mielessä – Sivu 2

5xmielessä: Ihmisen hyvinvointi koostuu monesta osatekijästä

Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.

Vaalea nainen taululle tekemänsä värikkään sydämen äärellä. — Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivosen mukaan hyvinvointialueen käynnistyminen ei tuottanut isoja ongelmia, olihan asiaa valmisteltu pari vuotta ja lisäksi Pohjois-Karjalassa on järjestetty sote-palveluita maakunnallisella mallilla jo kuusi vuotta. – Uutta on se, että haluamme panostaa kumppanuuteen ja tehdä yhteistyötä laaja-alaisemmin kuin kuntayhtymän aikaan, Leivonen toteaa. Kuva: Tea Ikonen

AUTTAMISHALU. Ihmisten auttaminen on kiinnostanut minua lukiosta lähtien. Alkuperäiseltä ammatiltani olen kätilö, ja siinä ammatissa työskentelin pitkään Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Sittemmin minua alkoi kiinnostaa johtaminen. Kouluttauduin ensin terveystieteiden maisteriksi, ja pari vuotta sitten valmistuin terveystieteiden tohtoriksi. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtajana aloitin elokuussa.
HYVINVOINTI. Hyvinvointialueen toiminnan painopistettä halutaan siirtää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Tavoittelemme fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja hengellistä hyvinvointia. On tärkeää, ettei ihmisten palvelutarvetta arvioida vain sairauden näkökulmasta. Ihmisten elämä on moninaista, ja siihen täytyy palveluiden vastata. Meidän on tehtävä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi juuri sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
YKSINÄISYYS. Tässä ajassa kenties merkittävin hyvinvointiongelma on yksinäisyys. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä mutta erityisesti ikäihmisiä. Seurakunnilla on iso rooli olla ennaltaehkäisemässä yksinäisyyttä muun muassa ystäväpalvelun, harrastustoiminnan tai perhe- ja parisuhdeneuvonnan keinoin ja antamassa sellaista matalan kynnyksen tukea, jota ihmiset tarvitsevat.
SAIRAALASIELUNHOITO. Erikoissairaanhoidossa työurani tehneenä minulla on kokemusta myös siitä, kuinka sairaalasielunhoito on tärkeä osa sairaalan toimintaa. Sairaalapapit toimivat työnohjauksellisena tukena, jonka puoleen henkilökunta saattoi kääntyä, jos vaikka lapsipotilas tai työkaveri menehtyi. Myös pelastustoimen henkilökunta kohtaa työssään järkyttäviä tilanteita, joita voidaan käydä papin kanssa läpi.
YHDESSÄ. Olemme perustamassa alueellisia kumppanuusryhmiä, joihin kutsumme edustajia järjestöistä, seurakunnista, elinkeinoelämästä ja yrityksistä. Kumppanuusryhmien kautta saamme asiakkaiden ääntä kuuluviin siitä, mitä palveluita tarvitaan ja miten ne tulisi järjestää. Päämäärämme ovat vaikuttavimmat palvelut, jotka toteutetaan yhdessä.

Tea Ikonen

5xmielessä: Hane päätti järjestää apua ukrainalaisille

Ukrainan sodan alettua Hannu Hane Vähäkoski ryhtyi organisoimaan ukrainalaisten auttamista, ja toiminnan ympärille perustettiin yhdistys Hane Peace Ukraine. Seuraava yhdistyksen kokoama avustuslasti Joensuusta Ukrainaan starttaa tammikuussa koulubussin muodossa.

Tummahiuksinen, harmaapaitainen mies seisoo kahvikuppi kädessään katsoen kameraan. — Hannu Vähäkoski työskentelee Joensuun Tulliportin normaalikoulun yläkoulun ja lukion matematiikan ja fysiikan opettajana. Työnsä ohella Hane on toiminut tarmokkaasti ukrainalaisten auttamiseksi, ja hänet palkittiin Joensuun arjen sankarina marraskuussa. – Toivon, että ihmiset huomaisivat maailmanlaajuisesti avun tarpeen Ukrainassa ja muuallakin, Hane toteaa. Kuva: Tea Ikonen

KOULUBUSSI. Olemme tehneet tähän mennessä viisi avustusmatkaa Ukrainaan, ja tammikuussa teemme kuudennen. Yksi yrittäjä on lahjoittanut linja-auton, joka täytetään avustustarvikkeilla ja viedään Lviviin. Armeija ja pakolaiset saavat avustustarvikkeet, ja linja-auto jää sinne koulubussiksi. Bussiin voi tuoda tavaraa 4. tammikuuta kello 16–20 osoitteessa Lukkotie 9.
TARVE. Ukrainassa tarvitaan erityisesti säilykeruokia, varavirtalähteitä, makuupusseja, lämmittimiä ja sidontatarvikkeita. Käsiapteekkitavaraa menee niin paljon kuin jaksaa viedä. Yksi yritys antaa kamiinoja. Olemme vieneet myös muun muassa maastotakkeja, kumppareita ja kenttäkeittiötarvikkeita.
KOORDINOINTI. Neljällä ensimmäisellä avustusreissulla toimme paluumatkalla Suomeen yhteensä noin 500 ukrainalaista, viidennellä reissulla jätimme maastoauton armeijalle. Ihmisten tuonnin järjestely vaati satoja tunteja vapaaehtoistyötä, sillä viranomaiset eivät organisoi sitä mitenkään. Tällä hetkellä ne, jotka haluavat Ukrainasta pois, pääsevät sieltä kyllä helposti esimerkiksi Varsovaan ja siitä eteenpäin.
KOULU. Suomeen tulleita ukrainalaisia autoimme myös perustamalla koulun, jossa he saattoivat alkaa opiskella kieltä. Nyt kielikursseja on tarjolla jo virallistenkin tahojen kautta, eikä koulullemme ole enää tarvetta. Ukrainaan meidän on tarkoitus rakentaa puukoulu sodan loputtua. Projektiin on lupautunut pääarkkitehti ja porukka vapaaehtoisia rakentajia. Hankkeelle on olemassa osa rahoituksesta ja esilupa. Projekti on kuitenkin jäissä niin kauan kuin sota kestää.
AUTTAMISHALU. Kun Ukrainasta alkoi tulla pakolaisia, ihmiset olivat valmiita tyhjentämään asuntojaan antaakseen tavaroitaan ukrainalaisille. Nyt ovat kodit ja mökit tyhjentyneet, mutta intoa auttaa edelleen on. Kirjoitin kirjan Ukrainan kriisi 2022 vapaaehtoisten silmin – Miten suomalaiset ryhtyivät auttamaan sodan uhreja. Se kertoo, miten suuri panostus vapaaehtoisilla on ollut Suomessa ja Euroopassa. Ilman heitä tilanne olisi todella huono.

Tea Ikonen

5xmielessä: Kohtaamisen Kahvila yhdistää eri taustoista tulevia

Joensuun jouluseimipolku on kuljettavissa tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Yksi seimipolun kohteista on Kohtaamisen Kahvila. Leena Kokkonen on kahvilan vapaaehtoistyöntekijä.

Yksi Joensuun seurakunnan kokoaman jouluseimipolun kohteista on tänä vuonna Kohtaamisen Kahvila. Leena Kokkonen on kahvilan vapaaehtoistyöntekijä.

Vaalea nainen istuu seimiasetelman luona. — Kohtaamisen Kahvila on tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana seimipolussa. Joulu näkyy ja kuuluu kahvilassa myös muutamien joululaulutuokioiden muodossa. Joulun pyhät ja välipäivät Kohtaamisen Kahvila on kiinni, muutoin ovet ovat auki arki-iltapäivisin. – Kahvilassa on matala kynnys, eikä kävijöiltä udella heidän taustoistaan, Leena Kokkonen kertoo. Kuva: Tea Ikonen

TOIMINTA. Tarkoituksemme on kohdata ihmisiä ja tarjota heille hengellisiä ja henkisiä virikkeitä. Yksi tavoitteistamme on myös syrjäytymisen estäminen. Kahvila on auki iltapäivisin, ja täällä on säännöllisesti muun muassa keskustelupiirejä, raamattupiirejä ja musiikkiesityksiä sekä mahdollisuus tavata joku seurakunnan työntekijä. Alakerrassa on kirpputori ja kahvilan yhteydessä on myös Joensuun ainoa kristillinen kirjakauppa, Joelin kirja.
VAPAAEHTOISUUS. Olen mukana Kohtaamisen Kahvilan toiminnassa vapaaehtoisena. Haluan näin välittää Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Teen muun muassa keittiöhommia, lattian luuttuamista ja vessojen pesua. On myös antoisaa tavata ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan. Koko kahvila toimiikin pääasiassa vapaaehtoisten voimin. Laskin, että työvuorolistoillamme on yhteensä noin 20 nimeä.
KÄVIJÄT. Meillä käy päivittäin yleensä noin 40–50 henkeä, mutta on meillä parhaimmillaan ollut 120 kävijää yhtenä päivänä. Kohtaamisen Kahvilassa on matala kynnys, eikä kävijöiltä udella heidän taustoistaan. Täällä käy myös laitapuolen kulkijoita, mutta sellainen ehto on asetettu, ettei päihtyneenä saa tulla. Kävijöissämme ovatkin kaikki ikä- ja yhteiskuntaluokat edustettuina.
LAHJOITUKSET. Kohtaamisen Kahvilan tuotteista voi maksaa vapaaehtoisen kahvirahan. Sillä hankimme kahvia ja leipien päälle voita, juustoa, kinkkua ja muuta päälle laitettavaa. Leivät ja pullat saamme lahjoituksina muun muassa leipomoista. Taloudellisesti toimintaamme tukevat Pielisensuun ev.lut. seurakunta, Joensuun Vapaaseurakunta, Joensuun helluntaiseurakunta sekä Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.
YHTEISTYÖ. Yhteiskristillisyys eli kirkkokuntien rajat ylittävä kristittyjen yhteistyö on tärkeä juonne toiminnassamme. Kahvilatoiminnan taustalla on yhteiskristillinen yhdistys, Joensuun kristityt yhdessä ry. Käytännön työ yhdistääkin hyvin eri seurakuntataustoista tulevia ihmisiä. Meillä on todella kiva työyhteys.

Tea Ikonen

5Xmielessä: Rajaviranomainen on käyntikortti Schengen-alueen ulkorajalla

Rajatarkastaja Aimo Sinkkosen työ on ihmisläheistä asiakaspalvelutyötä, jossa lyhyilläkin kohtaamisilla on suuri merkitys.

Rajatarkastaja Aimo Sinkkosen työ on ihmisläheistä asiakaspalvelutyötä, jossa lyhyilläkin kohtaamisilla on suuri merkitys.

Mies seisoo veden äärellä pienellä sillalla. — Vapaa-ajallaan rajavartija Aimo Sinkkonen nauttii luonnossa kulkemisesta. Hän muistuttaa, että viranomaisellakin on tunteet. – Törmäsin somessa sitaattiin Leo Tolstoilta. Hän on sanonut, että kun tunnet kipua, olet elossa. Kun tunnet toisen kipua, olet ihminen. Tätä ajatusta olen pitänyt mielessäni etenkin näinä päivinä työssäni. Kuva: Aimo Sinkkosen albumi

1.RAJATARKASTAJA. Työskentelen Niiralan raja-asemalla. Virkanimikkeeni on vanhempi rajavartija, tehtävänimike rajatarkastaja. Se tarkoittaa maahan saapuvien ja maasta lähtevien matkustajien passintarkastusta ja siihen liittyviä toimintoja. Työni sisältää myös ajoneuvojen ja tarvittaessa matkatavaroiden tarkastuksia.

2. TURVALLISUUS. Vastaamme rajaturvallisuudesta ja laajemmin Suomen sisäisestä turvallisuudesta yhdessä muiden turvallisuusviranomaisten kanssa. Puutumme esimerkiksi siihen, jos maahan yritetään huonokuntoisella ajoneuvolla tai väärennetyillä asiakirjoilla. Lisäksi rajat ylittävä rikollisuus on aika ajoin selvittelyjen alla. Olemme myös yksi viranomaistaho tilapäisen suojelun tarpeessa olevien ja turvapaikkaa hakevien prosesseissa.

3. MYÖTÄTUNTO. Joskus maahanpääsyn epääminen nostaa asiakkaalla monenlaisia tunteita. Viranomainenkin kokee myötätuntoa, mutta työtämme ohjaavat säännöt, rajoitukset, lait ja normit. Työni on kuitenkin ennen kaikkea ihmisläheistä asiakaspalvelutyötä, ja juuri siksi pidän siitä. Olemme käyntikortti Schengen-alueen ja EU:n ulkorajalla. Useat kohtaamisista ovat lyhyitä, mutta niilläkin on suuri merkitys.

4. VENÄJÄ. Suomi rajoittaa tällä hetkellä venäläisten matkustamista Suomeen ja muualle Schengen-alueelle. Se on tuonut meille enemmän työtä, koska maahanpääsyn selvittäminen vie aikaa, ja sen epääminen sitoo useamman työntekijän. Omaan sieluuni tämänhetkinen maailmantilanne on tehnyt valtavan viillon, sillä venäjän kieli ja kulttuuri ovat lähellä sydäntäni.

5. UNELMA-AMMATTI. Hain aikoinaan rajavartijakoulutukseen suoritettuani varusmiespalveluksen rajavartiostossa, ja nyt raja on pitänyt minua otteessaan jo 26 vuotta. Nuoruusiän haaveammattejani olivat kuitenkin lääkäri tai pappi. Minulla on nyt teologian opinnot loppusuoralla. Näen itseni vielä lapsuuteni haaveammatissa, kun muutaman vuoden päästä pääsen eläkkeelle rajavartijan hommista.

Tea Ikonen

5xmielessä: Raijalla on Tukanvaarassa kaikki tarpeellinen

Kun aviomies yllättäen kuoli, jäi Raija Tuupanen asumaan yksin pariskunnan kotitilalle. Yksinäinen hän ei silti ole, sillä lähellä on paljon ystäviä ja sukulaisia, ja läppärillä pääsee vaikka toiselle puolelle maailmaa.

Vaalea nainen seisoo pihalla keltainen omakotitalo takanaan. — Raija Tuupanen rohkaisee ihmisiä kyläilemään senioreiden luona. – Ikäihmisten luona pitäisi enemmän käydä ja vaikka soittaa. Tulevat ihmiset läheisimmiksi niin. Kuva: Tea Ikonen

ASUMINEN. Asun omakotitalossa Tukanvaaran kylässä, josta Tuupovaaraan on 25 kilometriä ja Ilomantsiin 30 kilometriä. Kotini on aviomieheni Viljon kotitila, jonka ostimme vuonna 1974. Viljo menehtyi yllättäen melkein kuusi vuotta sitten. Siitä lähtien olen asunut tässä yksin.
TOIMINTA. Meillä oli karjatila, mutta kävimme kumpikin töissä myös kodin ulkopuolella. Minä tein työurani kodinhoitajana. Nyt olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2005 lähtien. Käyn kuitenkin aktiivisesti Tuupovaaran Eläkkeensaajien toiminnassa, seurakunnan ikäihmisten kerhossa ja vaikutan Tuupovaaran Pilkekylät ry:ssä. Kirjoittelen runoja, luen paljon ja harrastan maalaamista.
ASIOINTI. Kaiken tarvittavan saan Tuupovaarasta tai Ilomantsista. Käyn yleensä kaupassa kerran viikossa tai kahdessa. Tuupovaarassa käyn apteekissa ja ruokaostoksilla ja Ilomantsissa muilla asioilla. Esimerkiksi pankkiasiat hoidan Ilomantsissa, sillä Tuupovaarassa ei enää ole pankin konttoria. Olen kotoisin Ilomantsista, ja käyn siellä myös katsomassa sukulaisiani.
LIIKKUMINEN. Asiointireissut teen pääasiassa omalla autolla. Oma auto on oltava, sillä kaikki vakituiset bussivuorot ovat loppuneet. Neliveto on täällä ehdoton, koska tiet ovat huonot. Olen käyttänyt myös asiointiliikenteen linjataksia, joka kulkee Tuupovaaraan kahdesti viikossa. Linjataksi viipyy kirkolla pari tuntia. Siinä ajassa hoidan kauppa-asiat ja apteekin. Jos jotain en ehdi, teen sen toisena päivänä.
LÄHEISET. Mieheni poismeno on edelleen joka päivä mielessäni. Minulta kysytään, miten uskallan olla täällä yksin, mutta ei minulla ole hätää. Viljo on täällä kanssani. Uskon jälleennäkemiseen ja Taivaan Isään. Viljon sukulaisia asuu lähistöllä ja minulla on paljon ystäviä. Toinen tyttäristämme asuu perheineen Lappeenrannassa, toinen perheineen Uudessa-Seelannissa. Matka on pitkä, mutta läppärillä pääsee lähelle. Vaikka asun yksin, en ole yksinäinen.

Tea Ikonen

5xmielessä: Hertta aloitti koulutien

Rantakylän Norssin ekaluokkalainen Hertta Pitkänen osasi kouluun mennessä lukea ja laskea, mutta hän odottaa oppivansa niitä koulussa vieläkin paremmin. Eskaria käyvä pikkusisko saa tarvittaessa apua perheen koululaiselta.

Hymyilevä, vaaleatukkainen pieni tyttö katsoo kameraan päin. — Hertta Pitkänen aloitti koulun hyvillä mielin, vaikka vähän myös jännitti. Reipas tyttö kuitenkin tietää, että jos joku asia ei ensi yrittämällä mene oikein, sitä kannattaa yrittää uudestaan niin kauan, kunnes onnistuu. Kuva: Tea Ikonen

KOULU. Aloitin ekaluokan Rantakylän normaalikoulussa 11. elokuuta. Meidän luokalla on 48 oppilasta ja kolme opettajaa, jotka vaikuttavat kivoilta. He jakavat meidät joka päivä eri oppimisryhmiin. Meillä on iso luokkahuone, jonka voi jakaa kahteen osaan.
ESKARI. Ennen kouluun menoa kävin eskarin Soutajanpuiston päiväkodilla. Sitä ennen olin päiväkodissa Pataluodossa. Eskarissa opin jo tosi hyvin lukemaan ja kirjoittamaan ja numerot sataan asti. Osasin myös yhteenlaskua ennen ekaluokan aloittamista. Pikkusiskoni aloitti juuri kaksivuotisen eskarin. Lupasin, että voin auttaa häntä hänen tehtävissään.
OPPIMINEN. Sain koulusta kyniä, kumin ja keltanokkalippiksen. Myöhemmin saan koulusta myös pienen tablet-tietokoneen, jonka on tarkoitus olla minulla alakoulun loppuun asti. Kouluaineista mielenkiintoisimmalta tuntuu englanti, koska se on minulle ihan uutta. Odotan, että koulussa opin yhteenlaskua vieläkin paremmin ja opin tuntemaan koulun paikat.
KOULUMATKA. Koulumatkani on vain muutama sata metriä, mutta sen varrella korjataan kaukolämpöputkia, ja remontin vuoksi reitti on joka päivä erilainen. Onneksi isä tai äiti kulkevat aluksi koulumatkan kanssani. Koulusta päästyäni menen iltapäiväkerhoon Rantakylän seurakuntatalolle. Myös sinne siirtyminen on hankalaa, kun reitillä oleva alikulkukäytävä on remontissa eikä sen kautta voi vielä alittaa isoa tietä. Meille on kuitenkin luvattu, että koulunkäynnin avustaja auttaa kulkemisessa iltapäiväkerhoon.
ODOTUKSET. Aloitin koulun hyvillä mielin. Vähän kyllä jännitti se, mitä tehdään ja mitä tapahtuu. Äiti myös epäili, että kouluaamuina minulle olisi vaikeinta muistaa, että ensin pukeudutaan, syödään aamupala ja pestään hampaat ennen kuin voi katsoa hetken telkkaria. Mutta jos jokin ei heti mene hyvin, yritetään tehdä se uudestaan oikein.

Tea Ikonen

5xmielessä: Maatalousyrittäjän tilanne on entistä haasteellisempi

Enolainen maatalousyrittäjä Janne Heikkinen pitää yrittäjän vapaudesta ja työskentelystä eläinten kanssa. Mustia pilviä tilallisen taivaalle tuovat maidon alhainen tuottajahinta ja merkittävä kulujen nousu.

Mies seisoo laitumella lehmien keskellä. — Janne Heikkisestä tuli maitotilallinen yrityskaupan kautta. Tällä hetkellä miehen tilalla on 65 lypsävää lehmää. – Luonnonvara-alalla toimimisen hyviä puolia on se, että tulee katsottua paljon luonnon merkkejä. Tämä on erittäin monipuolinen ammatti. Kuva: Tea Ikonen

