Kesäkerhot ja leirit tarjosivat lapsille tekemistä alkukesästä vanhempien työpäivien ajaksi. Myös diakonia tukee lapsiperheitä mahdollisuuksien mukaan.
Tessa Grinden, Sanni Airaksinen ja Amanda Figueiredo osallistuivat Rantakylän kesäkerhoon. Amanda kertoi olevansa mukana jo kolmatta kesää. – Olen tykännyt kesäkerhosta paljon. Olemme leikkineet Norssissa ja viettäneet yhdessä aikaa. Kuva: Tea Ikonen
Työssäkäyvien vanhempien elämää helpottivat kesäkuussa seurakuntien järjestämät kesäkerhot, joissa jälkikasvulle oli lämmintä ruokaa ja ohjattua toimintaa. Kesäkerhot täyttyvätkin nopeasti, kun ilmoittautuminen keväällä avautuu.
Rantakylän seurakunnan kesäkerhossa kävi päivittäin reilu 20 lasta. Kerho oli suunnattu eskarin käyneistä kolmasluokkalaisiin. Alle kouluikäisillä lapsilla on usein hoitopaikat, mutta kouluikäisillä sitä mahdollisuutta ei välttämättä ole.
– Halusimme priorisoida kouluikäisten kesäkerhon, koska sille on suurin tarve, toteaa varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Lastenohjaaja Irina Partasen mukaan kerholaiset lähtivät yleensä aamulla leikkipuistoon, tulivat kirkolle syömään, tekivät sisäpuuhia tai ulkoilivat. Partanen kertoo, että kerhosta on tykätty ja monet lapset tulevat vuodesta toiseen uudelleen.
Leirillä lapsilla on paikka, missä viettää päivänsä
Enon seurakunnassa lapsille on tänä kesänä tarjolla kaksi leiriä. Kesäkuussa oli esikouluikäisistä kolmasluokkalaisille suunnattu Murikan majan päiväleiri, ja heinäkuun alussa 3.–7.-luokkalaiset lähtevät Polku-leirille Keuruulle.
Varsinkin Murikan majan leiri on aina hyvin suosittu. Nuorisotyönohjaaja Saija Ihalainen uskoo sen johtuvan siitä, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on leirillä paikka, missä viettää päivänsä.
– Murikan majan päiväleiri on kello 9–17, eli se on työpäivän mittainen. Siinä pystyvät vanhemmat käymään töissä, kun lapset ovat turvallisesti leirillä.
Diakonia tukee perheitä, joilla ei ole varaa ruokaan
Joillakin perheillä isoin huoli on se, mistä saada rahat lapsen ruokaan kesän aikana.
– Lapset ovat saaneet lämpimän ruuan koulussa. Kun koulu loppuu, kotona menee ruokaa enemmän. Vähävaraisille se voi olla ongelma, huomauttaa diakoniatyöntekijä Auli Pehkonen Rantakylän seurakunnasta.
Kesä on myös suosittua aikaa reissata. Vähävaraisilla perheillä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia sellaisiin lomamatkoihin kuin muilla. Pehkonen toteaa, että se voi asettaa lapset eriarvoiseen asemaan.
Diakonia tukee perheitä, mutta avun tarve katsotaan aina tilannekohtaisesti. Suurta muutosta lapsiperheiden osuudessa asiakaskunnastaan Pehkonen ei ole havainnut.
– Meillä tietysti vaikuttaa paljon, kun ViaDian ruokajakelu on tuossa vieressä. Se auttaa paljon lapsiperheitä.
Helpotuksia retkimaksuihin ja avustuksia tukikummeilta tai kirkon diakoniarahastosta
Enon seurakunnan diakonissa Sari Korhonen arvioi, että hänen asiakkaistaan alle 10 prosentilla on alaikäisiä lapsia. Diakonian asiakasmäärät ovat kasvaneet kuitenkin hurjasti viime vuosina, mutta mahdollisuudet avuntarvitsijoiden taloudelliseen tukemiseen ovat pienet.
– Enon diakoniatyöllä on mahdollisuus avustaa yhtä taloutta vain kerran vuodessa ruokalahjakortilla ja lisäksi jouluavustuksella. Hävikkiruuankin jako on vähentynyt, kun ruuan hinta on noussut, ja laputetut tuotteet viedään jo kaupassa.
Korhonen vinkkaa, että pienituloiset vanhemmat voivat kysyä helpotusta seurakunnan järjestämien retkien maksuihin. Lisäksi diakoniatyön kautta voi hakea isompia avustuksia tukikummeilta tai kirkon diakoniarahastosta.
– Tukikummit on tarkoitettu erityisesti harrastustoimintaan, jos on tarve vaikka polkupyörän tai suksien hankinnalle. Huono puoli on, että yksi perhe voi hakea tukea vain kerran, mutta tokihan se auttaa paljon, jos sellaisen avustuksen saa.
Tea Ikonen