usko ja elämä – Sivu 17

Parisuhde puntarissa – poikkeusolot nostavat pintaan ihmisten keinot selviytyä

”Poikkeusoloissa kaikkien perheenjäsenten kuormitus lisääntyy, ja turhautuminen nousee helposti pintaan. Olisi tärkeätä hyväksyä se, että tällaista tulee. Samalla tulisi pyrkiä estämään tilanteen kasvaminen yleiseksi katastrofiksi, jossa kaikki ovat kiukuissaan ja konflikti kasvaa liian suureksi”, sanoo Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka.

Piirroskuvassa pariskunta selät vastakkain, päiden takana särkyvä sydän. — Kuva: iiStockMHJ

Viime viikkojen ajan ihmiset ovat viettäneet poikkeuksellisen paljon aikaa neljän seinän sisällä. Seinien läpi ei näe, mutta arvata saattaa, että useissa kodeissa elämä ei jatku ihan niin kuin ennen. Pandemia haastaa niin perheitä kuin parisuhteita.

Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikan mukaan poikkeusoloilla on monenlaisia seurauksia, ja seuraukset muuttuvat tilanteen pitkittyessä.
– Joissakin perheissä tilanne selätetään yhdessä, ja konkreettinen, hyvä, yhteinen aika kotona lisääntyy. Jos taas perheessä on riitaisuutta, lomautuksia, ongelmia alkoholin kanssa tai muita huolia, riski tilanteen kiristymiseen kasvaa.
– Vielä ei ole selvillä, mitä tilanne tuo mukanaan, jos se jatkuu pitkään. Jos sairaus tulee lähipiiriin, se on ihan oma kysymyksensä. Monesti sairaus ja suru saavat puhaltamaan yhteen hiileen, Pellikka toteaa.

Aluksi keskitytään selviytymiseen, sitten alkaa helposti turhauttaa ja uuvuttaa

Pellikan mukaan poikkeusolot nostavat pintaan ihmisten keinot selviytyä.
– Ensivaiheessa jotkut ovat alkaneet asettaa parisuhteen asioita suurempaan mittakaavaan ja ajatelleet, että eivät nämä meidän ongelmat niin suuria olekaan – nyt on tärkeämpää saada etäkoulut ja -työt käyntiin. Kun pahin myrskyn silmä on ohi, pari voi palata käsittelemään suhteen ongelmia.

Aluksi monissa perheissä on pinnalla tilanteen hyvät puolet ja selviytyminen, mutta sitten alkaa hermostuttaa ja uuvuttaa. Lasten tekisi mieli lähteä uimahalliin, äidin kuntosalille tai isän kavereiden kanssa ulos.
– On normaalia, että toisten perheenjäsenten naamat alkavat jossakin kohtaa kyllästyttää. Jokainen tarvitsee myös omaa tilaa, joku enemmän, joku vähemmän.
– Tärkeätä olisi kuitenkin se, että kuvio ei pääse lähtemään väärille urille – sellaisille, jossa tilannetta yritetään ratkaista vihaisena olemisella, sanoo Pellikka.

Turvaverkon oheneminen haasteena lapsiperheissä – myös työnjako kotona voi mennä uusiksi

Monien parien ja perheiden voimia vie Pellikan mukaan nyt etenkin se, että turvaverkko on ohentunut, kun isovanhempia ei välttämättä voi pyytää entiseen tapaan avuksi. Erityisesti tämä korostuu yksinhuoltajien perheissä.
– Uusperheissä puolestaan voi nousta esiin kysymys siitä, voivatko puolison lapset epidemian aikana tulla meille. Tässä tarvitaan myötätuntoista asennetta puolison lapsia ja puolisoa kohtaan. Keskiössä tulisi olla koko ajan lapsen paras – kysymys siitä, miten voidaan järjestää se, että lapset saavat kummankin vanhemman seuraa ja tukea.

– Perheissä voi syntyä myös poikkeuksellisia työnjakoja: toinen tekee pitkää päivää töitä, toinen hoitaa lapset ja kodin. On tärkeätä huomata, että kun tilanne palautuu normaaliksi, siihen lähdetään eri tilanteesta. On hyvä käydä yhdessä läpi, millainen kokemus tämä oli ja mitä siitä on opittu, sanoo Pellikka.

Väkivalta ei ole sallitumpaa poikkeusoloissa – humalaisen kanssa keskustelusta on harvoin apua

Pellikka korostaa, että poikkeusaika ei ole syy tehdä väkivaltaa, eikä syy olla hakematta siihen apua.
– Jos joutuu väkivallan takia lähtemään pakoon, niin se on paha juttu, vaikka olisi paikka minne mennä. Turvakoti on siinä kohtaa oikea osoite, ja yhteydenotto poliisiin. Jos väkivallasta tulee jälkiä, täytyy käydä terveydenhuollossa, vaikka tietäisi, että se on kuormittunut.
– Väkivalta satuttaa lapsia, vaikka se ei kohdistuisi lapsiin. Lastensuojeluun voi ottaa yhteyttä myös itse.
– Jos taas itseä pelottaa, että toimii väkivaltaisesti, niin silloin täytyy ottaa aikalisä, lähteä käymään roskiksella tai alkaa täyttämään pyykkikonetta, mitkä sitten ovat kenenkin keinot toimia. Ottaa itsensä kiinni, etsiä apua, kehottaa Pellikka.

Alkoholiongelmien ja muiden riippuvuuksien kohdalla puolison kannattaa syyttelyn sijasta huolehtia omasta hyvinvoinnista.
– Riippuvuus ei ratkea syyttelemällä. Jos toinen on humalassa, keskustelu ei yleensä auta. Tärkeintä on, että pystyy itselleen ja lapsilleen järjestämään mahdollisimman hyvät oltavat.
– Jos taas puoliso sanoo sinulle, että juot liikaa, niin asiaa kannattaa katsoa rehellisesti. Netissä on testejä alkoholinkäytöstä, joita kannattaa tehdä, ja miettiä, missä jamassa oma elämä on, toiminko niin kuin haluan. Ja hakea apua, sanoo Pellikka.

Jaksamiseen satsaaminen avainasemassa – vastuu arjesta ei saa jäädä vain toisen harteille

Tärkeätä Pellikan mukaan on suhteessa kuin suhteessa se, että perheen aikuiset huolehtivat omasta jaksamisestaan.
– Jos se jää, niin väsymys, ärtymys, neuvottomuus ja elämänpiirin kaventuminen alkavat helposti nousta esiin riitaisuutena.
– Kummankaan ei tulisi olla tarpeineen paitsioissa, vaan pieniä levähdyksen paikkoja tulisi järjestää arkeen, olipa se sitten vaikka hetken hengähdys kännykällä tai kävelyllä.
– Sekään ei ole hyvä, jos jompikumpi kokee, että hän saa kantaa kaiken vastuun. Vastuu on yhteinen, sanoo Pellikka.

Poikkeustila tarjoaa myös mahdollisuus parantaa parisuhdetta – nyt voi keskittyä välttämään totutut sudenkuopat ja toimia tietoisesti toisin

Pellikka näkee uudessa tilanteessa myös mahdollisuuksia parisuhteen vahvistamiselle, ja jo tutuiksi tulleiden sudenkuoppien välttämiselle.
– Moni kompastuu aina samaan asiaan ja toimii tietyllä tavalla, vaikka ei haluaisi. Esimerkiksi lapsiperheissä tyypillinen riidanaihe on ajankäyttö, ja riita etenee usein samalla kaavalla.
– Nyt olisi hyvä mahdollisuus tarkkailla omaa toimintaansa ja vähän yllättääkin itseään. Miten voisin toimia tilanteessa eri tavoin kuin aiemmin? Olisi hyvä tietoisesti ajatella, että ei lähdetä nyt siihen, mihin aina ennenkin, ja mennä tilanne kerrallaan.

