Kun elämässä on vaikeaa, apua kannattaa hakea heti. Yksin ei tarvitse pärjätä, kriisityöntekijä Kimmo Räty korostaa.
Kriisityöntekijä Kimmo Räty muistuttaa, että omasta hyvinvoinnista on lupa pitää huolta silloinkin, kun elämässä on huolta ja stressiä. – Mitä enemmän kuormitusta, sen tärkeämpää olisi varata tietoisesti aikaa, että saa nollattua, hän perustelee. Kuva: Tiina Partanen
Kevät on tulvillaan valoa, ja luonnossa näkyy elämän elpymisen merkkejä. Samaan aikaan moni ihminen tuntee olonsa uupuneeksi ja mieleen voi nousta ahdistavia ajatuksia.
Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen toiminnanjohtaja, kriisityöntekijä Kimmo Räty tunnistaa ilmiön. Kun pitkä pimeä talviaika on sinnitelty, keväällä voimat saattavat olla vähissä. Silloin on aika tehdä asioita, jotka palauttavat energiaa. On otettava aikaa palautumiseen.
– Kevät on talven aikana vähentyneiden voimavarojen keräämiskautta, Räty toteaa.
Hän jatkaa, että tänä keväänä kuormitusta lisää se, että takana on kaksi koronavuotta. Taustalla on paljon eristäytymistä ja huolta omasta ja läheisten voinnista. Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat aiheuttaneet hätää. Moni kokee lisäksi ahdistusta ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta.
Tämän kaltaiset yhteisesti koetut asiat tulevat lisätaakaksi kunkin oman elämän huolenaiheiden päälle. Räty kertoo, että Ukrainan tilanne on näkynyt varsinkin MIELI ry:n valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tulevissa yhteydenotoissa ja nuorille suunnatussa Sekasin-chatissa.
Keskusteluapu auttaa eteenpäin
Kriisikeskuksesta saa muutaman päivän sisällä ajan keskusteluapuun. Tapaamiset ovat maksuttomia. Asiakkaaksi voi hakeutua joko yksin tai puolison tai perheen kanssa. Lähetettä ei tarvita.
Räty kertoo, että suurimmat tulosyyt ovat parisuhteen ja perheen ongelmat. Muita tavallisia syitä hakea apua ovat läheisen kuolema, ahdistus tai masennus sekä arjessa selviytymisen haasteet. Lähisuhdeväkivalta näkyy muun muassa siinä, että ihmiset ovat huolissaan omasta hermojen hallinnastaan.
Synkästä tilanteesta selviytymiseen auttaa Rädyn mukaan jo se, että pääsee ääneen miettimään ja pukemaan tilannetta sanoiksi. Se auttaa hahmottamaan tilannetta ja asioiden mittasuhteita. Keskustelut ovat luottamuksellisia.
– Ei valmiita ratkaisuja ole olemassa kenellekään. Yhdessä mietitään, eteenpäin vievien kysymysten kautta. Jos tilanne ei ole vielä pitkittynyt, niin usein lyhyellä keskusteluavulla pääsee eteenpäin, Räty sanoo.
Mistä sen sitten tietää, milloin asiakas on saanut avun? Jokainen tarina on omanlaisensa, ja kokenut kriisityöntekijä kohtaa asiakkaansa yksilönä.
– Yhdessä asiakkaan kanssa arvioidaan, että joko rupeaa elämä kantamaan. Suuntaviivat selkiytyvät, ja pystyy jatkamaan normaalia elämää, Räty kuvailee.
Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin
Jokainen kohtaa raskaita ajanjaksoja elämässään. Räty kutsuu niitä elämän kuoppakohdiksi.
– Jos elämän kuoppakohdassa on pyöritty pitkään, niin voimat ovat vähissä. Palautuminen ja kuntoutuminen ottavat aikaa.
Räty painottaa, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Omin voimin sinnittely on haitallista, sillä se kuluttaa voimavaroja. Yhdessä pärjääminen on se, mitä tarvitaan.
– Perisuomalaiseen sisuun liitetty yksin pärjäämisen ihannointi vain yleensä vaikeuttaa tilannetta.
Räty rohkaisee hakemaan apua viivyttelemättä, kun vähänkin tuntuu siltä. Avun hakemiselle ei pidä pitää liian isoa kynnystä. Mitä aikaisemmin apua saa, sen nopeammin kuopasta noustaan.
– Jos löytyy läheisiä ihmisiä tai apua se auttaa ja nopeuttaa. Sen takia asioista kannattaa puhua. Yksinään ei tarvitse pärjätä.
On lupa pitää huolta itsestä
Elämän kriiseihin on mahdollista varautua siten, että huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Yksinkertaisia, ymmärrettävällä tavalla esitettyjä vinkkejä mielenterveyden ylläpitoon on runsaasti tarjolla verkossa ja somessa, myös Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen Facebook-sivuilla.
Tiedosta ei ole pulaa, mutta osaammeko soveltaa sitä omassa elämässämme?
Räty näkee suomalaisten ongelmana sen, että huolten ja stressin alla unohdamme pitää huolta itsestämme. Ihmisiä pitää muistutella lisäämään elämäänsä mukavia, kevyitäkin asioita, jotka tuovat vastapainoa kaikelle sille, mikä kuluttaa voimia.
– Mitä enemmän kuormitusta, sen tärkeämpää olisi varata tietoisesti aikaa, että saa nollattua. Pysähdy miettimään, mihin tulee omaa aikaa käytettyä, Räty kehottaa.
Rädyllä itselläänkin on tapana varata aikaa rauhoittumiseen. Puhumista ja keskusteluja sisältävän työn vastapainoksi hän on vapaa-ajalla paljon itsekseen ja perheensä parissa sekä liikkuu luonnossa koiriensa kanssa.
Apua kannattaa hakea ajoissa
Omaa hyvinvointia voi lisätä yksinkertaisilla valinnoilla, mutta samalla on syytä muistaa, että kaikista tilanteista ei suinkaan ole tarkoitus selviytyä omin voimin. Räty korostaa, että apua kannattaa hakea heti kun siltä tuntuu. Ahdistuksen tai masennusoireiden ei pidä antaa pitkittyä.
– Jos oma hyvinvointi rupeaa mietityttämään, käänny ammattilaisen puoleen.
Kriisikeskus ei tarjoa pitkää hoitosuhdetta. Keskimäärin alle kolme käyntikertaa riittää. Tarvittaessa asiakas ohjataan eteenpäin mielenterveyspalvelujen pariin. Räty kertoo, että jatkohoitoa tarvitsee alle viisi prosenttia asiakkaista.
– Tässä yksi ratkaisevista tekijöistä on, että meille pääsee nopeasti, kun kriisi on päällä.
Pohjois-Karjalan kriisikeskus on osa valtakunnallista kriisikeskusverkostoa. Kattojärjestönä toimii MIELI – Suomen mielenterveys ry. Asiakastyötä tekevät Rädyn lisäksi Mervi Rytkönen ja Markus Lampinen. Tiina Mehtonen hoitaa ajanvarauksia sekä koordinoi vapaaehtoistoimintaa. Kriisipuhelinpäivystyksen ringissä on Pohjois-Karjalasta mukana noin 30 vapaaehtoista. Seuraava koulutus alkaa huhtikuun puolivälissä.
Hanna Pekkanen
Kuka Kimmo Räty?
Ammatti: Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen toiminnanjohtaja, kriisityöntekijä
Ikä: 51 vuotta
Asuinpaikka: Kontiolahti
Perhe: vaimo, kaksi lasta ja kaksi koiraa
Harrastukset: luonnossa liikkuminen, kalastus, metsästys, laskettelu
Koulutus: sairaanhoitaja AMK, ratkaisukeskeisen psykoterapian koulutus
Hanna Pekkanen
Uskon merkitys kriiseissä
Vakaumus tai elämän merkityksellisyyden kokemus vahvistaa selviytymiskykyä, mutta usko ei suojaa kriisien tapahtumiselta tai niiden kokemiselta. Kriisin läpi käyminen muovaa jokaisen kuvaa itsestä, toisista ja maailmasta – niin näkyvästä kuin näkymättömästä. Kriisi vie syvempiin vesiin sekä siinä, mitä minulle voi tapahtua, että miten siihen reagoin. Yllättää voi sekin, kun toinen vieressä kokee saman kriisin ihan eri tavoin.
Kriiseihin voi liittyä useammin hengellisiä kokemuksia kuin arvaamme, koska olemme kankeita sanoittamaan tunteiden lisäksi hengellistä kokemusta. Vaikka usko, rukous ja suhde Jumalaan koettaisiin vakaana, rauhoittavana ja vaikuttavana, sitä on hankala saattaa sanoiksi, koska silloin paljastaa itsestään jotain valtavan alastonta. Omassa perheessäni on sanonta: ”Asioilla on tapana järjestyä.” Ainakin minulle se merkitsee, että Jumala järjestää asiat. Yleensä kuitenkin eri tavoin kuin olen pelännyt tai toivonut.
Pääsiäinen on monta kriisikertomusta: yksi kavereista pettää, opettaja ja esikuva vangitaan, valehdellaan ja piiloudutaan, ettei itselle käy huonosti, äiti ja ystävät seuraavat läheisen surkeaa kuolemaa, ympäristö ivaa ja maakin järisee. Toivon luja ydin ja usko ylösnousemukseen näkyy, kun rohkeus palaa tuohon joukkoon ja he lähtevät kertomaan kokemastaan kaunistelematta. Kaaoksen jälkeen syntyy uutta.
Kriisi jättää kokijaansa jäljen ja saattaa synnyttää myötäelämisen kykyä. Kun ajattelen kirkkoa yhteisönä, sen ei tule kavahtaa kriisejä vaan kuunnella niitä ja niissä olevia. Kärsimys ja lohdutus kuuluvat yhteen. Vaikka ne kohdataan henkilökohtaisina, ne luovat meitä yhteisönä uudeksi.
Anna-Riitta Pellikka
Pielisensuun vs. kappalainen,
psykoterapeutti ja työnohjaaja