökohtaisina, ne luovat meitä yhteisönä uudeksi.

Anna-Riitta Pellikka

Pielisensuun vs. kappalainen,
psykoterapeutti ja työnohjaaja

Puput ja tiput kuuluvat pääsiäiseen

Pääsiäinen on täynnä symboliikkaa. Lasten askartelut, kodin koristeet ja pääsiäisen ruoat kantavat mukanaan vahvaa kristillistä sanomaa.

Pääsiäinen on täynnä symboliikkaa. Lasten askartelut, kodin koristeet ja pääsiäisen ruoat kantavat mukanaan vahvaa kristillistä sanomaa.

Värikkäitä pääsiäismunia munakennossa. — Kuva: Pixabay.

Pääsiäisemunien maalaaminen – tai ainakin suklaamunien syöminen – kuuluu monien pääsiäiseen.

Pääsiäismuna on ylösnousemuksen vertauskuva. Se muistuttaa Jeesuksen haudasta, joka näyttää päältä kuolleelta, mutta jonka sisällä onkin uuden elämän alku. Niin kuin tipu murtautuu ulos munankuoresta, Kristus murtautui ulos haudasta.

Myös suklaamunilla on sama merkitys. Sen sisällä oleva yllätys kertoo ensimmäisen pääsiäisen iloisesta yllätyksestä: hauta onkin tyhjä, Jeesus on noussut kuolleista.

Legendan mukaan Maria Magdalena vei ylösnousemuksen mahdollisuutta epäilleelle Rooman keisari Tiberiukselle lahjaksi ensimmäisen punaiseksi värjätyn pääsiäismunan ja kertoi Jeesuksen nousseen kuolleista. Punainen väri symboloi Jeesuksen verta. Ortodoksit värjäävät pääsiäismunansa edelleen usein punaisiksi.

Virpojien pukeutuminen noidiksi kertoo itäisen ja läntisen perinteen sekoittumisesta

Pajunkissoja kuvattuna sinistä taivasta vasten. — Kuva: Pixabay.

Virpominen liittyy palmusunnuntaihin. Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja häntä tervehdittiin palmunoksia heiluttaen. Meillä palmunoksat on korvattu pajunoksilla, jotka koristellaan paperikukilla ja höyhenillä.

Virpomisen tarkoitus on siunata eli toivottaa virvottavalle kaikkea hyvää, mitä Jumala voi antaa. Virpomiseen voidaan liittää erilaisia virpomaloruja ja -siunauksia, ja virpojalle on tapana antaa pieni palkka: suklaamuna, rahaa tai makeisia.

Tapa virpoa on peräisin Venäjältä ja itäisestä Suomesta, ortodokseilta. Alun perin virpomaan lähdettiin parhaissa juhlavaatteissa, mutta Karjalan evakoiden asetuttua eri puolille Suomea virpomiseen yhdistyi läntinen trulliperinne ja lapset alkoivat virpoa noidiksi pukeutuneina. Tavassa on tiettyä epäloogisuutta: virpojat toivottavat siunausta, noidat taas tuovat vanhan uskomuksen mukaan pahaa. Palmusunnuntain virpojanoidat ovatkin esimerkki perinteiden sulautumisesta tilanteessa, jossa tapojen alkuperäisiä merkityksiä ei tunneta.

Miten muniva jänis liittyy protestantteihin?

Värikkäät jänis-koristeet pöydällä kukkaruukun vieressä. — Kuva: Pixabay.

Pääsiäispupu on tuttu aihe niin pääsiäiskorteista kuin -suklaistakin. Miten jänis liittyy pääsiäiseen?

Pääsiäispupun historia liittyy pääsiäismunan tapaan esikristilliseen aikaan ja sen merkityskin on samansuuntainen: nopean ja runsaan lisääntymisen takia jänis on hedelmällisyyden ja uuden elämän vertauskuva.

Protestantit leimasivat 1400-luvun Saksassa munien siunaamisen ja antamisen katoliseksi tavaksi, mutta pitivät sen osana pääsiäisperinnettään keksimällä sille uuden, uskonnosta irrallisen selityksen. Sen mukaan munat lahjoitti lasten uskomuksiin sopien muniva jänis.

Vanhan uskomuksen mukaan jänis nukkuu silmät auki tai ei nuku lainkaan. Siksi jänistä on pidetty vertauskuvana ylösnousseesta Vapahtajasta, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.

Lammaspaisti pääsiäisateriana periytyi kristityille juutalaisilta, mutta sai uuden merkityksen

Lampaan muotoinen leivonnainen päöäsiäiskoristeiden vierellä. — Kuva: Pixabay.

Lammas ilmestyy joihinkin suomalaisiinkin koteihin pääsiäisenä juhla-aterian muodossa. Pääsiäisenä voidaan tarjota pääruokana lampaanpaistia, joissakin maissa myös leivonnaiset valmistetaan pääsiäisenä lampaan muotoon.

Juutalaiset viettivät pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen kunniaksi. Juhlan kokokohta oli pääsiäislampaan syöminen. Jeesus halusi elämänsä viimeisenä iltana noudattaa vanhaa perinnettä, mutta antoi sille uuden sisällön. Kun juutalaisten pääsiäislammas vei ajatukset historiaan, Jeesus katsoi eteenpäin. Hän oli itse uhrikaritsa, joka kuoli ihmisten syntien vuoksi.

Kristityille pääsiäislammas symboloikin juutalaisista poiketen Kristusta uhrikaritsana. Kirkkotaiteessa tämä teema nähdään usein voitonlippua kantavan karitsan muodossa.

Virpi Hyvärinen

Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat (Kirjapaja 2000) sekä Reinikainen, Satu: Ihme pääsiäinen (Lasten Keskus 2012)

Ristintie puhuttelee ajankohtaisuudellaan

Kristuksen kärsimyksestä kertova Ristintie-näytelmä esitetään taas kahden vuoden koronatauon jälkeen Joensuun torilla.

Kristuksen kärsimyksestä kertova Ristintie-näytelmä esitetään taas kahden vuoden koronatauon jälkeen Joensuun torilla.

Ristintie-näytelmässä torilla Jeesus kantamassa ristiä. — Ristintie-näytelmä levittäytyy Joensuun torin koko alueelle. Tomi Laurikainen nähtiin Jeesuksen roolissa myös vuonna 2019. Tuolloin näytelmää oli seuraamassa noin 600 ihmistä. Kuva: Cecilia Riikonen

Aasin kavioiden kopse, riemuitseva väkijoukko, viimeinen ateria, petos, tuomio ja pilkka, läheisten hätä. Muun muassa tällaisia tunnelmia on luvassa Joensuun torilla pitkäperjantaina, kun joensuulaisen Janne Hyytiäisen ohjaama ja käsikirjoittama Ristintie-vaellusnäytelmä esitetään yleisölle.

Edellisen kerran Ristintie nähtiin vuonna 2019. Seuraavana keväänä yllätti koronapandemia. Kaikki oli valmiina, aasin kuljetukset hommattu, harjoitukset sovittu alkavaksi.

– Sitten jouduttiin pikaisesti perumaan toteutus, tuotantopäällikkö Cecilia Riikonen muistelee kevään 2020 tapahtumia. Myös viime keväänä Ristintie oli tauolla koronatilanteen vuoksi.

Esitys kasaan kahdessa kuukaudessa

Tänä vuonna päätös näytelmän toteuttamisesta tehtiin vasta helmikuun puolivälissä. Niinpä Ristintien tekemiseen on käytettävissä paljon lyhyempi aika kuin aikaisempina vuosina.

– Harjoituksia on ennen koronaa ollut 13 kertaa, nyt viisi tai kuusi kertaa, Riikonen laskee. Hän on innoissaan, että harjoitukset päästiin nyt aloittamaan. Riikonen on toiminut Ristintien tuotantopäällikkönä vuodesta 2018.

Mukaan on kutsuttu uusia vapaaehtoisia näyttelijöitä. Työryhmässä on myös monta konkaria, kuten puvustaja Johanna Nupponen, tekniikasta vastaava Tatu Vuori ja näytelmässä Jeesusta esittävä Tomi Laurikainen.

Kuudetta kertaa Jeesuksen roolissa

Jeesuksen roolissa nähdään jo kuudetta kertaa outokumpulainen tanssija Tomi Laurikainen. Hän odottaa Ristintietä jännityksellä. Korona-aika on tuonut epävarmuutta kulttuurialan töihin, ja esimerkiksi mahdollisiin sairastumisiin varautuminen on paljon mielessä.

Kärsivän Kristuksen esittäminen on ollut Laurikaiselle iso kokemus ja vaikuttava osa omaakin elämää. Hän kertoo, ettei Jeesuksen rooli ole tuntunut ahdistavalta. Vuorovaikutus yleisön kanssa on vahvistanut positiivista kokemusta.

– Se on minulle enemmänkin kuin normaali näyttelijän rooli, se vie syvemmälle hahmoon ja henkilöön, Laurikainen kokee.

Laurikainen toivoo, että Ristintie toisi lämpöä ja rakkautta ihmisten elämään.

– Tarinalla on paikkansa tässä ajassa, kun on ollut surua ja murhetta, Laurikainen sanoo.

Ukrainan tapahtumat mielessä

Näytelmän ohjaaja, Riverian näyttelijäntyön koulutuksen lehtori Janne Hyytiäinen kertoo olevansa juuri nyt erittäin surullinen ja järkyttynyt maailman tilanteen vuoksi.

– Ristintie-näytelmä osuu aikaan, jolloin Jeesuksen kärsimys puhuu kaiken kärsimyksen puolesta, jota maailma ja Ukraina yhdessä kokevat tänä päivänä, Hyytiäinen sanoo.

Näytelmä loppuu murheellisissa tunnelmissa, kun Jeesus ristiinnaulitaan. Kertomus ei kuitenkaan pääty tähän. Hyytiäisen mukaan Ristintie-näytelmä on jumalanpalveluksen prologi. Prologi tarkoittaa esinäytöstä.

Esityksen päätteeksi Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi pääsiäiskirkkoon kuulemaan ilosanoman: Kristus on ylösnoussut.

Hanna Pekkanen

Ristintie-näytelmä

Esitys pe 15.4. klo 17 Joensuun torilla. Tapahtuman järjestävät Joensuun ev.lut. seurakunnat. Vapaa pääsy.
Liikkuva näytelmä, jossa yleisö liikkuu mukana. Järjestyksenvalvojat ohjeistavat. Anna näyttelijöille työrauha.
Näytelmää ei suositella perheen pienimmille väkivallan kuvauksen vuoksi (esityksessä esim. käytetään tekoverta).
Tule vain terveenä. Käytä maskia. Pidä turvavälit.

Joensuun seurakuntien pääsiäisen tilaisuudet kootusti verkossa: hoosianna.fi.

Sana: ”Rauha teille” – Luuk. 24:36

Jumalamme on rauhan Jumala. Pääsiäisenä Kristus teki rauhan ihmisen ja Jumalan välille.

Elämä ei aina ole juhlaa. Maailman meno on ollut viime aikoina melkoista… Pikkuhiljaa yksi maailmanlaajuinen kriisi alkaa jäädä taka-alalle. Eipä kerennyt henkäistäkään, kun jo seuraava kriisi on ympärillämme. Tänään saamme olla kiitollisia, että meillä on rauha maassa. Toisaalla, hyvinkin lähellä, rauhattomuus ja sota ovat todellisuutta. Rukouksemme ja myötätuntomme on kaikkien Ukrainan sodasta kärsivien puolella.

Elämän epävarmuudesta huolimatta hyvät asiat, kuten kirkolliset juhlat, seuraavat toisiaan. Ne muistuttavat meitä Jumalan hyvyydestä ja elämän suuremmasta merkityksestä. Ehkäpä niiden sanoman äärellä sydän voi hetkeksi rauhoittua ja muistaa, että kaikki apu tulee ylhäältä. Myös pääsiäinen saapuu taas, ja tänäkin keväänä sillä on meille kerrottavana tärkein viesti.

Pääsiäispäivän evankeliumi tiivistää meille koko kristillisen ilosanoman. ”Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Haudalle tulleet naiset todistivat: hauta on tyhjä, kuolema on voitettu.

Myöhemmin Jeesus ilmestyy seuraajilleen useissa yhteyksissä. Jeesus esimerkiksi kohtaa opetuslapsensa, kun he peloissaan lukittautuvat piiloon juutalaisilta. Jeesuksen sanat rohkaisevat epävarmoja opetuslapsia: ”Rauha teille.” Jeesuksen näkemisen ja rohkaisun myötä ilo valtasi opetuslapset. Jeesuksen seuraajat näkevät omin silmin: Jeesus elää. Surun, pelon ja epätoivon keskeltä hekin syttyvät uuteen elämään.

Keväällä koko luonto herää uudestaan eloon. Syksyn ja talven pimeys on ohi, kevään valo täyttää elämämme. Epävarmuuden ja rauhattomuuden keskellä luomakunta julistaa pääsiäisen ilosanomaa ja toivoa. Kirkoissa kaikuu viesti: Kuolema on voitettu, Kristus on ylösnoussut.

Tänä keväänä minua puhuttelee erityisesti ajatus siitä, että pääsiäinen on ennen kaikkea rauhan juhla. Kristinuskon todellisuuteen liittyy syvällinen ajatus ja tavoite rauhasta. Jumalamme on rauhan Jumala. Pääsiäisenä Kristus teki rauhan ihmisen ja Jumalan välille. Jumalan rakkaus tavoitti ihmisen nähdyllä ja kosketetulla tavalla, kun itse Rauhanruhtinas eli keskellämme ja kärsi meidän puolestamme. Vielä tänäänkin hän kohtaa meidät. Hänen viestinsä on täynnä toivoa ja lohtua niin meille kuin koko maailmalle: Rauha teille!

Heikki Mujunen

seurakuntapastori

Rantakylän seurakunta

Seurakuntavaalit ovat jokaisen juttu

Seuraavat seurakuntavaalit pidetään marraskuussa 2022. Jokaista kutsutaan asettumaan ehdolle ja äänestämään juuri sellaisena kuin hän on.

Seurakunnat valitsevat päättäjänsä neljän vuoden välein pidettävissä seurakuntavaaleissa. Jokaista kutsutaan äänestämään sellaisena kuin hän on.

Nainen palauttamassa äänestyslappua toimitsijalle. — Marraskuussa pidettävissä seurakuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt, jotka päättävät seurakunnan asioista seuraavat neljä vuotta.
Kuva: Vantaan seurakunnat / Kirkon kuvapankki

Seurakuntavaalit järjestetään kaikissa Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa samaan aikaan, seuraavan kerran tämän vuoden marraskuussa. Vaaleissa valitaan luottamushenkilöt vuosille 2023–2026. He käyttävät ylintä päätösvaltaa seurakunnissa.

Seurakuntavaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 20.11.2022. Ennakkoäänestys järjestetään 8.–12.11.2022. Seurakuntavaaleissa on äänioikeus jokaisella 16 vuotta täyttäneellä kirkon jäsenellä. Äänestäminen ei edellytä rippikoulun käymistä tai konfirmaatiota, riittää kun kuuluu kirkkoon.

Ovet auki kaikille

Äänestä sellaisena kuin olet, kuuluu vaalien slogan. Jokaista kutsutaan asettumaan ehdolle ja äänestämään juuri sellaisena kuin hän on. Seurakuntavaalien tunnuksessa on kolme sanaa: ”uskottu toivottu rakastettu”. Tämä on viesti siitä, että seurakunnassa osallistuminen ja vaikuttaminen on mahdollista kaikille.

Seurakuntavaalien valtakunnallisen kampanjan konsepti pohjaa kirkon Ovet auki -strategiaan, jonka mukaan kirkko kutsuu sisään aivan kaikkia.

– Tämä on totta kai todella haastava teema, ja sen takia haluamme herättää keskustelua tästä aiheesta, sanoo Kirkkopalvelut ry:n viestintäpäällikkö Liisa Toivonen. Kirkkopalvelut vastaa vaalien kampanjaosuudesta.

Seurakuntavaalien tunnus viestii siitä, että seurakunnassa osallistuminen ja vaikuttaminen on mahdollista kaikille.

Edessä tärkeitä vuosia

Kampanjan suunnittelussa on hyödynnetty erilaisia raportteja ja tutkimuksia, kuten Kirkon tutkimuskeskuksen tuottamaa kirkon nelivuotiskertomusta ja Milleniaalien kirkko -hankkeen aineistoja. Kampanjan kohderyhmäksi valikoituivat 30–55-vuotiaat, kirkkoon myönteisesti suhtautuvat kirkon jäsenet. Tavoitteena on saada uusia ehdokkaita ja nostaa äänestysprosenttia.

Kampanjan tunnuslausetta mukaillen kampanjan teemoista on nostettu esiin kolme vaaliviestiä – tulevaisuus, yksinäisyys ja myötätunto – joita seurakunnat voivat nostaa esille omissa tilaisuuksissaan.

– Me haluamme keskusteluttaa ihmisiä kirkon tulevaisuudesta. Seuraavat neljä vuotta tulevat olemaan kirkon tulevaisuudessa isoja vuosia. Siellä joudutaan tekemään todella paljon isoja, esimerkiksi taloudellisia päätöksiä, Liisa Toivonen sanoo.

Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI toteuttaa oman kampanjan, jonka kohderyhmä on alle 30-vuotiaat. NAVI on esimerkiksi tuottanut nuoren ehdokkaan tueksi Ehdokkaan oppaan, jonka voi ladata maksutta netistä.

Vaalien kokonaisuudesta vastaa Kirkkohallitus.

Vaikutusvaltaa monella tasolla

Vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä on konkreettista vaikutusvaltaa seurakunnan asioihin. Lyhyesti sanottuna luottamushenkilöt päättävät siitä, mihin seurakunnan rahoja käytetään. He päättävät esimerkiksi työntekijävalinnoista, kirkollisverosta ja seurakunnan tai seurakuntayhtymän kiinteistökaupoista.

Paikallisen päätöksenteon lisäksi seurakuntavaaleissa annettu ääni vaikuttaa laajemminkin, sillä seurakunnan päättäjät pääsevät valitsemaan edustajia kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon. Hiippakuntavaltuuston tehtävät liittyvät hiippakunnan hallinnon hoitamiseen.

Kirkolliskokous päättää koko kirkon suurista linjauksista aina kirkkolain pykäliä myöten. Sitä onkin verrattu eduskuntaan. Eduskunta ja kirkolliskokous eroavat toisistaan muun muassa siinä, että kirkolliskokousedustajat valitaan välillisillä vaaleilla. Seurakuntavaalit ovat siis todellinen vaikuttamisen paikka ihan kenelle tahansa.

Ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta

Seurakuntavaaleissa ehdokkaaksi voi asettua konfirmoitu seurakunnan jäsen, joka on vaalipäivään mennessä täyttänyt 18 vuotta. Ehdokasasettelu päättyy 15.9.2022.

Seurakuntavaaleissa asetutaan ehdolle valitsijayhdistyksen kautta. Seurakunnilla on erilaisia ehdokaslistoja, jotka kokoavat yhteen samansuuntaisesti ajattelevia ehdokkaita. Listojen taustalla voi olla esimerkiksi herätysliike, poliittinen puolue tai jokin muu asia, jota valitsijayhdistys ajaa.

Ehdokkuudesta kiinnostuneet voivat tiedustella oman seurakunnan seurakuntatoimistosta tai nykyisiltä luottamushenkilöiltä, mitä ehdokaslistoja on olemassa. Ehdokas valitsee valmiista valitsijayhdistyksistä itselleen sopivimman tai perustaa oman. Uuden valitsijayhdistyksen voi perustaa kymmenen äänioikeutettua saman seurakunnan jäsentä.

Kahdet vaalit, kaksi äänestyslippua

Joensuulainen äänestäjä saa seurakuntavaaleissa täytettäväkseen kaksi äänestyslippua. Toiseen hän kirjoittaa oman seurakuntansa seurakuntaneuvostoon pyrkivän ehdokkaan ehdokasnumeron, ja toiseen äänestyslippuun hän valitsee ehdokasnumeron seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon ehdolla olevien listoilta. Näin toimitaan Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvissa kuudessa seurakunnassa (Eno, Joensuu, Pielisensuu, Pyhäselkä, Rantakylä ja Vaara-Karjala), sillä niissä toimitetaan kahdet vaalit.

Sama henkilö voi seurakuntayhtymässä olla ehdolla sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon. Yhteisen kirkkovaltuuston vaaliin ja seurakuntaneuvoston vaaliin on kumpaankin perustettava omat valitsijayhdistyksensä, koska seurakuntaneuvoston vaalit ja yhteisen kirkkovaltuuston vaalit ovat toisistaan erilliset.

Itsenäisissä seurakunnissa ei ole erikseen seurakuntaneuvostoja, vaan vaaleissa valitaan luottamushenkilöt seurakunnan kirkkovaltuustoon. Niinpä esimerkiksi Kontiolahden seurakunnassa toimitetaan yhdet vaalit.

Viime vaaleissa äänestysprosentti oli Joensuussa 10,2 %, Kontiolahdella 11,7 % ja koko kirkossa 14,4 %. Kontiolahden kirkkovaltuustoon valittiin 27 jäsentä ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon 51 jäsentä. Yhteisen kirkkovaltuuston keski-ikä oli 53 vuotta. Yhteiseen kirkkovaltuustoon valituista luottamushenkilöistä 14 prosenttia on alle 30-vuotiaita.

Hanna Pekkanen

Lähteet: info.seurakuntavaalit.fi-sivusto, NAVIn vaalisivujen materiaalit ja 14.12.2021 pidetyn Helsingin hiippakunnan seurakuntavaali-infon webinaaritallenne.

Seurakuntavaalit marraskuussa

Seurakuntavaaleissa seurakuntalaiset äänestävät luottamushenkilöt, jotka johtavat seurakunnan ja seurakuntayhtymän toimintaa. Vaaleissa on äänioikeus jokaisella 16 vuotta täyttäneellä kirkon jäsenellä.

Ehdokasrekrytointi alkaa 1.3.
Ehdokasasettelu päättyy 15.9. kello 16, jolloin valitsijayhdistysten perustamisasiakirjat pitää viimeistään toimittaa oman seurakunnan toimistoon/kirkkoherranvirastoon
Ennakkoäänestysaika 8.–12.11.
Vaalipäivä on 20.11.
Vaalisivusto aukeaa maaliskuussa osoitteessa seurakuntavaalit.fi
Materiaalia nuorille ja nuorille aikuisille löytyy osoitteesta naviryhma.fi

Vaalien tunniste somessa on #seurakuntavaalit