Kategoria: pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Akut ladattuina

Meiltä kysellään, onko kotona ruokaa, taskulamppuja ja muuta tarpeellista sähkökatkojen varalle.

Sähköpostiini kilahti jokin aika sitten isännöitsijän tiedote siitä, miten taloyhtiössämme varaudutaan sähkökatkoihin. Saman tyyppinen viesti varautumisesta on osunut silmiin viime aikoina monessa mediassa. Onko kotona ruokaa, taskulamppuja ja muuta tarpeellista sähkökatkojen varalle, meiltä kysellään.

Kuulun itse siihen ryhmään, jonka ei ole tarvinnut elämänsä aikana olla huolissaan sähkön tai ruoan loppumisesta. Ainoat kokemukseni, jotka edes lievästi viittaavat siihen suuntaan, olivat ulkomailla vietettyjen vuosien alkuaikoina. Keski-Euroopan kylien pienet kaupat eivät olleetkaan koko ajan auki kuten meillä Suomessa. Nälkähän siinä tuli, kun yritti väärään aikaan ruokaostoksille.

Moni meistä helpolla päässeistä on todennäköisesti varsin riippuvainen sähkölaitteista. Meille lyhyt sähkökatko voisi olla jopa hyödyksi, kun hektinen informaatiovirta katkeaisi hetkeksi. Puhelimen akku ehkä tyhjenisi, mutta omat sisäiset akkumme latautuisivat piripintaan. Tämä ajatus toimii tietysti vain lyhyissä katkoissa. Tilanne on täysin eri, jos talo kylmenee tai ruoasta ja vedestä on pulaa.

Ennakointi ja varautuminen ovat nyt monella mielessä. Tunnollisimmat ovat jo hoitaneet homman ja muut tulevat perässä, kunhan ensimmäinen kunnon sähkökatko osuu omalle kohdalle. Uskallan epäillä, että iäkkäämmissä henkilöissä on enemmän taitavasti yllättäviin tilanteisiin varautuvia kuin nuorissa huimapäissä, joilla ei ole vielä omakohtaista kokemusta puutteesta.

Kun emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan, niin varautuminen kannattaa. Itseltänikin puuttuu vielä se paristokäyttöinen radio, vaikka hankinta on ollut mielessä pitkään. Hyvä on siis muistutella muitakin. Lisää vinkkejä varautumiseen löydät tämän lehden keskiaukeamalta.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Mistä löytyy merkitys?

Merkitystä ja iloa elämään voi saada hyvinkin pienistä asioista, kunhan huomaa kiinnittää niihin huomiota.

Uuden vuoden kynnyksellä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on tuonut omaan elämään merkityksellisyyttä kuluneen vuoden aikana. Jokaisella on ne omat tärkeät asiat, joita voivat olla vaikkapa perhe, koti, ystävät, työura tai harrastukset. Merkityksellisyyden kokemiseen vaikuttavat syvästi oma elämänpolku, kokemukset ja valinnat.

Merkityksellisyyttä voi kokea myös silloin, kun vastaan tulee paljon haasteita ja tuntuu siltä, että maailman menossa ei meinaa pysyä mukana. Merkitystä ja iloa elämään voi saada hyvinkin pienistä asioista, kunhan huomaa kiinnittää niihin huomiota. Olen monesti kuullut ajatuksen siitä, että hetkessä eläminen lisää onnellisuutta. Kun vain malttaisi pysähtyä ja kiinnittää huomion juuri tähän hetkeen.

Tapasin ennen joulua nuoren, joka oli löytänyt seurakunnan järjestämästä ryhmästä ystäviä itselleen. Juttelin myös iäkkään rouvan kanssa. Hänen henkireikiään olivat vapaaehtoistyö ja säännölliset kokoontumiset seurakunnan tiloissa yhdessä toisten kanssa. Jäin miettimään näitä kahta tapaamista ja iloitsin siitä, että henkilöt olivat löytäneet elämäänsä merkityksellisyyttä juuri seurakunnan avulla.

Seurakunnat tarjoavat jälleen uuden vuoden alkaessa lukuisia mahdollisuuksia tuntea olonsa merkitykselliseksi. Erilaisia harrastusryhmiä, kerhoja ja retkiä löytyy tämän lehden välissä ilmestyvästä seurakuntien kevätliitteestä. Monet ryhmät ovat täysin maksuttomia. Joissakin kerätään pieni maksu esimerkiksi yhteistä ruokailua varten. Joensuun ja Kontiolahden alueella on yhteensä seitsemän seurakuntaa, joten tarjontaa on paljon. Tulijan näkökulmasta ei tarvitse välittää seurakuntarajoista tai siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei. Ovet ovat avoinna kaikille.

Toivotan jokaiselle onnellista ja merkityksellistä uutta vuotta 2023!

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Rauhaa ja hyvää

Epävarmojen aikojen ja huonojen uutisten keskellä on arvokasta kuulla hyviä asioita. Siksi joulun sanoma rauhasta ja hyvästä tahdosta tuntuu tänä vuonna erityisen merkitykselliseltä.

Kun kahtena edellisenä vuonna olemme viettäneet joulua, niitä on kutsuttu poikkeuksellisiksi. Niiden jälkeen moni on odottanut tavallista ja tasaisempaa elämää. Mutta maailma ei ole enää entisensä. Monenlaiset huolenaiheet varjostavat alkanutta talvea.

Epävarmojen aikojen ja huonojen uutisten keskellä on arvokasta kuulla hyviä asioita. Siksi joulun sanoma rauhasta ja hyvästä tahdosta tuntuu tänä vuonna erityisen merkitykselliseltä. Mitä muuta kuohuva maailma ja levoton sydän voisi toivoa kuin rauhaa ja hyvää. Viestiä siitä, että yhdessä me tästä selviämme.

Kun Suomi nousi aikoinaan sodan jaloista, oma hätä ja puute olivat tuoreessa muistissa. Ihmiset halusivat auttaa heti, kun kynnelle kykenivät. Jokainen kantoi kortensa kekoon, ja hyvällä tahdolla ja kekseliäisyydellä mentiin eteenpäin.

Toisen ihmisen muistaminen kuuluu jouluun. Joulukeräykseen laitetulla lantilla, pienellä puhelinsoitolla tai piipahduksella on usein itse tekoa suurempi merkitys. Se voi joskus jopa kääntää toisen ihmisen elämän suuntaa. Omastaan antaminen avartaa myös omaa sydäntä. Lahjaan kuuluu sekin, että voi ottaa vastaan, vaikka itsellä ei olisi annettavaa.

Joulun vietto alkaa tänäkin vuonna joulurauhan julistamisella. Se on vanha tapa, jonka kristityt aloittivat keskiajalla muistutukseksi ikuisesta rauhasta. Samalla itse kukin voi olla rakentamassa sitä omasta lähipiiristä alkaen.

”Rauhaa ja hyvää” on toivotus, joka on peräisin tuhat vuotta sitten eläneeltä Franciscus Assisilaiselta. Rauhallista ja hyvää joulunaikaa!

P.S. Lämpimät onnittelut kaikille vastavalituille luottamushenkilöille. Kiitos kaikille teille, jotka asetuitte ehdokkaiksi. Laitoitte itsenne likoon ja alttiiksi yhteisten asioiden puolesta.

 

Tiina Reinikainen
Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja
tiina.reinikainen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Mikä sinulle on tärkeää?

Arvostan seurakunnissa ennen kaikkea sitä, että ne ovat heikoimpien puolella. Vajaan kuukauden kuluttua valittavat uudet päättäjät vaikuttavat muun muassa siihen, miten seurakunnat jatkossa auttavat heikoimpia ja millaista tukea seurakunnista saa.

Arvostan seurakunnissa ennen kaikkea sitä, että ne ovat heikoimpien puolella. Kuka tahansa meistä voi tarvita joskus apua, mutta avunsaanti ei ole itsestäänselvyys. Seurakunnissa auttamiseen paneudutaan monesta eri näkökulmasta: Diakoniatyöntekijät tukevat käytännön elämän solmukohdissa ja toimittavat esimerkiksi ruoka-apua tarvitseville. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevät kulkevat perheiden rinnalla, pitävät huolta lapsista ja kuuntelevat nuorten huolia. Perheneuvojat ratkovat parisuhteen kriisejä. Papit ovat läsnä ja tukena ilossa ja surussa, sairaudessa ja toivon hetkellä.

Vajaan kuukauden kuluttua äänestetään uudet päättäjät seurakuntiin. He vaikuttavat muun muassa siihen, miten seurakunnat jatkossa auttavat heikoimpia ja millaista tukea seurakunnista saa. Seurakuntavaaleissa valittujen luottamushenkilöiden mielipiteillä, asenteilla ja kiinnostuksen kohteilla on suuri merkitys. He ratkaisevat, millainen yhteisö seurakunta on, mitä se tarjoaa alueensa asukkaille ja mihin käytössä olevat rahat suunnataan.

Kirkon opillisista kysymyksistä ei äänestetä seurakuntavaaleissa, mutta vaaleilla on silti suuri merkitys koko kirkon tulevaisuuden suuntaan. Nyt valittavista luottamushenkilöistä valitaan vuoden päästä kirkon korkeimpaan päättävään elimeen eli kirkolliskokoukseen edustajat, joiden tehtävänä on pohtia ehkä kaikkein kiperimpiä kirkon kysymyksiä.

Vaaleissa sinulla on mahdollisuus antaa tuki ehdokkaalle, joka ajattelee samoin kuin sinä. Miten tärkeää sinulle on kirkon sanoma, yhdenvertaisuus, vihreät arvot tai hyvän tekeminen? Entä oman seurakunnan läsnäolo elämän suurissa hetkissä, iltapäiväkerhot, erilaiset harrastusryhmät tai seurakuntien mahdollisuus auttaa? Tutustu ehdokkaisiin vaalikoneessa osoitteessa seurakuntavaalit.fi ja anna äänesi ennakkoon tai vaalipäivänä. Käytännön ohjeet löydät tämän lehden välissä ilmestyvästä vaaliliitteestä.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Pidä huolta

Yksinäisyys ei tunnu lainkaan hyvältä. Ihmisen tarve hakeutua toisten luo on meissä kaikissa toki eriasteinen, mutta täysin yksin ei pärjää oikein kukaan.

Yksinäisyys ei tunnu lainkaan hyvältä. Ihmisen tarve hakeutua toisten luo on meissä kaikissa toki eriasteinen, mutta täysin yksin ei pärjää oikein kukaan. Tämän lehden artikkeleista löydät ajatuksia yksinäisyydestä eri näkökulmista.

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttilan haastattelusta käy ilmi, miten monitahoinen ongelma yksinäisyys voi olla lapsille ja nuorille. Kyse ei ole ainoastaan kaverien puutteesta, vaan yksinäisyys voi johtaa masennukseen, häiriökäyttäytymiseen ja päihteiden käyttöön. Edes yksinäisyyden tunnistaminen ei ole aina helppoa ja siihen tarvitaankin apua meiltä aikuisilta.

Yksinasuminen ei aina tarkoita sitä, että ihminen olisi myös yksinäinen. Joskus kuulee tarinoita maaseudun ”teräsmummoista ja -vaareista”, jotka kiipeilevät kävelykeppi kainalossa kotiensa katoilla kolaamassa lunta. Sen jälkeen he soittavat Skype-puhelun ulkomailla asuville lapsenlapsilleen. Osa ikäihmisistä kokee pärjäävänsä hyvin yksinkin, jos vain on mahdollisuus liikkua itsenäisesti. Mutta on paljon toisenlaisiakin tarinoita.

Kirkossa halutaan auttaa ja pyritään siihen, että mahdollisimman harva olisi yksinäinen. Jokainen on tärkeä, eikä uskonnollinen vakaumus tai kirkkoon kuulumattomuus ole este lähteä mukaan seurakuntien ryhmiin, tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Toisten ihmisten tapaamisen lisäksi kiinnostuksen kohteina voivat olla vaikkapa eläimet, musiikki, retket, leirit, liikunta, kirjat, kahvittelu tai käsityöt. Myös kotikäynnit onnistuvat, jos liikkuminen on hankalaa.

Kun yksinäisyys painaa, mieli saattaa olla maassa ja ensimmäisen askeleen ottaminen voi tuntua vaikealta. Kannustankin kaikkia pitämään huolta toisistaan ja kysymään usein ”mitä kuuluu”. Kun vastausta jää kuuntelemaan aidosti, voi näillä kahdella pienellä sanalla olla suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Se voit olla sinä

Luottamushenkilöt tekevät päätöksiä ihmisten hyväksi niillä resursseilla, jotka heillä on käytettävissään.

Kesälomamatkalla ilahduin tavatessani nuoren naisen, joka oli käynyt rippikoulun muutama vuosi sitten ja nyt täysi-ikäiseksi tultuaan oli innolla lähdössä mukaan oman seurakuntansa luottamushenkilöksi. Tapaamani nuoren motiivina oli halu vaikuttaa asioihin. Joku toinen lähtee mukaan, koska kaipaa mielekästä tekemistä ja tunnetta siitä, että kuuluu joukkoon. Yksi haluaa nostaa kannattamiaan arvoja esiin luottamuselimissä. Toinen näkee seurakunnat oman asuinympäristön aktiivisina toimijoina, joiden kautta voi luoda uudenlaisia mahdollisuuksia harrastaa ja tavata toisia ihmisiä. Motiiveja on lukuisia.

Mistä vaaleilla valitut luottamushenkilöt sitten oikein päättävät? Monesti mainitaan rahat, rekrytoinnit ja rakennukset. Talouslukujen ja seinien taustalla ovat kuitenkin aina ihmiset ja heidän hyvinvointinsa. Luottamushenkilöt tekevät päätöksiä ihmisten hyväksi niillä resursseilla, jotka heillä on käytettävissään. Päätösten myötä pienet lapset saavat kirmata luontokerhoissa pitkin metsiä, vanhemmat saavat hengähdystauon lapsenhoidosta, ikäihmiset löytävät seuraa ja tekemistä ja vaikeuksiin joutuneet saavat apua.

Tämän syksyn seurakuntavaalien ehdokkaat ovat selvillä noin parin viikon päästä. Vielä on siis aikaa miettiä, lähteäkö itsekin ehdokkaaksi. Mitään tiettyä ihmistyyppiä ei näissä vaaleissa haeta, sillä jokainen voi ryhtyä ehdokkaaksi juuri sellaisena kuin on. Seurakuntavaalit.fi-sivusto kertoo, että ehdokkaaksi ryhtyvän tulee olla ”kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu”. Ilmaisua selvennetään kuitenkin lisää: ”Ilmaisu kertoo siitä, että henkilö kuuluu kirkkoon ja on sitoutunut rakentamaan yhteisön tulevaisuutta. Tämä on tarpeen toimittaessa seurakunnan luottamuselimessä. Käytännössä vakaumusta ei tutkita. Kristillinen vakaumus ilmenee kullakin ihmisellä omalla tavallaan.”

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Vietämme körttikesää!

Joensuun herättäjäjuhlien valmistelut päivittivät tietoni herännäisyydestä tähän päivään. Herännäisyyden perusajatuksena on, että armo kuuluu kaikille.

Tuleeko sinullekin körtti-sanasta mieleen tummiin pukeutunut henkilö, jolla on keskijakaus hiuksissaan ja vakava ilme kasvoillaan? Jostain vanhasta kirjasta mieleen painunut kuva kummitteli minulla mielessä, kunnes Joensuun herättäjäjuhlien valmistelut päivittivät tietoni tähän päivään. Körttiläisyys eli herännäisyys on nykyään jotain aivan muuta.

Herännäisyys on yksi kirkon sallivimmista siivistä. Körteillä ei ole varsinaisia ulkoisia tunnusmerkkejä tai tietynlaista elämäntapaa. Alkoholin, tupakan tai pukeutumisen suhteen ei ole olemassa sääntöjä. Naispappeus on yleistä ja moni körtti suhtautuu myönteisesti samaa sukupuolta olevien avioliittoihin. Herännäisyyden perusajatuksena on, että armo kuuluu kaikille.

Vanhentuneita mielikuvia on hankala muuttaa, jos asiasta ei tiedä tarpeeksi. Ensi viikonloppuna meillä on erinomainen tilaisuus päivittää tietojamme tästä evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimivasta herätysliikkeestä. Odotettavissa on vilinää, kun noin 20 000 juhlavierasta saapuu Joensuuhun. Ja vaikka kyse on hengellisestä kesäjuhlasta, ohjelmassa on yllättävän paljon myös kaikkea aivan muuta.

Pesäpallostadionin juhlakentällä saa parhaan kuvan siitä, mikä on herännäisyyden hengellinen ydin. Paikalle voi tulla myös vain käväisemään, kuuntelemaan puheita ja nauttimaan kesäherkkuja. Tai sitten voi keskittyä kokonaan oheisohjelmaan ja vierailla vaikka ilmastoseminaarissa yliopistolla, piknikillä Ilosaaressa tai lukuisissa konserteissa esimerkiksi Joensuun kirkossa.

Suureen osaan juhlaohjelmasta on vapaa pääsy. Vierailijan ei tarvitse pelätä tungettelevia kysymyksiä. Körttiläisyyteen kuuluu nimittäin olennaisesti se, että toisen uskosta ei udella.

Herättäjäjuhlat järjestetään Joensuussa 1.–3.7.2022. Lisätiedot: www.herattajajuhlat.fi.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Arjen sankarit

Diakoniassa keskeistä on oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon puolustaminen.

Työelämässä tulee usein vastaan termejä, joita ammatti-ihmiset käyttävät sujuvasti, mutta jotka eivät aina aukea muille yhtä helposti. Kirkon käyttämässä kielessä yksi tällainen ammattitermi on diakonia. Kreikan kielestä lähtöisin oleva sana kuulostaa omaan korvaani jotenkin korkealentoiselta. Ristiriita ei voisi olla suurempi, kun kuitenkin varsinaista diakoniatyötä tehdään ruohonjuuritasolla niin lähellä ihmistä kuin vain mahdollista.

Meillä Joensuun seurakunnissa työskentelee vajaat parikymmentä diakoniatyöntekijää, joiden tehtävänä on tukea haastaviin elämäntilanteisiin joutuneita. Meillä esimerkiksi järjestellään ruoka-apua tarvitseville, täytetään yhteistyössä tukilomakkeita sekä keskustellaan ja etsitään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Huolia voivat aiheuttaa monet asiat: päihteet, velkakierre, korona, sairaudet, yksinäisyys ja vaikeus pysyä mukana digiajassa vain muutamia mainitakseni.

Erilaiset suru- ja vertaisryhmät tuovat helpotusta monelle kovia kokeneelle. Meillä on myös erityisdiakoni, joka auttaa koko maakunnan alueella erityisesti kuurosokeita, viittomakielisiä, huonokuuloisia ja näkövammaisia sekä tekee yhteistyötä eri vammaisjärjestöjen kanssa. Yhteistyö muiden alan toimijoiden kanssa on diakoniatyöntekijöille äärimmäisen tärkeää.

Minun silmissäni diakoniatyöntekijät ja heidän apunaan monesti toimivat vapaaehtoiset ovat varsinaisia arjen sankareita. Diakoniassa keskeistä on oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon puolustaminen. Ja mikä parasta: apua tarjotaan kaikille riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei.

Tänä vuonna vietetään kirkon diakonian 150-vuotisjuhlia. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme myös Kirkkotie-lehdessä lukuisia artikkeleita, jotka kuvaavat diakoniatyön arkea ja paljastavat, mitä kaikkea termiin sisältyykään.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Päätöksiä ihmisten hyväksi

Mihin sinä haluaisit vaikuttaa ja mihin suuntaan luotsaisit oman seurakuntasi päätöksentekoa?

Olen saanut seurata Joensuun seurakuntien päättäjien toimintaa aitiopaikalta noin puolentoista vuoden ajan. Lähimpänä seurakuntalaisten arkea toimivat kaikkien kuuden seurakunnan seurakuntaneuvostot, jotka kokoontuvat noin kuukauden välein. Päätöksiä tekevät luottamushenkilöt eli seurakuntavaaleissa valitut seurakuntalaisten edustajat.

