Yhteisvastuukeräys tukee lasten ja nuorten koulutusta – Apua lähelle ja kauas

Perinteinen Yhteisvastuukeräys käynnistyy sunnuntaina 3.2.2019. Kyseessä on lähimmäisenrakkauden kansanliikkeen ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys.

Perinteinen Yhteisvastuukeräys käynnistyy sunnuntaina 3.2.2019. Kyseessä on lähimmäisenrakkauden kansanliikkeen ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys.

Koululainen näppäilee puhelinta työpöydän ääressä.
Kuva: ©carballo – stock.adobe.com

Yhteisvastuukeräyksellä saaduilla varoilla tuetaan tänä vuonna lasten ja nuorten koulutusta niin Suomessa kuin ulkomailla. Köyhien lasten määrä Suomessa on kasvussa, todetaan Yhteisvastuukeräyksen verkkosivuilla. Tuoreimpien tilastojen mukaan 10,2 prosenttia eli 110 000 lasta kuuluu pienituloiseen kotitalouteen. Vuoden 2019 Yhteisvastuukeräys tuleekin tarpeeseen. Koulutus on tärkeä lasten ja nuorten tulevaisuudelle.

– Nykyisin ilman koulutusta on vaikea työllistyä. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on osalla nuorista yksi syrjäytymisen riskitekijä. Koulutus auttaa nuoria saamaan kiinni elämästä ja katsomaan tulevaisuuteen, Joensuun seurakunnan diakoni Marja Ikonen toteaa.

Diakoniatyössä näkyy myös erilaisten ongelmien ylisukupolvisuus mm. toimeentulon ja elintapojen osalta ja erilaisten päihteiden etenkin huumeiden käytön yleistyminen niin nuorten kuin muidenkin ikäpolvien parissa. Koulutus on yksi tekijä, jolla näitä riskejä voi ennaltaehkäistä.

– Jonkun verran näkyy myös sitä, että on jo sukupolvelta toiselle siirtyvää huonoosaisuutta. Se olisi tarvetta saada katkeamaan. Koulutus voisi olla yksi keino kierteen katkaisemiseen. Tällöin pitää tukea myös nuoren koulussa jaksamista, koska kotoa ei ehkä tule kannustusta koulunkäyntiin, Kontiolahden seurakunnan diakoni Miia Muhonen pohtii.

Ilmainen koulukin maksaa

Usein kuulee sanottavan, että Suomessa koulutus on ilmaista. Tämä on osin totta, mutta osin ei. Varsinaisesta koulutuksesta ei laskua kotiin kanneta, mutta koulutarvikkeet jäävät perheiden maksettaviksi.

– Meidän perheessä kävi esimerkiksi niin, että 2,5 vuoden ikäerolla oleville lapsillemme ei käynyt samat lukiokirjat, koska opetussuunnitelma vaihtui. Näin ollen kummallekin lapselle piti hankkia omat kirjat. Lukiossa hankinnat tulevat usein ryppäinä ja se on suuri summa maksettavaksi jo kahdelle työssäkäyvälle aikuisellekin. Sitten jos vielä sattuu, että tulee työttömyyttä tai sairastuminen, niin kyllähän se talous heti siitä keikahtaa. On paljon nuoria, jotka käyvät esimerkiksi tämän vuoksi jo lukioaikana töissä, Muhonen kertoo.

Oppikirjojen lisäksi hankintalistalla voi olla tietokone ja muita opiskeluissa tarvittavia välineitä. Joskus opintojen vuoksi on muutettava pois kotoa, jolloin myös asuminen tuo suuria kuluja.

– Koulutus on sinänsä ilmainen, mutta jos laskisi sen loppusumman esimerkiksi lukion päätyttyä, niin se on melkoinen. Samoin ammattikoulussa, siellä tarvitaan paljon tulevaan ammattiin liittyviä erikoistarvikkeita, diakoni Miia Muhonen pohtii.

Monet palvelut ovat kaukana

Vähävaraisten lapsiperheiden asemaa ovat heikentäneet myös esimerkiksi sosiaalietuuksien muutokset. Myös velkaantumisen kierre näkyy diakoniatyössä.

– Perustuloilla ja pienellä palkalla selviytyminen jokapäiväisistä elinkustannuksista on vaikeutunut. Kun elämään tulee ylimääräisiä yllättäviä kustannuksia esim. sairaskuluja tai kodinkone hajoaa tai jos etuudet viivästyvät kohtuuttomasti niin jollain on kuitenkin elettävä. Näissä elämäntilanteissa osa voi turvautua luoton ottoihin kuten pikavippeihin ja tämä voi johtaa velkaantumiskierteeseen, Marja Ikonen toteaa.

– Asiakkaat ovat olleet melkoisessa myllerryksessä, kun toimeentulotukiasiat siirtyivät Kelalle. Yhteiskunnan muutokset ovat myös hyvin vauhdikkaita, että niissä on vaikea jo itsekin välillä pysyä mukana. Joskus yhteiskunnan tukea kuvattiin tukiverkkona ja diakoniatyö ”nappaisi” heidät, jotka tippuivat verkon laidan yli. Nyt yli tippuu kuitenkin jo niin paljon ihmisiä ja ongelmien moninaisuuden takia auttamisessa on suuria haasteita. Yhteiskunnan tukiverkkoa tulisi vahvistaa, ettei tätä eriarvoistumista tapahtuisi näin paljon, Muhonen sanoo.

Taloudellisen avun lisäksi ihmiset kaipaavat aitoa kohtaamista toisen ihmisen kanssa. Tätä verkossa olevat palvelut eivät anna, monet kuntien palvelut ovat siirtyneet kauas asukkaista.

– Itseäni surettaa paljon palveluiden kasvottomuus. Meidän asiakkaat kokevat tärkeäksi, että he voivat tulla toimistoon, jossa kohtaavat ihmisen. Toimeentulotuen hakeminen on melko mekaanista, kun lomake täytetään netissä. Mietin joskus, että kun muutimme Kontiolahdelle, niin täällä oli työvoimatoimisto, pankki, Kela ja muita palveluita. Nyt nämä palvelut kaikkoavat ihmisten luota. Mutta onneksi myö ainakin ollaan vielä täällä, Muhonen toteaa.

Tukea koulunkäyntiin lähellä ja kaukana

Yhteisvastuuvaroin tuetaan lasten ja nuorten koulutusta myös ulkomailla. Monet katastrofialueilla asuvat lapset ja nuoret ovat menettäneet lähes kaiken, paetessaan esimerkiksi luonnonkatastrofeja tai konflikteja.

– Lähtökohdat koulutuksen esteille ovat hyvin erilaiset. Maailmalla koulun käynnin voi estää sota tai luonnonkatastrofi. Lähtökohdat ja avun tarpeet ovat siis hyvin erilaisia. Yhtäläistä sekä Suomessa että muualla maailmassa on kuitenkin se, että lapsen ja nuoren on tärkeä päästä omassa elämässään jaloilleen ja pystyä rakentamaan omaa tulevaisuuttaan, diakoni Miia Muhonen sanoo.

Yhteisvastuukeräyksellä saadusta avusta 60 prosenttia toimitetaan apua tarvitseville Kirkon Ulkomaanavun kautta. 20 prosenttia jaetaan Kirkon diakoniarahaston kautta ja loput 20 prosenttia käytetään paikallisseurakunnan diakoniatyön avustuksina.

– Paikallisseurakunnat voivat hakea avustuksia myös Kirkon diakoniarahastosta. Rahastosta voi hakea esimerkiksi tukea lukiolaisen koulutarvikkeiden hankintaan. Hakemukset tehdään yhdessä paikallisseurakunnan diakoniatyön kanssa, Joensuun seurakunnan diakoni Marja Ikonen sanoo.

Yhteisvastuukeräystä tehdään Joensuun ja Kontiolahden alueella erilaisten tapahtumien kautta sekä perinteisenä lipaskeräyksenä. Jos olet kiinnostunut ryhtymään lipaskerääjäksi tai osallistumaan tapahtumiin vapaaehtoisena, niin ota yhteys oman seurakuntasi diakoniatoimistoon.

 

Sari Jormanainen

Jumalanpalvelusetiketin ABC

Miten täällä toimitaan? Jumalanpalvelus ei ole suoritus, jossa olennaista on toimia oikealla tavalla. Joskus kirkon kynnys kuitenkin kasvaa korkeaksi siksi, että tulija ei tiedä, miten tilaisuudessa käyttäydytään. Kirkkotie keräsi messu-ummikon kootut kysymykset ja etsi niihin vastaukset.

Miten täällä toimitaan? Jumalanpalvelus ei ole suoritus, jossa olennaista on toimia oikealla tavalla. Joskus kirkon kynnys kuitenkin kasvaa korkeaksi siksi, että tulija ei tiedä, miten tilaisuudessa käyttäydytään. Kirkkotie keräsi messu-ummikon kootut kysymykset ja etsi niihin vastaukset.

Kuva: Suvi-Tuuli Reittu

Kuka saa osallistua jumalanpalvelukseen?

– Jumalanpalvelus ei ole suljetun piiriin rituaali, vaan kaikille avoin tilaisuus. Sinne voi tulla kuka vain, katsomuksesta riippumatta.

Pitääkö tullessa tervehtiä jotakuta?

– Nykyisin on usein käytäntönä, että pappi tai maallikko on kirkon ovella toivottamassa ihmisiä tervetulleeksi. Jos kättelijää ei näy, voi mennä suoraan penkkiin. Kättelijän ohi voi myös ihan vapaasti livahtaa, mikäli haluaa olla mieluummin omissa oloissaan.

Mitä kirkkoon puetaan päälle?

– Yleensä ihmiset pukevat kirkkoon siistit perusvaatteet, vaikkapa farkut ja neuleen. Ketään ei kuitenkaan pidetä sopimattomasti pukeutuneena, jos poikkeaa kirkkoon vaikkapa kävelylenkiltä ulkoiluasussa.

– Joskus juhlapukeutuminen aiheuttaa hassuja tilanteita; hyvin avonainen asu ehtoolliselle polvistuttaessa voi äkkiä nolottaa kantajaansa tai kiusaannuttaa muita.

 

Mihin penkkiin tavallinen kävijä voi mennä istumaan?

– Luterilaisissa jumalanpalveluksissa paikan voi valita täysin vapaasti. Häissä on käytössä vanha perinne, jossa juhlavieraat asettuvat istumaan sille puolelle käytävää, jota itselle läheisempi hääparin osapuoli kulkee alttarille.

Mistä tietää, miten tilaisuus etenee?

– Kirkoissa on virsitaulu, jonka virsilistasta voi hahmottaa jumalanpalveluksen etenemistä. Joissakin kirkoissa tilaisuuden kulku heijastetaan seinälle. Erilaisten jumalanpalvelusten kaavat löytyvät myös virsikirjojen liiteosasta. Jos putoat kärryiltä, älä huoli – messussa on tärkeämpää siihen sisältyvä mystinen salaisuus kuin kaava, jonka mukaan tulee steppailla oikealla tavalla.

Olen huomannut, että seurakunta välillä vastaa laulaen papille. Mistä tietää, mitä papille vastataan?

– Papin ja seurakunnan vuorolaulut ovat historiallinen muistuma muinaisesta synagogajumalanpalveluksesta ja kristittyjen yhteisistä kokoontumisesta. Ne ovat säilyneet parituhatta vuotta samanlaisina, eikä niistä tarvitse hätääntyä. Jos tulee käytyä toisen tai kolmannen kerran kirkossa, huomaa, että tässä kohtaa näköjään on tapana laulaa näin ja voi lähteä mukaan. Vuorolaulujen sanat löytyvät virsikirjan liiteosan jumalanpalveluskaavoista. Joissakin kirkoissa ne heijastetaan seinälle.

Mistä tietää milloin pitää seisoa ja milloin istua?

– Tässä kannattaa seurata useimpien toimintaa, ja tehdä vähän viiveellä sama. Kohdat, joissa noustaan seisomaan, ovat joka kerta samat. Niissä kunnioitus ja kiitollisuus Jumalan hyvyydestä on kaikkein korkeimmillaan. Se on vähän sama kuin syntymäpäiväjuhlissa: kun laulamme synttärisankarille, nousemme seisomaan.

Mistä tietää, kuuluuko jumalanpalvelukseen ehtoollinen vai ei?

– Jumalanpalvelusta, jossa on ehtoollinen, sanotaan messuksi. Jumalanpalvelusta, jossa ei nautita ehtoollista, sanotaan sanajumalanpalvelukseksi. Nykyisin jumalanpalvelukset luterilaisissa kirkoissa ovat pääosin messuja.

 

Kuka voi käydä ehtoollisella?

– Ehtoolliselle voi tulla kristitty, joka kokee kaipaavansa elämäänsä uutta voimaa, rohkeutta ja uskoa. Alttarikaiteen ääreen voi polvistua, vaikka ei tuntisi kirkasta uskonvarmuutta tai muuta uskonnollista tunnetta. Ihan sydän kylmänäkin voi tulla.

– Jos tiedät, että oma kirkkokuntasi ei hyväksy luterilaista ehtoollista, voit tulla alttarikaiteen ääreen siunattavaksi. Tällöin voit asettaa oikean kätesi vasemmalle olkapäällesi merkiksi papille siitä, että haluat siunauksen, et ehtoollista.

Mitä ehtoollisesta tulee tietää voidakseen osallistua siihen?

– Se, että ehtoollinen on ilon, kiitoksen, yhteyden ja anteeksiantamuksen ateria, jossa kristityt uskovat Jeesuksen itse olevan läsnä. Ehtoollinen on mysteeri, jonka järki torjuu, mutta sydän voi ottaa vastaan.

Onko huono luterilainen, jos ei mene ehtoolliselle?

– Ei ole. Kullakin on omat, yksityiset syynsä mennä tai olla menemättä ehtoolliselle. Ehtoolliselle voi tulla sitten kun sopivalta tuntuu – ei pakosta tai toisten takia.

Miten ehtoolliselle mennessä toimitaan?

– Ehtoolliselle mennessä muodostuu monesti jono. Jonossa on usein joku huonojalkainen tai kiireinen, hänet voi päästää edelle, oma vuoro tulee kyllä aikanaan. Kun alttarikaiteelta vapautuu paikka, siihen voi polvistua. Ennen polvistumista moni vähän kumartuu tai tekee ristinmerkin – ei osoittaakseen hurskauttaan tai fiksuuttaan, vaan pikemminkin osoittaakseen itselleen, että olen nyt Jumalan edessä.

Miten ehtoollisleipä otetaan vastaan?

– Helpoin tapa ottaa vastaan ehtoollisleipä on asettaa kädet päällekkäin kämmenpuoli ylöspäin ikään kuin kupiksi, johon pappi asettaa leivän. Siitä leivän voi poimia toisella kädellä suuhun. Tällä tavalla leipä ei helposti putoa lattialle, ja samalla kädet muodostavat rukouksenomaisen asennon. Tässäkin voi katsoa mallia muista.

Miten viini otetaan vastaan?

– Viini jaetaan nykyisin yleensä pikareista. Pappi ojentaa viinipikarin vastaanottajalle. Jos pikarit loppuvat, pappi kastaa leivän viiniin ja antaa sen kuivasta syrjästä kiinni pitäen vastaanottajalle. Tällöin leipä on helpointa ottaa vastaan etusormen ja peukalon väliin. Ehtoollista vastaanottaessa voi katsoa pappia silmiin tai olla katsomatta, ihan oman olotilan mukaan.

Onko paha moka, jos leipä putoaa tai pikariin jää viiniä?

– Leipä on Kristuksen ruumis ja viini on Kristuksen veri. Tästä huolimatta ei tarvitse säikähtää, jos leipä vahingossa putoaa tai viiniä jää hieman pikariin. Sellaista sattuu. On papin tehtävä antaa uusi leipä ja seurakuntamestarin tehtävä huolehtia siitä, että ylijäänyt viini käsitellään asianmukaisesti

Mitä jos en voi nauttia alkoholia tai gluteenia?

– Jos tarvitset gluteenittoman leivän tai alkoholittoman viinin, voit jakajan tullessa kohdalle kysyä hiljaisella äänellä: ”saisinko gluteenittoman, saisinko alkoholittoman?”. Useissa seurakunnissa on tarjolla vain gluteenitonta leipää, joissakin kirkossa vain alkoholitonta viiniä.

Miten ehtoolliselta poistutaan?

– Ehtoollisen jälkeen seisomaan noustessa on yleistä kumartaa kevyesti. Se on tapa kiittää ehtoollisen lahjasta. Moni tekee myös ristinmerkin eli koskettaa sormillaan otsaa, rintaa sekä vasenta ja oikeata olkaa. Se on rukous, jossa ihminen jättää itsensä kokonaan Jumalan varaan.

 

Kuuluuko jumalanpalveluksen jälkeisille kirkkokahveille osallistua?

– Jos tarjolla on kirkkokahvit, niille voi osallistua tai olla osallistumatta. Voit mennä istumaan mihin pöytään vain. Kirkkokahvien ideana on edistää sosiaalista kanssakäymistä. Jo varhaisten kristittyjen kokoontumiseen kuului sanan ja sakramenttien lisäksi yhteinen ateria.

Täytyykö kirkosta poistuessa hyvästellä joku?

– Jumalanpalveluksesta voi lähteä omalla tavallaan pois. Ketään ei tarvitse käydä erikseen hyvästelemässä. Joskus ovella saattaa olla pappi tai maallikko kättelemässä kirkosta poistuvia.

– Nyt olet käynyt kirkossa – helppoa, eikö vain!

 

Teksti: Virpi Hyvärinen
Kuvat: Suvi-Tuuli Reittu

*Jutun lähteinä on käytetty mm. teosta ”Palvelkaa Herraa iloiten – Jumalanpalveluksen opas” sekä yliopistonlehtori Heikki Salomaan ja kirkkoherra Petri Raskin haastatteluja.

Afrikka kaipaa ammattilaisia

Joensuulaisen CNC-koneistaja Philip Abbiwin mukaan Afrikka hyötyisi siitä, että Afrikasta tultaisiin Suomeen opiskelijavaihtoon hankkimaan nimenomaan ammatillisen koulutuksen tuomaa osaamista.

Joensuulaisen CNC-koneistaja Philip Abbiwin mukaan Afrikka hyötyisi siitä, että Afrikasta tultaisiin Suomeen opiskelijavaihtoon hankkimaan nimenomaan ammatillisen koulutuksen tuomaa osaamista.

Philip Abbiw työskentelee CNC-koneistajana Tohmajärvellä, konepaja Power Techillä. Vapaa-aikanaan hän johtaa afrikkalaisen musiikin yhtye Narrow-Waytä ja toimii aktiivisesti Joensuu-Ghana-seurassa. Kuva: Virpi Hyvärinen.

1. TYÖELÄMÄ. Olen kotoisin Ghanasta, teollisuuskaupunki Temasta. Opiskelin siellä hitsariksi ja tulin vaihto-oppilaana Suomeen v. 1997. Tapasin vaimoni Sannan ja perustimme perheen, minkä takia jäin Suomeen. Täydensin täällä osaamistani mm. CNC-koneistajan ja työkaluvalmistajan koulutuksilla. Olen saanut tehdä töitä 2000-luvun alusta saakka useilla pohjoiskarjalaisilla konepajoilla. Kokemukseni täkäläisestä työelämästä ovat myönteiset.

2. TIETOTAITO. Monet afrikkalaiset tulevat Suomeen vaihto-opiskelijoiksi nimenomaan korkeakouluihin. Tämä on mielestäni ongelmallista. Ei riitä, että meillä on Afrikassa tosi hyviä tutkijoita ja insinöörejä, tarvitsemme myös ihmisiä, jotka tekevät käytännön työt. Siksi mietin, olisiko mahdollista saada käytännön tietotaito siirtymään Suomesta Ghanaan niin, että siellä pystyttäisiin itse tekemään omia tuotteita, esimerkiksi maanviljelyskoneita.

3. KEHITYS. Niin kauan kuin Ghanasta viedään raaka-aineet Kiinaan ja sieltä tuodaan valmis tuote takaisin, Ghanan oma talous ei kehity. Afrikkalaisten on opittava itse tekemään raaka-aineista tuotteita, ja myydä niitä. Jos Ghanassa pystyttäisiin tekemään vaikkapa 50% traktorin osista tai kaakaopapujen jatkojalosteista kotimaassa, se muuttaisi ihmisten elämää radikaalisti. Tämä on tapa, jolla Afrikka voisi oikeasti päästä köyhyydestä pois.

4. TOIVO. Euroopan kannattaisi kiinnostua Afrikasta, sillä Afrikka on maantieteellisesti lähellä Eurooppaa. Jos Afrikassa on ongelmia, ihmiset pakenevat sieltä Eurooppaan. Se on yhteinen ongelma. Eurooppa hyötyisi itsekin siitä, että se ostaisi Afrikasta jalostettuja tuotteita, ei vain raaka-aineita. Se auttaisi Afrikkaa oman talouden kehittämisessä, loisi sinne toivoa siitä, että kun ihminen tekee omin käsin töitä, siitä saa palkan vastineeksi. Ei kukaan lähde henkensä kaupalla pakoon Suomen pakkasiin, jos kotimaassa on mahdollista saada hyvä peruselämä: töitä, puoliso, pari lasta.

5. MUUTOS. Afrikka ei muutu viemällä sinne rahaa tai valmista apua. Afrikka muuttuu muuttamalla sen yhteiskuntaa. Jos voisin, veisin Ghanaan pohjoismaisen yhteiskuntamallin, jossa politiikka on avointa ja ajaa tavallisten ihmisten etua. Kansa tietää, että veroja maksetaan, jotta saadaan ilmaiset koulut, sairaalat ja tiet. Rikkaat ja köyhät voivat asua samalla asuinalueella turvallisesti.

 

Virpi Hyvärinen

Lapsesta saa lähteä ääntä ja liikettä

Tiesitkö, että lapsi voi halutessaan tulla kirkossa kantamaan kolehtia tai vaikka jakamaan ehtoollista papin avustajana?

Pappi siunaa vanhempiensa kanssa alttarilla olevan pienokaisen.
Lapset voivat tulla ehtoolliselle joko siunattavaksi tai nauttimaan ehtoollisen. Kuvassa pastori Katri Vilén lukee kasteen muistamisen perhemessussa 13.1. pienokaiselle siunauksen: Siunatkoon sinua kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakunnan lasten ja koululaisten pappi Katri Vilén rohkaisee vanhempia tuomaan lapsia kirkkoon.

– Kenenkään ei tarvitse luoda itselleen tai lapsilleen paineita siitä, kuinka kirkossa tulisi käyttäytyä. Lapsista saattaa lähteä vähän ääntä, he tykkäävät liikkua ja tutkia paikkoja. Se on ihan ok.

– Jeesus itse nosti lapset monessa kohtaa esikuvaksi. Lapset saavat olla lapsia kirkossakin, toteaa Vilén.

Noljakan kirkon perhemessuissa usein mukana oleva Vilén on huomannut, että yleensä ihmiset seuraavat lasten puuhia kirkossa hymyssä suin.

– Jos jonkun on vaikea seurata jumalanpalvelusta lasten vuoksi, hänen kannattaa hakeutua paikkaan, jossa on mahdollisimman hyvä kuuluvuus. Paikkaa voi hyvin vaihtaa kesken messunkin, sanoo Vilén.

– Lapset ovat tervetulleita ihan kaikenlaisiin jumalanpalveluksiin. Erityisesti lasten tarpeet on huomioitu perhemessuissa, jotka ovat tavallista jumalanpalvelusta lyhyempiä. Niissä saarna on valmisteltu ja laulut valittu lapsia silmällä pitäen, Vilén kertoo.

Lapset saavat avustaa jumalanpalveluksessa

Jumalanpalvelusten lapsiystävällisyyttä on viime vuosina parannettu useissa kirkoissa myös niin, että kirkkotilojen yhteyteen on rakennettu lasten leikkinurkkauksia. Tällainen löytyy ainakin Joensuun, Noljakan, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän, Enon ja Kontiolahden kirkoista. Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnissa on käytössä myös lasten oma messupassi.

– Siihen voi kerätä tarroja käymällä kirkossa. Viidestä tarrasta saa Joensuun seurakunnassa kirjalahjan, kertoo Vilén.

Lasten aktiivinen osallistuminen jumalanpalveluksen toteuttamiseen on Vilénin mukaan myöskin erittäin tervetullutta.

– Lapset voivat tulla esimerkiksi avustamaan suntiota kolehdin kantamisessa ja kynttilöiden sytyttämisessä tai pappia ehtoollisen jakamisessa. Vähän isommat voivat tulla lukemaan Raamatun tekstejä. Tehtäviin voi ilmoittautua etukäteen tai meille voi käydä kirkkoon tullessa huikkaamassa, olisiko jotakin tehtäviä tarjolla, kannustaa Vilén.

Lapsi mukaan ehtoolliselle

Ehtoolliselle lapset voivat tulla yhdessä vanhempien, isovanhempien, kummien tai muiden läheisten kanssa joko siunattavaksi tai nauttimaan ehtoollisen. Kun pappi jakaa ehtoollista, hän kysyy lapsen kanssa olevilta aikuisilta siunataanko lapsi vai annetaanko hänelle ehtoollinen.

– Jos lapselle on etukäteen kerrottu ehtoollisen merkityksestä, hän voi hyvin nauttia ehtoollisen. Hänelle voi pyytää alkoholittoman viinin.

– Noljakan kirkossa järjestetään silloin tällöin ennen messua ehtoollisopetus. Siihen voi osallistua, jos tuntuu, että ei itse osaa selittää lapselle mistä ehtoollisessa on kyse, kertoo Vilén.

Rantakylän kirkossa järjestetään joka sunnuntai klo 10 jumalanpalveluksen aikana lapsille messupyhis ja lastenhoito.

– Meillä Noljakassakin on vireillä messupyhis, mutta tällä hetkellä emme pysty sitä toteuttamaan ohjaajien puutteen vuoksi. Pyhäkoululle olisi tilausta ja kaipaamme vapaaehtoisia ohjaajia. Jos joku on kiinnostunut, ota ihmeessä vaikka minuun yhteyttä, kannustaa Vilén.

 

Virpi Hyvärinen

Pois toiminnallisuudesta, kohti lepoa

Kanttori Tiina Korhonen suosittelee Taizé-messua erityisesti ihmiselle, jonka kalenteri on ääriään myöten täynnä.

Kanttori Tiina Korhonen suosittelee Taizé-messua erityisesti ihmiselle, jonka kalenteri on ääriään myöten täynnä.

”Eri kielillä lauletut Taizé-laulut tuovat messuun kansainvälisyyttä ja tuntua siitä, että olemme osa laajempaa kokonaisuutta”, sanoo kanttori Tiina Korhonen (2. oikealta). Kuvassa laulutreeneissä myös nuorisotyöohjaaja Niina Riihimäki, Miia Autio ja vapaaehtoinen messumuusikko Jonas Delicata. Kuva: Virpi Hyvärinen

Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen lausahti taannoin: ”Meillä on tapana peittää Jumala näkyvistä puhumalla hänestä tavattoman paljon”.

Tähän Mäkisen lauseeseen Pielisensuun seurakunnan kanttori Tiina Korhonen viittaa alkaessaan kertoa, mistä Taizé-messussa on kyse. ”Taize-messussa ei puhuta tavattoman paljon”, toteaa Korhonen.

Näin todella on. Taizé-messu on rukoukseen, Raamatun sanaan, hiljaisuuteen ja lauluun keskittyvä ehtoollisjumalanpalvelus, jossa ei ole lainkaan saarnaa. Saarnan tilalta Raamatun tekstien lukemisen jälkeen pysähdytään useamman minuutin hiljaisuuteen.

– Kun kukaan ei käy saarnan muodossa selittämään, kukin voi rauhassa ajatella ja kuulostella, mitä hiljaisuus, Jumala ja tämä kaikki minulle nyt puhuu.

– Hiljaisuuteen voi oppia, ja sitä on turvallista opetella yhdessä toisten kanssa. Tähtäin on siinä, että ihmisellä löytyisi kosketus omaan itseen. Jonkinlainen intuitio, jonka varassa saisi kuulostella, olenko nyt oikeassa kohdassa elämässäni, kertoo Korhonen.

Hiljaisuutta ja musiikkia

Pielisensuun kirkossa joka toinen sunnuntai vietettävään messuun on saatu nimeä myöten vaikutteita ranskalaisesta Taizé’n kylästä, minne veli Roger loi 1940-luvulla ekumeenisen yhteisön.

– Taizé’en tulee yhä lakkaamatta nuoria viideltä mantereelta ja siellä heitä herätetään ystävyyteen, rukoukseen ja hiljaisuuteen, kertoo Korhonen.

– Taizé’ssä ihmisiä saatetaan hienovaraisesti suhteeseen Jumalan kanssa – saatetaan valoon. Itsekin koin jo nuorena pitkän hiljaisuuden Taizé’n Sovituksen kirkossa syvän luottamuksen osoitukseksi, hän lisää.

Paitsi hiljaisuudella, myös musiikilla on Taizé-messussa merkittävä rooli. Messuissa lauletaan Taizé-yhteisön lauluja suomeksi, englanniksi, latinaksi, saksaksi ja ruotsiksi.

– Laulut ovat lyhyitä mutta sisällöllisesti latautuneita. Lauluja toistetaan. Näin messussa liitytään kristinuskon piirissä pitkään tunnettuun rauhoittavan, toistetun rukouksen perinteeseen. Mieli rauhoittuu ja laulut johdattelevat sydämen asettumaan rukouksen vaikutuspiirin, kertoo Korhonen.

Pielisensuussa on vahva Taizé-perinne

Taizé-hetkiä on vietetty Pielisensuun seurakunnassa jo parikymmentä vuotta, ja messuja noin 12 vuoden ajan. Korhonen näkee, että perinteen vaaliminen on Pielisensuun seurakunnalle kunnia-asia.

– Taizélaisen ajattelutavan toi 1970-luvulla Suomeen nimenomaan Pielisensuun mailta lähtöisin oleva sillanrakentaja, rauhan ja sovinnon kantaja, Joensuun Yhteiskoulun kasvatti Anna-Maija Raittila. Olin itsekin mukana ensimmäisellä matkalla, joka Joensuusta tehtiin Taizé’een.

– Taizé-yhteisön ja Anna-Maija Raittilan perinnön vaalimiseen liittyy laajempi kokonaisuus: hiljaisuuden liike, retriitit, nuorten kanssa tehtävät Taizén matkat ja yksinkertaisen elämäntavan etsiminen, joka nostaa nyt vahvasti päätään myös nuorissa ihmisissä. On kyse ilon, yksinkertaisuuden ja armahtavaisuuden arvopohjasta, kertoo Korhonen.

Korhosen mukaan Taizé-messun ydin on kulkea pois toiminnallisuudesta, kohti lepoa ja luottamusta.

– Suosittelen näitä messuja etenkin ihmisille, joilla on kalenteri täynnä. Ja vaikkapa ihan ruuhkavuosia eläville vanhemmille, jotka haluaisivat hetken vain hengähtää. Jos lastenhoidosta tulee kysyntää, sekin voidaan järjestää, sanoo Korhonen.

 

Virpi Hyvärinen

Sana – kynttilänpäivä

”Kasvoihin Herran katsokaa!”

Virsi 340:2

Kun nuorena pappina tulin Enoon, tehtiin siitä paikallislehteen juttu. Toimittaja pyysi, että valokuvassa sytyttäisin kynttilöitä. Mietin, että tuollaisia kuvia on otettu aivan liikaa. Sama pyyntö on toistunut muutamia kertoja, viimeksi kesällä kun täytin pyöreitä vuosia. Eläkeikään on kuitenkin vielä aikaa.

Itse asiassa ideahan on mainio. Kynttilän liekki kertoo valosta, joka on Kristus ja siinä ilmenee Jumalan kirkkauden säteily. Eiköhän siinä viestissä tiivisty nimenomaan papin perimmäinen tehtävä. ’

Minkähän ikäisenä vanha Simeon oli tullut temppeliin odottamaan saapuvaa messiasta? Veikkaan, että kynttilöitä on tullut sytytetyksi aikamoinen määrä ennen kuin Maria ja Joosef kantavat poikansa sisään. Olikohan elämä sitä ennen ollut jotenkin tylsää odottelua? Nyt siellä vietetyt vuosikymmenet saivat täyttymyksensä Jeesuksen näkemisessä.

Myös iäkkäällä Hannalla on ollut aikaa pohtia, mikä on tämä Jumala, jota palvellaan tässä mahtavassa temppelissä. Tuolla sisäpuolella pappien pihan takana on suuren verhon peittämä huone, joka on pyhitetty Jumalalle – hänelle, jota kukaan ei ole nähnyt ja josta ei ole olemassa edes kuvaa. Yhtä aikaa hän tietää miten näkymätön Jumala on tullut hänelle tärkeäksi ja miten asian sanoiksi muotoileminen ottaakin voimille. Verhon takana on kaikki ja silmin nähden ei mitään erikoista.

Jumala pienessä lapsessa on sellaista, jota ihminen vielä pystyy katsomaan ja jumaluuden salatun merkityksen pystyy jotenkin aistimaan. Ei kuitenkaan sitä, mikä tuo tarkoitus perimmiltään on, vaan sen, että noissa viattomissa kasvoissa on omankin elämän merkityksellisyys. Yhtä aikaa sen näkee omin silmin ja yhtä aikaa on suuren salaisuuden äärellä. Usein tämän tajuaa aivan liian myöhään: vasta sitten ymmärtää elämän arvon, kun on saavuttanut sen rajallisuuden.

Näillä vanhuksilla ei ehkä olisi enää pitkä aika perille pääsyyn, mutta vielä nyt eläessään heidän silmänsä olivat nähneet pelastuksen; kirkkauden, joka loistaa kaikille kansoille. Tulevaisuus katsoi heitä silmiin. Uuden ajan toivo puristi hellästi sormeaan. Nyt voisi rauhassa lähteä.

 

Markku Koistinen
kappalainen, Enon seurakunta

 

Sunnuntaina 3.2. vietetään kynttilänpäivää. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille. Kuva: Anniina Mikama

Päätöksentekoelimet järjestäytyivät

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi vuosille 2019-2020 valittiin Matti Ketonen Pielisensuun seurakunnasta.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi vuosille 2019-2020 valittiin Matti Ketonen Pielisensuun seurakunnasta. Varapuheenjohtajaksi valittiin Topi Linjama Joensuun seurakunnasta. Yhteinen kirkkovaltuusto nimesi puheenjohtajiston ja kirkkoneuvoston okoonpanon 14.1.2019.

Yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtajaksi valittiin Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta. Puheenjohtajana toimii Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen. Yhteisen kirkkoneuvoston jäseniksi valittiin Jaana Ihme ja Juho Malinen Joensuun seurakunnasta, Kaija Majoinen ja Pekka Auvinen Pielisensuun seurakunnasta, Helena Hulmi ja Petri Hämäläinen Rantakylän seurakunnasta, Marja-Leena Räsänen Pyhäselän seurakunnasta, Ville Toivanen Enon seurakunnasta sekä Eino Sagulin Vaara-Karjalan seurakunnasta.

Kontiolahden kirkkovaltuustonpuheenjohtajaksi valittiin Anneli Parkkonen ja varapuheenjohtajaksi Jertta Harinen. Kirkkovaltuusto nimesi puheenjohtajiston ja kirkkoneuvoston kokoonpanon 15.1.2019. Kirkkoneuvoston varapuheenjohtajaksi valittiin Mauri Tikkanen. Puheenjohtajana toimii kirkkoherra Jukka Reinikainen. Kirkkoneuvoston jäseniksi valittiin Matti Turunen, Anne Romppanen, Pirkko Möntti, Mika Tarnanen, Marja Kauppinen, Mikko Juvonen, Satu Seppäläinen, Anna Karjula, Pirjo Turunen ja Saara Paalanen.

Kirkon rakennusrahaston perustamista esitetään

Yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 22.1.2019 esittää yhteiselle kirkkovaltuustolle Kiihtelysvaaran rakennusrahaston perustamista.

Yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 22.1.2019 esittää yhteiselle kirkkovaltuustolle Kiihtelysvaaran rakennusrahaston perustamista. Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa 23.9.2018. Yhteinen kirkkovaltuusto päätti uuden kirkon rakentamisesta joulukuussa 2018.

Rakentamispäätöksen jälkeen seurakuntayhtymä voi ottaa vastaan lahjoituksia uuden kirkon rakentamiseen. Lahjoituksia varten on tarpeen perustaa seurakuntayhtymän kirjanpitoon liitettävä Kiihtelysvaaran kirkon rakennusrahasto.

Jos yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyy rakennusrahaston perustamisen, aiemmin saadut lahjoitukset ja kirkon palosta saadut vakuutuskorvaukset siirretään rakennusrahaston pankkitilille.

Joskus ja jouluna

Perusluterilaisten kirkossa käyntien määrää kuvataan usein otsikon ilmaisulla. Näin minäkin käyn, joskus ja jouluna. Arki on monesti kiireistä eikä minulla ole lapsuudesta asti muotoutunutta perinnettä kirkossa käynnille.

Perusluterilaisten kirkossa käyntien määrää kuvataan usein otsikon ilmaisulla. Näin minäkin käyn, joskus ja jouluna. Arki on monesti kiireistä eikä minulla ole lapsuudesta asti muotoutunutta perinnettä kirkossa käynnille.

Oikeastaan kirkkorakennus on aina ollut  minulle suurten juhlien tai tilaisuuksien paikka, upea ja vaikuttava tila. Kouluaikoina joulukirkkoon pukeuduttiin aina kauniiseen juhlamekkoon. Häistä ja hautajaisista puhumattakaan. Puvut ja kampaukset olivat viimeisen päälle ja käyttäytymissäännöt olivat selvät: hiljaa ja rauhallisesti.

Suuret kirkot ovat vaikuttavia ja kirkko instituutiona on perinteikäs ja arvokas. Kirkkoon yhdistetään vahvasti myös säännöt. Monet tilaisuudet etenevät tarkan protokollan mukaan. Tavat ja perinteet ovat hienoja ja lisäävät kunnioitusta, mutta nostavat helposti myös kynnyksen kirkon ovelle.

Usein kirkossa käyvät menevät kirkkoon kuin toiseen kotiinsa. Paikalla olevat ihmiset ovat tuttuja, kirkkorakennuksesta tunnetaan jokainen nurkka ja jumalanpalveluksen kaava on tuttu. Ehtoollisella käynti sujuu luonnostaan ja kirkkokahveilla puhe pulppuaa iloisesti.

Vaan entä, jos et tunne ketään etkä ole koskaan käynyt kyseisessä kirkossa sisällä. Entä jos et tiedä jumalanpalveluksen ”sääntöjä”, uskaltaako kirkkoon astua? Vai onko upean, korkealle kohoavan kirkon ovella kynnys, jota ei tohdi ylittää? Mitä jos mokaan?

Kirkkotien artikkeliin ”Jumalanpalvelusetiketin ABC” olemme koonneet arkisia kysymyksiä jumalanpalvelukseen liittyen. Toivottavasti vastaukset auttavat hiomaan mahdollisen kynnyksen pois kirkon ovelta.

 

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi

Kesätöitä haettavana

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä palkkaa liki 70 kesä- ja kausityöntekijää hauta- ja puistopalveluihin. Haettavana on pidempikestoisia kausitöitä täysi-ikäisille sekä lyhempiä työjaksoja 17 vuotta täyttäneille.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä palkkaa liki 70 kesä- ja kausityöntekijää hauta- ja puistopalveluihin. Haettavana on pidempikestoisia kausitöitä täysi-ikäisille sekä lyhempiä työjaksoja 17 vuotta täyttäneille. Puisto- ja hautauspalveluiden kesätyöntekijöiden tehtäviin kuuluvat hautausmaiden sekä puistojen hoito.

Lisäksi seurakuntayhtymä palkkaa kesän ajalle kahdeksan kirkonopasta. Oppaiden tehtäviä on tarjolla Joensuun, Utran ja Tuupovaaran kirkoissa. Lisätietoa seurakuntayhtymän kesätöistä löytyy osoitteesta www.joensuunevl.fi.

Kontiolahden seurakunnassa on myös haettavana kausi- ja kesätyöpaikkoja hautaus- ja kiinteistötoimessa. Lisätietoa kesätöistä löytyy osoitteesta www.kontiolahdenseurakunta.fi.