joulukuu 2022 – Kirkkotie

Sydän auki ja hyvällä meiningillä

TV:stä ja radiosta tutun Susani Mahaduran ura media-alalla alkoi Jouluradiosta. ”Töissä hyvä ilmapiiri on minulle kaikki kaikessa”, hän sanoo

TV:stä ja radiosta tutun Susani Mahaduran ura media-alalla alkoi Jouluradiosta. ”Töissä hyvä ilmapiiri on minulle kaikki kaikessa”, hän sanoo.

Hymyilevä neulevaatteisiin pukeutunut nainen katsoo kameraan. — Susani Mahadura nähdään tällä hetkellä muun muassa MTV3-kanavalla Kaaoksen kesyttäjät -ohjelmassa. Jouluradiossa Mahadura työskenteli vuonna 2014. Pian tuli selväksi, ettei kyseessä todellakaan ollut mikään pönötysduuni, vaan työ, jossa pitää heittäytyä. Kuva: Antti Rintala

Elokuussa 2014 Sellon kauppakeskuksessa vaelteli joulupukki. Hänen seurassaan ollut Susani Mahadura yritti ottaa kontaktia ohikulkijoihin.

– Promosimme Jouluradiota jakamalla siitä kertovia esitteitä ja pieniä muistoja. Kollegani Tuukka Joru oli joulupukki, ja paikalla oli myös musiikkipäällikkö Olli Aimola.

– Kauppakeskuksessa kuulutettiin, että hellekesää on vielä jäljellä, ja siellä me joulutyypit vain olimme, Mahadura kertoo.

Hänestä oli hauskaa, että joulun odottaminen alkoi tiimissä niin aikaisin. Ylipäätään televisio- ja radiotuotantoa opiskellut Mahadura oli huomannut, ettei sometoimittajan pesti pääkaupunkiseudun seurakuntien Jouluradiossa ollut mikään pönötysduuni.

– Jouluradiossa piti heittäytyä. Kaikki saivat luoda ja kaikkia kuunneltiin. Tiimissä kannustettiin kaveria, ja töihin oli aina kiva tulla. Se oli minulle tärkeä kokemus, varsinkin, kun se oli ensimmäinen media-alan työpaikkani.

Mahadura esiintyi myös Jouluradion mainosvideolla. Siinä hän kulki pitkin Tallinnan katuja etsimässä, mistä joulumusiikki kuuluu.

– Etsin ympäriinsä muun muassa viemäreistä. Lopulta löysin musiikin lähteen, pomoni Riitta Kalliorinteen. Hän oli kasvohoidossa ja totesi videolla, että ”joulu on ihan kohta”.

Klassikkojoululaulut avautuvat nyt eri tavalla

Ennen Jouluradion pestiä Susani Mahadura tiesi joululauluista varsinkin klassikot. Hänen äidillään oli ollut tapana antaa joulun aikaan lapsilleen joululauluvihkoset, joista he yhdessä lauloivat.

– Lauloimme niitä heinillä härkien kaukaloita, ja jossain kohtaa äiti alkoi aina itkeä. Minulle vanhat ja herkät joulubiisit olivat silloin ”voi ei, näitä taas” -lauluja.

Aikuisiällä Mahadura on huomannut klassikkojoululaulujen avautuvan eri tavalla kuin nuorena. Sukupolvien ketjuun kuuluu mummo, joka piti joululauluista.

– Pari vuotta sitten kävimme äidin kanssa Kallion kirkossa kuuntelemassa Kauneimpia joululauluja ja minäkin herkistyin. Alan ymmärtää merkityksen, mikä joululauluilla on äidille. Hänelle ne ovat muisto omasta äidistään eli mummostani, joka on jo edesmennyt. Niin ne laulut siirtyvät pikkuhiljaa minulle.

Sydän auki ja hyvällä meiningillä

Nykyisin 33-vuotias Susani Mahadura on Jouluradion nettiradion kuuntelija ja Instagram-seuraaja. Nettikanavista hänen suosikkinsa on Happy holidays!, jossa soi amerikkalainen joulumusiikki. Jazzjoulu-kanavaakin hän on kuunnellut täysillä.

Nykyään Mahadura työskentelee vuosi sitten perustetussa tuotantoyhtiössään liikekumppaninsa Yagmur Özberkanin kanssa. Mahadura tekee myös freelancerina erilaisia töitä niin radiossa kuin televisiossakin. Hänet nähdään muun muassa MTV3-kanavalla Kaaoksen kesyttäjät -ohjelmassa.

– Opin Jouluradiossa työskennellessäni, että minne tahansa menenkin, teen sen sydän auki ja hyvällä meiningillä. Muistan sen edelleen. Töissä hyvä ilmapiiri on minulle kaikki kaikessa.

Nina Riutta

Jouluradio 20 vuotta

Tänä vuonna 20 vuotta täyttävä Jouluradio on seurakuntien lahja kuuntelijoille.
Tosiystävät voivat jatkaa kuuntelua loppiaiseen 6.1.2023 saakka!

Matti Ketonen: Kirkolla on paras sanoma

Kautensa päättävän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Ketosta on motivoinut seurakunnalliseen päätöksentekoon voimakas halu olla mukana siellä, missä kristinuskon sanomaa viedään eteenpäin.

Hymyilevä mies istuu nojatuolissa katsoen kameraan. — Matti Ketosella on takanaan 46 vuotta seurakunnan hallinnossa oloa ja 33 vuotta yhtymän puheenjohtajistossa. Nyt hän on jäämässä pois paikallisesta seurakuntahallinnosta. Uusien luottamushenkilöiden hän toivoo pitäytyvän kirkon tunnustuksessa, kuuntelevan herkällä korvalla ihmisiä ja pohtivan järkeviä ratkaisuja kiinteistöpuolen ja henkilöstön määrään. Kuva: Tea Ikonen

Matti Ketonen päätti nuorena miehenä, ettei lähde koskaan politiikkaan.

– Ajattelin, etten halua mitään ennakkoleimoja, jotka vaikeuttaisivat yhteyksien synnyttämistä. Se kesti hyvin pitkään, kunnes jossain vaiheessa olin valmis lähtemään, kun kysyttiin, hän kertoo.

Sittemmin Ketonen on ollut mukana muun muassa Joensuun kaupunginvaltuustossa, maakuntavaltuustossa, Siun soten hallituksessa ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Tärkeimmäksi hän nostaa kuitenkin seurakunnallisessa päätöksenteossa mukana olon. Siihen häntä ei tarvinnut pyytää.

– Kun tulin Pohjois-Karjalaan, hain itse mukaan päätöksentekoon. Minulla oli voimakas halu olla mukana siellä, missä kristinuskon sanomaa viedään eteenpäin.

Ketosen kristillinen vakaumus sai lähtösysäyksen rippikoulusta. Kristillis-humanistinen lapsuudenkoti ei ohjannut tiettyyn muottiin, vaan antoi nuoren miehen etsiä omat arvonsa. Rippikoulu vaikutti kuitenkin niin, että jokin hänen ajattelussaan, toiminnassaan ja puheissaan muuttui. Sen panivat toisetkin merkille.

– Minua selvästi seurattiin koulussa. Kerran iltamissa tuli yksi yhteiskoulun älykkö kysymään, mitä sinä täällä teet, sinähän olet jumalinen mies, Ketonen naurahtaa.

Laulutaidon puute ratkaisi ammatinvalinnan

Ketonen kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta. Kun tuli ammatinvalinnan aika, hänellä oli neljä vaihtoehtoa: luonnontiede, lääketiede, lakitiede ja teologia.

– Vaikein valinta oli teologian ja lääketieteen välillä. Yksi inhimillinen tekijä oli, ettei minulla ollut laulutaitoa. Pyrin lääkikseen, ja sillä tiellä ollaan.

Valmistumisensa jälkeen vuonna 1976 Ketonen muutti vasta vihityn puolisonsa kanssa Pohjois-Karjalaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Pyhäselän terveyskeskuksessa, ja sen jälkeen työt veivät pariskunnan Ilomantsiin. Vuonna 1984 Ketonen aloitti erikoistumisen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja sai sisätautien erikoislääkärin pätevyyden vuonna 1986. Pohjois-Karjalan keskussairaalasta tuli hänen työpaikkansa, josta hän jäi eläkkeelle sydänyksikön osastonylilääkärin virasta vuonna 2015.

Teologia on kuitenkin edelleen lähellä Ketosen sydäntä. Hän kirjoittautui teologiseen tiedekuntaan alle kuusikymppisenä ja kävi yhden syksyn luennoilla.

– Johtopäätökseni oli, että minusta voisi tulla teologian maisteri, mutta minua ei vihittäisi papiksi. Päätin jatkaa maallikkona.

Kirkon työ pohjautuu tunnustukseen

Ketosella on nyt takanaan 46 vuotta seurakunnan hallinnossa oloa ja 33 vuotta yhtymän puheenjohtajistossa. Lisäksi hän on hiippakuntavaltuustossa ja Suomen ev.lut. kirkon ylimmässä toimielimessä, kirkolliskokouksessa, molemmissa viidettä nelivuotiskautta ja kirkkohallituksen täysistunnossa toista kautta.

Seurakunnan tärkeimmäksi tehtäväksi Ketonen näkee evankeliumin viemisen eteenpäin ja pitäytymisen Jeesuksen opetuksissa, mikä ilmenee muun muassa heikoimmista huolehtimisena. Kirkon opin mukaan Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan pelastamaan sen synnin ja kuoleman vallasta.

– Se erottaa kirkon ja seurakunnan työn yhteiskunnallisista askareista. Kirkon ytimeen liittyy tunnustus, johon kirkon kaikki työ lopultakin pohjautuu. Se perustuu siihen, mitä Jeesus on meidän puolestamme tehnyt.

Seurakuntayhtymä on onnistunut

Yhdeksi seurakunnallisen luottamushenkilöuransa merkittävimmäksi asiaksi hän arvioi seurakuntayhtymän perustamisen ja laajenemisen. Ketonen kokee, että yhtymä on rakenteena onnistunut eikä näe erityistä tarvetta sen muuttamiseen.

– Aina on pelätty, että kun tulee isompia organisaatioita, perusyksikkö jää sivuun, mutta näin meillä ei ole tapahtunut. Yhden ison seurakunnan vaarana on se, että ihmiset etääntyvät, eivätkä enää koe sitä niin kotoisaksi.

Toinen iso asia on Kiihtelysvaaran kirkon tuhopoltto ja suunnitelmat uuden kirkon rakentamiseksi.

– On hienoa, että yksituumaisesti päätettiin rakentaa uusi kirkko palaneen tilalle. Ja että kirkkohallitus on juuri hyväksynyt suunnitelmat, Ketonen huomauttaa.

Hän toteaa, että seurakuntayhtymä mahdollistaa palveluja, kuten sairaalasielunhoitoa, perheneuvontaa ja opiskelijatyötä, joiden järjestäminen olisi mahdotonta yksittäiselle seurakunnalle. Myös kiinteistöpuolella yhtymän on tarkoitus olla veturi, joka mahdollistaa kiinteistöjen hyvän hoidon ja kehittämisen.

Kirkon sanomasta on käytävä keskustelua kaikilla tasoilla

Nyt Ketonen on jättäytymässä pois paikallisesta seurakuntahallinnosta. Hän ei kuitenkaan vetäydy tyystin sivuun vaan jää kuuntelemaan ja miettimään, löytyisikö jotain uutta, jossa olla mukana.

Uusille luottamushenkilöille hän toivoo intoa ja halukkuutta vaivannäköön ja onnistumisen elämyksiä.

Kirkon ja seurakuntalaisten hän toivoo rohkeasti seisovan kirkon sanoman puolesta ja käyvän siitä keskustelua kaikilla tasoilla, niin tavallisen ihmisen elämässä kuin kunnallisella tai valtiollisellakin tasolla.

– Kirkon ei tarvitse hävetä olemassaoloaan. Päinvastoin! Kirkolla on paras sanoma, mikä tässä maailmassa on.

Tea Ikonen

Matti Ketosen vinkit uusille päättäjille

Kirkon tunnustus. Toivon, että kirkon tunnustus sävyttää seurakuntien luottamushenkilöiden ja hallinnon tekemiä kaikkia ratkaisuja. Kirkon voima tulee lopulta sen omasta lähtökohdasta, mihin se uskoo.

Ihmisten kuunteleminen. Kirkolla on oppimista siinä, miten se kuulee kansalaisia ja pääsee niiden luo, jotka eivät ole kirkon arjessa mukana. Kirkko voi toimia menestyksellä ainoastaan siinä tapauksessa, että se kuulee ihmisiä. Kirkolla itsellään on sanoma, mutta se ei voi sanella sitä ylhäältä käsin.

Talouden haasteet. Taloudelliset voimavaramme tulevat vähenemään. Meillä pitäisi olla pitkällä aikavälillä järkeviä ratkaisuja kiinteistöpuolen ja myös henkilöstön määrään. Ne yksinkertaisesti maksavat ja kuormittavat. Voi tulla tilanne, ettei meillä enää ole niihin varaa siinä määrin kuin ennen.

Seurakunnat ja järjestöt auttavat yhdessä

Joensuun ja Kontiolahden seurakuntien diakonialla on lukuisia yhteistyökumppaneita. Yhteistyö mahdollistaa laajemmat avustusmahdollisuudet kuin mihin resurssit muuten riittäisivät.

Joensuun ja Kontiolahden seurakuntien diakonialla on lukuisia yhteistyökumppaneita. Yhteistyö mahdollistaa laajemmat avustusmahdollisuudet kuin mihin resurssit muuten riittäisivät.

Kampaaja leikkaamassa asiakkaan hiuksia, kuvassa myös kaksi muuta naista. — Joulukuun puolivälissä Siniristillä oli avoimet ovet, jossa kampaaja Laura Lämsä (edessä oikealla) leikkasi asiakkaiden hiuksia veloituksetta. Joensuun Siniristin toiminnanjohtaja Marika Kuittinen (takana vasemmalla) kokee seurakuntien kanssa tehtävän yhteistyön suurena voimavarana. ”Seurakunnat kokevat Siniristin työn vähäosaisten hyväksi merkittäväksi ja haluavat omalta osaltaan olla tukemassa sekä meidän asiakkaitamme että itse yhdistyksen toimintaa”, Kuittinen kiittelee. Kuva: Tiina Partanen

– Yhteistyökumppaneilla on erittäin suuri merkitys diakoniatyölle. Jos esimerkiksi kaupat, muut yritykset sekä koulu eivät lahjoittaisi ylijäämäruokaa, emme voisi jakaa oikeastaan mitään ruokaa vähävaraisille, pohtii diakonissa Lea Vuojolainen Pyhäselän seurakunnasta.

Joensuun ja Kontiolahden seurakunnat tekevät paljon yhteistyötä muun muassa Marttojen, päihde- ja mielenterveys-, eläkeläis- ja lastensuojelujärjestöjen sekä hoitokotien ja kristillisten järjestöjen kanssa. Maaseudun seurakunnissa kyläyhdistykset ja urheiluseurat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.

– Hammaslahden seudun kyläyhdistys kutsuu yhteisiin palavereihin suunnittelemaan alueen tapahtumia ja toimintaa. Lisäksi muun muassa kyläyhdistys ja urheiluseurat ovat auttaneet lahjoituksin ja ihan konkreettisesti vanhusten pihatöissä ja klapitalkoissa. Joensuun Ladun kanssa olemme järjestäneet muun muassa Ukraina-keräyksiä viime talvena Pyhäselän jäähiihdon yhteydessä, Vuojolainen kertoo.

Yhteistyökumppaneina muun muassa Siniristi, ViaDia ja Martat

Pielisensuun seurakunnassa diakonialla on pitkälti toistakymmentä yhteistyökumppania. Yksi niistä on päihdehuoltopalvelujen päivätoimintaa tuottava Siniristi ry. Pielisensuun seurakunta ja Siniristi järjestävät yhteistyössä tapahtumia ja retkiä, pitävät esillä ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä, tiedottavat toiminnasta sekä auttavat asiakkaita ja ohjaavat heitä avun piiriin puolin ja toisin.

– Yhteistyö Siniristin kanssa tuo päihdetyöhön kaivattua toimintakenttää, kertoo johtava diakoni Saila Musikka Pielisensuun seurakunnasta.

Rantakylän seurakunnassa tiiveintä yhteistyötä tehdään ViaDian, Utran asukasyhdistyksen ja Rantakylän Marttojen kanssa. Lisäksi seurakunnalla on vakiintunutta yhteistyötä ortodoksisen seurakunnan, Seniorityön verkoston ja Ruoka-apuverkoston kanssa.

Esimerkiksi ViaDialla Rantakylän seurakunnan työntekijöitä käy lähes viikoittain ja heidän kanssaan järjestetään yhteisiä tapahtumia.

– Olemme auttaneet ukrainalaisia pakolaisia sekä järjestäneet kipuryhmän ja päihderyhmiä. Yhteistyötä on myös ViaDian Lähiötalon kanssa lapsiperheiden asioissa, kertoo diakoniatyöntekijä Raija Alhosaari.

Kontiolahdella seurakunta pitää monen järjestön kanssa yhteisiä kerhoja, joissa hyödynnetään molemminpuolista asiantuntijuutta.

– Varsinkin viime vuoden aikana Martat ovat pitäneet meillä luentoja ja kursseja. Olemme olleet mukana antamassa tilat ja osaamisemme, kertoo diakonissa Sanna Mutikainen Kontiolahden seurakunnasta.

Järjestöyhteistyö monipuolistaa seurakunnan tarjontaa

Yhteistyö järjestöjen kanssa mahdollistaa laajemman toiminnan järjestämisen kuin muutoin olisi mahdollista taloudellisesti tai henkilöstöresurssien puolesta. Eri näkökulmat myös rikastuttavat tekemistä.

– Kohtaamme samoja ihmisiä, ja heidän tukemisensa miettiminen yhdessä on järkevää, Saila Musikka pohtii.

Myös Sanna Mutikainen huomauttaa, että järjestöyhteistyö monipuolistaa seurakunnan tarjontaa.

– Kaikkea ei seurakunnan tarvitse tehdä yksin, vaan yhteistyössä on voimaa. Voimme tehdä tutuksi itsemme muiden toimijoiden keskuudessa ja saada heistä mukaan vapaaehtoisia, hän sanoo.

Raija Alhosaari lisää, että myös tieto kansalaisille kulkee paremmin, kun sitä välittämässä on useampi taho.

– Yhdessä tekeminen on myös suuri ilo. Järjestöissä on huikean paljon erityisosaamista, ja on rikastuttavaa päästä yhdessä kokemaan erilaisia työtapoja ja työmuotoja, hän kiittelee.

– Kaikenlainen yhteistyö auttaa toimimaan asukkaiden parhaaksi ja luo yhteisöllisyyttä sekä turvaa. Vapaaehtoisten panos on suurta ja tuo rikkautta sekä monipuolisuutta seurakunnan elämään, toteaa Lea Vuojolainen.

Tea Ikonen

5xmielessä: Hane päätti järjestää apua ukrainalaisille

Ukrainan sodan alettua Hannu Hane Vähäkoski ryhtyi organisoimaan ukrainalaisten auttamista, ja toiminnan ympärille perustettiin yhdistys Hane Peace Ukraine. Seuraava yhdistyksen kokoama avustuslasti Joensuusta Ukrainaan starttaa tammikuussa koulubussin muodossa.

Tummahiuksinen, harmaapaitainen mies seisoo kahvikuppi kädessään katsoen kameraan. — Hannu Vähäkoski työskentelee Joensuun Tulliportin normaalikoulun yläkoulun ja lukion matematiikan ja fysiikan opettajana. Työnsä ohella Hane on toiminut tarmokkaasti ukrainalaisten auttamiseksi, ja hänet palkittiin Joensuun arjen sankarina marraskuussa. – Toivon, että ihmiset huomaisivat maailmanlaajuisesti avun tarpeen Ukrainassa ja muuallakin, Hane toteaa. Kuva: Tea Ikonen

KOULUBUSSI. Olemme tehneet tähän mennessä viisi avustusmatkaa Ukrainaan, ja tammikuussa teemme kuudennen. Yksi yrittäjä on lahjoittanut linja-auton, joka täytetään avustustarvikkeilla ja viedään Lviviin. Armeija ja pakolaiset saavat avustustarvikkeet, ja linja-auto jää sinne koulubussiksi. Bussiin voi tuoda tavaraa 4. tammikuuta kello 16–20 osoitteessa Lukkotie 9.
TARVE. Ukrainassa tarvitaan erityisesti säilykeruokia, varavirtalähteitä, makuupusseja, lämmittimiä ja sidontatarvikkeita. Käsiapteekkitavaraa menee niin paljon kuin jaksaa viedä. Yksi yritys antaa kamiinoja. Olemme vieneet myös muun muassa maastotakkeja, kumppareita ja kenttäkeittiötarvikkeita.
KOORDINOINTI. Neljällä ensimmäisellä avustusreissulla toimme paluumatkalla Suomeen yhteensä noin 500 ukrainalaista, viidennellä reissulla jätimme maastoauton armeijalle. Ihmisten tuonnin järjestely vaati satoja tunteja vapaaehtoistyötä, sillä viranomaiset eivät organisoi sitä mitenkään. Tällä hetkellä ne, jotka haluavat Ukrainasta pois, pääsevät sieltä kyllä helposti esimerkiksi Varsovaan ja siitä eteenpäin.
KOULU. Suomeen tulleita ukrainalaisia autoimme myös perustamalla koulun, jossa he saattoivat alkaa opiskella kieltä. Nyt kielikursseja on tarjolla jo virallistenkin tahojen kautta, eikä koulullemme ole enää tarvetta. Ukrainaan meidän on tarkoitus rakentaa puukoulu sodan loputtua. Projektiin on lupautunut pääarkkitehti ja porukka vapaaehtoisia rakentajia. Hankkeelle on olemassa osa rahoituksesta ja esilupa. Projekti on kuitenkin jäissä niin kauan kuin sota kestää.
AUTTAMISHALU. Kun Ukrainasta alkoi tulla pakolaisia, ihmiset olivat valmiita tyhjentämään asuntojaan antaakseen tavaroitaan ukrainalaisille. Nyt ovat kodit ja mökit tyhjentyneet, mutta intoa auttaa edelleen on. Kirjoitin kirjan Ukrainan kriisi 2022 vapaaehtoisten silmin – Miten suomalaiset ryhtyivät auttamaan sodan uhreja. Se kertoo, miten suuri panostus vapaaehtoisilla on ollut Suomessa ja Euroopassa. Ilman heitä tilanne olisi todella huono.

Tea Ikonen

”Merkityksellisintä oli avoimuus”

Pielisensuun seurakunnan nuoret matkustivat lokakuussa Taizén yhteisöön. Matka toteutettiin jo neljättä kertaa.

Pielisensuun seurakunnan nuoret matkustivat lokakuussa Taizén yhteisöön. Matka toteutettiin jo neljättä kertaa.

Kuuden kuvan kollaasi nuorista ryhmämatkalaisista. — Joensuulaisnuoret kokivat pyhiä ja mukavia hetkiä Ranskan-matkallaan. Kuvissa ovat Marjaana Pulkkinen, Eevi Junttila, Arttu Termälä, Juuso Nikula, Jarkko Pulkkinen, Ilia Bodikov, Veera Ahonkivi, Tatu Vilman ja penkkihippasilla saksalaisten ryhmä. Lisää kuvia ja kertomuksia matkasta Pielisensuun kirkon iltateellä su 15.1. klo 18 alkavan Taizé-messun jälkeen. Kuvat: Tiina Korhonen, Niina Riihimäki, Roope Turunen, Ilto Metsäranta

Syysloman kynnyksellä lastattiin linja-auto täyteen nuoria pyhiinvaeltajia ja heidän rinkkojaan. Auton edessä valotaulussa hohti kirkkain kirjaimin Joensuu–Taizé. Matka kauniille ylänköalueelle, lounaisen Ranskan maaseudulle alkoi!

Matka kulki bussilla Helsinkiin, laivalla Travemundeen ja yön yli autossa aamupalalle pienen kaupungin, Chalon-sur-Saônen, kuppilaan. Siitä ei ollutkaan enää pitkää taivalta määränpäähämme.

– Tähän mennessä paras reissu elämässäni. Bussimatkat olivat aivan best, sanoo Roope Turunen.

Pyhiinvaelluksella matkattiin silmät ja sydän auki

Pyhiinvaelluksella matkataan hitaasti ja samalla pidetään silmät auki, koetaan hetket hetkien perään ja kuunnellaan toisia tovereita. Matkan aikana ryhmämme tiivistyi tiimiksi, jalostui joukkueeksi.

Perillä jokainen sai paikan omassa kansainvälisessä ryhmässään, jossa jaettiin päivän kysymykset, oman arjen asiat, suosituimmat laululeikit ja tehtiin pieniä käytännön tehtäviä kuten siivousta ja tiskausta.

– Päivisin pääsi syventymään omiin ajatuksiinsa ja rauhoittumaan arjen stressistä. Illalla pääsi sitten vastakkaiseen fiilikseen, kun kokoonnuttiin tuttujen kanssa juttelemaan, laulamaan ja nauttimaan illasta ja Taizén yhteisöllisyydestä, kuvailee Anni Korppinen kokemuksiaan.

– Illalla lauloimme piirissä Taizé-lauluja. Tunne oli samaan aikaan hiukan surullinen ja oudon levollinen. Ei malttanut lähteä nukkumaan, kun laulaminen tuntui niin hyvältä, kertoo Joona Vepsäläinen.

Ilto Metsäranta kiteyttää omat ajatuksensa matkan jälkeen näin:

– Taizéhen reissaaminen muutti minua paljon. Minusta tuli rohkeampi ja sosiaalisempi. Kokemus oli korvaamaton, en vaihtaisi muistoja tai uusia ystäviä mihinkään.

Eri taustoista tulleet kohtasivat

Monet nuoret tulivat Taizéhen ensimmäistä kertaa. Niin myös Jarkko Pulkkinen.

– Parasta olivat rauhalliset rukoushetket ja yhteinen veisuu: satojen nuorten yhteislaulu oli uskomattoman vaikuttavaa! Eri maista ja taustoista tulleiden jututtaminen ja heihin tutustuminen oli antoisaa. Lisäksi matkailu lämminhenkisen porukan kanssa oli ihanaa!

Jere Parkkonen kirjoitti päivittäin omaan muistikirjaansa ajatuksiaan:

– Merkityksellisintä oli avoimuus ja ymmärrys. Ihmiset eri kulttuureista voivat puhua omasta uskostaan ja kokemuksistaan ilman pelkoa. Taizéhen palaan vielä varmasti. Siellä ymmärsin sen, mikä elämässä on tärkeintä ja mikä todella tekee minut iloiseksi.

Tiina Korhonen
Kirjoittaja on Pielisensuun seurakunnan kanttori ja Taizé-matkojen konkari.

Taizé

Ekumeeninen veljesyhteisö Ranskassa Taizén kylässä. Pyhiinvaelluskohde, jossa osallistutaan yhteisöelämän rytmiin vierailun ajan.
Taizé-hymnit ovat yksinkertaisia laulettuja meditatiivisia rukouksia. Suomen ev.lut. kirkossa taizé-hymnejä on laulettu erityisesti tuomasmessuissa.
Suomessa Taizéa on tehnyt tunnetuksi muun muassa kirjailija Anna-Maija Raittila (1928–2012), jonka lapsuuden kotitalo sijaitsi lähellä Pielisensuun kirkkoa.
Lisätiedot: Tiina Korhonen, p. 050 367 5172, tiina.a.korhonen@evl.fi

Juttua muokattu 3.1.2023: Korjattu Tiina Korhosen sähköpostiosoite.

Luovuta verta seurakuntakeskuksella

Joensuun seurakuntakeskuksella (Kirkkokatu 28) voi tammikuusta alkaen luovuttaa verta. Joensuun seurakunta on sopinut yhteistyöstä Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun kanssa.

Joensuun seurakuntakeskuksella (Kirkkokatu 28) voi tammikuusta alkaen luovuttaa verta. Joensuun seurakunta on sopinut yhteistyöstä Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun kanssa. Joensuun verenluovutustilaisuuksista vastaa Veripalvelun Kuopion yksikkö, jonka aluepäällikkönä toimii Paula Korhonen.

Hymyilevä nainen luovuttamassa verta verenluovutuspisteellä. — Suurin osa verenluovutusikäisistä suomalaisista sopii verenluovuttajiksi. Verenluovutus onnistuu Joensuun seurakuntakeskuksella tammikuusta alkaen kaksi kertaa kuukaudessa. Kuva: Jari Härkönen / SPR:n kuvapankki

– Jo useamman vuoden ajan olemme etsineet tiloja, jotka palvelisivat paremmin asiakaskuntaa. Tämä on hieno mahdollisuus yhteistyöhön, Korhonen toteaa.

Suomen Punainen Risti ja evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat myös valtakunnallisesti pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita.

Verenluovutusta jatkossa kahdesti kuussa seurakuntakeskuksella

Verenluovutus onnistuu seurakuntakeskuksella jatkossa pari kertaa kuussa. Ensimmäinen mahdollisuus on maanantaina 9. tammikuuta iltapäivällä. Kuopion yksiköstä tulee paikan päälle henkilökuntaa, joka vastaa turvallisesta ja sujuvasta asiakaspalvelusta koko tilaisuuden ajan. Verenluovuttajat saapuvat paikalle etukäteen sovittuna ajankohtana.

– Ajanvaraus verkossa on jo auki ja toivomme asiakkaiden varaavan ajan etukäteen. Sähköisen terveyskyselyn voi halutessaan täyttää aikaisintaan verenluovutusta edeltävänä päivänä, Korhonen kertoo.

Verenluovutuksen jälkeen voi nauttia ansaitusti Marttojen tarjoamat kahvit seurakuntakeskuksen aulassa.

Suurin osa suomalaisista sopii luovuttajiksi

Suurin osa verenluovutusikäisistä suomalaisista sopii verenluovuttajiksi. Suomen Punainen Risti määrittelee perusedellytyksiksi muun muassa iän (18–70 vuotta), painon (50–200 kg), asuinpaikan ja hemoglobiinin. Lisätietoja edellytyksistä saa Veripalvelun verkkosivuilta ja maksuttomasta palvelunumerosta.

Joensuun seurakunnassa mahdollisuus yhteistyöhön Veripalvelun kanssa otettiin ilolla vastaan.

– Näemme että asia on äärimmäisen tärkeä. Olemme mieluusti tässä mukana ja haluamme haastaa myös kaikki seurakuntalaiset, vapaaehtoiset ja seurakuntien työntekijät mukaan luovuttamaan, sanoo kirkkoherra Katri Vilén.

Kirsi Taskinen

Lisätiedot

www.veripalvelu.fi
p. 0800 0 5801 (arkisin klo 8–17)
Ajanvaraus verkossa:
veripalvelu.fi/ajanvaraus

Kolumni: Uudenvuodenlupauksia

Taas pitää osallistua koko kansan harrastukseen ja päättää uudenvuodenlupaukset. Perinteisellä linjalla jos mennään, niin ainakin pitää lisätä urheilua, opiskella jotain – vaikka jokin uusi kieli, harrastaa kulttuuria, käydä Lapissa patikoimassa ja valvoa kesäyö ihastellen auringon nousua.

Silmälasipäinen, ruskeatukkainen mies katsoo kameraan päin. Taas on uusi uusivuosi. Vastahan se oli ja nyt on taas. Kun saa lisää elettyä aikaa kalenteriin ja ajettuja maileja mittariin, niin tuntuu, että nämä uudet vuodet seuraavat toisiaan aiempaa tiheämmin. Taas pitää osallistua koko kansan harrastukseen ja päättää uudenvuodenlupaukset. Perinteisellä linjalla jos mennään, niin ainakin pitää lisätä urheilua, opiskella jotain – vaikka jokin uusi kieli, harrastaa kulttuuria, käydä Lapissa patikoimassa ja valvoa kesäyö ihastellen auringon nousua.

Kun on heikko mielikuvitus, niin aina voi tietysti ottaa oppia itseään fiksummista. Mitähän oppia olenkaan saanut muilta päättyvänä vuotena? Suoraan puhuminen on kuulemma hyvä asia. Tapasin erään, joka osasi puhua suoraan ja samalla kuitenkin kohteliaasti ja arvostavasti. Kaikki eivät tätä osaa ja vaatinee aktiivista harjoitusta, joten laitanpa itselleni työn alle. Muutaman kerran minua kiitettiin jostain tekemästäni. Kyllä tuntui hyvältä. Siispä aiheesta kiittäminen lupausten työlistalle. Jossain vaiheessa oli töissä melkoisen kiirettä ja pitkää päivää. Työkaveri katsoi jonkin pitkän päivän lopussa minua silmiin ja kysyi, miten minä jaksan. Taas tuntui hyvältä, kaverihan taitaa välittää minusta oikeasti.

Siispä lupausten työlistalle katsoa miten lähelläni olevilla menee, kysyä kuulumisia, kuunnella ja olla läheisilleen oikeasti läsnä. Jos tarvitsee, niin sitten jeesataan kaveria. Kännykästä ehtii varmaan lukea uutiset ja somettaa vähän myöhemminkin. Ai niin, se entinen työkaveri, jonka hyvää englannin kielen taitoa ihailin, lähettää perjantaisin hyvän viikonlopun toivotukset. Hänen kanssaan käyn jossain syömässä. Jutellaan kuin ennen vanhaan.

Sen verran tunnen itseäni, että teen yhden uudenvuodenlupauksen ihan omasta lähtökohdastani. Otan aina välillä omaa aikaa, menen johonkin hiljaiseen paikkaan, olen aivan hiljaa ja vain kuuntelen mitä kuuluu. Yleensä silloin alkaa kuulumaan sisältä päin vaikka mitä. Näen jo itseni istumassa jossain keväisellä rantakivellä katsomassa jäiden sulamista.

Johan sitä on yhdelle noidenkin tekemisessä haastetta. Eikä rimaa kannata asettaa liian korkealle. Viisaammat sanoivat, että ole armollinen itsellesi ja muille. Armostahan tässä seurakuntajutussakin on kysymys.

Halvalla tästä selviää. Helppoja juttuja. Nyt vaan toteutukseen. Hyvää koko vuotta 2023 jokaiselle!

Olli Sivonen

takarivin kristitty

Pielisensuun seurakunta

ollisivonen62@gmail.com

Pääkirjoitus: Mistä löytyy merkitys?

Merkitystä ja iloa elämään voi saada hyvinkin pienistä asioista, kunhan huomaa kiinnittää niihin huomiota.

Uuden vuoden kynnyksellä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on tuonut omaan elämään merkityksellisyyttä kuluneen vuoden aikana. Jokaisella on ne omat tärkeät asiat, joita voivat olla vaikkapa perhe, koti, ystävät, työura tai harrastukset. Merkityksellisyyden kokemiseen vaikuttavat syvästi oma elämänpolku, kokemukset ja valinnat.

Merkityksellisyyttä voi kokea myös silloin, kun vastaan tulee paljon haasteita ja tuntuu siltä, että maailman menossa ei meinaa pysyä mukana. Merkitystä ja iloa elämään voi saada hyvinkin pienistä asioista, kunhan huomaa kiinnittää niihin huomiota. Olen monesti kuullut ajatuksen siitä, että hetkessä eläminen lisää onnellisuutta. Kun vain malttaisi pysähtyä ja kiinnittää huomion juuri tähän hetkeen.

Tapasin ennen joulua nuoren, joka oli löytänyt seurakunnan järjestämästä ryhmästä ystäviä itselleen. Juttelin myös iäkkään rouvan kanssa. Hänen henkireikiään olivat vapaaehtoistyö ja säännölliset kokoontumiset seurakunnan tiloissa yhdessä toisten kanssa. Jäin miettimään näitä kahta tapaamista ja iloitsin siitä, että henkilöt olivat löytäneet elämäänsä merkityksellisyyttä juuri seurakunnan avulla.

Seurakunnat tarjoavat jälleen uuden vuoden alkaessa lukuisia mahdollisuuksia tuntea olonsa merkitykselliseksi. Erilaisia harrastusryhmiä, kerhoja ja retkiä löytyy tämän lehden välissä ilmestyvästä seurakuntien kevätliitteestä. Monet ryhmät ovat täysin maksuttomia. Joissakin kerätään pieni maksu esimerkiksi yhteistä ruokailua varten. Joensuun ja Kontiolahden alueella on yhteensä seitsemän seurakuntaa, joten tarjontaa on paljon. Tulijan näkökulmasta ei tarvitse välittää seurakuntarajoista tai siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei. Ovet ovat avoinna kaikille.

Toivotan jokaiselle onnellista ja merkityksellistä uutta vuotta 2023!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Sana: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”

Neljäs joulupäivä, joulun ja uuden vuoden välissä, muistaa Jeesuksen perheen pakomatkaa Egyptiin. Samalla se muistuttaa aina läsnä olevasta epäoikeudenmukaisuudesta. Tätä neljättä joulupäivää on kutsuttu viattomien lasten päiväksi. He joutuvat kärsimään eniten silloin, kun asiat eivät ole hyvin.

Egyptin matkan syy oli Herodeksen lastenmurhat ja tarkoitus vaientaa Jeesus ennen kuin hän ehtisi edes aloittaa toimintaansa. Joskus tuntuu, että jokin yrittää tukahduttaa aina jonkin vireillä olevan hyvän. Oli siis aika pakata tavarat ja lähteä kohti uutta. Kaikki entinen sai jäädä taakse.

Nyt päivä on kaikille, jotka ovat syystä tai toisesta hankalassa elämäntilanteessa. Heille alkava uusi vuosi ei ole sellaista tulevaa aikaa, jolloin vain tehdään lupauksia paremmasta ja jokin pyhimyksen sädekehä pään yläpuolella saa hienoisen kirkastumisen.

Neljäs joulupäivä on kuitenkin sanomaltaan lohdullinen. Niin kuin Jumalan Poika säästyi Vapahtajan tehtävää varten, niin Jumala voi edelleen kääntää kaiken hyväksi. Tämä päivä on taitekohta kaikille, jotka ovat vanhan ja uuden välissä.

Silloin kun Jumala ryhtyy luomaan uutta, se yleensä pelottaa. Silloinhan tuttu ja turvallinen järkkyy. Muutosvastarinta on meissä voimakasta. Asetelma on sellainen, että Jumala luo uutta ja me tahtoisimme kuitenkin pitäytyä vanhassa. Jumala haluaa tarjota turvapaikan ja me tahdomme säilyttää eilisen vapautemme.

Pyramidien maassa kulkevat Maria ja Jeesus näkevät tilanteen ehkä yhtä aikaa tuskallisena ja vailla mahdollisuuksia, ja ehkä sittenkin sisimmässään he ovat luottavaisia. Maria pitää lasta sylissään ja jo nyt luottaa rukoukseen, jonka Jeesus tulee aikanaan opettamaan. Sen jossa pyydetään, että tapahtukoon sinun tahtosi.

Maria ja Joosef ottivat Jeesuksen mukaan, kuinkas muutenkaan? Hänen kanssaan voi edelleen lähteä kohti uutta. Hänen kanssaan on turvallista olla, kun vuosi vaihtuu uudeksi. Sehän on yksi tapa ajatella sitäkin, missä on paikkani tässä maailmassa ja mihin elämässäni asettuisin tai missä tulee olemaan minun kotini. Tärkeintä on se, että Jeesus on sielläkin mukana.

Markku Koistinen
vt. kirkkoherra
Enon seurakunta

Takarivejä: Kun sitä kristallipalloa ei meillä ole

On sanottu, että varmoja asioita on vähän, jos sitten juuri lainkaan. Kuka olisi osannut ennustaa korona-ajan ja sen rajut seuraukset yksilötasoilla ja koko yhteiskunnassa? Tai kuka olisi vuosi sitten ottanut tosissaan varoitukset Venäjän hyökkäyssuunnitelmista Ukrainaan? Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, maailmamme on muuttunut peruuttamattomasti. Ei ihme, että käy huimaamaan, kun tätä kaikkea ajattelee. Ne, jotka ovat eläneet Suomen viime sotien ajat, kokevat vanhoilla päivillään vielä saman ahdistuksen, joka heidän lapsuuttaan ja nuoruuttaan leimasi. Taasko se toistuu, pommitukset, varoitussireenien äänet, epävarmuus kaikesta. Ehkä nykypäivän ihmiselle on kylmäävä se kokemus, että kaikkea ei voi itse hallita.

Myös perheillä on omat haasteensa muuttuneessa tilanteessa. Laskut on maksettava ja asumisesta täytyy joka tapauksessa maksaa, olipa vuokralla tai omassa asunnossaan. Ruoka kallistuu ja samoin kaikki muukin. Asuntojen hinnat ovat laskussa mutta asuntolainojen korot ovat kovin arvaamattomia. Osakkeet, rahastot ja sähkön hinta ovat epävarmuustekijöitä.

Silti arjen rutiinien pyörittäminen on tärkeää myös näinä aikoina. Ne luovat elämään rytmiä, säännöllisyyttä ja turvallisuutta. Kouluun, töihin ja harrastuksiin pitää lähteä ja on hyvä lähteä, vaikka hetkellinen laiskuuskohtaus yllättäisi. Monet kivat jutut ovat ilmaisia ja meidän käytettävissämme. Liikunta auttaa jaksamaan paremmin, ystävien kanssa moni huoli pienenee, kun sen voi jakaa.

Millä mielin uutta vuotta kohti? Onko niin, että huolet ovat päällimmäisenä mielessä? Se on ymmärrettävää. Oletko milloin viimeksi käynyt kirjastossa? Uusia kirjoja on kiva lukea. Hyvät kirjat ovat kuin aarteita. Myös vanhoista voi löytää hyviä neuvoja ja lohdun sanoja, elämänkokemusta ja vinkkejä elämän pienempiin ja suurempiin kysymyksiin. Itse olen viime aikoina lukenut Martti Lutherin kirjoituksia. Luther osasi taitavasti lohduttaa kuulijoitaan. Hänen teoksiaan kannattaa edelleen lukea ajatuksella (kriittinen ajattelu sallittua!).

Tulevaisuudesta emme paljoa tiedä, mutta ehkä onkin ihan hyvä, että sitä kristallipalloa ei meillä ole. Mennään eteenpäin, päivä vain ja hetki kerrallansa, sisaret ja veljet.

Ville Ojala
kirkkoherra
Pyhäselän seurakunta