5xmielessä: Raijalla on Tukanvaarassa kaikki tarpeellinen

Kun aviomies yllättäen kuoli, jäi Raija Tuupanen asumaan yksin pariskunnan kotitilalle. Yksinäinen hän ei silti ole, sillä lähellä on paljon ystäviä ja sukulaisia, ja läppärillä pääsee vaikka toiselle puolelle maailmaa.

Raija Tuupanen rohkaisee ihmisiä kyläilemään senioreiden luona. – Ikäihmisten luona pitäisi enemmän käydä ja vaikka soittaa. Tulevat ihmiset läheisimmiksi niin. Kuva: Tea Ikonen

1. ASUMINEN. Asun omakotitalossa Tukanvaaran kylässä, josta Tuupovaaraan on 25 kilometriä ja Ilomantsiin 30 kilometriä. Kotini on aviomieheni Viljon kotitila, jonka ostimme vuonna 1974. Viljo menehtyi yllättäen melkein kuusi vuotta sitten. Siitä lähtien olen asunut tässä yksin.
2. TOIMINTA. Meillä oli karjatila, mutta kävimme kumpikin töissä myös kodin ulkopuolella. Minä tein työurani kodinhoitajana. Nyt olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2005 lähtien. Käyn kuitenkin aktiivisesti Tuupovaaran Eläkkeensaajien toiminnassa, seurakunnan ikäihmisten kerhossa ja vaikutan Tuupovaaran Pilkekylät ry:ssä. Kirjoittelen runoja, luen paljon ja harrastan maalaamista.
3. ASIOINTI. Kaiken tarvittavan saan Tuupovaarasta tai Ilomantsista. Käyn yleensä kaupassa kerran viikossa tai kahdessa. Tuupovaarassa käyn apteekissa ja ruokaostoksilla ja Ilomantsissa muilla asioilla. Esimerkiksi pankkiasiat hoidan Ilomantsissa, sillä Tuupovaarassa ei enää ole pankin konttoria. Olen kotoisin Ilomantsista, ja käyn siellä myös katsomassa sukulaisiani.
4. LIIKKUMINEN. Asiointireissut teen pääasiassa omalla autolla. Oma auto on oltava, sillä kaikki vakituiset bussivuorot ovat loppuneet. Neliveto on täällä ehdoton, koska tiet ovat huonot. Olen käyttänyt myös asiointiliikenteen linjataksia, joka kulkee Tuupovaaraan kahdesti viikossa. Linjataksi viipyy kirkolla pari tuntia. Siinä ajassa hoidan kauppa-asiat ja apteekin. Jos jotain en ehdi, teen sen toisena päivänä.
5. LÄHEISET. Mieheni poismeno on edelleen joka päivä mielessäni. Minulta kysytään, miten uskallan olla täällä yksin, mutta ei minulla ole hätää. Viljo on täällä kanssani. Uskon jälleennäkemiseen ja Taivaan Isään. Viljon sukulaisia asuu lähistöllä ja minulla on paljon ystäviä. Toinen tyttäristämme asuu perheineen Lappeenrannassa, toinen perheineen Uudessa-Seelannissa. Matka on pitkä, mutta läppärillä pääsee lähelle. Vaikka asun yksin, en ole yksinäinen.

Tea Ikonen