Taas on uusi uusivuosi. Vastahan se oli ja nyt on taas. Kun saa lisää elettyä aikaa kalenteriin ja ajettuja maileja mittariin, niin tuntuu, että nämä uudet vuodet seuraavat toisiaan aiempaa tiheämmin. Taas pitää osallistua koko kansan harrastukseen ja päättää uudenvuodenlupaukset. Perinteisellä linjalla jos mennään, niin ainakin pitää lisätä urheilua, opiskella jotain – vaikka jokin uusi kieli, harrastaa kulttuuria, käydä Lapissa patikoimassa ja valvoa kesäyö ihastellen auringon nousua.
Kun on heikko mielikuvitus, niin aina voi tietysti ottaa oppia itseään fiksummista. Mitähän oppia olenkaan saanut muilta päättyvänä vuotena? Suoraan puhuminen on kuulemma hyvä asia. Tapasin erään, joka osasi puhua suoraan ja samalla kuitenkin kohteliaasti ja arvostavasti. Kaikki eivät tätä osaa ja vaatinee aktiivista harjoitusta, joten laitanpa itselleni työn alle. Muutaman kerran minua kiitettiin jostain tekemästäni. Kyllä tuntui hyvältä. Siispä aiheesta kiittäminen lupausten työlistalle. Jossain vaiheessa oli töissä melkoisen kiirettä ja pitkää päivää. Työkaveri katsoi jonkin pitkän päivän lopussa minua silmiin ja kysyi, miten minä jaksan. Taas tuntui hyvältä, kaverihan taitaa välittää minusta oikeasti.
Siispä lupausten työlistalle katsoa miten lähelläni olevilla menee, kysyä kuulumisia, kuunnella ja olla läheisilleen oikeasti läsnä. Jos tarvitsee, niin sitten jeesataan kaveria. Kännykästä ehtii varmaan lukea uutiset ja somettaa vähän myöhemminkin. Ai niin, se entinen työkaveri, jonka hyvää englannin kielen taitoa ihailin, lähettää perjantaisin hyvän viikonlopun toivotukset. Hänen kanssaan käyn jossain syömässä. Jutellaan kuin ennen vanhaan.
Sen verran tunnen itseäni, että teen yhden uudenvuodenlupauksen ihan omasta lähtökohdastani. Otan aina välillä omaa aikaa, menen johonkin hiljaiseen paikkaan, olen aivan hiljaa ja vain kuuntelen mitä kuuluu. Yleensä silloin alkaa kuulumaan sisältä päin vaikka mitä. Näen jo itseni istumassa jossain keväisellä rantakivellä katsomassa jäiden sulamista.
Johan sitä on yhdelle noidenkin tekemisessä haastetta. Eikä rimaa kannata asettaa liian korkealle. Viisaammat sanoivat, että ole armollinen itsellesi ja muille. Armostahan tässä seurakuntajutussakin on kysymys.
Halvalla tästä selviää. Helppoja juttuja. Nyt vaan toteutukseen. Hyvää koko vuotta 2023 jokaiselle!
Olli Sivonen
takarivin kristitty
Pielisensuun seurakunta
ollisivonen62@gmail.com