MAITOTILA. Minulla on ollut maitotila vajaat 14 vuotta. Tulin maatalousyrittäjäksi ostamalla tilan yrityskauppana. Suoritin maatalousalan koulut nuoruusiällä, ja tilan osto oli minulle paras mahdollisuus ryhtyä maatalousyrittäjäksi. Tällä hetkellä tilallani on 65 lypsävää lehmää ja niiden päälle hiehot ja vasikat, joita on noin 40–50.
YMPÄRISTÖ. Tilani on ollut luomussa 11 vuotta. Tuotan siis karjalleni ruokaa luonnonmukaisilla menetelmillä, enkä käytä kasvinsuojeluaineita tai keinolannoitteita. Nykyään maataloudessa otetaan ympäristöasiat aiempaa paremmin huomioon. Ympäristön suojelun lisäksi ravinteiden valumia luontoon pyritään estämään jo siksikin, ettei kenelläkään ole varaa hukata kalliita lannoitteita. Karjan lannalla lannoittaminen onkin kiertotaloutta parhaimmillaan.
NURMI. Viljelen nurmea eläinten ruuaksi. Se on hyvä hiilensitoja, eikä esimerkiksi Itä-Suomessa moni pelto edes sovellu muulle kuin nurmelle. Viljan tuottaminen on monin paikoin epävarmaa, kun kasvukausi on lyhyt ja maa kylmä. Nurmi kuitenkin kasvaa aina. Se ei käy ihmisen ruuaksi, ja ainut mahdollisuus hyödyntää nuo pellot ruuantuotannossa on kasvattaa niillä nurmea karjan ravinnoksi.
KANNATTAVUUS. Tällä hetkellä Suomessa lopettaa noin 2–3 tilaa päivässä. Vuonna 2014 maidon hinta romahti Venäjä-pakotteiden vuoksi lyhyessä ajassa yli 10 senttiä litralta, ja hinta on siitä lähtien junnannut alamaissa. Lisäksi kulut maitolitraa kohti ovat nopeasti lisääntyneet noin 20 senttiä. Energian, öljyn ja ostorehujen hintojen nousut ja alhaiset tuottajahinnat ovat vaikuttaneet maatalouden kannattavuuteen negatiivisesti. Tilanne ei voi jatkua, jos ei haluta menettää huoltovarmuutta.
TYÖLLISTÄVYYS. Ruuantuotanto työllistää Suomessa yli 300 000 ihmistä. Päivän aikana minunkin tilallani saattaa käydä 3–11 ihmistä: seminologeja, eläinlääkäreitä, maitoauton kuljettajia, rehuauton kuljettajia, lomittajia, erilaisia neuvojia ja tarkastajia. Ruuantuotannon pitäminen Suomessa turvaa omavaraisuuden lisäksi monta työpaikkaa ja hyödyttää meitä verotulojen muodossa.

Tea Ikonen

5xmielessä: Lintuharrastus alkoi Penttilän lutakolta

Biologi Harri Lappalainen on aina ollut kiinnostunut luonnosta, mutta lintuharrastaja hänestä tuli ensimmäisenä koronakeväänä. Liikuntarajoitteisuus ei ole estänyt Lappalaista nousemasta myös lintutorneihin.

Lippalakkinen mies seisoo kiikarit kädessä metsässä. — Harri Lappalaisen lintuharrastus on jatkuvaa havaintojen tekemistä ja lajiston opiskelua. Tänä keväänä 100 lajihavaintoa tuli täyteen jo 6.5. – Kokeneiden harrastajien seurassa liikkuminen on parasta. Silloin oppii parhaiten. Kuva: Tea Ikonen.

LAJIT. Lajit ovat aina kiinnostaneet minua. Olen erikoistunut hyönteisiin, ja tällä hetkellä teen lajintuntemuksen opetusmateriaaleja muun muassa metsätuholaisista Itä-Suomen yliopistolla. Kun koronapandemia pakotti meidät pois yliopistolta keväällä 2020, aloin käydä Penttilän joutomaan lutakolla katselemassa lintuja. Ensimmäisenä vuonna havaitsin siellä 93 lintulajia.
HARRASTUS. Kerään lintuhavaintoja ja opettelen tunnistamaan uusia lajeja. Viime vuonna näin tai kuulin 159 lintulajia, tänä keväänä olen havainnut jo 131 lajia. Minua kiinnostavat kaikki uudet lajit. Esimerkiksi Penttilän lutakolla näin kerran sisämaassa harvinaisen karikukon. Elämys on ollut myös päästä seuraamaan pikkutyllien ja lapintiirojen rengastusta tai nähdä kuntoutetun kanahaukan vapautus takaisin luontoon.
VÄLINEET. Käytän apuna Bird Life Suomi ry:n Tiira-havaintopalvelua ja PK-linnut whatsapp-ryhmää. Niistä näen muiden tekemät havainnot. Jos ne ovat lähellä ja saavutettavissa olevissa paikoissa, menen itsekin katsomaan. Tunnistamisessa hyvä apuväline on Lars Svenssonin Lintuopas. Havaintojen tekemiseen tarvitaan aluksi vähintään kiikarit. Harrastuksen edetessä myös kaukoputki on välttämätön.
YHTEISÖ. Olen jo kauan sitten liittynyt kannatusmielessä Pohjois-Karjalan lintutieteelliseen yhdistykseen. Kokeneiden harrastajien seurassa liikkuessa oppii parhaiten. Lintupaikoilla olen tutustunut uusiin ihmisiin, ja yhden tällaisen tuttavuuden palkkasin henkilökohtaiseksi avustajakseni. Hän kulkee mukanani linturetkillä, ja hänen kanssaan olen päässyt käymään kauempanakin Pohjois-Karjalan alueella.
ESTEETTÖMYYS. Liikuntarajoitteisuudestani huolimatta olen kavunnut useisiin lintutorneihin. Nousemista helpottaa se, että minulla on vielä toinen jalka tallella. Minua kiinnostaisi esimerkiksi Höytiäisen suisto ja sen lintutorni, mutta sinne ei mitenkään pääse pyörätuolilla. Lähialueella ainoastaan Selkiellä, Linnunsuon kosteikolla on esteetön lintulava. Yritän harrastukseni ohessa kartoittaa lintutorneja ja -paikkoja, joihin pyörätuoleilla liikkuvat pääsevät.

Tea Ikonen

5xmielessä: Parhaat juhlat syntyvät porukalla

Heinäkuun alussa Kerubi Stadionilla järjestettävät Joensuun herättäjäjuhlat työllistävät valtavan määrän vapaaehtoisia mitä moninaisimpiin tehtäviin. Yksi talkoolaisista on joensuulainen tutkimusavustaja Iiris Makkonen, joka rakastaa kaikenlaisia spektaakkeleja.

Punatakkinen pitkähiuksinen nainen hymyilee kameralle. — Herättäjäjuhlat järjestetään 1.–3.7. Joensuussa. Lasten ja nuorten toiminnassa on Iiris Makkosen mukaan tarjolla vapaaehtoistehtäviä niin aikuisille kuin nuorillekin. – Tekijöitä tarvitaan esimerkiksi askartelujen ohjaamiseen, konserttilippujen myyntiin, kahvion tehtäviin ja yövalvojiksi. Tehtävät löytyvät osoitteesta vapaaehtoistyö.fi. Kuva: Virpi Hyvärinen.

TALKOILU. En ole körtti eivätkä herättäjäjuhlat ole minulle ennestään tuttu konsepti. Nyt olen kuitenkin mukana lasten ja nuorten toimikunnassa järjestämässä juhlia. Mukaan talkooporukkaan mahtuu siis, vaikka ei kuuluisi minkäänlaiseen sisäpiiriin. Ei tarvitse tuntea körttipastillin tarinaa tai mitään muutakaan vastaavaa, jotta pääsisi mukaan.
ODOTUKSET. Lähdin mukaan lasten ja nuorten toimikuntaa vetävän Nonna-Omena Helojoen pyynnöstä. Tykkään todella paljon erilaisten tapahtumien järjestämisestä. Rakastan spektaakkeleja, jollainen herättäjäjuhlatkin isona tapahtumana on. Odotan juhlilta uuden oppimista, tekemisen meininkiä, juhlahumua ja festivaalihenkisyyttä – sitä, että kaupungissa on paljon eloa ja liikettä.
LAPSET. Joensuun kirkonmäki tulee olemaan juhlilla lasten toiminnan keskus. Sinne on tulossa monenlaista tekemistä niin sisälle kuin ulos. Tarjolla on erilaisia puuhapisteitä, kepparirataa, muskaria, kirkkoseikkailua, pelejä ja konsertti. Haluamme tehdä paikasta sellaisen, josta lapset tykkäävät ja johon kaikilla on mukava tulla.
NUORET. Nuorten kuviot keskittyvät Urheilutalon ja Lyseon peruskoulun tienooseen. Urheilutalolla on yökahvio ja Lyseolla luokkamajoitus, lisäksi nuorille on suunnitteilla muun muassa kirkkovenesoutua Ilosaaressa sekä Mika Nuorvan konsertti. Toivon, että mahdollisimman moni paikallinen nuori tulisi mukaan joko osallistumaan tai järjestämään juhlia. Ihan riippumatta siitä, kuuluuko mihinkään seurakuntaan tai ovatko asiat ennestään tuttuja.
TEHTÄVÄT. Jos yhtään kiinnostaa tai mieltä kutittelee, että pitäisikö lähteä kokeilemaan, niin ota rohkeasti yhteyttä. Vapaaehtoistyö.fi-verkkosivuilta löytyy tosi paljon erilaisia tehtäviä, ja jos sopivaa ei löydy, niin sellaista voi kysyä järjestäjiltä vaikka sähköpostilla. Yksi hyvä syy tulla mukaan on jo se, että juhlilla tapaa valtavasti uusia ihmisiä. Parhaat juhlat syntyvät, kun ne tehdään porukalla.

Virpi Hyvärinen

Tule talkoilemaan herättäjäjuhlille!

Infoa talkootehtävistä Joensuun seurakuntakeskuksella 23.5. klo 18. Kahvitarjoilu. Yhdessä saamme juhlat onnistumaan! Herättäjäjuhlien talkootehtäviä löydät osoitteesta www.vapaaehtoistyö.fi.

5Xmielessä: Ukraina tarvitsee apuamme

Venäjän hyökättyä Ukrainaan piispa Jari Jolkkosen mielen on täyttänyt myötätunto ja huoli sodasta kärsivistä ukrainalaisista. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta, piispa toteaa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan piispa Jari Jolkkosen mielen on täyttänyt myötätunto ja huoli sodasta kärsivistä ukrainalaisista. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta, piispa toteaa.

Piispa Jari Jolkkonen sytyttämässä kynttilöitä alttarilla. — – Rukous ei ole vain korulause. Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneessä stressissä rukous vahvistaa ihmisen kriisinsietokykyä, sanoo Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Kuva: Kirkon kuvapankki / Tuija Hyttinen

TUSKA. Aivan alusta lähtien sota on herättänyt tuskaa. Kun ajattelen sodasta kärsiviä ukrainalaisia, tuskaani yhdistyy huoli ja myötätunto. Kun ajattelen Venäjän rikollista hyökkäystä, typeriä perusteluja ja raakalaismaista tulenkäyttöä, tuskaani liittyy syvä epäreiluuden kokemus.

AUTTAMINEN. Ukrainalaiset tarvitsevat humanitaarista apua. Pitkään. Parasta on lahjoittaa rahaa luotettaville avustusjärjestöille. Niihin kuuluu myös Kirkon ulkomaanapu. Tiedän sen, koska johdan kirkon lähetys- ja avustusjärjestöjen valvontaa. Talvisodassa me jäimme yksin. Ankara totuus on, että Ukraina tarvitsee myös aseapua. Ukrainan häviäminen rohkaisisi Venäjää jatkamaan militaristista imperialismia. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta.

RAJAYHTEISTYÖ. Venäjän valtiojohtoa pitää iskeä talouspakotteilla lujaa. Toisaalta tavalliset venäläiset ovat syyttömiä sotaan. Itäraja tulee olemaan vieressämme tuhat vuotta. Siksi kestävän rauhan takia meidän pitäisi yrittää jatkaa vuorovaikutusta ruohonjuuritasolla. Eikö luottamuksen rakentaminen tavallisiin venäläisiin, kansalaisjärjestöihin ja ystävyysseurakuntiin voisi olla juuri meidän itärajalla elävien tehtävä?

PUOLUSTUS. Venäjän hyökkäys paljasti, että sen valtionjohto ymmärtää lopulta vain voiman ja vallan kieltä. Siksi meidän on jatkossakin pidettävä puolustusvoimat suorituskykyisenä. Entisenä aktiivireserviläisenä ja maanpuolustuskursseja kuluttaneena tiedän, että Suomen armeija on hyvässä kunnossa. Meillä on vahva tykistö ja maailmanluokan hävittäjät. Maastomme suosii puolustajaa, olemme ”suluttamisen suurvalta”. Tämä tuo tiettyä levollisuutta. En pelkää hyökkäystä Suomeen. Mutta samalla Suomen pitää olla myös rauhanturvaamisen ja diplomatian suurvalta.

RUKOUS. Sodan sytyttyä järjestettiin piispojen toivomuksesta rauhan rukous ja kellojen soitto kaikissa seurakunnissa. Rukous on oikeasti tärkeä, ei vain korulause. Siinä tuomme kärsivien hädän sekä Jumalan korviin että omalle sydämellemme. Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneessä stressissä rukous vahvistaa ihmisen kriisinsietokykyä.

Virpi Hyvärinen