Anna-Leena Martikainen luo puutarhaansa erilaisia tiloja ja tunnelmia.
Anna-Leena Martikainen on suunnitellut puutarhaansa erilaisia istutusalueita. Niiden välissä kulkee viehättäviä polkuja. – Tulee aina uusia näkymiä, kun polun mutkasta katsoo uuteen paikkaan. Kuva: Anna-Leena Martikainen.
Kun lumet sulavat, kontiolahtelainen harrastelijapuutarhuri Anna-Leena Martikainen tarkkailee kotipihansa elämää. Maasta pilkistää pian sipulikasvien versoja.
– Keväällä on tosi ihanaa ruveta seuraamaan, mitä sieltä tulee. Aina kotiin tullessani kierrän istutusalueet ja katselen kasvun ihmettä, hän fiilistelee.
Martikainen kuvailee puutarhanhoitoa voimauttavaksi harrastukseksi, joka antaa energiaa.
– Toiset maalaavat, toiset tekevät käsitöitä – minä ajattelen, että se on ikään kuin kasveilla maalaamista. Leikin väreillä ja muodoilla.
”Muiden harrastajien kanssa saa vaihdettua kokemusperäistä tietoa”
Viisitoista vuotta sitten Anna-Leena Martikainen oli juuri muuttanut puolisonsa kanssa heidän nykyiseen kotiinsa. Pihasuunnitelma oli teetetty, mutta pihan rakenne osoittautui sellaiseksi, että suunnitelmaa ei voitu hyödyntää. Onneksi kirjastosta löytyi puutarhakirjoja, joihin oli pääsiäisen pyhinä aikaa perehtyä.
Martikainen muistelee, miten hän lähti suunnittelemaan ensimmäistä perennapenkkiään ilman mitään pohjakoulutusta:
– Siihen tuli pioneja, ritarinkannuksia, hopeaikiviuhkoja, kurjenmiekkoja, kurjenpolvia, pari pientä syreenipuuta.
Kirjoissa luki, että perennoja voi vaihdella, mutta Martikainen oli vakaasti sitä mieltä, että ei rupea tekemään muutoksia. Miten kävikään?
– Montaa alkuperäistä kasvia ei enää ole. Siellä on ne pionit, Martikainen nauraa.
Kirjaston käyttö tietolähteenä on nyttemmin jäänyt vähemmälle. Viherpeukalo löytää vinkkejä ja ohjeita netistä. Martikainen mainitsee myös Pohjois-Karjalan puutarhayhdistyksen järjestämät mielenkiintoiset luennot. Hän toimii yhdistyksen hallituksen sihteerinä.
– Kyllä meillä puutarhayhdistyksessä on hyvä meininki! Muiden harrastajien kanssa saa vaihdettua kokemusperäistä tietoa, Martikainen iloitsee.
Puutarhaharrastajat ovat hyvin monen ikäistä porukkaa. Mukaan mahtuu niin kerrostalossa asuvia parvekeviljelijöitä kuin heitäkin, jotka haluavat vain tulla nauttimaan toisten puutarhojen tunnelmista. Monella ei ole mitään alan koulutusta.
Tänä keväänä Martikainen pääsi hitsaamaan ja takomaan köynnöstukia yhdistyksen yhdessä Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa järjestämällä kurssilla. Kesämaanantaisin puutarhayhdistys järjestää suosittuja pihakävelyjä jäsenilleen.
”Katselen kasvien muotoja, korkeutta ja kukan väriä ja lähden sommittelemaan”
Suuri puutarha tarjoaa mahdollisuuksia luovaan suunnitteluun. Martikainen tekee kokonaisuuksia pensailla, puilla ja perennoilla. Hän pyrkii luomaan tunnelmaltaan erilaisia tiloja ja erilaisia näkymiä. Jollain istutusalueella on harmoninen tunnelma, ja toisin paikoin värit saavat räiskyä.
– Katselen kasvien muotoja, korkeutta ja kukan väriä ja lähden sommittelemaan semmoista mikä silmää miellyttää.
Puutarhassa on sisustuselementteinä muun muassa penkkejä. Niiden avulla Martikainen luo ikään kuin pieniä huoneita istutusalueiden sisälle. Köynnöstukia ja kaaria hyödyntämällä sommitelmiin tulee korkeutta.
Joidenkin istutusalueiden välissä kulkee polkuja.
– Polut ovat viehättäviä. Tulee aina uusia näkymiä, kun polun mutkasta katsoo uuteen paikkaan.
”Sen parempaahan ei ole kuin itse kasvatettu tomaatti”
Pihamaalla kasvaa myös reiluhkon kokoinen niitty. Martikainen aikoo perustaa uuttakin kukkaniittyä pitääkseen yllä luonnon monimuotoisuutta ja hyönteisten elintilaa. Lyhyeksi leikatun nurmikon alueita on aika vähentää.
– Sekin on ekologista, että pyrkii tekemään niin, että olosuhteet ja kasvit kohtaavat. Minulla on tavoitteena, että kun kasvi on juurtunut, niin sen jälkeen ei ole tarvetta massiivisille kasteluille vesijohtovedellä, Martikainen kertoo.
Puurunkoinen kasvihuone on puolison tekemä. Martikainen halusi kasvihuoneeseen porstuan, ja sopiva mallikuva mittoineen löytyi eräältä japaninkieliseltä nettisivulta. Lasiruudut ja tiilet ovat kierrätettyjä.
Kasvihuoneessa kasvaa kesäisin pelargoneja ja tomaatteja.
– Sen parempaahan ei ole kuin itse kasvatettu tomaatti, Martikainen ihastelee.
Pienellä kasvimaallaan Martikainen viljelee kotitarpeiksi porkkanoita, perunoita, sipulia, kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja. Porkkanat riittävät koko talveksi, kun ne pakastaa raastettuna.
Seuraavaksi Martikainen alkaa suunnitella uutta istutusaluetta kasvihuoneen ympärille: mansikoita lavakauluksiin, pensaita ja köynnöksiä. Perunaa on tarkoitus tänä vuonna istuttaa vähän aiempaa isompi määrä.
Harrastelijapuutarhurin kausi alkaa tomaattien ja kesäkukkien kylvämisellä. Anna-Leena Martikainen koulii kesäkukkiaan. Kuva: Timo Heikkilä.
”Saattaisi tulla visioitakin siihen kasvihuoneen ympärille”
Puutarha tarjoaa virikkeitä kaikille aisteille. Tuoksujen, makuelämysten ja silmänruoan ohella myös tuntoaistimukset ovat tärkeitä.
– Vaikkapa nukkapähkämö ja karhunjuuri ovat miellyttäviä kosketella, pehmeitä.
Puutarhassa kuuluu linnunlaulun lisäksi rentouttavaa veden lorinaa, vaikka ollaankin peltojen keskellä. Viime kesänä Martikainen rakensi puutarhaansa vesiaiheen, johon kuuluu allas ja vesipumppu. Mieleistä ruukkua ei vain tahtonut löytyä mistään. Lopulta pulmaan löytyi ratkaisu omasta pitäjästä.
– Suotta lähteä merta edemmäs kalaan: teetin ruukun paikallisella savigalleristilla.
Kesät ovat usein kiireisiä, kun harrastus vie mennessään. Nyt odotuksissa on rauhallisempi kesä, sillä nykyiset istutusalueet kaipaavat huolenpitoa.
– Pitää käydä läpi nykyisiä istutuksia. Saattaisi tulla visioitakin siihen kasvihuoneen ympärille.
Kitkemistä tietenkin riittää, mutta se on Martikaisen mielipuuhaa. Hän sanoo, että korona-aika ja sotauutisten täyttämä kevät ovat opettaneet suhtautumaan rennommin moniin pieniin murheisiin, rikkaruohoihinkin: loppujen lopuksi ne ovat osa luonnon moninaisuutta.
Kinosten alla odottaa vielä eräs leikkisä projekti. Viime kesänä pihasta kaadetun raidan korkeaksi jätetty kanto odottaa kaivertamista. Siihen tulee kantotalo puutarhakeijuille.
Kontiolahden seurakunta järjestää perennan vaihtopäivän la 28.5. klo 11–13 Kontiolahden seurakuntakeskuksen kodan ympäristössä. Tule ja tuo tullessasi perennoja, vie mukanasi uusia kukkatuttavuuksia. Vapaaehtoinen maksu Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Hanna Pekkanen
Kuka Anna-Leena Martikainen?
- Harrastelijapuutarhuri
- Ikä: 54 v
- Asuinpaikka: Kontiolahti
- Ammatti: puheterapeutti