Seurakuntien luottamushenkilönä pääsee vaikuttamaan monenlaisten ihmisten arkeen. Käytössä olevat rahavarat on tietysti otettava huomioon, mutta myös arvot ohjaavat päätöksentekoa. Päätöksiä tehdään ennen kaikkea ihmisten hyväksi, jotta seurakunnat voivat parhaalla mahdollisella tavalla tukea ja olla osa esimerkiksi lasten ja nuorten, opiskelijoiden ja perheiden, seuraa ja tekemistä kaipaavien, vanhusten tai apua tarvitsevien elämää.

Koska Joensuussa kuusi seurakuntaa on liittynyt yhteen seurakuntayhtymäksi, päätöksenteossa on yksi porras lisää yksittäiseen seurakuntaan verrattuna. Jotta kaikki – Eno, Joensuu, Pielisensuu, Pyhäselkä, Rantakylä ja Vaara-Karjala – saavat äänensä kuuluviin, on muodostettu yhteinen kirkkovaltuusto, jossa on edustajia jokaisesta seurakunnasta. Yhteinen kirkkovaltuusto kokoontuu pari kertaa vuodessa ja sen viitisenkymmentä jäsentä tekevät seurakuntayhtymän tärkeimmät päätökset.

Kirkkovaltuusto on nimennyt avukseen noin kymmenjäsenisen yhteisen kirkkoneuvoston. Se vastaa käytännön johtamisesta ja valmistelee asiat yhteisen kirkkovaltuuston päätettäväksi. Pienessä ryhmässä keskustelu sujuu ja yhteistyö toimii mallikkaasti.

Kirkossa on meneillään vaalivuosi, ja uusia luottamushenkilöitä etsitään mukaan päätöksentekijöiksi. Nyt on aika miettiä, mihin sinä haluaisit vaikuttaa ja mihin suuntaan luotsaisit oman seurakuntasi päätöksentekoa? Jokainen on tervetullut kirkkoon, ja siksi vaalienkin teema kuuluu: Asetu ehdolle sellaisena kuin olet.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Tekoja toivon tähden

Pääsiäisen sanomaan kuuluu toivo ja siirtymä lohduttomasta surusta suureen iloon. Toivo on juuri sitä, mitä tarvitsemme tällä hetkellä.

Ukrainan tilanne järkyttää. Sota ei ole tullut vuosikymmeniin näin lähelle meitä. On ymmärrettävää, että reaktiomme vaihtelevat: toiset vetäytyvät, toiset toimivat. On järjestetty mielenosoituksia, osallistuttu keräyksiin, haettu pakolaisia Suomeen, osoitettu tukea Ukrainalle sinikeltaisella värillä.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on sodan syttymisestä lähtien etsitty keinoja auttaa ja tukea ihmisiä sekä sodan keskellä että kotimaassa. Jo sodan syttymisen iltana soivat kirkkojen rauhankellot ympäri maata. Kirkoissa on voinut hiljentyä ja keskustella työntekijöiden kanssa. Kirkon keskusteluavun kanavat verkossa, chatissa ja puhelimessa ovat tarjonneet lohtua ja henkistä tukea niitä tarvitseville.

Monet seurakunnat ovat lahjoittaneet rahaa ukrainalaisten tukemiseksi avustusjärjestöjen kautta. Yksi järjestöistä on Kirkon Ulkomaanapu, joka tukee mm. hätäavun toimittamista konfliktista kärsiville ihmisille. Hätäapu on käytännössä ruoka-apua, lämmikkeitä ja muita perustarvikkeita. Ihmisten auttamishalu on ollut poikkeuksellista: jo ensimmäisen kahden viikon aikana keräys tuotti noin 3 miljoonaa euroa.

Pakolaisten määrä on valtava. Kirkko toimii tiiviissä yhteistyössä viranomaisten, kuntien ja kaupunkien kanssa, jotta myös seurakunnat voivat taata Suomeen saapuville ukrainalaisille mahdollisimman kattavan avun pakolaistilanteessa.

Kaiken tämän keskellä vietämme pian pääsiäistä, joka on kristityille ympäri maailmaa vuoden tärkein juhla. Pääsiäisen sanomaan kuuluu toivo ja siirtymä lohduttomasta surusta suureen iloon. Toivo on juuri sitä, mitä tarvitsemme tällä hetkellä. Joensuun seurakuntien tunnus Toivon tähden on jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi