Diakonian vastaanotto on ruohonjuuritason näköalapaikka paikalliseen vähävaraisuuteen. Millaista on joensuulainen ja kontiolahtelainen köyhyys? Mikä diakoniatyöntekijöitä erityisesti huolestuttaa?

Diakonian perusajatus on, että diakonia auttaa siellä, mihin muu apu ei ulotu. Talousvaikeuksien kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että diakoniatyöntekijän pakeille hakeudutaan usein siinä kohdassa, kun yhteiskunnan tuet on jo haettu, mutta rahat eivät riitä ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.

Joensuun seurakuntayhtymän kuudessa seurakunnassa käytettiin vuonna 2021 yhteensä n. 192 150 euroa diakonian myöntämään taloudelliseen tukeen. Kontiolahden seurakunnassa taloudellisten avustusten euromäärä oli samana vuonna n. 23 000 euroa. *

Mitä näiden lukujen takaa löytyy?

Eniten taloudellista apua diakoniasta hakevat pitkäaikaistyöttömät ja lapsiperheet

Pielisensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Saila Musikan mukaan vähävaraisuus näyttäytyy diakonian vastaanotolla monin kasvoin ja monin ilmentymin.

– Toisilla se on pitkäaikaista köyhyyttä, toisilla kriisin tai elämäntilanteen tuomaa vähävaraisuutta. Siinä, missä yksi ihminen lähtee etsimään keinoja selviytyäkseen, toinen saattaa väsyä nopeasti hankalaan tilanteeseen ja kokea lähes pohjatonta toivottomuutta ja syyllisyyttä.

Eniten taloudellista tukea Pielisensuun seurakunnan diakoniasta hakevat Musikan mukaan yksin asuvat pitkäaikaistyöttömät ja vähävaraiset lapsiperheet. Samat ryhmät ovat eniten edustettuina myös Rantakylässä, Enossa ja Kontiolahdella, joista Kirkkotie tiedusteli asiaa.

Esimerkiksi Kontiolahden seurakunnassa tämä tarkoittaa konkreettisina lukemina sitä, että vuonna 2021 taloudellista tukea haki diakoniasta noin 240 yksinelävää, 106 perhettä ja 63 pariskuntaa.

– Yksinelävien ryhmässä korostuvat pitkäaikaistyöttömät, asiakkaina on varsin paljon päihdetaustaisia nuoria miehiä. Toisaalta ryhmässä on eläkeläisiä, jotka ovat taloudellisessa ahdingossa, kertoo diakoniatyöntekijä Sanna Mutikainen.

Lapsiperheiden taloudellisiin vaikeuksiin liittyy usein vanhempien työttömyyttä tai sairautta; myös yksinhuoltajia on taloudellisen tuen hakijoiden joukossa.

– Nämä perheet joutuvat säästämään kaikessa, lasten harrastuksissa, lomissa ja niin edelleen, kertovat Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijät Olli Humalajärvi ja Auli Pehkonen.

Hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen huolettaa diakoniatyöntekijää

Musikkaa huolestuttaa tällä hetkellä erityisesti hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen: Osa ihmisistä voi hyvin ja heidän hyvinvointinsa jatkuu ja kehittyy edelleen. Osalle ihmisistä elämä ja tulevaisuus näyttäytyvät jatkuvana kamppailuna peruselämän edellytysten saavuttamisessa.

Musikan mukaan yhteiskunnan tuet on rakennettu tilanteessa, jossa elämänmuutokset olivat selkeämpiä ja paremmin hallittavissa.

– Työttömyysturva tunnistaa työttömyyden, mutta ei kovinkaan ketterästi taivu pätkätöiden tuomaan tulojen ja työpäivien epävakauteen. Toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi peruselämän turvaksi, mutta on monille muodostunut jopa vuosia kestäväksi tulonlähteeksi.

Asumiskustannukset vievät monen talouden tiukille – talous ei kestä normaalielämään kuuluvia kuluja

Yksi konkreettinen asia, joka laittaa Joensuussa ihmisten taloutta tiukille, on asumisen kalleus.

– Asumiskustannukset ovat usein tuloihin nähden liian korkeat, jolloin kuukausittainen talouden tasapainottaminen on vaikeaa eikä talous kestä normaaliin elämään kuuluvia riskejä, kuten kodinkoneiden rikkoontumista tai auton käyttökuluja, kertoo Musikka.

Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska liian suuret asumiskustannukset voivat vaikuttaa tukien maksamiseen.

– Muutto ei kuitenkaan onnistu, sillä Kelan kriteerien mukaisia asuntoja ei ole kaupunkialueella tarjolla.

Diakoniatyöntekijät toivovat Kelalta ymmärtämystä tilanteeseen ja peräänkuuluttavat kohtuuhintaisia asuntoja Joensuuhun.

– Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa usein vuokrien korotukseen. Jotta tuesta olisi todellista apua, se pitäisi ohjata muuhun kuin asumistukeen.

Vähävaraiset muuttavat maalle edullisten asuntojen perässä – vähävaraisten palvelut taas muuttavat kaupunkiin

Kaupunkialueella asumisen kalleuden kääntöpuoli näkyy Enon seurakunnan diakoniatyöntekijä Sari Korhosen mukaan syrjäisemmillä alueilla.

– Enossa vähävaraisuus on jatkuvasti kasvava ilmiö, joka koskettaa monia talouksia. Kaupunkien syrjäalueille on syntymässä erikoinen jännite, kun vähävaraisten palvelut karkaavat keskustoihin, mutta eniten palveluja tarvitsevat henkilöt siirtyvät asumaan syrjäseuduille edullisempien asuntojen perässä.

Korhosen mukaan viime vuoden puolella taloudellista apua haki Enon seurakunnasta noin 150 taloutta ja kolmasosa heistä jäi vaille apua.

– Ei siksi, etteivät olisi olleet vähävaraisia ja avun tarpeessa, vaan siksi, etteivät seurakunnan avustusvarat riitä vastaamaan kaikkiin pyyntöihin. Asiakasmäärien kasvu on ollut niin suurta vuodesta toiseen ja korona-aika on lisännyt avunpyyntöjä entisestään.

Sähköiset palvelut eivät toimi kaikille – internetin käyttöön ei välttämättä ole varaa eikä osaamista

Korhonen nostaa esiin myös haasteet, jotka liittyvät useiden palveluiden siirtymiseen nettiin tai puhelimella hoidettavaksi. Kaikilla ei ole varaa ladata puhe- tai nettiaikaa, ja vielä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan avanneet tietokonetta tai älypuhelinta – eikä kyse ole pelkästään ikäihmisistä.

Suuri muutos tapahtui Korhosen mukaan siinä, kun toimeentulotukipäätökset siirtyivät Kelan vastuulle.

– Sosiaalityön kokonaisvaltainen näkemys asiakkaiden elämäntilanteista kutistui vaikeaselkoisten lomakkeiden täyttämiseksi. Monet ihmiset sinnittelevät ilman heille kuuluvaa apua vain siksi, että kokevat avun hakemisen liian monimutkaiseksi.

Humalajärvi on huolissaan myös terveydenhuollossa tehtyjen muutosten vaikutuksista vähävaraisiin.
– Siun sote on siirtänyt terveyskeskuksissa toimineita henkilöitä hallinnollisesti erikoissairaanhoidon uuteen yksikköön ja hinnoitellut sairaanhoitaja- ja lääkärivastaanotot sen mukaisesti. Tämä on vaikeuttanut vähävaraisten avunsaantia. Kun päätöksiä tehdään raha edellä, niin muutokset ovat tällaisia. Uusien maakuntavaltuutettujen on syytä miettiä, kenelle palvelut on luotu.

Toivoa paremmasta on, ja se asuu yhteistyössä

Vaikka haasteita vähävaraisuuden parissa riittää, näkevät diakoniatyöntekijät tilanteessa myös toivoa, joka liittyy ennen kaikkea eri tahojen yhteistyöhön.

– On pohdittava yhteistyön mahdollisuuksia käytännön tuen saamiseksi erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille sekä lapsiperheille. Julkinen sektori, seurakunnat, järjestöt ja yritykset eivät ole toistensa kilpailijoita, vaan yhteistyökumppaneita, sanoo Musikka.

– Yhteistyö vaatii muutakin kuin kokouksia ja kannanottoja. Se on käytännön toimintaa olosuhteiden parantamiseksi ja ihmisten oman aktiivisuuden mahdollistamiseksi.

Virpi Hyvärinen

* Joensuun seurakuntayhtymän lukemaan sisältyy 61 650 euron edestä valtion myöntämää koronatukea. Kokonaislukema on näin ollen huomattavasti keskimääräistä vuotta suurempi.

—

Korjaus 30.3.2022 klo 21.33 diakoniatyöntekijöiden kommenttiin liittyen asumistuen korottamiseen: ”Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa usein vuokrien korotukseen.”

Aiemmin kommentissa luki näin: ”Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa vuokrien yhtä suureen korotukseen.”

Korjaus 20.4.2022 liittyen asumisen kustannuksiin ja yhteiskunnalta saataviin tukiin: ”Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska liian suuret asumiskustannukset voivat vaikuttaa tukien maksamiseen.”

Aiemmin tekstissä luki näin: ”Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska Kela uhkaa lopettaa asumistuen maksamisen liian suurten asumiskustannusten takia.”