Kategoria: pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Digiloikkia ja turnausväsymystä

”Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.”

Viime aikoina tunteet ovat menneet melkoista vuoristorataa. Toisaalta on ollut mahtava huomata, miten upeita ideoita ja uudenlaisia onnistumisia poikkeusolot ovat tuoneet. Toisaalta eristäytynyt elämä aiheuttaa ainakin minussa turnausväsymystä. Etenkin kun poikkeusolo alkaa muistuttaa jo uutta normaalia.

Poikkeusoloissa jokainen seurakunta on tehnyt ison työn ottaessaan haltuun uusia välineitä ja uudenlaista sisällöntuotantoa. Digiloikkia on otettu. Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.

Verkkomaailman lisäksi seurakunnat ovat etsineet ja löytäneet monenlaisia tapoja tavoittaa ihmisiä, jotka eivät käytä internetiä. Puhelut ja kirjeet ovat osoittautuneet poikkeusoloissakin tehokkaiksi yhteydenpidon välineiksi.

Onnistumisten ja ilon aiheiden lisäksi poikkeusolot ovat toki tuoneet ikäviäkin asioita.

Eristäytynyt elämä on vaikuttanut monen ihmisen töihin, talouteen, parisuhteeseen ja luonnollisesti myös jaksamiseen. Poikkeusolot ovat nyt jatkuneet yli kuukauden eikä ennen tämän lehden painoon menoa ainakaan vielä loppua ollut näköpiirissä. On luonnollista, että huoli alkaa nostaa päätään.

Miten kauan tämä jatkuu? Koska saan nähdä ystäviä? Milloin harrastukset palaavat ennalleen? Miten oma talouteni kestää tämän? Onko tämä tila uusi normaali?

Vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole tiedossa. Epävarmuus on omiaan lisäämään turnausväsymystä. Jos väsymys tuntuu ottavan vallan, voi silloin istahtaa alas ja miettiä piristäviä asioita. Kirkkotie keräsi lukijoiden korona-arjen ilon hetkiä (s.10-11), ehkä niistä löytyisi jotain mukavaa sinunkin päivässäsi toteutettavaksi. Kevätaurinko paistaa ja luo toivoa – kyllä tästä selvitään!

29.4.2020
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Toivon tähden

Selviämme tästä yhdessä. Toivon tähden.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän slogan on Toivon tähden. Kylläpä se sopiikin hyvin vallitsevien poikkeusolojen aikaan. Jos jotain, niin toivoa tarvitaan juuri nyt. Viimeisen viikon aikana useat asiat arjessamme ovat muuttuneet. Monesta itsestään selvästä asiasta on tullut sellaista, jota emme voi tällä hetkellä tehdä tai saada.

Vielämuutama viikko sitten olo oli enemmänkin ihmettelevä. Uutisissa oli toki seurattu jo pidemmän aikaa koronavirustilanteen kehittymistä. Tilanne tuntui vakavalta, mutta ehkä vielä hieman etäältä. Itsestään selvää oli, että käsi- ja yskimishygieniaan on kiinnitettävä huomiota. Arki jatkui kuitenkin lähes normaaliin tapaan. Tilanne muuttui nopeasti eduskunnan hyväksyttyä valmiuslain. Suomi siirtyi poikkeusoloihin.

Lapset eivät menneet enää normaaliin tapaan kouluun, yli 70-vuotiaita kehotettiin pysymään kotona, yli 10 ihmisen kokoontumiset kiellettiin ja kaikenlaista tarpeetonta liikkumista suositeltiin vältettävän. Uutiset kertoivat edelleen koronavirustilanteen kehittymisestä, mutta lähes yhtä suuret olivat uutiset siitä, että kauppojen hyllyt olivat tyhjentyneet hamstrauksen myötä. Huoli ja pelko lisääntyivät. Ja ne lisääntyvät yhä.

Silloin kun huoli painaa ja pelko ahdistaa, moni hakee lohtua toisen ihmisen läheisyydestä. Nyt läheisyys on haettava muilla tavoin kuin kasvotusten kohtaamalla. Presidenttimme Sauli Niinistö antoi oivan ohjeen: ”Ottakaa fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä toisiinne.” Selviämme tästä yhdessä. Toivon tähden.

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Sinä riität

Paasto sai minut pysähtymään ja ajattelemaan, mistä minä haluaisin paastota tai mistä minun olisi tarvetta paastota, kirjoittaa Sari Jormanainen pääkirjoituksessa.

Tuhkakeskiviikko aloittaa paaston. Paastosta tulee ensimmäisenä mieleen tietyistä ruoista pidättäytyminen. Paasto voi kuitenkin olla paljon muutakin.

Vuonna 2012 vietettiin ensimmäistä ekopaastoa. Olenpa kuullut somepaastostakin.

En ole koskaan varsinaisesti paastonnut, enkä aloittanut sitä tänäänkään. Ainakaan määrätietoisesti ja tarkasti ohjeita noudattaen. Paasto sai minut kuitenkin pysähtymään ja ajattelemaan, mistä minä haluaisin paastota tai mistä minun olisi tarvetta paastota.

Nämä ajatukset saivat minut miettimään kirjoituksen otsikkoa, tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen slogania ”Sinä riität”. Koen, että elämme tällä hetkellä ajassa, jossa mikään tai kukaan ei tunnu riittävän.

Mietitään vaikka ilmastoasioita. Pienet teot eivät tunnu enää merkittäviltä, kun joka päivä saa kuulla kymmenestä uudesta tavasta, jolla jokainen meistä tuhoaa luontoa. Ainekset ilmastoahdistukseen ovat valmiit.

Entäpä osaaminen ja jaksaminen. Välillä tuntuu, että maailmassa on vain moniosaajia, jotka jaksavat tehdä uusia innovaatioita taukoamatta. Kaikki ovat aktiivisia ja aikaansaavia. Väsymystä ei näy. Tai ainakaan sitä ei myönnetä kovin helposti.

Paaston alku innoitti minut miettimään, että vähempikin voisi riittää -sinä ja minä riitämme. On asioita, jotka on hoidettava, mutta on myös paljon asioita, joita ei ole välttämätöntä tehdä. Sain eräässä tilaisuudessa huoneentaulun, jossa luki kiinalainen sananlasku: ”Vaikka asioiden tekeminen on jalo taito, niin on myös asioiden tekemättä jättäminen. Elämän viisautta on karsia epäolennainen.”

Tämä on mielestäni hyvä ohje myös paaston ajalle.
Sari Jormanainen,
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Joulun rauhaa

Aikoinaan joulurauhasta oli maininta myös laissa ja sen rikkomisesta rangaistiin. Vaikka nykyisin laki ei enää rauhaan pakota, kuuluu joulurauhanjulistus useiden jouluaaton perinteisiin.

Jälleen yksi vuosi on pian takanapäin. Moni meistä kiirehtii vielä viimeisiä askareita niin töissä kuin vapaa-ajalla, tavoitteenaan joulun rauha. Yksi, jos toinenkin on viime aikoina huokaissut syvään ja todennut: ”Onneksi kohta on joulu.”

Joulun sanomassa on jotain hyvin rauhoittavaa. Paimenet kedolla, lapsi seimessä ja yön pimeydessä loistava tähti taivaalla. Joulun perinteemme tukevat myös omalta osaltaan rauhallista tunnelmaa. Kynttilät luovat pehmeän valon koteihin ja elävän liekin lepatusta seuratessa mieli rauhoittuu. Hautausmailla puolestaan kynttilämeri luo tunnelmallisen ympäristön muistella rakkaita, jotka eivät enää ole kanssamme. Myös monen suomalaisen jouluun kuuluva sauna tarjoaa mukavan hetken istahtaa alas ja rentoutua hetkeksi.

”Maassa rauha ihmisten kesken” sanotaan jouluevankeliumissa. Tähän on helppo yhtyä. Ikävä kyllä tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Tänäkin jouluna maailmalla soditaan, riidellään ja kiirehditään.

Yhteiskuntamme jatkaa pyörimistä joulunakin. Joululla on kuitenkin aivan erityinen merkitys nimenomaan pyrkimyksessä rauhaan. Aikoinaan joulurauhasta oli maininta myös laissa ja sen rikkomisesta rangaistiin. Vaikka nykyisin laki ei enää rauhaan pakota, kuuluu joulurauhanjulistus useiden jouluaaton perinteisiin. Joulurauha koetaan tärkeäksi.

Toivottavasti siis löydät joulustasi hetkiä, jolloin voit rauhoittua – pysähtyä ja hiljentyä hetkeksi. Rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2020 koko Kirkkotien toimituksen puolesta!

18.12.2019
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Ilmassa on odotusta

Seurakuntien järjestämien jouluisten tapahtumien kirjo on valtava. Yksistään kauneimpia joululauluja lauletaan Joensuun seurakunnissa liki 40 eri tilaisuudessa.

Joulu on jo monessa paikassa hyvin vahvasti esillä. Kaupat pullistelevat jouluisia tuotteita ja lasten joululahjatoiveiden tueksi postilaatikkoon tipahtelee tasaisesti lelukuvastoja. Seurakuntien Jouluradiokin aloitti lähetykset marraskuun alkupuolella. Joulun tunnelmaan ja odotukseen on siis ollut helppo lähteä mukaan. Itsekin olen jo vaihtanut autoradion taajuuden Jouluradiolle. Hiljalleen huomaan myös kodin sisustukseen ilmaantuvan jouluisia elementtejä.

Joulunodotus käsitteenä tuo rauhan. Se ikään kuin antaa luvan rauhoittua ja hiljentyä, olla ja odottaa. Lapsissa huomaa jännityksen nousevan. Ei mene enää päivääkään, että perheessämme ei keskusteltaisi joulusta. Joku aika sitten mietin, että nyt on vasta marraskuu, ja joulu on jo koko ajan läsnä. Ajattelin, että odottavan aika voi käydä pitkäksi. Näin tuskin kuitenkaan käy.
Kirkkotien näköislehden tapahtumasivut antavat hyvän kuvan siitä, miten suuri juhla joulu on. Sitä halutaan juhlia monin erilaisin tavoin. Seurakuntien järjestämien jouluisten tapahtumien kirjo on valtava. Yksistään kauneimpia joululauluja lauletaan Joensuun seurakunnissa liki 40 eri tilaisuudessa. Lisäksi tarjolla on joulupuuroa, -myyjäisiä ja -juhlia sekä monenlaista muuta jouluista puuhaa.

Seurakuntien joulunajan tapahtumissa on runsaasti valinnanvaraa. Tekemistä löytyy sitä kaipaaville, kuten myös heille, jotka haluavat odottaa joulua rauhoittuen ja joulun sanomaan syventyen. Tulevana sunnuntaina kirkoissa kaikuu Hoosianna joulunodotuksen ja uuden kirkkovuoden aloituksen merkiksi.

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut.  seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Monen portaan vaikuttamista

Jo viime syksyn vaaleissa puhuttiin useaan otteeseen siitä, miten seurakuntavaalien kautta on mahdollista vaikuttaa myös kokonaiskirkon asioihin. Tämä vaikuttamisen mahdollisuus alkaa olla nyt käsillä.

Viime syksynä Suomen ev.lut. kirkossa toimitettiin seurakuntavaalit. Seurakuntavaaleilla valittiin uudet luottamushenkilöt seurakuntien päätöksentekoon.

Joensuun seurakuntayhtymässä päättäjiä valittiin sekä seurakuntaneuvostoihin että yhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Vaaleilla valitut päättäjät ovat tehneet pian vuoden verran tärkeää työtä seurakuntien ja seurakuntalaisten hyväksi.

Nyt edessä on toisenlainen, mutta myös hyvin tärkeä tehtävä. Jo viime syksyn vaaleissa puhuttiin useaan otteeseen siitä, miten seurakuntavaalien kautta on mahdollista vaikuttaa myös kokonaiskirkon asioihin. Tämä vaikuttamisen mahdollisuus alkaa olla nyt käsillä.

Kirkon korkeimman päättävän elimen, kirkolliskokouksen, edustajat valitaan vaaleilla helmikuussa. Kirkolliskokouksen maallikko- ja pappisedustajille järjestetään omat vaalit. Pappisedustajien vaaleissa äänioikeutettuja ovat luonnollisesti papit.

Maallikkoedustajien vaaleissa äänioikeus on nykyisillä seurakuntien vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä. Kirkkotien jakelualueella olevat Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan luottamushenkilöt pääsevät siis helmikuussa äänestämään Kuopion hiippakunnan kirkolliskokouksen maallikkoedustajista.

Vaikuttamisen mahdollisuus ei ole kuitenkaan ainoastaan nykyisillä luottamushenkilöillä. Kaikissa vaaleissa tarvitaan ehdokkaita, joita äänestää. Kirkolliskokouksen maallikkoehdokkaaksi voi asettua täysi-ikäinen seurakunnan jäsen. Ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä, joten mietihän kiinnostaisiko sinua pyrkiä kirkon ylimpien päätöksentekijöiden joukkoon?