Poikkeusoloissa ei ulkoisten syidenkään vuoksi voi toimia samalla tavalla kuin ennen. Tämä voi Pellikan mukaan nostaa ihmisistä esiin joustavuutta, elämänmyönteistä kykyä selvitä uusissa tilanteissa ja keksiä uusia ratkaisuja.
– Lapsethan ovat loistavia tässä – he keksivät leikit missä tahansa, hän sanoo.

Poikkeusoloista muistetaan se, millainen tunnelma kotona oli – kuuntele, huomaa, hyväksy

Vaikka poikkeusolot haastavatkin parisuhteita ja perheiden elämää, Pellikka toivoo, että suurin osa ihmisistä myös nauttii siitä, että on perhe ja ihmissuhteet. Hän korostaa myös armollisuuden tärkeyttä.
– En halua välittää sellaista viestiä, että tämän kaiken keskellä pitäisi olla vielä energiaa ja taitoa olla onnellisesti parisuhteessa. Sen sijaan toivon, että ihmiset löytäisivät sen, miten parisuhde voisi olla voimavara tilanteesta selviämiseen.
– Joku sanoi viisaasti, että se, mitä lapset – ja luulen että myös aikuiset – tästä ajasta muistavat, on se, millainen tunnelma kotona oli. Milloin tuntui, että toinen kuunteli minua, milloin tuntui, että aloin ymmärtää toista?
– Se, jos mikä on voimavara, kun saa tuntea itsensä hyväksytyksi ja huomatuksi, summaa Pellikka.

Joensuun perheasian neuvottelukeskus Penttilässä

• Maksutonta keskusteluapua parisuhteen ja perheen ongelmatilanteissa
• Ajanvaraus ma-to klo 9-11, p. 050 430 8472
• Poikkeusoloissa perheneuvonta toteutetaan etäyhteydellä

Virpi Hyvärinen

Näkökulma: Linkolasta koronaan ja tulevaisuuteen

”Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken”, kirjoittaa Enon kappalainen Markku Koistinen.

Vanhanaikainen lankapuhelin, kynä ja muistiinpanot. — Kuva: pixabay

Kun 90-luvulla oli vaikea lama-aika, olin Helsingissä politiikan etiikan graduseminaarissa ja osaltani tutkin hiljattain puolueeksi rekisteröityneitä Vihreitä. Peilasin heidän periaateohjelmaansa mm. Pentti Linkolan ajatteluun vihreän etiikan löytymiseksi.

Useana iltana yritin tavoittaa puhelimitse nyt hiljattain edesmennyttä toisinajattelijaa. Iltapimeälläkin kalastaja oli vielä verkoillaan hevosensa kanssa, näin myöhemmin kuulin hänen toimineen.

Jos olisin Linkolan langan päähän saanut tai ihan päässyt tapaamaan, olisi jokin inhimillisempikin puoli tutkimukseeni hänestä päässyt. Hänet tavanneet kun kertovat myös empaattisuudesta ja sellaisesta sydämellisyydestä, joka hänen kirjallisesta tuotannostaan ei minulle välittynyt. Linkolan ohje kun oli täydellinen pysähdys.

Viimeisimmän haastattelunsa Linkola antoi niin ikään puhelimitse pirkanmaalaiselle Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisulle. Linkola kommentoi nyt ajankohtaisen kriisin vaikutuksia: ”Koronavirus voi hieman jarruttaa maapallon tuhoa, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa.”

Mutta jatkuuko aivan samanlainen elämä sittenkään? Tulee olemaan aika ennen, ja aika koronan jälkeen. Jarrujen kiinnilyöminen eli yhteiskunnan pysähtyminen on ollut välttämätön toimenpide räjähdysmäisesti edenneen pandemian hillitsemiseksi. Poikkeustilan jälkeen taloudelliset vaikutukset tulevat näkymään pitkään, mutta miten on kirkon toiminta tulevaisuudessa?

Kirkko on ollut yllättävän ketterä uudessa tilanteessa. Jumalanpalvelusten ja hartauselämän siirtyminen nettiin pikaisella vauhdilla kertoo tilannetajusta ja kekseliäisyydestä. Varsinkin nuorten parissa tehtävä työ on ottanut tässä henkeäsalpaavan digiloikan.

Diakoninen apu on saanut uusia luovia toimintatapoja. Keskusteluavun tärkeyttä ei ole unohdettu ja nyt ollaan entistä motivoituneempia tekemään sitä työtä mitä tarvitaan, yli perinteisten työalarajojen.

Myös media on ollut kiinnostunut kirkon toiminnasta kriisin keskellä. Kielteisyyttä kirkkoa kohtaan en ole havainnut. Tarve kirkon olemassaololle ja sen toiminnalle on siis tullut tunnustetuksi, mutta pitikö sen mennä tällä tavoin raskaamman kautta?

Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken.
Jos samanlainen meno kuitenkin jatkuu, palaamme lähtöruutuun. Lisäksi on vaarana se, että resurssit eivät riitä kaiken entisen säilyttämiseen eivätkä uuden ja hyväksi havaitun toiminnan jatkamiseen.

Kirkon on terävöitettävä otettaan siten, että voisimme toimia jatkossakin arvostettuna osana toimintaympäristöämme. Tästä orastavasta esiintulosta ihastuneena Linkolakin liittyi takaisin kirkkoon kymmenisen vuotta sitten, näin hän kertoi. Hän näki kirkossa kauneutta aivan muussa kuin uskonnollisessa mielessä.

Markku Koistinen
kappalainen
Enon seurakunta

”On Jeesus sylissänsä myös minut siunannut, minutkin kasteen liittoon nimeltä kutsunut” – virsi 497:2

Toukokuun lopulla vietettävä helatorstai on yksi valoisimmista juhlapyhistä. Tämä yksittäinen juhlapyhä toistuu yllättävällä tavalla myös jokaisessa kastejuhlassa.

NYT toukokuun lopulla vietettävä helatorstai on yksi valoisimmista juhlapyhistä. Tämä yksittäinen juhlapyhä toistuu yllättävällä tavalla myös jokaisessa kastejuhlassa. Helatorstaina Jeesus nimittäin asettaa kaste- ja lähetyskäskyn. Kaste onkin valoisa juhla. Puemme kastettavan päälle valkoisen vaatteen. Onnittelenkin joka kerta kastejuhlassa vanhempia siitä, että he ovat noudattaneet Jeesuksen käskyä kastattaa lapsensa. Näin helatorstai ja jokainen kastejuhla liittyvät toisiinsa.

KIRKKOMME opetuksen mukaan kaste on kaunein lahja lapsillemme. On totisesti oikein kastaa lapsemme ja nuoremme. On oikein, että opetamme lapsiamme ja nuoriamme siitä millainen Jumala meillä on. Kaste on ihmisen turvasana Jumalan henkilökohtaiseen kohtaamiseen tässä ja tulevassa elämässä. Kasteessa Jumala sitoo meidät omikseen iankaikkisen kasteenliiton sitein.

KASTAKAA ja opettakaa, menkää ja tehkää! Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus sanoo viimeiset sanansa, jotka ovat käskymuodossa! Jeesus ei sanonut helatorstaina: ”Olisihan se ihan mukavaa jos kastaisitte tai opet-taisitte, jos aikaa muilta kiireiltänne jää. Olisi ihan kiva, jos joskus muistaisitte myös minua!” Onkin hyvä, että Jeesus on tiukka sanoissaan. Tänä aikana ymmärrämme erityisesti jämptin puheen merkityksen. Mitä siitä tulisi, jos oma hallitus sanoisi koronavirusepidemian aikana, että voitte tehdä tai jättää tekemättä, jokainen saa päättää itse?

KIRKKO on ottanut kaste– ja lähetyskäskyn vakavasti. Jopa niin vakavasti, että kasteesta, rippikoulusta ja lähetystehtävästä on tullut kirkon perustehtäviä. Ne tulee tehdä huolella ja innolla oli maailman aika mikä tahansa.

NYT kesän lähestyessä seurakunnat ovat miettineet, miten rippikoulun opetustehtävä tulee toteuttaa erityisolosuhteissa. Jokainen seurakunta löytää nyt omat luovat tavat opettamiseen vaikka etänä. Toivomme, että voisimme viettää osan rippikoulusta myös oikeissa leiriolosuhteissa! Jeesuksen missiota ei ole peruttu! Rippikoulu jatkuu!

KONFIRMAATIOSSA nuori puetaan myös valkoiseen vaatteeseen. Kristuksen taivaaseenastumisen valo ja kirkkaus ulottuvat näin myös jokaiseen rippijuhlaan. Moni nuori kokee omakseen kutsun seurata Jeesusta opetuslapsena. Kutsu ja vastaus kohtaavat. Usko saa kasvaa ja vahvistua, aluksi vaikka salassa ja muilta näkymättömissä. Jumala kyllä antaa kasvun ja voiman – Jumalan sylin suojassa.

Jukka Reinikainen
kirkkoherra, Kontiolahden seurakunta

Joskus on vaikea antaa anteeksi itselle, joskus toiselle – Irti päästäminen on silkkaa armoa

Anteeksiantamisen laastaria ei pidä lätkäistä haavan päälle liian nopeasti, muuten haava tulehtuu, sanoo skeematerapeutti, pastori Miia Moisio.

Anteeksiantamisen laastaria ei pidä lätkäistä haavan päälle liian nopeasti, muuten haava tulehtuu, sanoo skeematerapeutti, pastori Miia Moisio.

Kuvassa kettinki, jonka taustana on sumea, punertava horisontti. Kettingin silmukat avautuvat kuvan puolessa välissä, ja avautuneet silmukat muuttuvat linnuiksi, jotka lentävät. — Menneet kannattaa työstää läpi, ja työstämisen kautta voi tulla aikuinen ymmärrys, hyväksyntä ja anteeksianto. – Se voi olla vanhojen painoslastien pudottamistyötä. Siinä mielessä anteeksi antaminen on valtavan vapauttava asia, toteaa skeematerapeutti, pastori Miia Moisio. Kuva: iStock/boonyashoat

Anteeksiantaminen ei ole erityisen muodikas sana. Silti se on asia, joka on läsnä skeematerapeutti Miia Moision vastaanotolla päivittäin. Miksi?

Siksi, että terapeutin pakeilla ihmiset avaavat sisäistä kamppailuaan niin itsensä kuin läheistensä ja menneisyytensä kanssa. Usein tähän liittyy niin syyllisyyttä kuin syvää satutetuksi tulemisen kokemusta.
– Viime aikoina olen ajatellut, että ehkä koko terapiaprosessin tavoite on lopulta anteeksi antaminen, sanoo Moisio.

Syiden kohtaamisesta aikuiseen ymmärrykseen

Moision vastaanotolla käy toisinaan ihmisiä, jotka voivat huonosti, joilla on selvittämättömiä asioita ja voimakkaita selittämättömiä tunnereaktioita. Kun oireilun syitä lähdetään selvittämään, niin usein ne juontavat juurensa lapsuuteen, monesti omiin vanhempiin.
– Näin silti, vaikka aiemmin ajattelin, että ei sillä lapsuudella niin iso rooli ole, Moisio sanoo.

Syiden selvittelyssä ei ole kysymys syntipukin etsimisestä, vaan ennemminkin ymmärryksen hakemisesta.
– On hyvä tiedostaa, mistä se kaikki inhimillinen kipu tulee, olipa taustalla sitten hylkäämistä, vaille jäämistä tai kaltoinkohtelua. Tärkeätä on kuitenkin se, että ihminen oppisi katsomaan omaa sukuhistoriaansa myötätunnolla. Sellaisella ajatuksella, että eivät nekään ihmiset oikein osanneet, sanoo Moisio.

Menneet kannattaa työstää läpi, ja työstämisen kautta voi tulla aikuinen ymmärrys, hyväksyntä ja anteeksianto.
– Se voi olla vanhojen painoslastien pudottamistyötä. Siinä mielessä anteeksi antaminen on valtavan vapauttava asia, Moisio toteaa.

Moni syyttää itseään esimerkiksi uupumisesta – ankaraa sisäistä puhetta on hyvä kohtuullistaa

Aina ja kaikessa ei kuitenkaan ole kyse lapsuudesta. Anteeksiantamisen tematiikka liittyy moniin muihinkin ihmissuhteisiin. Toisinaan on vaikea antaa anteeksi toiselle, toisinaan itselle.
– Joskus ihminen kokee tehneensä jotakin väärin, ja potee siitä syyllisyyttä. Monesti tähän liittyy ankara sisäinen puhe, jolla ihminen soimaa itseään, sanoo Moisio.

Moni syyttää Moision mukaan itseään esimerkiksi uupumisesta. He kyselevät itseltään, miksi olen ajanut itseni tällaiseen olotilaan, vaikka olen tiennyt, että tämä ei tee minulle hyvää.
– Kun asiaa sitten katsotaan vähän tarkemmin, saatetaan huomata, että ihminen on jo lapsena oppinut toimimaan tietyllä tavalla. Saman toimintatavan jatkaminen on ollut hänelle luonnollista myös aikuisuudessa. Sitten uupumus on lopulta katkaissut rumban.

Tällaisessa tilanteessa on Moision mukaan keskeistä se, että ihminen kohtuullistaa sisäistä puhettaan ja antaa itselleen anteeksi myös sitä, että on rääkännyt itseään ankarilla puheilla.
– Olisi tärkeätä, että ihminen pystyisi ajattelemaan, että muuhun en kyennyt, muuta en osannut. Ja pääsisi sitä kautta huomaamaan sen, että elämässä tarjoutuu uusi mahdollisuus – niin kuin elämässä niin monta kertaa tapahtuu, sanoo Moisio.

Usein syyllisyyden kokemus liittyy Moision mukaan myös vanhemmuuteen. Tämä on näkynyt erityisesti niissä yhteydenotoissa, joita Moisio on saanut julkaistuaan teoksen Toivon kirja masennuksesta (Otava 2018 ).
– Masentuneen läheiset ovat ottaneet yhteyttä, ja kyselleet, ovatko he saaneet aikaan tämän masennuksen. Tässä kohtaa on myös tärkeätä se armollisuus. Me olemme kaikki ihmisiä, ja vain ihmisiä. Me teemme virheitä, toimimme aina omista lähtökohdista ja uskomuksistamme käsin, sanoo Moisio.

Joskus on helpompi vihata kuin surra

Mutta entäpä sitten, jos ihmisen kipu liittyykin siihen, että ei pysty antamaan anteeksi toiselle tämän tekemiä asioita?
– Joskus anteeksi antaminen on todella, todella vaikeata. Anteeksiantamislaastaria ei pidäkään lätkäistä liian nopeasti haavan päälle, muuten se tulehtuu. Asian työstäminen vaatii aikaa.
– Mutta on myös niin, että joskus anteeksiantoprosessi jää kesken. Silloin olisi tärkeätä hyväksyä sekin, että jos tämä on sellainen asia, jota minä en pysty itsessäni jumppaamaan anteeksiantoon asti, niin olkoot sitten niin, toteaa Moisio.

Joskus anteeksiantamattomuudessa on terapeutin mukaan kyse siitä, että ihminen jää pitämään kiinni vihasta, koska vihan alla on vielä vaikeampia tunteita. Usein siellä on suru.
– Jos uskalletaan mennä kohtaamaan ne todelliset vaikeat tunteet, niin voi olla, että se anteeksianto avautuukin niiden todellisten tunteiden tuntemisen kautta. Silloin ei tarvitse enää pitää kiinni vihasta, sanoo Moisio.

Hengellisessä anteeksiantamuksessa ihminen avautuu myös Jumalalle, joka on Rakkaus

Anteeksiantamus on Moisiolle erityisen merkityksellinen asia paitsi terapeuttina, myös pappina.
– Anteeksiantamus on hyvin kaunis kristillinen sanoma. Koen kunniatehtäväksi sen, että saan olla sellaisen sanoman välittäjä, erityisesti ripissä ja ehtoollisessa.
– Hengellisessä anteeksiantamuksessa ihminen avautuu inhimillisen anteeksiantamisen lisäksi myös armolliselle, rakastavalle, anteeksiantavalle Jumalalle.

Siinä ollaankin syvällä pääsiäisen sanomassa: Kristillisen uskon mukaan Jeesus kuoli ristillä ihmisten syntien tähden.
– Minulle synti-sana on tosi vieras, vaikka pappi olenkin. Mutta ajattelen, että synti on etääntymistä Jumalasta. Se on sitä, että ihminen on eksynyt omasta todellisesta olemuksestaan, siitä, missä asuu myös Jumala.
– Jumala on rakkaus. Siksi synti on etääntymistä todellisesta, puhtaasta rakkaudesta. Se onkin se ainut synti, mikä meillä on, toteaa Moisio.

Ja pääsiäisen sanoman mukaan senkin saa anteeksi. Kristuksen tähden.

Ihminen kaipaa ehjää elämäntarinaa, moni työstää tarinaansa läpi elämänsä

Moision mukaan ihmisessä asuu ehjän elämäntarinan kaipuu.
– Tämä näkyy hyvin vanhusten kohdalla, jotka muistelevat menneitä asioita aina kun joku vain jaksaa kuunnella. Minusta tuntuu, että vanhuusvuosien tarkoitus voi olla se, että puhumalla menneistä syvennetään ja luodaan ehyttä elämäntarinaa loppuun asti.
– Toisaalta ajattelen niin, että kesken matkaa tehty elämäntarinan eheyttäminen on hyvä asia. Tosi paljon ihmiset haluavatkin varsinkin puolivälin krouvissa, neljänkympin korvilla, pysähtyä menneen elämän äärelle.

Ehjää elämäntarinaa voi rakentaa käymällä läpi elämänsä kipukohtia ja ne läpikäytyään antamalla lopulta anteeksi.
– Siitä voi seurata syvä tunne, että joku on räätälöinyt tämän minun reissuni juuri tällaiseksi kuin se oli. Moni kokee, että voidakseni olla tässä hetkessä juuri se, joka olen, minun piti kokea juuri se, mitä koin.
– Kun kaikki palapelin palaset ovat suurin piirtein koossa, ihminen voi lopulta aika hyvin, Moisio toteaa.

Virpi Hyvärinen

Seurakunnat keskittyvät auttamaan ja tukemaan ihmisiä – Poikkeusolot muuttavat toimintaa

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta ovat muuttaneet toimintaansa poikkeusolojen vuoksi. Seurakunnat keskittyvät ihmisten auttamiseen ja tukemiseen poikkeuksellisessa tilanteessa. Samalla huolehditaan jumalanpalveluselämän jatkumisesta sekä kirkollisten toimitusten järjestämisestä.

Joensuun kirkon alttari ja saarnastuoli auringon paistaessa ikkunoista sisään. — Vaikka kirkoissa pidettäviä seurakuntalaisille avoimia jumalanpalveluksia ei tällä hetkellä voida pitää, huolehditaan seurakunnissa rukouksen ja julmanpalveluselämän jatkumisesta poikkeusoloissakin. Kuva: Joensuun seurakuntayhtymä

Koko maailmassa eletään nyt poikkeuksellisia aikoja. Koronavirustilanteen vuoksi lähes kaikkea toimintaa ja liikkumista on jouduttu rajoittamaan. Poikkeusolo vaikuttaa luonnollisesti myös seurakuntien toimintaan. Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan ryhmätoiminta, kerhot, leirit ja yleisötapahtumat ovat tauolla 31.5.2020. saakka. Aluehallintoviraston määräyksen mukaan yli 10 henkilön kokoontumisia vältetään.

– Lyhyessä ajassa on tapahtunut nyt paljon ja nopeasti – jotakin sellaista, mitä emme ole aiemmin kokeneet. Tuntuu siltä, että tilanteet muuttuvat muutamassa hetkessä. Tämä kaikki luo hämmennystä ja turvattomuuden tunnetta. Poikkeusoloissa seurakuntien merkitys henkisen, hengellisen ja aineellisen avun tuojana korostuu. Seurakunnat etsivät parhaillaankin uusia tapoja kohdata ihmisiä, vaikka fyysisiä kohtaamisia on rajoitettu, Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, kirkkoherra Tiina Reinikainen kertoo.

Seurakunta auttaa ja tukee ihmisiä poikkeusoloissa. Seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat aktiivisesti yhteydessä seurakuntalaisiin. Ihmisille, joiden luona on vierailtu aiemmin, soitetaan nyt puhelimella. Keskusteluyhteys säilytetään, vaikka riskiryhmiin kuuluvien luona ei voida poikkeustilanteessa vierailla.

Seurakuntalaisia kannustetaan soittamaan matalalla kynnyksellä oman seurakunnan työntekijöille.

Rukous jatkuu sunnuntaisin ilman läsnäolevaa seurakuntaa – jumalanpalvelus katsottavissa verkossa

Seurakunnat huolehtivat myös rukouksen ja jumalanpalveluselämän jatkumisesta, vaikka kirkoissa pidettäviä seurakuntalaisille avoimia jumalanpalveluksia ei voida järjestää 13.4.2020 saakka. Suomen ev.lut. kirkon piispat antoivat maanantaina 16.3.2020 julkilausuman, jonka mukaan jumalanpalvelukset pidetään kirkoissa edelleen sunnuntaisin, mutta ilman kirkossa olevaa seurakuntaa.

– Meille jokaiselle on nyt tärkeää tunne siitä, että meitä kannatellaan ja meitä muistetaan. Siksi kirkossa rukoillaan erityisesti nyt. Pidämme sunnuntaisin pienen jumalanpalveluksen, jossa rukoilemme ihmisten puolesta. Meille voi myös jättää esirukouspyyntöjä, Reinikainen sanoo.

Poikkeusolojen ajan Joensuun seurakunnat tekevät videotallenteen jumalanpalveluksista verkossa katsottavaksi. Videoita tehdään kaikista kirkollisista pyhistä 13.4.2020 saakka. Jumalanpalvelusvideot julkaistaan yhtymän YouTube-kanavalla. Videon pääsee katsomaan myös seurakuntayhtymän verkkosivuilla (www.joensuunseurakunnat.fi) olevan linkin kautta. Lisäksi video jaetaan seurakuntien sosiaalisen median kanavissa. Kunkin pyhän jumalanpalvelus on katsotta-vissa sunnuntaina klo 10 alkaen.

Jumalanpalveluksia on mahdollista kuunnella myös radion välityksellä. Yle välittää perinteiseen tapaan jumalanpalveluksen sunnuntaisin Yle Radio 1:ssä klo 10.

Pääkirkot avoinna yksityistä hiljentymistä varten sunnuntaisin klo 11-13

Vaikka ihmiset eivät voi osallistua jumalanpalvelukseen paikan päällä kirkossa, suosittavat piispat pitämään seurakunnan pääkirkon auki verkossa katsottavan juma-lanpalveluksen jälkeen hiljentymistä ja yksityistä rukousta varten.

Joensuun seurakuntien pääkirkot (Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Enon kirkot sekä Kiihtelysvaaran seurakuntatalon kirkkosali) sekä Kontiolahden kirkko pidetään auki sunnuntaisin klo 11-13 välisenä aikana. Kirkon ollessa auki, paikalla on myös seurakunnan työntekijä keskustelua varten. Kyseessä ei ole julkinen tilaisuus, vaan ihmisille tarjotaan mahdollisuus hiljentyä ja rukoilla kirkossa itsenäisesti.

– Kirkko on aina ollut kriisitilanteissa paikka, johon ihmiset ovat halunneet tulla etsimään lohdutusta sekä turvaa ja toivoa. Kun yhteiset kokoontumiset eivät ole nyt mahdollisia, olemme avanneet kirkon yksityistä hiljentymistä, rauhoittumista ja rukousta varten, Reinikainen kertoo.

Kasteet, häät ja hautajaiset toimitetaan poikkeusoloissakin – läsnäolijiota maksimissaan 10

Kirkolliset toimitukset kuten kasteet, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset toimitetaan poikkeusoloissakin. Toimituksissa on kuitenkin myös huomioitava poikkeusoloja koskevat kehotukset ja määräykset. Perheiden ja omaisten kanssa sovitaan, että toimituksissa voi olla paikalla enintään 10 ihmistä.

Suomen ev.lut. seurakuntien piispat ovat pyytäneet ministeriöiltä tarkennusta osallistujamäärään hautaan siunauksissa. Piispojen saaman tarkennuksen mukaan kaikkein lähimpien omaisten osalta osallistujamäärässä voidaan tehdä tarkoituksenmukaisuusharkintaa.
– Yleisenä rajana pysyy edelleen rajoitus kymmeneen osanottajaan. Tämän peruste on vakava tartuntatautitilanne ja pyrkimys hillitä koronaviruksen leviämistä, mikä voi olla vaarallinen erityisesti vanhuksille ja riskiryhmiin kuuluville, piispat toteavat tiedot-teessaan.

Myös haudalla tapahtuvissa siunauksissa ja uurnanlaskuissa voivat olla paikalla vain kaikkein lähimmät omaiset tai enintään kymmenen henkilöä.

Joensuun seurakuntayhtymä ei suosittele siirtämään hautauksia, koska Joensuun seu-rakuntayhtymän vainajien kylmätilat ovat rajalliset.

Seurakuntien tiloja ei voi varata juhliin 31.5. saakka – toimistot palvelevat ma-pe klo 9-12 ainakin puhelimitse

Poikkeusolojen vuoksi seurakuntayhtymä on rajannut tilojensa käyttöä. Seurakunnan tiloissa ei järjestetä seurakunnan omaa tai muiden vapaa-ajan toimintaa eikä tiloihin oteta varauksia muistotilaisuuksille tai muille perhejuhlille 31.5.2020 saakka.

Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan toimistot palvelevat maanantaista perjantaihin klo 9-12. Asiointi kehotetaan hoitamaan puhelimitse. Poikkeuksellisena aikana tilanteet muuttuvat nopealla aikataululla eikä varmaksi voida sanoa pystytäänkö toimiston paikan päällä asiointia mahdollistamaan jatkossa.

Ajankohtaista tietoa seurakuntien toiminnasta poikkeusoloissa löytyy verkkosivuilta http://www.joensuunseurakunnat.fi ja http://www.kontiolahdenseurakunta.fi

Sari Jormanainen

Seurakunnat laajentavat keskusteluapua poikkeusoloissa

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.

Matti Nevalainen ja Leena Mgaya tietokoneen ääressä. — Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalaisen ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavulla on nyt käsillä olevassa tilanteessa erittäin tärkeä merkitys. – Elämän jakamisen tarve korostuu. Toivon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, sanoo Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakuntayhtymä avaa keskiviikkona 25.3. paikallisen, keskusteluapua tarjoavan puhelimen numerossa 013 263 5444. Numeroon vastaavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät ma-pe klo 10-18. Numeroon voi soittaa, kun tarvitsee kuuntelijaa, kaipaa neuvoja, haluaa ihmetellä poikkeusoloja tai on vailla esirukousta. Keskustelut ovat luottamuksellisia.

Kontiolahden seurakunta avaa oman Akuutti Auttavapuhelimen numerossa 040 761 6432. Numeroon voi soittaa ma-pe klo 9-12. Tämän numeron kautta Kontiolahden seurakunnassa kanavoidaan paitsi keskusteluapu, myös kaikenlaiset muut avunpyynnöt itselle ja omaisille. Numeroon voi soittaa pienessä ja suuremmassa avuntarpeessa, ja tieto välittyy seurakunnan työntekijöille.

Puhelimitse keskusteluapua saa myös Kirkon keskusteluavun valtakunnallisesta Palvelevasta puhelimesta, joka on avoinna joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.

”Keskusteluapua voi tarvita kuka tahansa”

Joensuun seurakuntayhtymässä Palvelevan puhelimen toiminnasta vastaavan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavun tarve korostuu poikkeustilanteessa.
– Ihmisiä huolettavat nyt monenlaiset asiat: oma ja läheisten terveys sekä jaksaminen arjessa. Myös epätietoisuus vie voimia – se, että ei ole mitään käsitystä, mitä edessä on.
– Keskusteluapu on tarpeen erityisesti ihmisille, joilla ei ole läheisiä, joille soittaa. Toisilla arki voi olla niin kuormitettua, että tilanteeseen kaipaa kuuntelijaa, joka ei liity omaan arkeen millään tavalla. Keskusteluapua voi kaivata ihan kuka tahansa meistä, joka haluaa jakaa ajatuksia uudessa tilanteessa, sanoo Mgaya.

Nuorille suunnattu SaapasChat laajentaa aukioloaikoja, rekisteröitymistä ei poikkeusoloissa edellytetä

Myös nuorille suunnattua keskusteluapua laajennetaan verkossa lisäämällä SaapasChatin keskusteluaikoja nyt, kun Saapas ei voi päivystää kaupungilla poikkeusolojen vuoksi. SaapasChat on 13-29-vuotiaille tarkoitettu keskusteluympäristö, joka toimii TukiNetissä.
– Normaalisti SaapasChatiin voi osallistua vain rekisteröitynyt käyttäjä, mutta nyt on avattu mahdollisuus osallistua myös ilman rekisteröitymistä. Tavallisesti chateja on 1-2 kertaa viikossa, nyt niitä on lähes päivittäin, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen Joensuun seurakuntayhtymästä.

SaapasChatin avulla halutaan olla läsnä nuorten elämässä myös nyt, kun muu järjestetty toiminta on tauolla pandemian vuoksi. Lähtökohtainen ajatus SaapasCha-tissä on ”Mitä sinulle kuuluu?”.
– Käymme varsin vapaata keskustelua elämän kysymyksistä. Nyt pandemian aikana nuorille tarjotaan mahdollisuutta keskustella koronavirukseen liittyvistä asioista, esimerkiksi peloista, kertoo Nevalainen.

Poikkeusolot muuttavat myös Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen ja Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniapäivystyksen luonnetta. Perheneuvonnassa asiakastapaamiset tapahtuvat nyt etäyhteydellä ja diakonian päivystystä hoidetaan puhelimitse.

Keskusteluapua poikkeustilanteeseen

• Joensuun seurakuntayhtymän keskusteluapu: p. 013 263 5444, ma-pe klo 10-18
• Kontiolahden seurakunnan Akuutti Auttavapuhelin: p. 040 761 6432, ma – pe klo 9-12.
• Saapas Chat nuorille: tukinet.net/teemat/saapaschat
• Ajanvaraus Joensuun perheasiain neuvottelukeskukseen: ma-to klo 9-11, p. 050 4308 472.
• Kirkon keskusteluavun Palveleva puhelin: joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.
• Kirkon keskusteluavun verkkopalvelut: http://www.kirkonkeskusteluapua.fi

Virpi Hyvärinen

Lasten pääsiäistarina: Pääsiäispuutarhassa tapahtuu jänniä

Lue lapsellesi oheinen pääsiäistarina. Askarrelkaa yhdessä pääsiäisasetelma niistä tarvikkeista, joita kotoa löytyy!

Lue lapsellesi oheinen pääsiäistarina. Askarrelkaa yhdessä pääsiäisasetelma!

Talon seinustalle rakennettu pääsiäisasetelma. Risti on tehty kahdesta pienestä oksasta, sen ympärille on kerätty kiviä sekä ruukku, vihreätä huovutusvillaa ja keväisiä kukkia. — Pääsiäisasetelman saa askaroitua näppärästi kotoa löytyvistä tarvikkeista, kun käyttää mielikuvitusta. Kuva: Noora Kähkönen.

Aurinko paistaa ja linnut laulavat pesänrakennuspuuhissaan. Ojan pientareella voit nähdä jo ensimmäisen leskenlehden. On kevät ja aika ottaa vastaan pääsiäinen. Ehkä voisimme rakentaa tänä vuonna perheen yhteisen pääsiäispuutarhan. Mistä aloittaisimme?

Hiekkalaatikolta haetaan isolle tarjottimelle ruskeaa hiekkaa. Hiekasta tehdään mutkitteleva polku, joka vie pikkukivistä rakennetulle portille. Hiekka rapisee pian aasin kavioiden alla, sillä Jeesus ratsastaa palmusunnuntaina kohti Jerusalemia. Niin pienet kuin suuretkin ovat häntä vastassa. Palmunoksat ja huivit heiluvat ilmassa, kun ihmiset ottavat uutta kuningasta vastaan. Hoosianna, Hoosianna!

Pääsiäispuutarhaan saadaan rakennettua jäätelötikuista pitkä pöytä. Tuon pöydän ääreen Jeesus ystävineen istui kiirastorstaina syömään. Jeesus siunasi leivän ja viinin ja jakoi ystävilleen. Hän pyysi, että me ihmiset tulisimme yhteen jatkossakin, nauttimaan näistä eväistä ja muistelemaan hänen opetuksiaan. Jollain salatulla tavalla Jeesus lupasi olla aina silloin mukana. Tuo ateria oli ensimmäinen ehtoollinen, sama, jota tarjoillaan joka sunnuntai kaikissa kirkoissa.

Olohuoneen pieni viherkasvi saa esittää Getsemanen puutarhaa. Siellä vihreiden lehtien siimeksessä Jeesus rukoili. Hiljaisuuden rikkoi pian paikalle saapuvat sotilaat, jotka vangitsivat Jeesuksen.

Muutaman hiljaisen ja pimeän päivän jälkeen pääsiäispuutarha herää valoon ja iloon. Silkkipaperista askarreltu valkoinen enkeli istuu hautakiven päällä. Kivi on vieritetty pois haudan suulta ja hautaan voi kurkistaa. Jeesus ei ole enää haudassa! Hän on voittanut kuoleman! On jälleen aika iloita. Pääsiäispuutarhassa kukkivat keltaiset narsissit ja vihreän rairuohon päällä istuskelee pupuja ja tipuja. Kevätaurinko halaa meitä ja toivottaa hyvää pääsiäistä.

Pitkäperjantai on surullinen päivä. Sitä varten pystytämme puutarhaan risuoksista kolme ristiä. Jeesus ristiinnaulittiin ja hän kuoli, koska hän sanoi olevansa Jumalan poika. Pieni saviruukku asetellaan pääsiäispuutarhaan haudaksi. Haudan eteen laitetaan pihalta löytynyt suuri kivi.

Noora Kähkönen

Kohti pääsiäistä – kulje matka palmusunnuntaista pääsiäismaanantaihin

Monen perinteenä on käydä kirkossa hiljaisella viikolla ja pääsiäisenä. Nyt kun se ei ole mahdollista, on hyvä hetki tarttua Raamattuun ja virsikirjaan. Kulje hiljaisen viikon matkaa päivä kerrallaan kotisohvalta käsin oheisen materiaalin avulla.

Jeesus ratsastaa aasilla, ihmiset heiluttavat palmunoksia ja laskevat vaatteita tielle. — Palmusunnuntai. Kuva: Anniina Mikama.

Palmusunnuntai, 5.4.2020
Kunnian kuninkaan alennustie

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat.

Päivän tekstit: Ps. 22:2-6 tai Ps. 118:26-29, Jes. 50:4-10 tai Sak. 9:9-10, Fil. 2:5-11 tai
2. Kor. 2:14-17, Joh. 12:1-8

Virret: 60, 3, 54, 15, 58, 299:1-6, 61

Piirroskuvassa Jeesus rukoilee öisessä Getsemanessa, opetuslapset nukkuvat, taustalla näkyy sotilaat, jotka ovat tulossa ottamaan kiinni Jeesuksen. — Jeesus Getsemanessa. Kuva: Anniina Mikama.

Hiljaisen viikon maanantai, 6.4.2020
Jeesus Getsemanessa

Hiljaisen viikon maanantain evankeliumitekstissä Juudas kavaltaa Jeesuksen, ja Jee-sus vangitaan. Hänet viedään ensin Hannasin kuultavaksi ja sitten ylipappi Kaifaan luo. Pietari kieltää kolmesti Jeesuksen.

Päivän tekstit: Ps. 102:2-10, Jer. 18:19-20, 1. Piet. 2:21-24, Joh. 18:1-27

Virret: 56, 77, 121, 315

Piirroskuvassa Jeesus seisoo ylipapin edessä kuulusteltavana. — Jeesus tutkittavana. Kuva: Anniina Mikama.

Hiljaisen viikon tiistai, 7.4.2020
Jeesus tutkittavana

Hiljaisen viikon tiistain evankeliumitekstissä Jeesus tuodaan ylipappi Kaifaan luota Pila-tuksen luo. Pilaltus kuulustelee Jeesusta.

Päivän tekstit: Ps. 69: 2-5 (7-10),
Jes. 52:13-15, 1. Kor. 1:18-19, Joh. 18:28-40

Virret: 57, 74, 76

Piirroskuvassa Pilatus esittelee Jeesusta palatsinsa parvekkeelta vihaiselle kansanjoukolle. Jeesus on puettu orjantappurakruunuun ja häntä vartioi sotilas. — Jeesus tuomitaan. Kuva: Anniina Mikama.

Hiljaisen viikon keskiviikko, 8.4.2020

Jeesus tuomitaan
Hiljaisen viikon keskiviikon evankeliumiteksti käsittelee Pilatuksen toimintaa kansan painostuksen alla sekä Jeesuksen luovuttamisen ristiinnaulittavaksi.

Päivän tekstit: Ps. 69:17-23 (30-34), Jes. 49:1-6, Room. 5:6-11, Joh. 19:1-16

Virret: 62, 71, 80

Piirroskuvassa ensimmäinen ehtoollinen. Jeesus murtaa leipää opetuslastensa ympäröimänä. Etualalla Juudas katsoo Jeesuksesta poispäin. — **Pyhä ehtoollinen. Kuva: Anniina Mikama.**

Kiirastorstai, 9.4.2020

Pyhä ehtoollinen
Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstain ehtoollisjumalanpalvelukseen. Raamatullisena pääaiheena on ehtoollisen asettaminen.

Päivän tekstit: Ps. 111:2-5, 2. Moos. 24:4-11, 1. Kor. 11:23-29, Joh. 13:1-15

Virret: 300, 227, 220, 221, 222

Piirroskuvassa Jeesus on ristiinnaulittuna keskimmäisellä ristillä, molemmilla puolillaan ristiinnaulittuna Raamatun kertomuksen mukaisesti ryövärit. Jeesuksen lähimmät itkevät ristin juurella, sotilas vartioi Jeesusta keihäs ojennettuna. Jeesuksen käsistä, jaloista ja rinnasta vuotaa veri. — **Jumalan karitsa. Kuva: Anniina Mikama.**

Pitkäperjantai 10.4.2020

Jumalan Karitsa
Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty. Pitkäperjantain raamatunteksteissä seurataan Golgatan tapahtumia ristiinnaulitsemisesta Jeesuksen kuolemaan.

Päivän tekstit: Ps. 22:7-20, Jes. 53, Hepr. 5:7-10 tai Gal. 6:14, Joh. 19:16-30

Virret: 67, 75, 78 , 63, 66, 68, 70, 72

Piirroskuvassa Jeesuksen haudalle on tullut naisia voitelemaan Jeesuksen ruumista, mutta Jeesus ei olekaan haudassa, vaan haudalla onkin enkeli. — Kristus on ylösnoussut. Kuva: Anniina Mikama.

Pääsiäispäivä, su 12.4.2020

Kristus on ylösnoussut!
Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakun-nassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Kristus on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.

Päivän tekstit: Ps. 118:15-23 (24), Hoos. 6:1-3 tai Hes. 37:1-14, 1. Kor. 15:12-22, Joh. 20:1-10

Virret: 84, 91, 101, 105, 85, 92, 96

Piirroskuvassa opetuslapset istuvat pöydän ääressä hämmästyneen näköisenä, koska he tunnistavat Jeesuksen, jonka piti olla kuollut, kun tämä alkaa jakaa ehtoollusta. Jeesuksen käsissä näkyvät vielä ristiinnaulitsemisen jäljet kun hän murtaa leipää. — Kirkkovuoden kuvat. 2. pääsiäispäivä.

2. pääsiäispäivä, 13.4.2020

Ylösnousseen kohtaaminen
Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Ilmestykset vakuuttivat heidät hänen kuolleista nousemisestaan ja jatkuvasta läsnäolostaan.

Päivän tekstit: Ps. 16:8-11, Ps. 31:20-23, 2. Kor. 5:15-21, Joh. 20:11-18

Virret: 95, 98, 99, 102, 103, 93, 476

SANA: Jeesus astui kuolon vaivaan avatakseen meille taivaan, meidän tähden kärsi niin – virsi 80:3

Kärsimyksen kohtaaminen ei ole helppoa. Saatamme hädissämme selittää kaiken tuskan pois, emmekä halua nähdä kärsimystä itsessä tai toisissa.

Kärsimyksen sunnuntaina laskeudumme syvemmälle paastonaikaan, joka kestää hiljaisen viikon loppuun. Jeesus valmistautuu tulevaan kohtaloonsa.

Paastonaikana meillä on mahdollisuus tarkastella elämäämme, karsia siitä pois turhia asioita ja keskittyä olennaiseen. Pohdinnassa on suhde Jumalaan, lähimmäisiin, itseen ja luomakuntaan. Näitä pohtiessa huomaamme, että elämä ei ole aina helppoa. Eteemme tulee asioita, joita emme voi ylittää, alittaa, emmekä kiertää. Kärsimys on tällainen asia. Se tulee vastaan ja on kohdattava vaikka ei haluaisikaan. Mitä voimme tehdä, kun tämä kärsimyksen möykky on osa omaa elämää?

Jeesus kantoi omaa möykkyään sisällään. Se ahdisti häntä. Jeesus tiesi miksi näin piti käydä ja ehkä tieto poisti häneltä turhia pelkoja. Jeesusta ei kiinnostanut fariseusten varoitus Herodeksesta ja hänen suunnitelmistaan, koska hän tiesi milloin ja missä hänen aikansa tulisi täyteen. Se aika ei ollut vielä. Hän käskikin fariseusten välittää tylyt terveiset Herodekselle.

Mutta me emme tiedä tulevaa. Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet, mitä on tapahtumassa. Jeesus kyllä kertoi heille siitä ja hän pyysi opetuslapsilta tukea: Olen kuoleman tuskan vallassa, odottakaa tässä ja valvokaa kanssani. Mekin saamme pyytää tukea ja apua läheisiltämme ja auttaa kärsiviä lähimmäisiämme.

Kärsimyksen kohtaaminen ei ole helppoa. Saatamme hädissämme selittää kaiken tuskan pois, emmekä halua nähdä kärsimystä itsessä tai toisissa. Ahdistuksen keskellä voi olla hankalaa ottaa rohkaisua ja apua vastaan, koska meillä ei ole Jeesuksen tavoin tietoa mitä meille tapahtuu. Myös luottamuksemme Jumalaa ja elämää kohtaan voi horjua. Jeesus rukoili: ”Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi”.

Ihmisen ei tarvitse olla jalo kärsimyksessään, mutta jos hyväksymme, että koko elämämme on Jumalan käsissä, uskallamme kohdata myös tuskan. Jumala on läsnä ja kantaa silloinkin kun hän tuntuu olevan poissa, ja silloinkin kun emme itse jaksa edes rukoilla. Jeesuksen ylösnousemus tuo meille toivoa kärsimyksen keskelle. Vaikka luulemme että kaikki on menetetty, pilkahtaa jostain esiin toivon säde.

Eija Majasaari
pastori

Supersankarit maailman pelastajina

Supersankarit ovat ottaneet paikkansa antiikin sankareiden ja kristinuskon hahmojen rinnalla. Popkulttuurissa on jo vuosia eletty supersankaribuumia, sanoo teologian tohtori Joona Salminen.

Supersankarit ovat ottaneet paikkansa antiikin sankareiden ja kristinuskon hahmojen rinnalla. Popkulttuurissa on jo vuosia eletty supersankaribuumia, sanoo teologian tohtori Joona Salminen.

Osa orjantappurakruunua kantavan Kristuksen kasvoista. Kristus katsoo suoraan kameraan vakavana, kasvoilla on verta ja likaa. — ”Monien messiashahmojen joukossa vain yksi messias on ylitse muiden. Supersankarit varmistavat voimakeinoin ja usein näyttävästi pullistellen, että hyvä ja oikeudenmukaisuus voittavat. Kristuksen pelastustyö tapahtuu toisella tavalla”, kirjoittaa Janne Villa. Kuva: iStock/inhausecreative

Populaarikulttuuri on täynnä eri uskontoperinteisiin luokiteltavia ilmiöitä, ennustuksia, paholaisia, uhkaavia maailmanloppuja ja hyvän puolelle liittoutuvia pelastajia. Supersankareiden joukossa on uskontojen keskushenkilöitä muistuttavia hahmoja. Kristillisen perinteen läpi katsottuna monet supersankarit saavat esimerkiksi Jeesuksen ja pyhimysten piirteitä”, kertoo teologian tohtori Joona Salminen.

Modernin supersankarikerronnan juuret palautuvat 1900-luvun alkupuoliskolle. Naiset ovat edelleen vähemmistössä. Ihmenainen-sarjakuvan inspiroima

Wonder Woman -elokuva esitteli Dianan, joka ensimmäisen maailmansodan aikana teki sankaritekoja taistellessaan saksalaisia vastaan.

”Monille katsojille on ollut tärkeää nähdä nainen sankarina. Elokuva on puhunut naisten emansipaation eli vapautumisen puolesta monin tavoin”, Joona Salminen kommentoi.

Vähemmistöjä sankareissa

Supervakooja James Bond on ollut valkoisen maskuliinisen ylivallan ja suvereeniuden ilmentymä. Viimeisissä elokuvissa on käsitelty Bondin haavoittuvuuksiakin.

”Naiset eivät ole vain hyvältä näyttävän objektin tai pelastettavan Bond-tytön roolissa, ja pahiksissakin nähdään inhimillisyyttä.”

Mustien tähdittämä supersankarielokuva Black Panther on ollut Joona Salmisen mukaan vaikuttava erityisesti tummaihoiselle yleisölle. X-Men -elokuvasarjassa supersankarien joukkoon liittyvät mutantit. Salminen pitää sarjan suurena teemana erilaisuuden käsittelyä ja hyväksymistä.

”Ajan henkeen kuuluu erilaisten vähemmistöjen entistä vahvempi edustus supersankareiden joukossa.”

Pahan valta on rajallista

Kauhuelokuvista Joona Salminen nostaa esiin Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan Freddy Kruegerin. Eräässä kohtauksessa murhaaja ja naisuhri painivat, mikä on kuva henkisestä kamppailusta viitaten Raamatun Jaakobin painiin ja kristinuskon varhaiseen askeettiseen kirjallisuuteen. Toisaalta se kuvaa paholaisen mellastamista – Jumalan sallimuksella: mahti on kuitenkin murrettu.

”Kauhu ja yliluonnollinen kiinnostavat katsojia, jotka kokevat, etteivät hallitse elämäänsä vaan näkevät ulkopuolisten voimien, esimerkiksi terrorismin tai talouskriisin, saavan rellestää tahtonsa mukaan”, Salminen arvioi. Samalla vahva länsimainen usko yksilöön näkyy: sankarit nousevat puolustamaan hyvää.

”Yleisö vetää voimattomuuden ja toimettomuuden tunnetta turpaan supersankareiden kanssa. Katsojalle tulee voimaantunut olo: jotain täällä voi vielä tehdä!”

Hyvän voima hauraassa paketissa

Monien messiashahmojen joukossa vain yksi messias on ylitse muiden. Supersankarit varmistavat voimakeinoin ja usein näyttävästi pullistellen, että hyvä ja oikeudenmukaisuus voittavat. Kristuksen pelastustyö tapahtuu toisella tavalla.

”Kristillisessä perinteessä hyvä on huomaamatonta, pieniä rakkauden tekoja, itsensä kieltämistä ja toisten osaan asettumista, jota toki näkyy supersankareillakin.”

”Hyvän voima on hauraassa ja heikossa paketissa. Paavali sanoi, että voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kristus voittaa heikkona, ruoskittuna ja häväistynä”, kuvaa tutkija-pappi Salminen.

Harry Potter supersankarina ja pelastajahahmona

Tällä vuosituhannella monen tajuntaan eniten vaikuttanut supersankari on J.K. Rowlingin luoma Harry Potter. Kaunokirjallisesti ja eettisesti korkeatasoinen sarja kolahti lapsiin ja nuoriin.

Yliluonnollisia ominaisuuksia ja voimia saanut supersankari Potter on olemukseltaan ja tunne-elämältään ikäänsä vastaava, inhimillinen ja helposti samaistuttava. Hän tarvitsee ystävien ja aikuisten tukea. Toisaalta hän on pelastajahahmo, ja hänetkin yritettiin tappaa Jeesuksen lailla jo lapsena.

Taistelu persoonallista pahaa ja pimeyden voimia vastaan kuuluu keskeisesti Potter-saagaan. Käärmemäinen Voldemort on siirtynyt ”tavallisen pahuuden” tuolle puolen absoluuttiseen pahaan. Rahtukin katumusta saattaisi riittää parannuksen tekoon, mutta Pimeyden Lordi ei pysty paatumukseltaan enää katumaan tekojaan.

Teoksen teologia on klassisten satujen tavoin niin yksinkertainen, että lapsikin ymmärtää, kenen joukoissa haluaa seistä. Tavikset joutuvat valitsemaan, antavatko he pirulle pikkusormensa vai pysyvätkö hyvän puolella silloinkin, kun se saattaa tulla kalliiksi tai maksaa hengen.

Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema

Päätösosassa on paljon temaattisia yhteyksiä pääsiäisen suureen kertomukseen uhrautuvasta rakkaudesta. Potterin vahvin ase on hänen myötätuntonsa ja rakkautensa. Hän on valmis antamaan henkensäkin, jotta toiset pelastuisivat pahan kynsistä ja saisivat elää.

Harry ja Hermione käyvät kirkonkellojen soidessa Harryn vanhempien haudalla. Hautakivessä siteerataan Paavalia (1. Kor. 15), joka puhuu kuolleiden ylösnousemuksesta: ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”

’”Se ei tarkoita kuoleman kukistamista sillä tavalla kuin kuolonsyöjät tarkoittavat sitä’, Hermione sanoi lempeällä äänellä. ’Se tarkoittaa… Sinähän tiedät… tuonpuoleista elämää. Kuoleman jälkeistä elämää’”, J. K. Rowling antaa ihastuttavan sankarittarensa sanoa.

Potter luopuu siitä vallasta, jota hänelle tarjotaan. Hänen tuskainen matkansa kiellettyyn metsään Voldemortin uhriksi – ja tämän tuhoajaksi – vertautuu Jeesukseen Getsemanen puutarhassa. Läheiset ovat lohduttajina viimeisellä matkalla. Lähestytään pääsiäisdraaman kovaa ydintä.

Janne Villa

Paasto paljastaa sisäisen antisankarin

Kaduttaako jokin? Lupaava alku paastolle!

Morkkis on mahdollisuus. Se tsemppaa taistoon pahoja tapoja vastaan. Moraalisesta ja hengellisestä alennustilasta pääsee vain ylöspäin.

Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä Raamatusta, jossa tuhkan ripotteleminen pään päälle on vertauskuva katumuksesta ja parannuksen teosta. Yritys olla oman elämänsä supersankari ei ole mennyt ihan putkeen.

Paastoa voi verrata riippuvuuksien vankilasta tai synnin orjuudesta vapautumiseen. Synti erottaa ihmiset toisistaan ja Jumalasta. Paasto on tuhlaajapoikien pyrkimystä palata yhteyteen ja rakkauteen.

Kristillinen paasto ei siis ole sisäisen sankarin oman navan ympärillä pyörimistä. Kyseessä ei ole uskonnollinen suoritus tai sankariteko, jolla saadaan Ylituomarilta bonuspisteitä. Siksi kilvoittelullaan ei kannata kehuskella.

Päämääränä ei ole moraalisen mielihyvän hankkiminen, vaan kääntyminen kohti Kristusta ja toisia ihmisiä. Mikäli on profeetta Jesajaa ( 58: 1–9 ) uskominen, omaa etua etsivä paastoaja voi unohtaa antaa nälkäiselle omastaan ja ravita sen, joka kärsii puutetta.

Nasaretin mies kutsuu ”kaappihyviä” sanoista tekoihin, muotoili runoilija Tommy Tabermann. Arjen enkeli ei saisi mitään hyvää aikaiseksi, jos hän uskoisi uskoa, toivoa ja rakkautta myyräntyökseen nakertavien lannistajien lauseen: ”Eihän yksi ihminen voi vaikuttaa…”

Sielua syväpuhdistava paasto yhdistää pääsiäistä kohti matkaavat kristityt mielenmuutoksen rintamaan. Se ei ole vain taistelua velttoa ruumista tai mieltä vastaan vaan positiivista ponnistelua paremman elämän ja maailman puolesta.
Paasto ei pelasta, mutta se voi harjaannuttaa hyveisiin ja opettaa olennaiseen keskittymistä sekä kiusausten voittamista. Kukin kilvoittelija ja itsensä tutkiskelija määrittelee omaan pirtaansa sopivat paastosäännöt ja kehityshaasteet.

Janne Villa