Päivänä, jolloin hallitus kaatui, työpöydälläni odotti lukemista väestöliiton perhebarometri 2018: 2020-luvun perhepolitiikkaa. Tutkimusprofessori Osmo Kontula esittää siinä tutkimustuloksia suomalaisten toivomuksista perhepolitiikalta.
Julkaisu kohdistuu nimenomaan lapsiperheiden tilanteeseen, jolloin perhepolitiikan tavoite on STM:n mukaan luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö sekä turvata vanhemmille aineelliset ja henkiset mahdollisuudet perustaa perhe ja kasvattaa lapset. Tulokset on kerätty koko väestöpohjalta.
Tilastollisesta keskimääräisyydestä ja perheen määrittelyn vaikeudesta huolimatta ne kertovat suomalaisten perheiden tilanteesta, toiveista ja arvoista. Perheiden toimeentulon kahtiajakoisuuden huoli kuvastuu vastauksissa, ja tukea halutaan antaa eniten tarvitseville: esimerkiksi 60 % miehistä ja 70 % naisista kannattaa vähävaraisten perheiden erillistä lapsilisää.
Karua kieltä puhuu se, että yhden huoltajan perheen tulot ovat 17 % keskituloa pienemmät. Muita perheen toimeentuloon vaikuttavia tekijöitä ovat lasten määrä ja ikä: tähän liittyy epäilemättä se, että 90 % kouluikäisten äideistä palaa työhön.
Perhepoliittisista toiveista nouseekin vahvasti esille työn ja perheen yhdistämisen joustavuus. Perheet haluavat huolehtia aineellisten ja henkistenkin voimavarojen tasapainosta sekä tietävät, mikä heitä auttaisi: lasten tarpeiden mukaan joustava perhevapaajärjestelmä, äitien mahdollisuus osa-aikaiseen työhön ja isien joustava työaika.
Yllätyin, miten poliittisesti merkittävä asia aika on. Enkä tarkoita puoluepolitiikkaa, vaan miten yhteiskunnalliset päätökset luovat raameja ajankäytölle ja ohjaavat sitä. Samoin meidän ajankäyttömme vaikuttaa ympärille. Perheitäkin koskettava esimerkki on vaikkapa liikenne: miten pääsee ja ehtii päiväkotiin, kouluun tai työhön?
Ajankäyttö velloo teemana perheiden sisällä kuin liian ahtaat säilytystilat: lapsen kasvuympäristö tarvitsee aikuisen läsnäolon, työpäivä vie valveilla olosta puolet, aamu ja ilta toimivat minuuttiaikataululla. Kello mittaa perheissä helposti kiirettä ja syyllisyyttä, mikä väsyttää niin ruumiin kuin mielen.
Perhebarometrissa kysyttyjen arvojen mukaan lapsiperheissä elävistä miehistä 89 % ja naisista 96 % pitää perhettä keskeisenä osana elämää. Työhön ajattelee liittyvän suurimman osan elämäntavoitteistaan vastaavasti 24 % ja 17 %. Ehkä työkeskeisen kansan arvot ovat muuttumassa – joka tapauksessa arvojensa mukaan elävä ihminen jaksaa parhaiten työssä ja kotona.
Anna-Riitta Pellikka
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja
anna-riitta.pellikka@evl.fi