Kärsimyksen sunnuntaina laskeudumme syvemmälle paastonaikaan, joka kestää hiljaisen viikon loppuun. Jeesus valmistautuu tulevaan kohtaloonsa.
Paastonaikana meillä on mahdollisuus tarkastella elämäämme, karsia siitä pois turhia asioita ja keskittyä olennaiseen. Pohdinnassa on suhde Jumalaan, lähimmäisiin, itseen ja luomakuntaan. Näitä pohtiessa huomaamme, että elämä ei ole aina helppoa. Eteemme tulee asioita, joita emme voi ylittää, alittaa, emmekä kiertää. Kärsimys on tällainen asia. Se tulee vastaan ja on kohdattava vaikka ei haluaisikaan. Mitä voimme tehdä, kun tämä kärsimyksen möykky on osa omaa elämää?
Jeesus kantoi omaa möykkyään sisällään. Se ahdisti häntä. Jeesus tiesi miksi näin piti käydä ja ehkä tieto poisti häneltä turhia pelkoja. Jeesusta ei kiinnostanut fariseusten varoitus Herodeksesta ja hänen suunnitelmistaan, koska hän tiesi milloin ja missä hänen aikansa tulisi täyteen. Se aika ei ollut vielä. Hän käskikin fariseusten välittää tylyt terveiset Herodekselle.
Mutta me emme tiedä tulevaa. Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet, mitä on tapahtumassa. Jeesus kyllä kertoi heille siitä ja hän pyysi opetuslapsilta tukea: Olen kuoleman tuskan vallassa, odottakaa tässä ja valvokaa kanssani. Mekin saamme pyytää tukea ja apua läheisiltämme ja auttaa kärsiviä lähimmäisiämme.
Kärsimyksen kohtaaminen ei ole helppoa. Saatamme hädissämme selittää kaiken tuskan pois, emmekä halua nähdä kärsimystä itsessä tai toisissa. Ahdistuksen keskellä voi olla hankalaa ottaa rohkaisua ja apua vastaan, koska meillä ei ole Jeesuksen tavoin tietoa mitä meille tapahtuu. Myös luottamuksemme Jumalaa ja elämää kohtaan voi horjua. Jeesus rukoili: ”Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi”.
Ihmisen ei tarvitse olla jalo kärsimyksessään, mutta jos hyväksymme, että koko elämämme on Jumalan käsissä, uskallamme kohdata myös tuskan. Jumala on läsnä ja kantaa silloinkin kun hän tuntuu olevan poissa, ja silloinkin kun emme itse jaksa edes rukoilla. Jeesuksen ylösnousemus tuo meille toivoa kärsimyksen keskelle. Vaikka luulemme että kaikki on menetetty, pilkahtaa jostain esiin toivon säde.
Eija Majasaari
pastori