Ukrainan tilanne järkyttää. Sota ei ole tullut vuosikymmeniin näin lähelle meitä. On ymmärrettävää, että reaktiomme vaihtelevat: toiset vetäytyvät, toiset toimivat. On järjestetty mielenosoituksia, osallistuttu keräyksiin, haettu pakolaisia Suomeen, osoitettu tukea Ukrainalle sinikeltaisella värillä.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on sodan syttymisestä lähtien etsitty keinoja auttaa ja tukea ihmisiä sekä sodan keskellä että kotimaassa. Jo sodan syttymisen iltana soivat kirkkojen rauhankellot ympäri maata. Kirkoissa on voinut hiljentyä ja keskustella työntekijöiden kanssa. Kirkon keskusteluavun kanavat verkossa, chatissa ja puhelimessa ovat tarjonneet lohtua ja henkistä tukea niitä tarvitseville.
Monet seurakunnat ovat lahjoittaneet rahaa ukrainalaisten tukemiseksi avustusjärjestöjen kautta. Yksi järjestöistä on Kirkon Ulkomaanapu, joka tukee mm. hätäavun toimittamista konfliktista kärsiville ihmisille. Hätäapu on käytännössä ruoka-apua, lämmikkeitä ja muita perustarvikkeita. Ihmisten auttamishalu on ollut poikkeuksellista: jo ensimmäisen kahden viikon aikana keräys tuotti noin 3 miljoonaa euroa.
Pakolaisten määrä on valtava. Kirkko toimii tiiviissä yhteistyössä viranomaisten, kuntien ja kaupunkien kanssa, jotta myös seurakunnat voivat taata Suomeen saapuville ukrainalaisille mahdollisimman kattavan avun pakolaistilanteessa.
Kaiken tämän keskellä vietämme pian pääsiäistä, joka on kristityille ympäri maailmaa vuoden tärkein juhla. Pääsiäisen sanomaan kuuluu toivo ja siirtymä lohduttomasta surusta suureen iloon. Toivo on juuri sitä, mitä tarvitsemme tällä hetkellä. Joensuun seurakuntien tunnus Toivon tähden on jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi