Joensuun kaupunginhallitus on antanut ohjeistuksia katsomuskasvatuksen toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa. Aluksi ajattelin, että jo nyt pitää kaikesta tehdä pykäliä ja linjauksia. Tämä ajatus juontaa juurensa varmaan omaan lapsuuteeni. Tuskin 80-luvulla mediassa puitiin vuosisotalla sitä, voiko kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä.
Maailma on kuitenkin muuttunut. Suomi ja myös Joensuu on kansainvälistynyt ja ihmisten vapaus sekä tasa-arvo ovat nousseet keskustelun ytimeen. Jokainen ihminen on arvokas ja meillä jokaisella on velvollisuus kohdella toisia kunnioittavasti. Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.
Koen, että juuri tästä on kyse kaupunginhallituk-sen katsomuskasvatukseen liittyvissä ohjeistuksissa. Kaupungilla on velvollisuus huolehtia, että kaikkien lasten ja heidän perheidensä oikeuksia kunnioitetaan. Tämä vaatii pelisääntöjä. Katsomuskasvatuksessa korostuu jokaisen oikeus uskoa tai olla uskomatta. On hyvä puhua asiasta avoimesti ja linjata käytännöt kaikkien oikeuksia kunnioittavasti. Silloin peli on reilua ja oikeudenmukaista.
Kaupunginhallituksen ohjeet katsomuskasvatuksesta ja uskonnonharjoituksesta tuntuvat ensisilmäyksellä melkoiselta kieltolistalta. Tarkemmalla silmäilyllä huomaa kuitenkin, että päinvastoin siinä kerrotaankin siitä, mikä on sallittua. Ilman ohjeita ilmaan jäisi epävarmuus, joka voisi tyrehdyttää yhteistyön seurakuntien ja kaupungin välillä. Nyt yhteistyölle on raamit ja yhteistyö voi jatkua hyvässä hengessä!
4.9.2019
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi