Yksinäisyys voi yllättää jokaisen jossain vaiheessa. Esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle, ero puolisosta, sairastuminen tai puolison kuolema voivat tuoda yksinäisyyden tunteita.
Erityisdiakoni Tuula Mertasen mukaan erityisryhmiin kuuluva joutuu ihmisten ilmoille lähtiessään ottamaan enemmän asioita huomioon kuin monet muut. Kyyti pitää tilata, se voi olla myöhässä tai ei tule ollenkaan. Jos kyseessä on tapahtuma, on pohdittava, onko se saavutettavissa, onko siellä induktiota, avustajaa tai tulkkia, ja ehtivätkö he paikalle. Mertanen pitää yhteyttä asiakkaisiinsa videopuheluilla ja tekstiviesteillä, tekee kotikäyntejä ja järjestää ryhmätoimintaa. Kuva: Tea Ikonen
Yksinäisyys voi yllättää jokaisen jossain vaiheessa. Esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle, ero puolisosta, sairastuminen tai puolison kuolema voivat tuoda yksinäisyyden tunteita.
– Yksinäisyyttä on hyvin monenlaista. Ympärillä voi olla ihmisiä, joiden kanssa voi jutella yleisistä asioista, mutta ei ketään, kenelle kertoa mitä oikeasti kuuluu, pohtii Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Pauliina Keikko.
Vaara-Karjalan seurakunnan diakoniatyöntekijä Taru Keinänen huomauttaa, että toisen yksinäisyyden kokemusta on vaikea arvioida. Ovatko yksinäisimpiä he, joilla ei ole mahdollisuutta poistua kotoaan, vai onko yksinäisin esimerkiksi yksinhuoltajaäiti, jolla jaksaminen on koetuksella eikä tukea tai ystäviä ole?
– Jos on vaikka sairauden vuoksi estynyt poistumaan kotoa, eikä kukaan soita tai käy kylässä, ja tätä jatkuu vuosikausia, kyllä silloin helposti kokee olevansa yksin. Se ei katso sitä, asuuko maalla vai kaupungissa, Keinänen sanoo.
Yksinäisyys voi olla kipeä asia, jota ei ehkä haluta myöntää kenellekään.
– Toivoisin, että uskaltaisimme rohkeammin sanoittaa kokemustamme yksinäisyydestä. Läheltä voi löytyä ihminen, joka on myös kokenut sitä. Samankaltaisten ajatusten jakaminen voi rohkaista, Keikko sanoo.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän erityisdiakoni Tuula Mertanen toteaa, että yksinäisyys voi olla ihmisen oma valinta. Se, kärsivätkö erityisryhmät yksinäisyydestä, riippuu monesta asiasta.
– Siihen vaikuttaa muun muassa terveystilanne, tausta, koulutus, perhemuoto, persoonallisuus ja vamman aste.
Yksinäisyys lisääntyi korona-aikana
Korona-aika on lisännyt yksinäisyyttä entisestään.
– Kohtaamiset toisten ihmisten kanssa ovat jääneet vähemmälle. Moni ikäihminen kertoo, ettei ystäviä käy enää kylässä, Pauliina Keikko toteaa.
Tuula Mertasen mukaan muutama koronatautia pelkäävä ei halua vieläkään tulla ryhmään. Erityisryhmissä saatetaan pelätä koronan tarttumista monessa paikassa kiertävästä avustajasta. Avustajan tulo on voinut myös estyä lievienkin flunssaoireiden vuoksi.
Lisäksi viittomakielen tulkkien saatavuus on ollut viime aikoina huono. Kuurot saattoivat kokea myös hankalaksi sen, että viittomakielen tulkit joutuivat muiden tavoin pitämään suun ja ilmeet peittävää maskia. Etätulkkauksestakaan kaikki eivät pidä.
Työtä yksinäisyyden ehkäisemiseksi
Erityisryhmien yksinäisyyttä ehkäistään muun muassa videopuheluilla, tekstiviesteillä, kotikäynneillä ja ryhmätoiminnalla.
– Korona-aikana uusi juttu ovat olleet yhteiset lenkit, jotka ovat tuntuneet ihmisistä turvallisemmilta kuin lenkkeily yksin. Viittomakieli on myös siitä mahtavaa, että voi jutella toisen kanssa ikkunan läpi, Mertanen sanoo.
Korona-aikana lisääntyneen yksinäisyyden lievittämistä tuetaan myös kotikäynti- ja yhteisötyöntekijähankkeella, joka on käynnissä Pielisensuun seurakunnassa. Helmikuussa alkanut hanke sisältää kotikäyntejä, kerhotoimintaa ja erilaisia tempauksia kuten makkaranpaistoa. Hanke jatkuu tämän vuoden loppuun saakka.
Hanketyöntekijä Soile Sääksvuoren mukaan hankkeelle on ollut todella tarvetta.
– Mielestäni yksinäisyys on yleistä. Se voi yllättää jokaisen iästä riippumatta. Toiset sopeutuvat siihen paremmin kuin toiset. Yksi eniten yksinäisyydestä kärsivä ryhmä ovat ikäihmiset, Sääksvuori arvioi.
Joensuun seurakunnassa yksinäisyyttä torjutaan monenlaisilla avointen ovien tapahtumilla.
– Toimentuvalle voi arkena poiketa vaikka kahvikupille juttelemaan kuulumisistaan. Turinatorstaissa saa puuron lomassa kohdata toisia ihmisiä, Pauliina Keikko vinkkaa.
Tuupovaarassa ja Kiihtelysvaarassa kokoontuu vuoroviikoin ikäihmisille suunnattu seurakuntakerho, jonne voivat tulla vähän nuoremmatkin. Yksinäisyyttä pyritään ehkäisemään myös diakonin kotikäynneillä.
– Toki kaikki muukin seurakunnan toiminta on yksinäisyyttä ehkäisevää. Kannustan lähtemään rohkeasti siihen mukaan, Taru Keinänen sanoo.
Tea Ikonen