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Päivä, joka ei unohdu

Kadulla näkemäni ihmiset eivät sittenkään jutelleet, he itkivät.

Kiihtelysvaaran kirkko on palanut. Nämä olivat sanat, jotka herättivät minut varhain sunnuntaiaamuna 23.9.2018. Muistan, että ensimmäinen ajatukseni oli, että tämän täytyy olla erittäin huono pila. Takana oli kiivastahtinen työviikko seurakuntavaalien parissa, minkä vuoksi olin laittanut puhelimeni äänettömälle.

Uutinen ei kuitenkaan ollut huono vitsi, vaan järkyttävä todellisuus. Tämän tajuttuani unihiekkaa ei tarvinnut silmistä erikseen karistella. Oli aika kriisiviestinnälle. Puhelimet pirisivät ja sormet naputtivat näppäimistöä, samalla alkoi matka kohti Kiihtelysvaaraa.

Ajaessani mäkeä ylös kohti Kiihtelysvaaran kirkkoa olo oli epätodellinen. Aurinko paistoi kirkkaasti, kirkon kellotapuli loisti keltaisena ja ihmiset juttelivat kylän raitilla. Kaikki näytti olevan hyvin, kunnes pääsin mäen päälle. Kirkko oli poissa ja tilalla oli iso kasa hiiltyneitä hirsiä ja savu nousi raunioista paksuina patsaina. Kadulla näkemäni ihmiset eivät sittenkään jutelleet, he itkivät.

Kirkon menetyksestä on kulunut vuosi. Hiiltyneiden hirsien tilalla on ihmisiä yhteen kokoava rauniokirkko, jossa pidettiin sunnuntaina menetetyn kirkon vuosipäivän rukoushetki. Kirkon jälleenrakennusta valmistellaan. Kirkon rakennusrahastoon on kertynyt lahjoituksia ja paikalliset toimijat tekevät kovasti töitä kerätäkseen varoja uudelle kirkolle. Vuosipäivän rukoushetkessä soi ensimmäistä kertaa myös lahjoituksena saatu flyygeli.

Suuri menetys on tuonut yhteisöllisyyttä. Järkytys yhdisti ihmisiä. Tuhkasta ja surusta nousi toivo.

25.9.2019
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö, Joensuun seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Oikeuksia ja velvollisuuksia

Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.

Joensuun kaupunginhallitus on antanut ohjeistuksia katsomuskasvatuksen toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa. Aluksi ajattelin, että jo nyt pitää kaikesta tehdä pykäliä ja linjauksia. Tämä ajatus juontaa juurensa varmaan omaan lapsuuteeni. Tuskin 80-luvulla mediassa puitiin vuosisotalla sitä, voiko kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä.

Maailma on kuitenkin muuttunut. Suomi ja myös Joensuu on kansainvälistynyt ja ihmisten vapaus sekä tasa-arvo ovat nousseet keskustelun ytimeen. Jokainen ihminen on arvokas ja meillä jokaisella on velvollisuus kohdella toisia kunnioittavasti. Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.

Koen, että juuri tästä on kyse kaupunginhallituk-sen katsomuskasvatukseen liittyvissä ohjeistuksissa. Kaupungilla on velvollisuus huolehtia, että kaikkien lasten ja heidän perheidensä oikeuksia kunnioitetaan. Tämä vaatii pelisääntöjä. Katsomuskasvatuksessa korostuu jokaisen oikeus uskoa tai olla uskomatta. On hyvä puhua asiasta avoimesti ja linjata käytännöt kaikkien oikeuksia kunnioittavasti. Silloin peli on reilua ja oikeudenmukaista.

Kaupunginhallituksen ohjeet katsomuskasvatuksesta ja uskonnonharjoituksesta tuntuvat ensisilmäyksellä melkoiselta kieltolistalta. Tarkemmalla silmäilyllä huomaa kuitenkin, että päinvastoin siinä kerrotaankin siitä, mikä on sallittua. Ilman ohjeita ilmaan jäisi epävarmuus, joka voisi tyrehdyttää yhteistyön seurakuntien ja kaupungin välillä. Nyt yhteistyölle on raamit ja yhteistyö voi jatkua hyvässä hengessä!

4.9.2019
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Varalta kastettu

”Me halutaan se siunaus. Ettei olisi vain omassa varassa tämä homma.”

Keskustelun arvokkain hetki alkaa usein siitä, kun ihmisen varmuus alkaa rakoilla. Katse lähtee hakemaan kiintopistettä kauempaa – tai pikemminkin sisempää – puheen rytmi hidastuu, lauseet muuttuvat haparoiviksi. Silloin tietää, että nyt mennään maastoon, jossa ollaan jollakin tavalla paljailla.

Toisinaan tällaiset hetket liittyvät uskontoon. Viimeksi sellainen hetki tuli vastaan tätä lehteä tehdessä, kun kävin haastattelemassa maanviljelijä Mari Kalliomäkeä. Keskustelun lopussa Kalliomäki totesi luonnon kanssa elämisen opettavan maanviljelijöille nöyryyttä. Ja siinä kohtaa se tuli – hiljentyvä, haparoiva hetki ennen sanojen löytymistä: ”Kyllä näissä hommissa varjeluksesta puhutaan. Uskon mystiikka kasvaa, kun vanhenee. Tulee mieleen, että hyvänen aika: ehkä kaikki ei olekaan pelkkää kemiaa.”

On näitä hetkiä ollut ennenkin. Muistan ikäni sen ilmeen tuttavani kasvoilla, kun hän rappukäytävässä empien, vähän pöllämystyneenä katsoi minuun ja sanoi: ”Olen miettinyt, pitäisikö nuo lapset sittenkin varalta kastaa”. Tai se, kun jo elämää nähnyt, pitkään uusperheen arkea pyörittänyt nainen päätyi äkkiä perustelemaan, miksi sitä tässä vaiheessa on päätetty vihille lähteä: ”Me halutaan se siunaus. Ettei olisi vain omassa varassa tämä homma”.

Tuollaiset hetket ovat minulle vaikuttavia Pyhän reunalla käyntejä. Nuo ihmiset, jotka tuskin pitävät itseänsä eturivin uskovaisina, avaavat yllättäen maiseman Korkeamman tajuun.

En muista, mitä mahdoin hoksata kastepohdintaan vastata. Ehkä, että sehän on hyvä idea. Jos en huomannut sanoa, niin sanottakoon se nyt: Varalta kastaminen on aivan erinomainen ajatus. Siinä ei häviä mitään, mutta saattaa saada paljon.

14.8.2019
Virpi Hyvärinen
tiedottaja
Joensuun seurakuntayhtymä
virpi.hyvarinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Paljon hyvää työtä

Olen aina tiennyt, että seurakunnilla on vahva rooli yhteiskunnassa. En kuitenkaan ollut ymmärtänyt miten paljon ja miten laajasti hyvää työtä tehdään. 

Olen työskennellyt nyt noin puolitoista vuotta Joensuun seurakuntayhtymässä. Olen aina tiennyt, että seurakunnilla on vahva rooli yhteiskunnassa, etenkin heikommassa asemassa olevien puolustajina. En kuitenkaan ollut ymmärtänyt miten paljon ja miten laajasti hyvää työtä tehdään.

Ensimmäisiä työaloja, johon perehdyin, oli diakonia. Vieläkään en varmasti käsitä siitä työstä kuin murto-osan, mutta jo nyt voin sanoa, että ilman tätä työtä yhteiskuntamme ei voisi yhtä hyvin kuin nyt. Kuten eräs diakoni minulle sanoi: ”Kirkko huolehtii heistä, jotka tippuvat yhteiskunnan tukiverkon laidan yli”. Tarve tälle työlle kasvaa jatkuvasti.

Viime viikkoina olen puolestaan päässyt tutustumaan seurakuntien nuorisotyöhön. Ja taas kerran olen saanut hämmästyä ja ilahtua siitä arvokkaasta työstä, jota seurakunnat nuorten parissa tekevät. Seurakuntien tekemä työ ei ole ”Raamatulla päähän lyömistä”, vaan se on kristittynä elämistä arjen askareissa ja juhlan riemuissa. Seurakunnissa on kovan luokan ammattilaisia, jotka osaavat olla tukena kaikissa elämänvaiheissa.

Ilolla luin Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelia, jossa tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) totesi näin: ”Toivon, että kirkko ottaisi ison roolin kansallisen lapsistrategian valmistelussa, koska sillä on tässä laaja kosketuspinta. Samoin kirkko voisi ottaa osaa nuorisopoliittisen valtakunnallisen ohjelman työstöön. Sote-uudistuksessakin on rajapintoja, jotka liittyvät kirkkoon.” Kyllä, kosketuspintoja ja ammattitaitoa löytyy!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi