kesäkuu 2023 – Kirkkotie

Kateus syö ihmistä

Elämä on epäreilua. Se ei jaa tasan. On siis syytä kateuteen ja suuttumukseen. Miksi minä sain vähemmän kuin tuo toinen? Miksi kohtalo rusikoi minua enemmän kuin muita. Kateus voi muuttua myös käyttövoimaksi.

Värikäs piirretty päänmuoto mustalla aukolla. — ”Kun kateus on nostanut osattomuuden kokemuksen pinnalle, se johtaa ihmisen surutyöhön. Se kutsuu käsittelemään pettymyksiä. Se neuvoo hyväksymään omat menetykset. Elämäsi on riittävän hyvää ilmankin sitä, mitä juuri nyt toivot. Sinulla on muita kiitoksen aiheita”, Kari Kuula kirjoittaa. Kuva: iStock

Usein samoista lähtökohdista päädytään hyvin erilaisiin elämänosiin. Kun sisarukset kokoontuvat jouluna mummolaan, yksi tuo mukanaan suloisen perheen, toinen vain velkansa. Kolmas ei kehtaa tulla paikalle ollenkaan. Vertailu kun tekee niin kipeää.

Lapset eivät voi paeta vertailutilanteita. Monenlaisista kodeista kokoonnutaan samaan kouluun. Yksi kyyditään koulupäivän jälkeen uudella sähköautolla omakotitaloon, toinen pumppaa ilmaa risaan polkupyöräänsä. Koulun pihalla huomataan onnenlahjojen epätasainen jakautuminen. Vähemmän saaneet tunnistavat osansa.

Kauniit, rohkeat ja menestyneet

Somen kautta jotkut nuoret suorastaan hakevat vertailua muihin. Kenellä on eniten kavereita, seuraajia tai sydäntykkäyksiä? Aikuisten keskinäinen vertailu ei ole yhtä tiedostavaa, mutta silti sitä tehdään. Kavereiden elämän eteneminen pannaan merkille ja suhteutetaan omaan. Nuo ostivat nyt talon, minä asun vielä vuokralla. Arki tapahtuu nykyään paljon julkisemmin kuin sata vuotta sitten. Joukkoviestintä maalaa eteemme erilaisia elämänosia, joihin voimme verrata omaamme. Aineksia kateuteen ja riittämättömyyden tunteeseen on siis runsaasti tarjolla. Erityisesti viihteen maailma on täynnä kauniita, rohkeita ja menestyneitä.

Tosin viihdeuutiset tarjoavat myös kertomuksia epäonnistumisista. Ehkä juuri kateus saa ihmiset lukemaan mielellään paljastusuutisia korkealta pudonneista. Eivät he niin suuria olleetkaan, miltä ensin näytti.

Musta kateus tuhoaa toisen hyvän

Kateus nostaa päänsä jo Raamatun neljännellä sivulla. Kain ja Abel tuovat Jumalalle uhrin, mutta vain Abelin lahja otetaan vastaan. Jumalan valinta on täysin mielivaltainen, sille ei ole mitään syytä. Näin lukijalle kerrotaan kohtalon sattumanvaraisuudesta. Toisia siunataan monin tavoin, toisia ei. Tällaista elämä on.

Kainin kasvot synkistyvät kateudesta ja kiukusta. Häntä on helppo ymmärtää. Kateuden tunne on normaali reaktio epäreiluun tilanteeseen. Ratkaisevaa on, miten ihminen toimii silloin.

Jumala puhuttelee Kainia. Synti on nyt tullut ovellesi vaanimaan sinua, joten pidä se kurissa. Toisin sanoen, mieti mihin kateus houkuttelee sinua. Saat tuntea suuttumusta, mutta älä anna sen viedä sinua mukanaan.

Kain ei kuule taivaan varoitusta. Hän käy veljensä kimppuun ja tappaa tämän. Kateus vie kalat vedestä ja hengen veljeltä.

Näin Kain antautuu kateuden tuhoisalle muodolle, niin sanotulle mustalle kateudelle. Siinä toisen hyvä hävitetään. Lievimmillään sitä vain mitätöidään mustamaalaamalla. Sait hienon työpaikan, mutta odota vain, kyllä sieltä luurankoja löytyy.

Joskus tuhoava kateus hyökkää konkreettisesti toisen hyvää vastaan. Koulukiusaaja repii kadekohteensa uuden vaatteen. Kadehditulta työtoverilta pimitetään tietoa siinä toivossa, että hän epäonnistuisi ja tulisi nolatuksi. Menestyneestä levitetään vahingollisia juoruja. Jos kateus kalvaa kadehtijaa, helppoa ei ole kadehditullakaan.

Miksi some tekee vihaiseksi?

Kadehtija kokee myrkyllistä tai vihreää kateutta, jos hän jää vellomaan omaan pahaan oloonsa. Toisen menestys herättää hänessä suuttumusta, kiukkua, pettymystä, osattomuuden kokemusta, masennusta…ja lista jatkuu. Kateus lamaa ihmisen myrkyllään.

Dante sijoitti katkeran kateelliset helvetin viidenteen piiriin, jossa he makaavat suon pohjassa. Eläessään he hautoivat kaunaansa, nyt heidät on upotettu näkymättömiin. Vain pintaan nousevat kuplat kertovat, että he jauhavat loputtomasti kuvittelemiaan vääryyden kokemuksia.

Tällä runoilija haluaa kertoa, miten raskasta kateuden taakan kantaminen on. Se eristää ihmisen omaan kuoreensa. Hän ei osaa iloita muiden iloista, vaan kiukustuu siitä ja kokee sen omana menetyksenä. Joskus ihminen ei tiedä kadehtivansa. On muuten vain kiukkuinen ja ärtyinen olo. Se nousee esiin erityisesti silloin, kun näkee vertaistensa onnea. Ihmisethän eivät yleensä kadehdi aivan eri sarjaa olevia kanssaeläjiään. Arkilenkkeilijä ei vertaa itseään Usain Boltiin. Kateus kohdistuu itsen kanssa samanvertaisiin.

Ehkä somen selailu tekeekin kiukkuiseksi tiedostamattoman kateuden vuoksi. Ihmiset kun esittelevät siellä onnistumisiaan ja fiksuuttaan. Siellä kokee nopeasti pienuutensa. Tutkimustenkin mukaan ahkerasti somettavat voivat huonommin kuin muut.

Ylpeys johti kateuteen

Keskiajalla kateus nimettiin yhdeksi seitsemästä pääsynnistä. Joskus puhutaan kuolemansynnistä, mutta siitä ei ole kyse. Teologiassa ei erikseen määritellä kuolemansyntejä, kun taas pääsynnit tunnistetaan. Niitä pidetään muiden syntien lähteenä. Esimerkiksi kateudesta seuraa valhe, itseviha, varkaus ja niin edelleen.

Klassisen tulkinnan mukaan ylimmän enkelin Lusiferin ensimmäinen synti oli ylpeys, jonka perässä seurasi saman tien kateus. Ylpeydessään hän piti itseään kaikkein suurimpana ja kauneimpana. Niinpä hänessä heräsi kateus ainoaa ylempäänsä, Jumalan Poikaa kohtaan.

Samasta juuresta versosi Lusiferin ihmisviha. Ihmiset luotiin Jumalan Pojan kuviksi, joten hänessä syttyi kateus ihmiskuntaa kohtaa. Niinpä Lusiferista, valon kantajasta, tuli Saatana, kaiken hyvän vastustaja. Hän luopui kuuliaisuudestaan Luojalleen ja ryhtyi vahingoittamaan ihmisiä kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Lempeä suunnannäyttäjä

Kateus ei ole pelkästään kielteinen tunne. Se toimii hyödyllisenä diagnostisena välineenä. Omaa kateutta kuuntelemalla voi tunnustella, mitä kokee jääneensä vaille. Mitä olisin tarvinnut, mutta en saanut?

Näin kateudesta tulee ihmisen myötätuntoinen puolustaja. Se sanoo, että nämä asiat olisivat kuuluneet sinullekin. Vika ei ole sinussa, kun et ole saanut niitä. Elämä vain on ollut epäreilua sinulle. Paha olosi on siis aivan ymmärrettävää.

Kun kateus on nostanut osattomuuden kokemuksen pinnalle, se johtaa ihmisen surutyöhön. Se kutsuu käsittelemään pettymyksiä. Se neuvoo hyväksymään omat menetykset. Elämäsi on riittävän hyvää ilmankin sitä, mitä juuri nyt toivot. Sinulla on muita kiitoksen aiheita. Kaikesta huolimatta voit olla tyytyväinen osaasi.

Näin surutyöskentelijä oppii jättämään kipeät asiat taakse. Nekin kuuluvat omaan elämänkaareen, mutta niitä ei jumituta märehtimään. Märehtijä jossittelee ja toivottelee yhä uudestaan, että kunpa sitä ja sitä ei olisi koskaan tapahtunut minulle. Mutta se vain sitoo hänet kipeisiin asioihin. Vapauden taas saa suostumalla siihen, että näin minulle kävi. Sen kanssa selvitään, se ei vie koko elämää.

Joskus taas kateus paljastaa oman ylimielisyyden. Itseä pitää enempänä kuin muita. Mutta kun se ei toteudu, syntyy kiukkua ja suuttumusta. Harmittaa, kun muut eivät näe suuruuttani ja kauneuttani – tosiasiassa muut näkevät vain kadehtijan omahyväisyyden.

Edistyksen pimeä käyttövoima

Jos vihreä myrkkykateus lamaa ihmisen, punainen kateus sisuttaa hänet liikkeelle. Tahdon samaa mitä tuolla toisellakin on. Lähden siis hankkimaan sitä.

Punainen kateus valaa kadehtijaan uskoa omiin kykyihin. Kun kerta toinen pystyy, pystyn minäkin. En ole häntä yhtään huonompi. Samalla siitä virtaa energiaa kadehtijaan. Vaille jäämisestä syntynyt kiukku kanavoituu rakentavaan toimintaan.

Kyseessä on varsin hyödyllinen kateuden laji. Sitä voi pitää yhtenä edistyksen käyttövoimana, koska se kutsuu ihmisiä yhä parempiin suorituksiin. Ajatellaan vaikka tiedettä, opiskelua, urheilua, itsestä huolehtimista tai vain arkista työn tekemistä. Terve kilpailuhenki saa yrittämään parhaansa, jolloin siitä hyötyvät kaikki.

Joskus punainen kateus vaikuttaa rakentavasti koko yhteiskuntaan. Ihmisille syntyy ylpeä tuntu meidän maasta, joten sen hyväksi halutaan tehdä työtä ja nähdä vaivaa. Täytyyhän meidän olla parempia kuin naapurimaan. Punaiseen kateuteen kätkeytyy kuitenkin eräs vaara. Kateus ei useinkaan häviä, kun ihminen saa kaipaamansa. Sen jälkeen hän alkaa haikailla jotakin muuta. Vaurastunut haluaa vaurastua lisää, kuuluisa vaatii lisää julkisuutta. Kateuden kaivosta ei lopu vesi koskaan.

Siksi punainen kateus ei ole paras motiivi yrittämiselle. Sillä on pimeä puolensa.

Jotkut tuntevat kateutta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Ratkaisevaa on se, mitä kateus saa ihmisessä aikaan. Kateuden viestiä kannattaa siis kuunnella. Ja tarkkailla sen väriä.

Kari Kuula

Artikkeli on julkaistu Kirkko ja Koti -lehdessä 4/2023.

Sauna- ja kotaillat ovat kesän keidashetkiä

Tänäkin kesänä saunat lämpenevät Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodeilla. Kontiolahden kesään puolestaan kuuluvat kaikenikäisille suunnatut kotaillat.

Tänäkin kesänä saunat lämpenevät Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodeilla. Kontiolahden kesään puolestaan kuuluvat kaikenikäisille suunnatut kotaillat.

Kolme ihmistä ja koira kodan oviaukolla. — Sulkulan kesäkodin kodalla vietetään perjantai-iltoja hartauden, kahvittelun, makkaranpaiston, saunomisen ja uimisen merkeissä. Tapani Nuutinen (kesk.) oli illan puhujavieraana kesäkuun alkupuolella. Minna Tolonen, Onni-koira ja Pauli Leppänen järjestelivät iltaa. Kuva: Kirsi Taskinen

Männikköniemen kesäiset saunaillat ovat jo vuosikymmeniä vanha perinne. Myös tänä kesänä paikan sauna on lämmennyt joka keskiviikko toukokuun puolivälistä asti, ja lystiä on luvassa syyskuun loppupuolelle saakka.

Kesäilta alkaa naisten saunavuorolla ja päättyy miesten vuoroon. Niiden välissä on päärakennuksella hartaus, jonka pitää joku Joensuun seurakunnan papeista. Samalla on mehu- ja keksitarjoilu.

– Tänä kesänä hartauksissa käydään läpi Apostolien tekoja. Kukin opettaa niitä tavallaan ja tyylillään, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén.

Hänen mukaansa saunaillat vetävät eri-ikäistä porukkaa varsinkin työikäisistä ylöspäin. Suurin osa kävijöistä on naisia, joiden saunavuoro on vähän pidempi kuin miesten.

– Naisia käy saunailloissa keskimäärin 10–20 ja miehiä vähän vähemmän, Vilén arvioi.

Männikköniemen kesäkoti sijaitsee Linnunlahdella Pyhäselän rannalla. Vilén kuvailee sitä ainutlaatuiseksi ja kauniiksi paikaksi lähellä kaupungin keskustaa. Hän toteaa, että saunailloille tuntuu olevan tarvetta.

– Onhan se hienoa päästä rantasaunaan ja uimaan melkein kaupungin keskustassa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä esimerkiksi mökille.

Sulkulaan tullaan saunomaan Kiihtelysvaarasta asti

Kesäisenä perjantai-iltapäivänä Pauli Leppänen suuntaa Pielisensuun kirkolle hakemaan kahveja ja makkaroita. Sen jälkeen tie vie Sulkulan kesäkodille saunanlämmitykseen. Leppänen on seurakunta-aktiivi, joka on ollut mukana Sulkulan kotailloissa jo vuosikymmeniä.

Kotailta alkaa Pielisensuun seurakunnan työntekijän pitämällä alkuhartaudella. Sen jälkeen juodaan kahvit, paistetaan makkaraa, saunotaan ja uidaan.

– Alkuhartauden jälkeen on monesti antoisa keskustelu. Ihmiset haluavat kysellä, Leppänen kertoo.

Sulkulassa vietetään kotailtoja yleensä kesä-elokuussa. Tänä vuonna ne aloitettiin toukokuun puolivälissä ja tarkoitus on jatkaa syyskuun puoliväliin.

– Viime kesän saunomiset jäivät vähän vähemmälle, kun ei ollut laituria. Nyt saimme laiturin, ja sanoin, että voisimme jatkaa saunailtoja pidemmälle, kun viime kesä meni huonosti, Leppänen kertoo.

Sulkulan kotailloissa käy 10–25 saunojaa per ilta riippuen siitä, millainen sää on. Leppäsen arvion mukaan saunojissa on paljon perheenäitejä, joilla on pieniä lapsia. Heitä saunailtoihin houkuttelee uintimahdollisuus. Jotkut saunojat tulevat Kiihtelysvaarasta asti.

– Jotkut ovat joka perjantai-ilta siellä. He nauttivat paljon siitä, kun saavat käydä saunassa ja uimassa.

Seurakuntatalon pihan kota on keidas kylän keskustassa

Kontiolahden kesään kuuluvat seurakunnan järjestämät, kaiken ikäisille suunnatut kotaillat, joita vietetään tiistaisin seurakuntatalon kodalla elokuun puoliväliin saakka. Iltoihin kuuluu muun muassa mölkyn pelaamista, omien eväiden paistamista grillissä, yhdessä oloa, jutustelua, kesäisiä yhteislauluja sekä hartaus. Kirkkoherra Jukka Reinikaisen mukaan luvassa on erilaisia teemailtoja ja yllätysvieraitakin.

– Kivaa kesäiltaa vietetään. Kotailtaan voi tuoda mukanaan myös jonkun oman pelin, esimerkiksi kroketin, Reinikainen toteaa.

Seurakuntatalon pihassa oleva kota on rakennettu pari vuotta sitten. Kodalla oli viime jouluna jouluseimi, joka on tarkoitus pystyttää siihen myös tänä vuonna. Kodalla on järjestetty erilaisia tapahtumia, se on ollut erilaisten ryhmien ja piirien käytössä, ja sitä voi polttopuineen vuokrata seurakunnalta omaan käyttöön edullisesti. Kesäisiä kotailtoja pidetään tänä vuonna kodalla ensimmäistä kertaa. Ensimmäisessä illassa oli Reinikaisen arvion mukaan 25–30 kävijää.

– Uskon, että tällaiselle kesänvietolle on Kontiolahdella aikamoinen tarve, koska seurakunnan viikkotoiminta hiljenee kesällä. Kotailtaan on helppo tulla. Tämä on pieni keidas kylän keskustassa.

Tea Ikonen

Kesäillanviettoa seurakunnissa

Männikköniemen kesäillat (Vainoniementie 2) ke 17.5.–20.9. klo 17.30 naisten saunavuoro, klo 19 hartaus, klo 19.30 miesten saunavuoro.
Sulkulan kotaillat (Kesärannantie 10) pe klo 18.
Kotaillat Kontiolahdella srk-keskuksen kodalla (Keskuskatu 26) ti 6.6.–15.8. klo 17.

Hautausmaa on hyvä paikka harjoitella työelämätaitoja

Kaksi kehitysvammaisten ryhmää käy viikoittain Joensuun hautausmaalla auttamassa ja samalla opettelemassa työelämätaitoja.

Kaksi kehitysvammaisten ryhmää käy viikoittain Joensuun hautausmaalla auttamassa ja samalla opettelemassa työelämätaitoja.

Neljä työntekijää työkaluineen hautausmaan alueella. — Raija Silvola, Samuli Päivänurmi, Hiski Hartikainen ja Henrik Hartikainen siivosivat hautausmaan käytävää kesäkuisena perjantaiaamuna. Nelikko on käynyt auttamassa hautausmaan hommissa viime elokuusta alkaen, ja työ on ollut ryhmälle mieluisaa. Kuva: Tea Ikonen

Kesäkuisena perjantaiaamuna Joensuun hautausmaalla kuuluu haravan rapsutus maata vasten. Veljekset Hiski Hartikainen ja Henrik Hartikainen sekä Samuli Päivänurmi ja Raija Silvola siivoavat puista tippunutta roskaa pois kulkuväylältä.

Nelikko on käynyt auttamassa hautausmaan hommissa kerran viikossa viime elokuusta alkaen. Hautausmaalla työskentely on heille osa Siun soten Kauppakadun työ- ja päivätoimintaa.

Työhön on kuulunut muun muassa haravointia, vanhojen kynttilöiden ja seppeleiden poistamista muistolehdosta ja hautapaikoilta sekä roskakorien tyhjennystä ja putsausta. Talvella ryhmä teki lumitöitä, talven kääntyessä kevääksi liukkailla käytävillä riitti hiekoitushommia, ja keväällä he siistivät puita ja pensaita.

– Olen tykännyt tästä hommasta, Raija Silvola kiittelee.

Hauskinta hänen mielestään on ollut kynttilöiden poistaminen. Myös pensaiden leikkeleminen ja haravointi osoittautuvat ryhmän suosikkipuuhiksi.

– Tulemme tänne kello yhdeksän ja teemme pari tuntia töitä. Ryhmä lähtee sitten takaisin Kauppakadulle, kertoo ryhmän ohjaaja Pasi Karhunen.

Tavoitteena elämänhallinnan ja työllistymismahdollisuuksien paraneminen

Työpajatoiminnan tavoite on parantaa elämänhallintaa ja työllistymismahdollisuuksia. Pajapäivät alkavat yleensä kahdeksalta ja kestävät kuusi tuntia.

– Annetaan mahdollisuus työskennellä ja pidetään arkielämän taitoja yllä, Karhunen toteaa.

Pajalla on noin 20 asiakasta. He auttavat ikäihmisiä, käyvät tekemässä lumitöitä, haravointia ja puutalkoita ympäri Joensuuta. Muutama asiakas käy tekemässä varastohommia Carlsonilla.

– Mennään auttamaan, kun tulee pyyntöä.

Ennen Ukrainan sotaa pajalla tehtiin paljon alihankintahommia, mutta sitten vienti lopahti. Karhusen puolesta pyyntöjä voisi tulla enemmänkin.

Työtoiminnan lisäksi pajalla järjestetään kaikenlaista muutakin mukavaa kuten retkiä, jääkiekkopeleissä käyntejä sekä rantasauna- ja uintipäiviä.

– Viime vuonna olimme kalassa. Saatiin kaloja ja otettiin kuvat, Samuli Päivänurmi muistelee.

Erityisryhmä tuo iloa

Siun sotella on seurakuntayhtymän kanssa jatkuva sopimus siitä, että työpajan ryhmät voivat käydä hautausmaalla harjoittelemassa työelämätaitoja. Perjantain ryhmän lisäksi hautausmaalla aloitti talvella toinen ryhmä, joka käy keskiviikkoisin.

Hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi kiittelee yhteistyön sujuneen todella hyvin.

– Olemme antaneet heille sellaisia hommia, mitä he pystyvät pienellä perehdytyksellä tekemään. On myös tärkeää, että heillä on oma ohjaaja, joka katsoo, mitä he pystyvät tekemään. Esimerkiksi syksyllä heillä oli palaneiden kynttilöiden keräämistä haudoilta. Talvella he siivosivat muistolehdosta kukkalaitteita ja kynttilöitä sekä tekivät alueen lumitöitä. Oli hyvä, kun he perjantaisin siistivät muistolehdon, sillä viikonloppuna sinne tuodaan uusia kukkalaitteita ja kynttilöitä.

Kiviniemen mukaan työpajaryhmät ovat tuoneet iloa hautaustoimen henkilökunnalle.

– Olemme kokeneet tämän pelkästään positiivisena. Kyllähän erityisryhmä tuo iloa, kun heillä on erilainen asenne työntekoon. Kun heillä on mukavaa, niin tarttuuhan se mukavuus meihinkin. Jos meillä on jotain juhlan aihetta, samalla lailla hekin osallistuvat, he ovat samaa henkilökuntaa kuin muutkin. He ovat iloista porukkaa, jolla on hyvä meininki.

Myös Hartikaiset, Päivänurmi ja Silvola ovat sitä mieltä, että yhteistyö seurakuntayhtymän kanssa on sujunut hyvin. Karhunen toteaa työn antavan ryhmän päivään sisältöä ja onnistumisen hetkiä.

– Onnistumisen kautta pyritään tätä tekemään.

Tea Ikonen

Osatyökykyisissä on potentiaalia

Siun sote tarjoaa alueensa kehitysvammaisille asiakkaille työ- ja päivätoimintaa. Sen kautta heillä on mahdollisuuksia opetella työelämätaitoja toimintakeskuksissa ja siirtyä työkokeilun kautta yrityksiin työskentelemään. Yritykset saavat osatyökykyisten työntekijöiden palkkaamiseen palkkatukea.

Siun soten Kauppakadun työ- ja päivätoiminnan palveluesihenkilö Tuula Malisen mukaan yritykset ovat huomanneet potentiaalin, joka osatyökykyisissä ihmisissä on, ja yhteistyö yrittäjien kanssa on hyvää. Yhteistyökumppaneita ovat muun muassa PKO:n kaupat, Citymarketit, Carlson ja uusimpana Alko. Lisäksi esimerkiksi Kontiolahden kunta tarjoaa työ- ja päivätoiminnan asiakkaille ympäristön puhdistustehtäviä.

– Varmasti jokaisessa työpaikassa on tärkeää työtä, joka ei vaadi erityisammattitaitoa. Esimerkiksi meidän asiakkaamme on työllistetty leikkaussalin kahvioon, ja nyt kallispalkkaisten lääkäreiden ja hoitajien työpanos kohdistuu oikealle alalle.

Myös yksityiset ihmiset voivat tilata työtoiminnan asiakkaita auttamaan esimerkiksi pihatöissä. Työstä peritty palkkio kohdistuu kehitysvammaisten hyväksi esimerkiksi niin, että sillä kustannetaan heidän virkistystoimintaansa.

Kauppakadun työ- ja päivätoimintayksikön lisäksi Malisen vastuulla ovat myös Rantakylän, Utran ja Kontiolahden yksiköt. Alueella on noin 130 ikähaarukaltaan 18–60-vuotiasta asiakasta.

– Kantakaupungin alueella on aika paljon nuoria. Heitä muuttaa reuna-alueilta paljon asumaan tänne palvelujen äärelle.

Työtoiminta tarjoaa kehitysvammaisten päiviin virikettä ja merkityksellisyyttä. Joillekin se tuo järkevän päivärytmin. Lisäksi kehitysvammaisilla on oikeus saada olla osallisia kaikissa yhteiskunnan asioissa ja saada vaikuttaa siihen, mitä tekevät.

Kehitysvammaisen vuorovaikutus-, työ- ja arjen taitojen sekä itsevarmuuden vahvistumisesta hyötyy myös yhteiskunta. Tietojen ja taitojen karttuessa ihminen selviytyy yhteiskunnan jäsenenä paremmin, eikä kukaan syrjäydy.

– Tavoite on, että kaikille löytyisi oman näköistä työtä, Malinen summaa.

Tea Ikonen

Tukea lapsiperheiden kesänviettoon

Kesäkerhot ja leirit tarjosivat lapsille tekemistä alkukesästä vanhempien työpäivien ajaksi. Myös diakonia tukee lapsiperheitä mahdollisuuksien mukaan.

Kesäkerhot ja leirit tarjosivat lapsille tekemistä alkukesästä vanhempien työpäivien ajaksi. Myös diakonia tukee lapsiperheitä mahdollisuuksien mukaan.

Kolme lasta leikkimässä hiekkalaatikolla. — Tessa Grinden, Sanni Airaksinen ja Amanda Figueiredo osallistuivat Rantakylän kesäkerhoon. Amanda kertoi olevansa mukana jo kolmatta kesää. – Olen tykännyt kesäkerhosta paljon. Olemme leikkineet Norssissa ja viettäneet yhdessä aikaa. Kuva: Tea Ikonen

Työssäkäyvien vanhempien elämää helpottivat kesäkuussa seurakuntien järjestämät kesäkerhot, joissa jälkikasvulle oli lämmintä ruokaa ja ohjattua toimintaa. Kesäkerhot täyttyvätkin nopeasti, kun ilmoittautuminen keväällä avautuu.

Rantakylän seurakunnan kesäkerhossa kävi päivittäin reilu 20 lasta. Kerho oli suunnattu eskarin käyneistä kolmasluokkalaisiin. Alle kouluikäisillä lapsilla on usein hoitopaikat, mutta kouluikäisillä sitä mahdollisuutta ei välttämättä ole.

– Halusimme priorisoida kouluikäisten kesäkerhon, koska sille on suurin tarve, toteaa varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.

Lastenohjaaja Irina Partasen mukaan kerholaiset lähtivät yleensä aamulla leikkipuistoon, tulivat kirkolle syömään, tekivät sisäpuuhia tai ulkoilivat. Partanen kertoo, että kerhosta on tykätty ja monet lapset tulevat vuodesta toiseen uudelleen.

Leirillä lapsilla on paikka, missä viettää päivänsä

Enon seurakunnassa lapsille on tänä kesänä tarjolla kaksi leiriä. Kesäkuussa oli esikouluikäisistä kolmasluokkalaisille suunnattu Murikan majan päiväleiri, ja heinäkuun alussa 3.–7.-luokkalaiset lähtevät Polku-leirille Keuruulle.

Varsinkin Murikan majan leiri on aina hyvin suosittu. Nuorisotyönohjaaja Saija Ihalainen uskoo sen johtuvan siitä, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on leirillä paikka, missä viettää päivänsä.

– Murikan majan päiväleiri on kello 9–17, eli se on työpäivän mittainen. Siinä pystyvät vanhemmat käymään töissä, kun lapset ovat turvallisesti leirillä.

Diakonia tukee perheitä, joilla ei ole varaa ruokaan

Joillakin perheillä isoin huoli on se, mistä saada rahat lapsen ruokaan kesän aikana.

– Lapset ovat saaneet lämpimän ruuan koulussa. Kun koulu loppuu, kotona menee ruokaa enemmän. Vähävaraisille se voi olla ongelma, huomauttaa diakoniatyöntekijä Auli Pehkonen Rantakylän seurakunnasta.

Kesä on myös suosittua aikaa reissata. Vähävaraisilla perheillä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia sellaisiin lomamatkoihin kuin muilla. Pehkonen toteaa, että se voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan.

Diakonia tukee perheitä, mutta avun tarve katsotaan aina tilannekohtaisesti. Suurta muutosta lapsiperheiden osuudessa asiakaskunnastaan Pehkonen ei ole havainnut.

– Meillä tietysti vaikuttaa paljon, kun ViaDian ruokajakelu on tuossa vieressä. Se auttaa paljon lapsiperheitä.

Helpotuksia retkimaksuihin ja avustuksia tukikummeilta tai kirkon diakoniarahastosta

Enon seurakunnan diakonissa Sari Korhonen arvioi, että hänen asiakkaistaan alle 10 prosentilla on alaikäisiä lapsia. Diakonian asiakasmäärät ovat kasvaneet kuitenkin hurjasti viime vuosina, mutta mahdollisuudet avuntarvitsijoiden taloudelliseen tukemiseen ovat pienet.

– Enon diakoniatyöllä on mahdollisuus avustaa yhtä taloutta vain kerran vuodessa ruokalahjakortilla ja lisäksi jouluavustuksella. Hävikkiruuankin jako on vähentynyt, kun ruuan hinta on noussut, ja laputetut tuotteet viedään jo kaupassa.

Korhonen vinkkaa, että pienituloiset vanhemmat voivat kysyä helpotusta seurakunnan järjestämien retkien maksuihin. Lisäksi diakoniatyön kautta voi hakea isompia avustuksia tukikummeilta tai kirkon diakoniarahastosta.

– Tukikummit on tarkoitettu erityisesti harrastustoimintaan, jos on tarve vaikka polkupyörän tai suksien hankinnalle. Huono puoli on, että yksi perhe voi hakea tukea vain kerran, mutta tokihan se auttaa paljon, jos sellaisen avustuksen saa.

Tea Ikonen

5xmielessä: Moottoripajalla kukoistaa huumori ja porukkahenki

Joka keskiviikko ja torstai Kai Palviainen suuntaa töidensä jälkeen Joensuun Moottoripajalle, jos mitään estettä ei ole. Siellä hän opastaa vapaaehtoisena ohjaajana nuoria moottoriajoneuvoharrastajia.

Silmälasipäinen mies nojaa autoon autopajalla. — Kai Palviainen pitää erityisesti Jukolankatu 20:ssä toimivan Joensuun Moottoripajan porukkahengestä. – Kävijäporukka on monenkirjava mutta hyvä, ja meillä on hyvä henki. Pajalle voi tulla, vaikka ei olisi omaa mopoa tai autoa. Ei myöskään tarvitse pelätä, ettei osaa, sillä pajalla autetaan ja neuvotaan. Kuva: Tea Ikonen

OHJAAJA. Olin pari vuotta sitten esittelemässä ralliautoani River Meet -tapahtumassa Laululavan tuntumassa. Siellä tuli Joensuun Moottoripajan ohjaajien kanssa puheeksi pajojen väliset rallikisat. Tulin pajalle näyttämään omaa ralliautoani, ja aloin auttaa pajan ralliauton kasaamisessa. Minua pyydettiin ohjaajaksi pajalle, ja olen myös pikku hiljaa tullut mukaan Saapas-toimintaan.
PAJALAISET. Pajaillat ovat keskiviikkoisin ja torstaisin. Pajalla pyörii tällä hetkellä kymmenkunta ohjaajaa sekä 5–20 nuorta tai nuorta aikuista. Ikähaarukka on suunnilleen 14–25 vuotta. Kävijöistä tyttöjä on välillä puolet, välillä vähän vähemmän. Kävijäporukka on monenkirjava mutta hyvä, ja meillä on hyvä henki. Jokainen uusi on päässyt joukkoon mukaan.
TEKEMINEN. Osa touhuaa mopojen kanssa, osa korjaa autoja. Välillä vain jutellaan. Pajalle voi tulla, vaikka ei olisi omaa mopoa tai autoa. Tekemistä kyllä järjestetään. Illoissa rakennetaan pajan omaa ralliautoa, ja meiltä löytyy myös oma moottoripyörä. Jonkun äiti voi tuoda auton öljynvaihtoon, ja yhteen aikaan oli sesonkirenkaanvaihtoja. Ei myöskään tarvitse pelätä, ettei osaa, sillä pajalla autetaan ja neuvotaan.
KISAMATKAT. Käymme pajojen välisissä kisoissa kolmesti vuodessa. Niitä on järjestetty muun muassa Akaassa, Pieksämäellä, Kajaanissa ja nyt toukokuussa Limingassa. Ensi syksyn kisat saatiin tänne Joensuuhun. Kisamatkat järjestetään yhteistyökumppaneiden kanssa ja sponsoreiden tuella niin, että ne ovat pajalaisille ilmaisia.
PORUKKAHENKI. Ajattelen, että nuorille on iso merkitys sillä, että on tilat ja kokoontumispaikka, jossa on mahdollisuus harrastaa moottoriajoneuvoja, sekä joku, jolta kysyä apua ongelmatilanteessa. Itse olen tykännyt eniten pajan porukkahengestä. Näen näissä nuorissa paljon samaa, mitä itse olin nuorempana. Saman hintaluokan autoilla silloinkin ajettiin, niillä pärjättiin ja niillä popitettiin.

Tea Ikonen

Pääkirjoitus: Niittyjä pörriäisille

Ympäristöasioissa seurakuntien vahvuutena on monipuolinen toiminta. Ympäristöarvot näkyvät esimerkiksi ruokatarjoiluissa, kierrätyksessä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa.

Luonnonystävälle tulee hyvä mieli, kun kuuntelee Joensuun seurakuntien ympäristötyöryhmän suunnitelmia. Yksi ajankohtainen aihe ovat kukkaniityt, joiden avulla tuetaan erilaisia hyönteisiä ja tarjotaan erinomainen elinympäristö monelle uhanalaiselle lajille. Seurakuntayhtymässä on lukuisia kiinteistöjä, joiden piha-alueilla on keto- ja niittyalueisiin sopivaa maastoa.

Niittyjä on jo perustettu muun muassa Vaivioon, Pyhäselkään ja Enoon. Seuraavaksi kokeillaan, miten niitty kasvaa kaupunkialueella, jossa pilotointikohteeksi on valikoitunut Pielisensuun seurakunta. Ennen kuin kukkaniitty on täydessä loistossaan, tarvitaan tietysti hyvät suunnitelmat ja paljon kärsivällisyyttä. Muutaman vuoden kuluttua lopputulos kuitenkin palkitsee.

Seurakuntien työntekijöistä ja luottamushenkilöistä koostuvalla ympäristötyöryhmällä on tärkeä rooli Joensuun seurakuntien ympäristöasioiden hoidossa. Ryhmän tuella on saavutettu muun muassa Kirkon ympäristödiplomi, joka Joensuun seurakunnilla on ollut jo vuodesta 2010 alkaen. Ympäristödiplomin myöntämiseen ja uusimiseen liittyy määräajoin arviointi, jossa käydään läpi muun muassa jätehuolto, siivous, leirikeskukset, toimistot, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus.

Ympäristöasioissa seurakuntien vahvuutena on monipuolinen toiminta. Ympäristöarvot näkyvät esimerkiksi ruokatarjoiluissa, kierrätyksessä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa. Ne näkyvät myös seurakuntien jumalanpalveluselämässä erilaisina luontokirkkoina ja -tapahtumina. Seurakuntien kerhoissa lapset oppivat jo pienestä pitäen kunnioittamaan luontoa. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ympäristöasioissa opitut taidot ja asenteet ovat meidän kaikkien hyödyksi.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Kolumni: Odotatko seuraavaan elämään?

Aivan kuin kello seisahtuisi ja kuulisit kysymyksen: Mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Mikä kantaa elämässä ja rajan yli?

Vaalea pitkähiuksinen nainen katsoo kameraa kohti. Mies, pitkälle edennyt keuhkosyöpä ja kutistuneet kodin seinät. Päivät ovat pitkät, ovi saisi käydä useammin. Oma jalka kantaa vain vaivoin kynnyksen yli. Kun toisinaan pääsee ihmisten ilmoille, jotkut sanat satuttavat. Eikö sitä pitäisi kuskin paikalla olla eikä matkustajana? No et oo vielä kuollu. En oo viittiny käydä, kun niin huonossa kunnossa olet.

Omasta toimintakyvystä luopuminen on yksi elämän suurimpia kipuja. Miten me osaisimme sellaisen kivun äärellä osoittaa toisillemme myötätuntoa ja tukea, olla rohkeasti läsnä ja nähdä ihminen, toimintakyvyn rajoitteiden sijaan?

Onneksi on niitä toisenlaisiakin kohtaamisia. Kun joku pysähtyy juttelemaan arkisista asioista: kesän tulosta, sateen määrästä ja tulevista tietöistä. Kyselee kuulumisia aidosti välittäen ja myötäeläen.

Tai kun naapuri soittaa ovikelloa, muovipussissa mukanaan kaksi kylmää juomaa. Kun lapsenlapsi istuu viereen ja tervehtii niin kuin aina ennenkin. Kun aikuisen lapsen kanssa voi katsella pihamaalla pääskysten lentoa tai muistella kolmen sukupolven kalareissuja. Kun nukkumaan käydessä voi puristaa puolison kättä ja toinen puristaa takaisin. Näissä kohtaamisissa asuu toivo.

Kun on kasvotusten elämän rajallisuuden kanssa, voi huomata kuinka paljon maailmaan mahtuu turhaa kiirettä. Aivan kuin kello seisahtuisi ja kuulisit kysymyksen: Mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Mikä kantaa elämässä ja rajan yli? Sillä hetkellä voi tuntua siltä, että haluaisit pysäyttää koko maailman miettimään samaa mutta et siihen pysty. Kukin voi pysäyttää vain itsensä. Missä haluat juuri nyt olla? ”Jos odotat aikaa, parempaa aikaa, odotat seuraavaan elämään”, lauloi edesmennyt Aki Sirkesalo.

Vakava sairastuminen on elämän suurimpia kriisejä. On luovuttava niin paljosta ja sopeuduttava niin paljoon, että se voi hetkittäin tuntua musertavalta. Ihmisen mieli liikkuu tämän hetken, menneisyyden ja tulevaisuuden välillä usein enemmän kuin koskaan aiemmin. Millainen jälki minusta jää? Onko elämälläni ollut merkitystä? Mitä on elämäni tästä eteenpäin? Kuinka paljon ja millaista aikaa on jäljellä?

Me tarvitsemme toisiamme. Piipahtamaan, pysähtymään ja olemaan läsnä, silloinkin ja erityisesti silloin, kun elämä alkaa meitä riisua. Moni pelkää turhaan, ettei osaa. Entäpä jos se riittää, että on niin kuin aina ennenkin? Älä odota seuraavaan elämään.

Piia Nurhonen
perheneuvoja,
psykoterapeutti
piia.nurhonen@evl.fi

Sana: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven” – Joh. 8:7

Riparilla saa opetella lähimmäisenrakkautta. Tuollainen viikko tulisi olla jokaisella aikuisellakin vähintään kerran vuodessa.

Kesä on rippikoulujen aikaa. Rippikouluissa nuorten oppimisen ja pohdinnan olisi hyvä kohdistua kolmeen suuntaan. Jumalaan, itseen ja lähimmäiseen. Kuka on Jumala, kuinka ja miksi uskoa häneen? Mitä haluan elämältä ja tulevaisuudelta? Olenko minäkin arvokas? Kuka on lähimmäiseni? Mitä tarkoittaa, että me kaikki olemme arvokkaita?

Minä pappina annan konkreettisen tavoitteen rippileirille. Riparilla saa opetella lähimmäisenrakkautta. Se näkyy siten, että leirillä arvostetaan jokaista, ketään ei kiusata eikä jätetä sivuun. Haluamme olla ystävällisiä ja kunnioitamme toisiamme. Emme riitele, ja jos kinaa tulee, asiat sovitaan. Mikä mahdollisuus, siis kilvoitella ja syventyä siihen, miten otan toisen huomioon. Tuollainen viikko tulisi olla jokaisella aikuisellakin vähintään kerran vuodessa.

Armo on sana ja arvo, joka liittyy olennaisesti kristilliseen uskoomme, myös lähimmäisen rakastamiseen. Ajattelen, että se sana pitää sisällään kaiken mitä tarvitsemme. Ihmisen ulkopuolelta tuleva armo on elämämme elinehto kaikessa. Tuo sana kätkee sisälleen sekä hengellisen että arkisen elämän syvyyden. Armoa, ansaitsematonta lahjaahan kaikki on.

Armo saa toisen merkityksen, kun tuo sana muutetaan käskymuotoon: Armahtakaa. Enää en olekaan vain lahjan vastaanottaja vaan myös eteenpäin välittäjä. Kuinka vaikeata se onkaan, ilmaisen ja ihmeellisen jakaminen eteenpäin. Mielellään sen, siis armon, pitäisi vain itsellään. Taitaa olla paljon helpompaa tuomita kuin armahtaa toista? Juuri siksi on hyvä pysähtyä välillä lähimmäisen rakastamisen ja kunnioittamisen ääreen, kuten teemme rippileireillä. Ei siksi, että muutumme pyhemmiksi tai paremmiksi. Vaan siksi, että meitä on armahdettu, ja tuo armo on liian kaunista ja suurta pidettäväksi vain itsellämme. Ja kun etsii armahdusta tarvitsevia, syvin viisaus löytyykin aamulla, kun katsoo peiliin. Olen liian syntinen ja langennut tuomitsemaan muita. Mutta niin paljosta armahdettu, että miksi jättäisin muut armon ulkopuolelle?

Jokainen kristitty niin rippileirillä, kirkon penkissä kuin kotisohvilla saa uskoa omakseen ja jakaa eteenpäin Jeesuksen lupausta, jonka hän antoi syntiselle naiselle: ”Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Heikki Mujunen
seurakuntapastori
Rantakylän seurakunta

Kirkon yhteiskuntapäivät 2023: Eteenpäin iskuista huolimatta!

Pohjois-Karjalalla menee olosuhteisiin nähden hyvin, ja tulevaisuus on meille valoisa. Tummat pilvet tulee tunnistaa, mutta niitä ei voi jäädä pelkäämään.

Pohjois-Karjalalla on ollut paljon vastaiskuja viime vuosina. Ensin iski korona. Seuraavaksi lentoliikennettä uhkasi lopettaminen. Seuraavaksi Venäjä aloitti brutaalin sodan Euroopassa, ja viimeisimmäksi meille tärkeä junasilta uhkaa mennä kiinni. Iskuja on riittänyt, mutta maakunta on selvinnyt niistä kaikista. Aktiivisten toimijoiden yhteistyö ja usko tulevaisuuteen on luonut meille tilanteen, jossa haluamme menestyä. Emme pärjäillä tai tulla toimeen, vaan menestyä.

Tilastokeskuksen tuoreet suhdannetiedot kertovat Pohjois-Karjalan yrityssektorin liikevaihdon kasvun jatkuneen vuoden 2022 jälkipuoliskolla, liikevaihto kasvoi 8,2 prosenttia. Vuonna 2021 ja alkuvuonna 2022 kasvu oli vieläkin kovempaa, ja erityisesti iloa tuotti koko Pielisen Karjalan menestyminen perinteisen kestomenestyjän, Joensuun, rinnalla. Meillä vahvat toimialat, kuten metsäbiotalous, metalliteollisuus, kiviteollisuus ja elintarviketeollisuus, kasvavat ja kehittävät toimintaansa maakuntaan uskoen.

Kriisien keskellä negatiivinen puhe ja uutisointi luonnollisesti lisääntyvät, mutta tämän hälyn alla moderni maakunta porskuttaa eteenpäin vahvan tutkimuksen, koulutuksen ja tuotekehityksen avulla. Vahvojen teollisuusalueiden lisäksi uudet teknologiat kuten fotoniikka ja vetyteknologiat ovat lähellä suurta läpimurtoa, ja matkailu kasvaa voimakkaasti luontomatkailun arvostuksen myötä.

Maailma tulee kohtaamaan valtavia muutoksia seuraavien vuosien aikana. Ilmastonmuutos näyttää etenevän, ja epävarmuus maailmanpolitiikassa kasvaa. Ukrainan sodan päättymistä ei ole näköpiirissä ihan lähellä, ja Venäjän hallinnon epävakaus haastaa meidän toimintaympäristöämme vielä kauan. Tässä tilanteessa meidän kaikkien on välttämätöntä suunnata katseet vahvaan yhteistyöhön keskenämme ja demokraattiseen maailmaan.

Suomi on liian pieni maa keskinäiseen kiistelyyn, ja Eurooppa on vahva vain yhdessä tekemällä. Tässä Pohjois-Karjala haluaa olla edelläkävijä. Me voimme tuottaa jo nyt ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan osaamisen ja teknologian kautta, ja yrityksemme ovat varmasti jatkossa vahvasti mukana rakentamassa uutta Ukrainaa samalla innolla kuin olemme auttaneet Ukrainaa tämän vaikean sodan aikana.

Pohjois-Karjalalla menee olosuhteisiin nähden hyvin, ja tulevaisuus on meille valoisa. Tummat pilvet tulee tunnistaa, mutta niitä ei voi jäädä pelkäämään. Esimerkiksi hallitusohjelman tulevia toimenpiteitä linjattaessa on muistettava, että tulevaisuuteen ja kasvun eväisiin on panostettava myös vaikeina aikoina. Erityisesti vaikeina aikoina.

Markus Hirvonen
Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja

Lisää maakuntajohtaja Markus Hirvosen ajatuksia kuulet kirkon yhteiskuntapäivillä 21.–22.9.2023. Ilmoittaudu mukaan: www.kirkonyhteiskuntapaivat.fi

Digienkelit osaamista tukemassa

Digikerhon lisäksi ihmisillä oli mahdollisuus saada yksilöohjausta erilaisissa seurakuntien tilaisuuksissa.

Joensuun seurakuntien, Riverian ja Joen Severin yhteistyöhankkeessa etsittiin noin vuoden ajan uusia tapoja lisätä digiosaamista ja kuroa umpeen kielteistä digikuilua. Keväällä 2022 alkanut ja tänä keväänä päätökseen saatu Digiosallisuus-hanke painottui Joensuun ja Pielisensuun seurakuntien alueelle.

Kädet tietokoneen näytöllä.

Hankkeen myötä järjestettiin useamman kerran kokoontunut digikerho, jossa Riverian opiskelijat toimivat ohjaajina eli digienkeleinä osana työssäoppimisjaksoaan. Digikerhon lisäksi ihmisillä oli mahdollisuus saada yksilöohjausta erilaisissa seurakuntien tilaisuuksissa.

Digiosaamisen tueksi tuotettiin myös opasvideoita sekä ohjausvideo digiohjausta järjestävälle. Videot löytyvät osoitteesta joensuunseurakunnat.fi/digiosallisuus.

Alati digitalisoituvassa ympäristössä digitaitojen puute voi vaikuttaa kielteisesti mahdollisuuksiin saada tietoa sekä hoitaa asioita. Taidottomuus voi aiheuttaa myös huonommuuden tunteita.

– Hankkeen tärkein asia oli mielestäni opiskelijan ja ohjattavan kohtaaminen. Siihen kiteytyy sekä konkreettinen digiongelman ratkaisu että kahden persoonan vuoropuhelu. Sukupolvien kuilua kurotaan umpeen ja tunne osallisuudesta voimistuu, hankkeen työntekijä Soile Sääksvuori kuvailee.

Hanketta rahoitettiin Kirkkohallituksen myöntämällä diakonisen kokeilutoiminnan avustustuella. Hankkeen avulla etsittiin malleja, joita voidaan hyödyntää jatkossa muuallakin, missä seurakunnilla on mahdollisuus tehdä yhteistyötä esimerkiksi ammattioppilaitoksen kanssa.

Tarkoituksena on jatkaa digiosallisuuden tukemista Joensuussa diakoniatyön ja ammattioppilaitoksen yhteistyönä.

Kirsi Taskinen