Olen työskennellyt nyt noin puolitoista vuotta Joensuun seurakuntayhtymässä. Olen aina tiennyt, että seurakunnilla on vahva rooli yhteiskunnassa, etenkin heikommassa asemassa olevien puolustajina. En kuitenkaan ollut ymmärtänyt miten paljon ja miten laajasti hyvää työtä tehdään.
Ensimmäisiä työaloja, johon perehdyin, oli diakonia. Vieläkään en varmasti käsitä siitä työstä kuin murto-osan, mutta jo nyt voin sanoa, että ilman tätä työtä yhteiskuntamme ei voisi yhtä hyvin kuin nyt. Kuten eräs diakoni minulle sanoi: ”Kirkko huolehtii heistä, jotka tippuvat yhteiskunnan tukiverkon laidan yli”. Tarve tälle työlle kasvaa jatkuvasti.
Viime viikkoina olen puolestaan päässyt tutustumaan seurakuntien nuorisotyöhön. Ja taas kerran olen saanut hämmästyä ja ilahtua siitä arvokkaasta työstä, jota seurakunnat nuorten parissa tekevät. Seurakuntien tekemä työ ei ole ”Raamatulla päähän lyömistä”, vaan se on kristittynä elämistä arjen askareissa ja juhlan riemuissa. Seurakunnissa on kovan luokan ammattilaisia, jotka osaavat olla tukena kaikissa elämänvaiheissa.
Ilolla luin Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelia, jossa tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) totesi näin: ”Toivon, että kirkko ottaisi ison roolin kansallisen lapsistrategian valmistelussa, koska sillä on tässä laaja kosketuspinta. Samoin kirkko voisi ottaa osaa nuorisopoliittisen valtakunnallisen ohjelman työstöön. Sote-uudistuksessakin on rajapintoja, jotka liittyvät kirkkoon.” Kyllä, kosketuspintoja ja ammattitaitoa löytyy!
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi