Kuva: KK-kuva.
Samalla kun kirjoitan tätä kolumnia, työhuoneeni pöytätilan täyttävät myös tämän kesän rippikoulun oppimistuokioiden suunnitelmat. Yksi niistä on nuorten itsensä valitsema aihe: vuorovaikutustaidot.
Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat olennainen osa sitä, miten toimimme ja tulemme toimeen toisten ihmisten kanssa. Miten kohtelemme, kuuntelemme, kohtaamme toisiamme? Miten käsittelemme tunteita, jotka heräävät, kun kohtaamme toisia?
Ajattelen, että näiden taitojen perusta on itsetuntemus. Se, että tunnen itseni: tiedän, kuka olen ja mistä tulen, mitä haluan, mistä unelmoin, miten reagoin erilaisiin asioihin, mitä tunnen tietyissä tilanteissa jne. Kun tunnen itseni tarpeeksi hyvin, voin myös luottaa itseeni. Arvostaa itseäni. Silloin voin turvallisesti seisoa omilla jaloillani ja olla muidenkin edessä oma itseni. Minun ei tarvitse esittää eikä pelätä.
Kun arvostan itseäni, voin arvostaa myös muita. Kun tunnen itseni, voin luottavaisella mielellä tutustua myös toisiin. Tämä on toimivan vuorovaikutuksen edellytys. Vuorovaikutus välillämme toimii, kun me kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, kuuntelemme mitä toisella on sanottavaa, annamme tilaa toiselle ja hänen tunteilleen, olemme aidosti läsnä ja osoitamme toiselle kuulevamme häntä. Tällaisia asioita riparilla käymme nuorten kanssa läpi ja harjoittelemme.
Mutta toteutuuko tämä aikuisten maailmassa? Kirkollisessa keskustelussa?
Valitettavasti meillä kirkossakin on toisinaan tapana kääntää selkä toiselle ja huutaa omaa totuutta niin kovasti, ettei muita ääniä varmasti kuulu. Toista saatetaan pelotella helvetillä, tuomita, arvostella ja arvioida. Joskus uhkaillaan kirkosta eroamisella. Kunnioitus ja arvostus ovat siitä usein kaukana. Samoin yhteiskunnallisessa keskustelussa, jossa pelot ja viha naamioidaan sananvapaudeksi ja katsotaan oikeudeksi loukata toisia sen varjolla mielin määrin.
Miten me aikuiset ihmiset opetamme lapsille ja nuorille kunnioittavan käytöksen ja toimivan vuorovaikutuksen perusteita, jos emme itsekään niitä hallitse?
Tässä siis pikakurssi vuorovaikutustaitoihin, meille jokaiselle mietittäväksi ja muistin virkistykseksi: Tutustu itseesi. Arvosta itseäsi. Arvosta ja kunnioita toista ihmistä ja hänen mielipidettään. Kuuntele. Mieti ennen kuin puhut.
Kristillisen uskon pohjalta tämä on helppo perustella. Jokainen on Jumalan kuva. Niin minä kuin sinäkin. Yhtä arvokas. Raamattukin kehottaa: ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” (Room. 12:10)
Katri Vilén
pastori
katri.vilen@evl.fi