maaliskuu 2019 – Kirkkotie

Herättäjäjuhlat tuovat vilskettä Joensuuhun kesällä 2021

Kesällä 2021 Joensuussa pidetään pitkän tauon jälkeen suuret herättäjäjuhlat. Vaikka tapahtumaan on aikaa vielä reilut kaksi vuotta, on juhlien järjestelyt jo hyvässä vauhdissa.

Kesällä 2021 Joensuussa pidetään pitkän tauon jälkeen suuret herättäjäjuhlat. Vaikka tapahtumaan on aikaa vielä reilut kaksi vuotta, on juhlien järjestelyt jo hyvässä vauhdissa.

Herättäjäjuhlien osallistujia Joensuun Laulurinteellä — Edellisen kerran herättäjäjuhlat pidettiin Joensuussa kesällä 1995. Tuolloin Laulurinne täyttyi juhlaväestä. Kuva: Kimmo Penttinen/ Karjalaisen arkisto

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti helmikuun kokouksessaan, että Joensuun herättäjäjuhlat pidetään Kerubi Stadionilla ja Joensuu Areenassa sekä niiden ympäristössä. Toisena vaihtoehtona juhlapaikaksi pohdittiin Joensuun Laulurinnettä. Edellisen kerran herättäjäjuhlat järjestettiin Joensuussa vuonna 1995. Tuolloin juhlapaikkana toimi Laulurinne. Viereiset kentät, ravirata ja leirintäalue palvelivat huolto-, majoitus- ja paikoitusalueina.

Juhlapaikkaa pohtinut työryhmä katsoi, että Kerubi Stadionin ja Joensuu Areenan etuina ovat mm. keskeinen ja hyvä sijainti, valmiit katsomo- ja äänentoistorakenteet sekä valmiudet ruokailu- ja kokoustilojen järjestämiseen. Lisäksi molemmissa paikoissa on katettuja tiloja, jotka mahdollistavat herättäjäjuhlien järjestelyt säästä riippumatta.

Tapahtumaan odotetaan 20 000 osallistujaa

Herättäjäjuhlat ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiseksi suurimman herätysliikkeen körttiläisyyden eli herännäisyyden suurin vuosittainen tapahtuma. Tapahtumaan odotetaan yli 20 000 vierasta. Suurtapahtuman järjestäminen ei käy hetkessä. Jo viime vuoden puolella tapahtuman pääjärjestäjät Herättäjä-Yhdistys ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä tekivät juhlien järjestämisestä sopimuksen Joensuun kaupungin kanssa.

Helmikuussa Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä nimesi juhlatoimikunnan, joka vastaa juhlien organisoinnista. Juhlatoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Rantakylän seurakunnan kirkkoherran Ari Autio ja pääsihteeriksi Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen. Kuluvan vuoden aikana on jo monta tehtävää hoidettavana.

– Aivan ensimmäisiä valmisteluasioita on ollut tilavaraukset ja toimikuntien puheenjohtajien nimeäminen. Seuraavia valmisteltavia asioita on juhlatunnuksen suunnittelu. Tätä varten tulemme järjestämään kilpailun ja juhlatunnusta pääsevät kaikki halukkaat ehdottamaan, Joensuun herättäjäjuhlien pääsihteeri Noora Kähkönen sanoo.

– Avainhenkilöiden suositellaan tekevän tutustumismatkan kesän 2019 herättäjäjuhlille Nivalaan. Joensuun kaupungin kanssa valmistellaan palvelusopimus. Juhlia varten tehdään paikkakunnalla varainhankintaa, järjestetään erilaisia tempauksia ja pidetään paljon seuroja. Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen jatkaa listaa kuluvan vuoden tehtävistä.

Viestikapula siirtyy Joensuuhun Kauhavalta

Kesällä 2020 herättäjäjuhlat järjestetään Kauhavalla ja näiden juhlien päätteeksi viestikapula siirtyy Joensuulle. Tästä alkaa juhlien järjestelyjen loppukiri. Yli 20 000 osallistujan tapahtuman järjestäminen on iso ponnistus Joensuun seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille.

– Herättäjä-Yhdistyksellä on pitkä kokemus herättäjäjuhlien järjestämisestä, mutta jokaisella paikkakunnalla juhlaorganisaatio aloittaa työnsä alusta. Juhlaorganisaatiossa on 11 toimikuntaa, joissa jokaisessa on 7-15 jäsentä. Juhlien aikaan talkoolaisia tarvitaan työvuoroihin noin 1500. Toivomme, että Joensuun herättäjäjuhlat olisivat koko maakunnan tapahtuma ja ympäristön seurakuntien väki osallistuisi runsaasti juhlien tekemiseen, Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen sanoo.

Herättäjäjuhlien pääohjelma koostuu juhlakentällä pidettävistä seuroista ja tilaisuuksista. Lisäksi ohjelmassa on muun muassa konsertteja, nuorten tilaisuuksia ja erilaisia tapaamisia. Ohjelman valmistelun lisäksi suuri yleisötapahtuma teettää paljon muitakin töitä. Juhlaorganisaation toimikunnat vastaavat myös mm. liikenteen ohjauksesta, majoituksesta, juhlaravintolan toiminnasta, viestinnästä ja turvallisuudesta.

– Juhlille osallistuu varmasti paljon paikkakuntalaisia ja lähialueiden asukkaita, mutta runsaasti väkeä tulee aivan ympäri Suomea. Siksi tarvitsemme myös runsaasti majoitustiloja. Median edustajia on herättäjäjuhlilla hyvinkin 50–90 henkilöä ja he yhdessä meidän organisaation kanssa mahdollistavat juhlien kuuntelemisen ja seuraamisen aivan maailmanlaajuisesti, pääsihteeri Noora Kähkönen toteaa.

Karjalainen ilo näkyviin

Toiminnanjohtaja Simo Juntunen muistaa vuoden 1995 Joensuun herättäjäjuhlat hyvin, sillä hän osallistui juhlille ensimmäistä kertaa Herättäjä-Yhdistyksen työntekijänä.

– Joensuu herättää myönteisiä ajatuksia ja muistoja juhlapaikkana. Ne juhlat jäivät mieliin väkirikkaina juhlina, joissa juhlakansan yhteinen veisuu oli voimallista, henki lämmin ja rohkaiseva. On mukava valmistella herättäjäjuhlia Joensuuhun.

Herättäjäjuhlien organisaatiossa ensimmäistä kertaa työskentelevä Noora Kähkönen toivoo, että karjalaisuus näkyy kesän 2021 juhlissa.

– Odotan työskentelyä innostuneiden ihmisten parissa. Juhlat ovat todella merkitykselliset monelle joensuulaiselle ja on upeaa saada olla tässä mukana oppimassa ja kokemassa yhteisöllisyyttä. Haluan, että Joensuun juhlissa näkyy karjalainen ilo ja vieraanvaraisuus, perinteiden kunnioittaminen, mutta myös rohkeasti eteenpäin katsominen.

Herättäjäjuhlia vietetään Joensuussa 2.-4.7.2021.

Sari Jormanainen

Taide uskon tulkkina

”Luominen kuuluu ihmisen olemukseen, onhan ihminen Jumalan, suuren luojamestarin kuva. Se, mitä me omalla osaamisellamme teemme, on osa jatkuvaa luomistyötä”, sanoo kirjailija, virsirunoilija Anna-Mari Kaskinen.

”Asuessani Australiassa sain tilaisuuden sukeltaa koralliriutan syvyyksiin. Näin, mikä värien ja muotojen rikkaus siellä oli – sellaisessakin paikassa, johon kukaan ei yleensä pääse katsomaan. Se sai minut miettimään, missä määrin meidän kirkossamme näkyy tämä Luojan luoma värikkyys, jopa leikillisyys. Voisimme käyttää luovuutta kirkossa paljon enemmänkin”, sanoo Anna-Mari Kaskinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TAIDE. Taiteet ovat olleet alusta saakka vahvasti välittämässä kristinuskon sanomaa. Taide sopii hyvin uskon välittämiseen, koska uskossa on kyse mysteeristä – ei asiasta, jonka voisi laittaa mikroskoopin alle ja tieteellä tutkia. Taide jättää asioita avoimeksi. Se jättää tilaa ihmisen omalle tulkinnalle ja oman elämänkokemuksen peilaamiselle.

2. LAULULYRIIKKA. Kirjoittaminen on päätyöni, ja siihen liittyy monenlaisia tehtäviä. Kaikki lähti liikkeelle runoista. Kun aikanaan tapasin muusikko Pekka Simojoen, tulin tietoiseksi, että tekstejäni voisi käyttää myös lauluina. Aluksi laulujen tekeminen oli spontaania; ajattelin lähinnä sisältöä, en muotoa enkä sitä, miten sanat ja sävel saadaan sopimaan yhteen. Nykyisin tavoitteenani virsien ja muiden yhteislaulujen kohdalla on se, että sanat ja sävel sopivat yhteen niin hyvin, että ihmisen ei tarvitse miettiä, miten tämä menee.

3. VIRRET. Virsirunojen tekemiseen sain aikanaan hyvät neuvot runoilija Anna-Maija Raittilalta. Ensiksikin hän kehotti kirjoittamaan kirja kieltä, hyvää suomea. Toisen neuvon sain, kun vein hänelle näytille tekstejäni, joihin olin pyrkinyt kehittämään mahdollisimman nokkelia riimejä. Tekstejäni katsoessaan Raittila ilmaisi hienovaraisesti, että virsirunoilijan tehtävä ei ole tuoda esiin sitä, kuinka hyviä riimejä hän osaa tehdä. Otin ohjeen onkeeni. Kirjoittajan on hyvä pysytellä taka-alalla, jotta itse asia pääsee esille.

4. SANOMA. Sisällön suhteen olen ottanut tavoitteeksi jo nuorena, että hengellisessä lauluissa ja virsissä en saa tehdä itsestäni yhtään hurskaampaa kuin olen. Tehtäväni ei ole puolustaa uskoa vaan korostaa Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Tuoda esiin sitä, että kaikenlaiset ihmiset kaikissa elämäntilanteissa voivat lähestyä Jumalaa. Ja Jumala lähestyy heitä.

5. NÄYTELMÄT. Yksi osa työtäni on näytelmien käsikirjoittaminen. Viime aikoina olen tehnyt Vivamon Raamattukylään kahdeksattatoista näytelmääni. Olen perustanut myös Lastenkylän, jonne olen tehnyt eläinhahmoihin liittyviä näytelmiä. Minusta olikin hauskaa, kun sain enolaiselta kulttuuriyhdistys Veräjältä tilauksen lastennäytelmästä, jossa on hahmoina Pohjois-Karjalan luonnosta tuttuja eläimiä. Veräjän näytelmä onkin juuri sen tyyppistä työtä, jota juuri nyt haluan tehdä.

Virpi Hyvärinen

Ostaripäivystys nuorten tukena

Joensuun seurakunnat ovat käynnistäneet ostaripäivystyksen keskustan kauppakeskuksissa. Ostaripäivystys toteutetaan seurakuntien työntekijöiden voimin kerran viikossa.

Joensuun seurakunnat ovat käynnistäneet ostaripäivystyksen keskustan kauppakeskuksissa.

Ostaripäivystäjät seisovat kauppakeskuksen liukuportaissa — Erityisnuorisotyön- ohjaaja Matti Nevalainen ja nuorisotyöntekijä Delila Myyry aloittivat ostaripäivystyksen viime perjantaina kauppakeskus Iso Myyssä. Kuva: Sari Jormanainen

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön tarkoituksena on välittää toivoa vaikeuksiin joutuneiden nuorten keskuudessa sekä ennalta ehkäistä nuoria ajautumasta ongelmiin. Tämän tehtävän hoitaminen edellyttää liikkumista nuorten maailmassa ja nuorten luottamuksen ansaitsemista.

Ehkä tunnetuin ja näkyvin erityisnuorisotyön työmuoto on Palveluoperaatio Saapas -toiminta. Saapas-ryhmän toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Käytännössä koulutetut vapaaehtoiset ihmiset päivystävät viikonloppuiltaisin kaupungilla, netissä ja festareilla keskustelemassa nuorten kanssa.

Saapas-toiminta on kuitenkin vain yksi erityisnuorisotyön toimintamuoto. Maaliskuun puolivälissä Joensuun erityisnuorisotyö käynnisti yhdessä seurakuntien työntekijöiden kanssa ostaripäivystykset. Ostaripäivystys toteutetaan seurakuntien työntekijöiden voimin kerran viikossa. Joka toinen viikko kauppakeskuksissa päivystetään keskiviikkoisin ja joka toinen viikkoa torstaisin klo 14–16 välisenä aikana.

– Ostaripäivystys on tarpeellinen lisä Saapas-ryhmän perjantain ilta- ja yöpäivystykselle. Vapaaehtoiset päivystäjät eivät voi töiden ja opiskelujen vuoksi olla liikkeellä arki-iltapäivisin. Koulun jälkeen kauppakeskuksissa liikkuu kuitenkin paljon nuoria ja päivystykselle on tarvetta, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen sanoo.

Kauppakeskuksissa tarvetta päivystykselle

Seurakuntien työntekijöiden ostaripäivystystä tehdään Joensuun keskustan kauppakeskuksissa. Aika ajoin julkisuudessakin on käsitelty sitä, että nuoret viettävät aikaa kauppakeskuksissa ja toisinaan aiheuttavat häiriötä muille keskuksessa asioiville.

– Huumeiden, muiden päihteiden käyttö ja epämääräiseen oleskeluun liittyvät isommat ja pienemmät ongelmat ovat johtaneet siihen, että läsnäolo ja nuorten kohtaaminen ostoskeskuksissa iltapäivisin on nuorisotyötä tekevien mielestä tarpeellista, erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen sanoo.

Nevalaisen mukaan Palveluoperaatio Saapas alkaa olla jo tuttu toimintamuoto Joensuun keskustassa liikkuvien nuorten parissa. Ostaripäivystyksessä työntekijät eivät liiku Saapas-tunnusten alla, vaan heidät tunnistaa Joensuun seurakuntien logosta.

– Marraskuusta 2017 lähtien Joensuun keskustassa päivystänyt Saapas-toiminta tunnetaan jo hyvin ja monet nuoret tulevat heti juttusille, kun tunnukset näkyvät. Nyt uudet aikuiset saattavat aiheuttaa nuorissa varautuneisuutta, mutta ajan kanssa hekin tulevat tutuiksi. Tavoite on, että saisimme toimintaan kaikkiaan kymmenkunta työntekijää, jolloin yhdellä kerralla liikkeellä voisi olla 2-4 työntekijää.

Mopopajaan kaivataan ohjaajia

Ostaripäivystyksen ja Saapas-toiminnan lisäksi erityisnuorisotyöllä on viritteillä mopopaja, johon etsitään parhaillaan ohjaajia. Ohjaajien tehtävänä on auttaa nuoria mopojen teknisissä asioissa. Ohjaajan lisäksi pajassa on paikalla seurakunnan työntekijöitä, joiden kanssa voi jutella kaikesta maan ja taivaan välillä.

– Idea mopopajassa on, että mahdollistetaan nuorille turvallinen paikka rassata mopoaan. Siinä saa samalla teknistä ja sosiaalista tekemistä. Tavoite on, että saisimme pajan pyörimään keväällä huhti-toukokuun ajan ja sitten uudestaan syksyllä.

Mopopajassa kiinnitetään huomiota myös kasvatukselliseen puoleen. Siellä ei viritetä mopoja vaan kunnostetaan niitä lain mukaisesti, Nevalainen huomauttaa.

Erityisnuorisotyön toimialaan kuuluu myös vankilatyö. Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön ohjaaja Matti Nevalainen vierailee Pyhäselän vankilassa kaksi kertaa kuukaudessa.

Sari Jormanainen

Varapuheenjohtaja johtaa kokouksia Rantakylässä

Rantakylän seurakuntaneuvosto päätti 13.3.2019, että seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Helena Hulmi toimii kokousten puheenjohtajana toimikaudella 2019–2020.

Rantakylän seurakunnassa kokeillaan uudenlaista käytäntöä seurakuntaneuvoston kokouksissa. Seurakuntaneuvosto päätti 13.3.2019, että seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Helena Hulmi toimii kokousten puheenjohtajana toimikaudella 2019–2020.

Kirkkoherra Ari Autio on kuitenkin edelleen virkansa vuoksi seurakuntaneuvoston puheenjohtaja, mutta hän ei johda puhetta kokouksissa. Varapuheenjohtajan toimiessa kokouksen puheenjohtajana hänen äänensä ratkaisee mahdolliset tasan menevät äänestystilanteet. Kokouksen puheenjohtaja myös päättää, mitä pöytäkirjaan kirjataan.

Kirkkoherra toimii seurakuntaneuvoston kokousten kokoonkutsujana ja kokousasioiden esittelijänä. Kirkkoherralla on myös äänivalta kokouksessa.

Vastaanvanlaista käytäntöä, että seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja toimisi kokousten puheenjohtajana, ei ole Joensuun seurakunnissa aiemmin kokeiltu. Etelä-Suomessa malli on käytössä seurakuntayhtymiin kuuluvissa Haagan ja Espoolahden seurakunnissa sekä Keravan seurakunnassa, josta Ari Autio siirtyi Rantakylän kirkkoherraksi helmikuussa 2019.

– Keravalla viime töikseni esitin kirkkoneuvostolle, että varapuheenjohtaja toimisi kokousten puheenjohtajana ja näin sovittiin. Keravan seurakunta ei ole osa yhtymää, joten varapuheenjohtaja johtaa siellä kirkkoneuvostoa.

– En pidä seurakuntahallinnon peruskuviota parhaana mahdollisena tapana toimia. Ongelma on mielestäni se, että puheenjohtajana kirkkoherra toimii asioiden esittelijänä, päättävän elimen puheenjohtajana ja kokouksen jälkeen päätöksen toimeenpanevana tahona. Systeemi on turhan suljettu ja mielestäni ei kyllin demokraattinen, Ari Autio pohtii.

Autio kertoo myös, että kirkko- ja seurakuntaneuvostojen puheenjohtajuuden siirtäminen maallikoille on ollut aika ajoin esillä myös kirkolliskokouksessa, mutta toistaiseksi asiasta ei ole päätöstä tehty. Kirkkojärjestys mahdollistaa kuitenkin sen, että varapuheenjohtaja voi toimia kokousten puheenjohtajana kirkkoherran ja kirkkoneuvoston yhteisellä päätöksellä.

Sari Jormanainen

Joskus omatunto yskii

Ihminen yrittää tehdä oikein, mutta valitsee silti väärin. Arvostamme oikeudenmukaisuuden hyvettä, vaikka emme osaa elää sen mukaan.

Kiviä rantavedessä

Ihminen yrittää tehdä oikein, mutta valitsee silti väärin. Arvostamme oikeudenmukaisuuden hyvettä, vaikka emme osaa elää sen mukaan.

Hävettää ja ahdistaa. Tein virheen töissä, mutta sysäsin sen toisen niskaan. Siitä seurasi hänelle suuria vaikeuksia. Minä taas pääsin pälkähästä.

Tai niin luulin. Nyt omantunto syyttää kipeästi. Olen sika ja törkimys. Kohta muutkin näkevät sen ulkokuoreni alta.

Syyllisyyden tunto kertoo ihmisessä asuvasta oikeudenmukaisuuden tajusta. Monilla teoillamme on moraalinen luonne, ne ovat joko oikein tai väärin.

Kristillisessä ajattelussa oikean ja väärän taju on yksi seuraus siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Hän heijastaa Luojansa oikeudenmukaisuutta ja pyhyyttä.

Kiitos Jumalalle, palvelus lähimmäiselle

Oikeamielisyyden hyve on yksi neljästä kardinaali- eli päähyveistä. Se on lujaa tahtoa antaa Jumalalle ja lähimmäiselle se, mikä heille kuuluu.

Jumalalle kuuluu kiitos ja kunnioitus, enempää hän ei pyydä. Ihmisen velvollisuudet Luojalleen on nopeasti hoidettu.

Muiden ihmisten suhteen tilanne on toinen. Toisen hyvän etsiminen ei lopu koskaan, etenkin kun oikeudenmukaisuus vaatii edistämään myös yhteistä hyvää. ”Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen” (3. Moos. 19:15).

Jeesus muotoili tämän vieläkin kohtikäyvemmin. Tee toiselle niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän.

Kultainen sääntö olettaa lähtökohtaisesti, että ihminen tahtoo itselleen hyvää. Siksi luulisi, että jokainen tietää luonnostaan, mikä on oikein myös toista kohtaan.

Valitettavasti emme tiedä aina omaa tai toisen hyvää. Ihmisen eettinen järki yskii välillä.

Onko samat asiat oikein kaikkialla?

Omantunnon valon himmenemisen huomaa helpoiten tutkimalla historiaa ja katselemalla maailmankarttaa. Vaikka kaikissa ihmisissä asuu oikeudenmukaisuuden taju, ihmiskunta ei ole samaa mieltä eettisistä arvoista.

Joissakin kulttuureissa miehet kurittavat vaimojaan avokämmenellä lyöden, toisissa sellainen on rikos. Antiikin Roomassa ei toivotut lapset jätettiin heitteille tai heitettiin rotkoon, nyky-Suomessa sellaisesta joutuu vankilaan.

Niinpä herää kysymys, onko olemassa objektiivisia moraalisia arvoja. Vai ovatko oikean ja väärän käsitykset sopimuksenvaraisia sosiaalisia järjestelmiä? Kukin aika ja kulttuuri päättää omat arvonsa.

Arkijärki tuntuisi sanovan, että eettiset totuudet eivät riipu siitä, mitä ihmiset sattuvat milloinkin arvostamaan.

Varastaminen on väärin, vaikka jossakin päin maailmaa ajatellaankin, että korkeassa asemassa olevat saavat riistää alempiaan. Kaikilla ihmisillä on sama arvo ja oikeudet, vaikka sitä ei kaikkialla ymmärrettäisikään.

Niinpä on pääteltävä, että joskus kokonaiset kulttuurit erehtyvät, puhumattakaan yksittäisistä ihmisistä. Tajutaan kyllä oikean ja väärän idea, mutta ei enää sitä, mitkä konkreettiset asiat kuuluvat kumpaankin koriin.

Kristitytkin korjaavat kantojaan

Kristikuntakaan ei saa luulla liikaa oikeudentajustaan. Sekin on erehtynyt monta kertaa vuosisatojen kuluessa.

Tuorein esimerkki tästä on katolisen kirkon muuttunut kanta kuolemanrangaistukseen.

Vuoden 1992 Katolisen kirkon katekismus vielä hyväksyi sen äärimmäisessä tapauksessa, nyt se torjutaan täysin. Elämä on niin pyhä, ettei mistään rikoksesta kuulu rangaista kuolemalla, ei edes muun yhteisön suojelemiseksi.

Jos kantaa muutetaan, silloin myönnetään, että ennen asia nähtiin väärin. Aikaisemmim oli syyllistytty raskaaseen syntiin, joskus vielä kirkon nimissä ja luvalla.

Myös luterilainen rintama on muuttanut kantojaan. Erityisesti moniin seksuaalietiikan kysymyksiin suhtaudutaan nykyään aikaisempaa vapaamielisemmin.

Ympäristöetiikassa taas linja on ymmärrettävästi kiristynyt. Suuren hiilijalanjäljen jättäminen on syntiä. Huvilentomatkailua ei voi oikeuttaa, vaikka miten yrittäisi.

Veikkaan että kristikunta tulee vielä kyseenalaistamaan runsaan liharuuan oikeutuksen ja se liike saattaa hyvinkin alkaa pohjoisen pallonpuoliskon luterilaisuudesta käsin.

Eettinen ymmärrys muuttuu, vaikka perusarvot toki pysyvät ennallaan.

Yhdessä tie löytyy paremmin

Kristillinen ajatus oikeudenmukaisuudesta ei jää vain yksilötasolle. Meidän kuuluu perustaa yhteiskunta, jossa yhteisesti varmistetaan oikeuden toteutuminen.

Yhteisö rajoittaa yksilöiden taipumusta pahaan ja pakottaa heitä tekemään hyvää. Tarvitaan siis lakeja ja poliisi. Esivallan miekka on peräisin Jumalalta, kunhan sitä vaan käytetään oikein.

Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimus kulkee Raamatussa punaisena lankana. Kun Jumala kutsuu Israelin kansan omakseen, hän antaa sille oikeaan elämäntapaan ohjaavat lait ja säädökset. Jos noudatatte näitä, siunaus seuraa teitä. Jos unohdatte ne, joudutte moniin onnettomuuksiin.

Elämän suuntaviitat puetaan kirjalliseen asuun Mooseksen laeissa ja viisauskirjallisuudessa. Vanhan testamentin historiakirjat puolestaan kertovat, miten kansa onnistuu elämään niiden mukaan.

Sama kaava näyttää toistuvan. Kansa unohtaa oikean tien, sitten se tekee parannuksen ja kohta suunta hukkuu jälleen. Profeetat nuhtelevat kansaa ja sen johtajia synneistä. Jumala odotti oikeuden valtaa, mutta kaikki oli mielivaltaa, hän tahtoi vanhurskasta hallitusta, mutta kuuli vain katkeraa valitusta (Jes. 5:7).

Vanhatestamentillinen lankeemuksen ja uudistumisen kaava ei kuitenkaan ole mikään välttämätön luonnonlaki. Yhteiskunta voi myös kukoistaa. Hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus voi lisääntyä. Työ hyvän puolesta kannattaa aina.

Sillä on Jumalan siunaus puolellaan.

Hyvä voittaa kerran

Myös Jeesus julisti oikeudenmukaisuuden voittoa puhuessaan tulevasta Jumalan valtakunnasta. Nyt Jumalan tahto ei toteudu. Vääryys valtaa alaa ja orjuuttaa ihmisiä pahemmin kuin roomalaiset miehittäjät konsanaan.

Ulkoisen orjuutuksen lisäksi ihmisparkoja sitoo sisäinen vankeus. He eivät löydä tietä Jumalan tarjoamaan iloon.

Mutta tilanne tulee muuttumaan, Jeesus lupasi. Jumalan valtakunta on jo keskuudessanne, sydämissänne. Ja kerran se täyttää kaiken maan näkyvällä tavalla. Ottakaa siis vastaan hyvä sanoma ja eläkää siitä jo nyt.

Alkukirkko jatkoi Jeesuksen työtä ja julistusta. Kristilliseen liikkeeseen tullessaan ihmiset hylkäsivät vanhan syntielämän. Tilalle tuli uusi, puhdas ja kaunis lähimmäisen rakkauden ja Jumalan kunnioittamisen henki.

Näin ainakin teoriassa. Käytännössä kristityt kamppailivat edelleen helmasyntiensä kanssa. Opittiin, että Jeesuksen lupaama pyhyys onkin lainapyhyyttä. Sitä että synnit annetaan anteeksi. Tätä on armo. Minut hyväksytään, vaikka olen keskeneräinen.

Lopullinen vapautuminen tapahtuu vasta tämän ajan jälkeen. Ihmiset ja luomakunta eheytyvät viimeisellä tuomiolla. Silloin Jumala laittaa kaiken kohdalleen ja hänen oikeudenmukainen tahtonsa toteutuu vihdoin.

Teksti: Kari Kuula

Kirjoittaja on tietokirjailija ja teologian tohtori,
joka työskentelee pappina Kauniaisten
seurakunnassa.

Kuva: iStock/ AlSimonov

Uusi lastennäytelmä pohtii erilaisuutta

Pienet peipposen poikaset kuoriutuvat omassa kotipesässään. Yksi linnunpoikasista on kuitenkin erilainen. Tästä alkaa lastennäytelmä ”Ole minulle joku”.

Pienet peipposen poikaset kuoriutuvat omassa kotipesässään. Yksi linnunpoikasista on kuitenkin erilainen. Tästä alkaa lastennäytelmä ”Ole minulle joku”.

Näytelmän pieni rusakko seisoo maassa istuvien pikkulinnun ja fasaanin vieressä. — Ole minulle joku -näytelmässä nähdään muun muassa pieni rusakko, jota esittää Ilona Ihalainen (vas.), pikkulintu (Jeva Rönkkö) ja fasaani (Nona Näsänen). Kuva: Sami Hakkarainen

Kristillinen kulttuuriyhdistys Veräjä tilasi käsikirjoituksen Pohjois-Karjalaan sijoittuvaan eläinsatuun syksyllä 2018 kirjailija Anna-Mari Kaskiselta. Näytelmä käsittelee isoja teemoja kuten erilaisuutta, oman paikan etsimistä sekä ystävyyttä ja rakkautta. Näytelmä saa ensi-iltansa Uimaharjussa Markku Pölösen salissa 29.3.2019 klo 18.

– Veräjä on tehnyt nyt viimeisen kahden vuoden aikana Ristin juurelta -näytelmää, joka on suunnattu aikuisille ja myös näyttelijät olivat aikuisia. Halusimme tehdä nyt jotain, johon myös lapset pääsisivät mukaan, sekä näyttelemään että katsomaan, Ole minulle joku -näytelmän ohjaaja Saija Ihalainen kertoo.

Näytelmä sopii koko perheelle. Enon Uimaharjun lisäksi näytelmää esitetään Kontiolahdella ja Joensuun Rantakylässä. Näytelmään on vapaa pääsy, mutta paikat näytöksiin kannattaa varata hyvissä ajoin.

– Ensi-ilta on jo täynnä. Muissa esityksissä on tilaa. Aiemmat lasten musiikkinäytelmät ovat olleet pääsymaksullisia. Tällä kertaa näytöksiin on vapaa pääsy. Toiveenamme on, että mahdollisimman moni lapsiperhe pääsisi nauttimaan esityksestä, Ihalainen toteaa.

”Olemme kuin yhtä suurta perhettä”

Veräjän uudessa näytelmässä lavalla esiintyy yhteensä yli 30 näyttelijää ja kuorolaista Enon ja Kontiolahden alueelta. Mukana on lapsia, nuoria ja aikuisia.

– Nuorin mukana oleva täyttää pian kaksi vuotta ja vanhin on yli 80-vuotias. Mukana on niitä, joilla on jo kokemusta teatterin tekemisestä ja niitä, joille tämä on aivan uusi kokemus. Tunnelma harjoituksissa on ollut rento ja mukava. Olemme kuin suurta perhettä.

Kristillinen kulttuuriyhdistys Veräjä on perustettu vuonna 2000. Yhdistys valmistaa joka vuosi uuden konsertin tai näyttämöteoksen. Veräjän toiminta on kaikille avointa ja maksutonta. Yhdistyksellä on kuutisenkymmentä jäsentä, joista noin 40 on vuosittain aktiivisesti mukana tuotannoissa.

Oleellinen osa seurakuntaelämää

Veräjän aktiivinen toiminta on tärkeä osa Enon seurakuntaelämää. Veräjässä toimii aktiivisesti myös seurakunnan työntekijöitä ja luottamushenkilöitä.

– Seurakunnan näkökulmasta yhteistyö Veräjän kanssa on ollut hedelmällistä ja innostavaa. Se on tuonut seurakunnankin toimintaan mukaan uusia ihmisiä. Yhteistyö Veräjän kanssa on kirjattu myös toimintasuunnitelmiin ja -kertomuksiin, Enon seurakunnan kappalainen Markku Koistinen sanoo.

– Veräjän kanssa tekemämme yhteistyö limittyy luontevasti seurakuntamme omaan hengelliseen työhön ja se on ollut suuri rikkaus seurakunnalle. Yhteistyö Veräjän kanssa elävöittää ja uudistaa jumalanpalveluksiamme, samoin Veräjän konsertit ja kansainväliset joululaulut ovat olleet suosittuja, kirkkoherra Armi Rautavuori puolestaan toteaa.

Veräjä on itsenäinen yhdistys, joka rahoittaa toimintaansa pääosin avustusvaroin. Seurakunta ei maksa rahallista tukea yhdistykselle, mutta tukee toimintaa pienimuotoisesti toimisto- ja matkakuluissa. Tiivis yhteistyö seurakunnan ja kristillisen kulttuuriyhdistys Veräjän välillä huomioitiin myös piispan tarkastuksessa vuonna 2016.

– Piispan tarkastuksessa nousi esille tulevaisuuden tavoitteeksi, että Veräjä voisi integroitua tiiviimmin seurakunnan toimintaan ja jumalanpalveluselämään. Toivon sen joskus olevan mahdollista, kirkkoherra Armi Rautavuori sanoo.

Sari Jormanainen

Näytelmän verkkosivut

Kolumni: Poliittinen aika

Päivänä, jolloin hallitus kaatui, työpöydälläni odotti lukemista väestöliiton perhebarometri 2018: 2020-luvun perhepolitiikkaa. Tutkimusprofessori Osmo Kontula esittää siinä tutkimustuloksia suomalaisten toivomuksista perhepolitiikalta.

Julkaisu kohdistuu nimenomaan lapsiperheiden tilanteeseen, jolloin perhepolitiikan tavoite on STM:n mukaan luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö sekä turvata vanhemmille aineelliset ja henkiset mahdollisuudet perustaa perhe ja kasvattaa lapset. Tulokset on kerätty koko väestöpohjalta.

Tilastollisesta keskimääräisyydestä ja perheen määrittelyn vaikeudesta huolimatta ne kertovat suomalaisten perheiden tilanteesta, toiveista ja arvoista. Perheiden toimeentulon kahtiajakoisuuden huoli kuvastuu vastauksissa, ja tukea halutaan antaa eniten tarvitseville: esimerkiksi 60 % miehistä ja 70 % naisista kannattaa vähävaraisten perheiden erillistä lapsilisää.

Karua kieltä puhuu se, että yhden huoltajan perheen tulot ovat 17 % keskituloa pienemmät. Muita perheen toimeentuloon vaikuttavia tekijöitä ovat lasten määrä ja ikä: tähän liittyy epäilemättä se, että 90 % kouluikäisten äideistä palaa työhön.

Perhepoliittisista toiveista nouseekin vahvasti esille työn ja perheen yhdistämisen joustavuus. Perheet haluavat huolehtia aineellisten ja henkistenkin voimavarojen tasapainosta sekä tietävät, mikä heitä auttaisi: lasten tarpeiden mukaan joustava perhevapaajärjestelmä, äitien mahdollisuus osa-aikaiseen työhön ja isien joustava työaika.

Yllätyin, miten poliittisesti merkittävä asia aika on. Enkä tarkoita puoluepolitiikkaa, vaan miten yhteiskunnalliset päätökset luovat raameja ajankäytölle ja ohjaavat sitä. Samoin meidän ajankäyttömme vaikuttaa ympärille. Perheitäkin koskettava esimerkki on vaikkapa liikenne: miten pääsee ja ehtii päiväkotiin, kouluun tai työhön?

Ajankäyttö velloo teemana perheiden sisällä kuin liian ahtaat säilytystilat: lapsen kasvuympäristö tarvitsee aikuisen läsnäolon, työpäivä vie valveilla olosta puolet, aamu ja ilta toimivat minuuttiaikataululla. Kello mittaa perheissä helposti kiirettä ja syyllisyyttä, mikä väsyttää niin ruumiin kuin mielen.

Perhebarometrissa kysyttyjen arvojen mukaan lapsiperheissä elävistä miehistä 89 % ja naisista 96 % pitää perhettä keskeisenä osana elämää. Työhön ajattelee liittyvän suurimman osan elämäntavoitteistaan vastaavasti 24 % ja 17 %. Ehkä työkeskeisen kansan arvot ovat muuttumassa – joka tapauksessa arvojensa mukaan elävä ihminen jaksaa parhaiten työssä ja kotona.

Anna-Riitta Pellikka
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja
anna-riitta.pellikka@evl.fi

Mutalan kirkko puretaan

Mutalan kirkon purkaminen on käynnistynyt rakennuksen sisätiloissa irtaimiston ja asbestitöiden osalta.

Mutalan kirkon purkaminen on käynnistynyt. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi urakoitsijaksi edullisimman tarjouksen tehneen Lotus Maskin Transport Oy. Purkutyöt maksavat noin 109 000 euroa.

Purkaminen on käynnistynyt rakennuksen sisätiloissa irtaimiston ja asbestitöiden osalta. Suunnitelmien mukaan ulkoseinien purkutyöt tehdään ensi viikolla. Koko purku-urakan on arvioitu kestävän neljä viikkoa. Mutalan kirkon tontti on parhaillaan myynnissä.

Mutalan kirkon käyttö seurakunnan toiminnassa päättyi 7.1.2018, jolloin kirkossa pidettiin päätösmessu. Nimestään huolimatta Mutalan kirkko ei ole kirkkolain mukainen kirkkorakennus. Kirkkohallituksen rekisterissä Mutalan kirkko on seurakuntakeskus ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kiinteistöluettelossa rakennus on sijoitettu kerhohuoneistojen luokkaan.

Sari Jormanainen

Konserteilla tukea Kiihtelysvaaran uudelle kirkolle

Lähiviikkoina järjestetään useita konsertteja, joiden lipputulot tai kolehti ohjataan Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamiseen.

Uuden kirkon rakentaminen Kiihtelysvaaraan saa aikaan aktiivisuutta niin alueen yhdistyksissä ja järjestöissä kuin vapaaehtoisissa ja muusikoissakin. Lähiviikkoina järjestetään useita konsertteja, joiden lipputulot tai kolehti ohjataan Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamiseen.

Kiihtelysvaaran pitäjän järjestöt tempaisevat uuden kirkon hyväksi järjestämällä Arja Korisevan tukikonsertin Kiihtelysvaaran liikuntasalilla sunnuntaina 31.3. klo 15. Laulajaa säestää Minna Lintukangas, joka toimii Korisevan kapellimestarina ja assistenttina konserttikiertueiden osalta.

Kiihtelysvaaraan Arja Koriseva ”löydettiin” seurakuntavaalien yhteydessä, kun kävi ilmi, että hän on seurakuntavaaliehdokkaana ja seurakunta-asiat kiinnostavat häntä. Kiihtelyksen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Eevi Väistö otti yhteyttä nyttemmin Toivakan kirkkovaltuuston puheenjohtajana toimivaan Korisevaan ja pyysi häntä kirkkotalkoisiin.

Koriseva ilmaisi heti kiinnostuksensa asiaan ja kertoi Väistölle mieleensä painuneen tapauksen Kiihtelysvaaran kirkon paloa edeltävältä päivältä. Laulaja oli ollut tuolloin esiintymässä, ja eräs kuulija oli tullut kysymään häneltä, milloin hän tulisi laulamaan Kiihtelysvaaran kirkkoon. Koriseva oli vastannut: ”Sitten, kun pyydetään”. Seuraavana aamuna oli tullut tieto Kiihtelysvaaran kirkon tuhoutumisesta.

Arja Korisevan konserttiin osallistuvat myös kirkkokeräyksen suojelija, piispa Jari Jolkkonen sekä kaupunginjohtaja Kari Karjalainen. Konsertin järjestäjät pyytävät yleisöä saapumaan tilaisuuteen hyvissä ajoin. Autojen pysäköintiä joudutaan ohjaamaan kylän parkkipaikoille, joista on järjestetty bussikuljetus.

Liput Arja Korisevan konserttiin maksavat 30 euroa, ja niitä on myynnissä Kiihtelysvaaran Salessa, palvelupisteellä sekä Eevi Väistöllä. Ennakkovaraukset eevi.vaisto@gmail.com tai puh.050-367 5249. Varaus tulee voimaan, kun varatut liput on maksettu tilille Kiihtelysvaaran kirkkokeräys, FI86 5047 0720 0560 88. Viesti: AK konsertti. Varatut liput saa kirjekuoressa eteismyyjiltä. Lippuja on ollut myynnissä yhteensä 300 kappaletta ja niitä on jäljellä joitakin kymmeniä.

Konserttien kolehteja kirkon hyväksi

Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamisen tueksi konsertoidaan myös Tuupovaaran kirkossa sunnuntaina 24.3. klo 15. Kiihtelysvaara-Seuran ja kirkkokeräyksen vapaaehtoisten järjestämässä konsertissa esiintyvät Majatalokuoro, Leena Suomela (piano), Anja Turunen ja Tanja Ratilainen (laulu), Risto Lätti ja kvartetti, Veli-Matti Vepsäläinen (laulu), Steelpannut Sweet Panic-steelband sekä Henni Laakkonen-Purmonen (laulu). Konserttiin on vapaa pääsy, kolehti kerätään Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamiseen.

Kiihtelysvaara-Seura ja kirkkokeräyksen vapaaehtoiset järjestävät myös sunnuntaina 7.4. klo 14 Minna Raassinan urkukonsertin Joensuussa Rantakylän kirkossa. Konserttiin on vapaa pääsy, ja siinä kerätään kolehti Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamiseksi. Samana sunnuntaina 7.4. klo 18 Joensuun kirkossa järjestettävässä Joensuun seurakunnan orkesterin ja solistien konsertissa on päätetty myös kerätä kolehti Kiihtelysvaaran uudelle kirkolle.

Virpi Hyvärinen

Feresit tuulahtavat Kontupohja-päivässä Joensuussa

Joensuun ev.lut. seurakunnissa järjestetään useita Kontupohja-teemaisia tilaisuuksia la-su 24.-25.3.

Joensuun ev.lut. seurakunnissa järjestetään useita Kontupohja-teemaisia tilaisuuksia la-su 24.-25.3. Tilaisuuksissa vierailevat Kontupohjan seurakunnan kirkkoherra Vadim Lysenko sekä tiedottaja Oksana Dyba. Tilaisuudet ovat osa Joensuun rovastikunnan ja Kontupohjan seurakunnan ystävyysseurakuntatyötä, ja niiden tuotto ohjataan Kontupohjan seurakunnan hyväksi.

Naisia pukeutuneina fereseihin — Feresejä esiteltiin myös vuonna 2017 järjestetyssä Kontupohja–tilaisuudessa Liperissä. Kuva: Matti Eskelinen

Marianpäivänä 24.3. tilaisuudet alkavat klo 10 messulla Joensuun kirkossa. Messun jälkeen juodaan kirkkokahvit Joensuun seurakuntakeskusella Kontupohjan seurakunnan hyväksi.

Ohjelma jatkuu seurakuntakeskuksella klo 12 Feresien tuulahdus -tilaisuudella. Tapahtumassa esitellään kymmenkunta erilaista karjalaisen naisen kansanpukua eli feresiä. Kansanpuvuista kertoo feresien tuntija Eila Hakkarainen.

Kontupohjan seurakunnan tervehdyksen tilaisuuteen tuo kirkkoherra Vadim Lysenko ja Joensuun seurakunnan tervehdyksen kirkkoherra Petri Rask. Tilaisuuden musiikista vastaavat Esa A Luukkainen ja Arto Tarkkonen.

Kontupohja on esillä myös Rantakylän kirkossa su 24.3 klo 18. Tilaisuudessa ovat mukana Vadim Lysenko ja Odksana Dyba, Rantakylän kirkkoherra Ari Autio, pastori Timo-Ilkka Antikainen, Zorjana-kuoro sekä kanttori Elina Vitri. Tarjolla on iltakahvit.

Lisäksi kontupohjalaiset vierailevat Pyhäselän seurakunnassa maanantaina 25.3., jolloin Pyhäselän seurakuntatalolla vietetään rukousaamiaista klo 10.

– Tilaisuus alkaa kynttilöiden sytytyksellä ja johdatuksella rukoukseen. Laulamme kauniita lauluja ja nautimme aamiaisen, kertoo tapahtuman järjestäjiin kuuluva Armi Eskelinen.

Virpi Hyvärinen