On sanottu, että varmoja asioita on vähän, jos sitten juuri lainkaan. Kuka olisi osannut ennustaa korona-ajan ja sen rajut seuraukset yksilötasoilla ja koko yhteiskunnassa? Tai kuka olisi vuosi sitten ottanut tosissaan varoitukset Venäjän hyökkäyssuunnitelmista Ukrainaan? Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, maailmamme on muuttunut peruuttamattomasti. Ei ihme, että käy huimaamaan, kun tätä kaikkea ajattelee. Ne, jotka ovat eläneet Suomen viime sotien ajat, kokevat vanhoilla päivillään vielä saman ahdistuksen, joka heidän lapsuuttaan ja nuoruuttaan leimasi. Taasko se toistuu, pommitukset, varoitussireenien äänet, epävarmuus kaikesta. Ehkä nykypäivän ihmiselle on kylmäävä se kokemus, että kaikkea ei voi itse hallita.
Myös perheillä on omat haasteensa muuttuneessa tilanteessa. Laskut on maksettava ja asumisesta täytyy joka tapauksessa maksaa, olipa vuokralla tai omassa asunnossaan. Ruoka kallistuu ja samoin kaikki muukin. Asuntojen hinnat ovat laskussa mutta asuntolainojen korot ovat kovin arvaamattomia. Osakkeet, rahastot ja sähkön hinta ovat epävarmuustekijöitä.
Silti arjen rutiinien pyörittäminen on tärkeää myös näinä aikoina. Ne luovat elämään rytmiä, säännöllisyyttä ja turvallisuutta. Kouluun, töihin ja harrastuksiin pitää lähteä ja on hyvä lähteä, vaikka hetkellinen laiskuuskohtaus yllättäisi. Monet kivat jutut ovat ilmaisia ja meidän käytettävissämme. Liikunta auttaa jaksamaan paremmin, ystävien kanssa moni huoli pienenee, kun sen voi jakaa.
Millä mielin uutta vuotta kohti? Onko niin, että huolet ovat päällimmäisenä mielessä? Se on ymmärrettävää. Oletko milloin viimeksi käynyt kirjastossa? Uusia kirjoja on kiva lukea. Hyvät kirjat ovat kuin aarteita. Myös vanhoista voi löytää hyviä neuvoja ja lohdun sanoja, elämänkokemusta ja vinkkejä elämän pienempiin ja suurempiin kysymyksiin. Itse olen viime aikoina lukenut Martti Lutherin kirjoituksia. Luther osasi taitavasti lohduttaa kuulijoitaan. Hänen teoksiaan kannattaa edelleen lukea ajatuksella (kriittinen ajattelu sallittua!).
Tulevaisuudesta emme paljoa tiedä, mutta ehkä onkin ihan hyvä, että sitä kristallipalloa ei meillä ole. Mennään eteenpäin, päivä vain ja hetki kerrallansa, sisaret ja veljet.
Ville Ojala
kirkkoherra
Pyhäselän seurakunta