Kanttori Tiina Korhonen suosittelee Taizé-messua erityisesti ihmiselle, jonka kalenteri on ääriään myöten täynnä.
”Eri kielillä lauletut Taizé-laulut tuovat messuun kansainvälisyyttä ja tuntua siitä, että olemme osa laajempaa kokonaisuutta”, sanoo kanttori Tiina Korhonen (2. oikealta). Kuvassa laulutreeneissä myös nuorisotyöohjaaja Niina Riihimäki, Miia Autio ja vapaaehtoinen messumuusikko Jonas Delicata. Kuva: Virpi Hyvärinen
Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen lausahti taannoin: ”Meillä on tapana peittää Jumala näkyvistä puhumalla hänestä tavattoman paljon”.
Tähän Mäkisen lauseeseen Pielisensuun seurakunnan kanttori Tiina Korhonen viittaa alkaessaan kertoa, mistä Taizé-messussa on kyse. ”Taize-messussa ei puhuta tavattoman paljon”, toteaa Korhonen.
Näin todella on. Taizé-messu on rukoukseen, Raamatun sanaan, hiljaisuuteen ja lauluun keskittyvä ehtoollisjumalanpalvelus, jossa ei ole lainkaan saarnaa. Saarnan tilalta Raamatun tekstien lukemisen jälkeen pysähdytään useamman minuutin hiljaisuuteen.
– Kun kukaan ei käy saarnan muodossa selittämään, kukin voi rauhassa ajatella ja kuulostella, mitä hiljaisuus, Jumala ja tämä kaikki minulle nyt puhuu.
– Hiljaisuuteen voi oppia, ja sitä on turvallista opetella yhdessä toisten kanssa. Tähtäin on siinä, että ihmisellä löytyisi kosketus omaan itseen. Jonkinlainen intuitio, jonka varassa saisi kuulostella, olenko nyt oikeassa kohdassa elämässäni, kertoo Korhonen.
Hiljaisuutta ja musiikkia
Pielisensuun kirkossa joka toinen sunnuntai vietettävään messuun on saatu nimeä myöten vaikutteita ranskalaisesta Taizé’n kylästä, minne veli Roger loi 1940-luvulla ekumeenisen yhteisön.
– Taizé’en tulee yhä lakkaamatta nuoria viideltä mantereelta ja siellä heitä herätetään ystävyyteen, rukoukseen ja hiljaisuuteen, kertoo Korhonen.
– Taizé’ssä ihmisiä saatetaan hienovaraisesti suhteeseen Jumalan kanssa – saatetaan valoon. Itsekin koin jo nuorena pitkän hiljaisuuden Taizé’n Sovituksen kirkossa syvän luottamuksen osoitukseksi, hän lisää.
Paitsi hiljaisuudella, myös musiikilla on Taizé-messussa merkittävä rooli. Messuissa lauletaan Taizé-yhteisön lauluja suomeksi, englanniksi, latinaksi, saksaksi ja ruotsiksi.
– Laulut ovat lyhyitä mutta sisällöllisesti latautuneita. Lauluja toistetaan. Näin messussa liitytään kristinuskon piirissä pitkään tunnettuun rauhoittavan, toistetun rukouksen perinteeseen. Mieli rauhoittuu ja laulut johdattelevat sydämen asettumaan rukouksen vaikutuspiirin, kertoo Korhonen.
Pielisensuussa on vahva Taizé-perinne
Taizé-hetkiä on vietetty Pielisensuun seurakunnassa jo parikymmentä vuotta, ja messuja noin 12 vuoden ajan. Korhonen näkee, että perinteen vaaliminen on Pielisensuun seurakunnalle kunnia-asia.
– Taizélaisen ajattelutavan toi 1970-luvulla Suomeen nimenomaan Pielisensuun mailta lähtöisin oleva sillanrakentaja, rauhan ja sovinnon kantaja, Joensuun Yhteiskoulun kasvatti Anna-Maija Raittila. Olin itsekin mukana ensimmäisellä matkalla, joka Joensuusta tehtiin Taizé’een.
– Taizé-yhteisön ja Anna-Maija Raittilan perinnön vaalimiseen liittyy laajempi kokonaisuus: hiljaisuuden liike, retriitit, nuorten kanssa tehtävät Taizén matkat ja yksinkertaisen elämäntavan etsiminen, joka nostaa nyt vahvasti päätään myös nuorissa ihmisissä. On kyse ilon, yksinkertaisuuden ja armahtavaisuuden arvopohjasta, kertoo Korhonen.
Korhosen mukaan Taizé-messun ydin on kulkea pois toiminnallisuudesta, kohti lepoa ja luottamusta.
– Suosittelen näitä messuja etenkin ihmisille, joilla on kalenteri täynnä. Ja vaikkapa ihan ruuhkavuosia eläville vanhemmille, jotka haluaisivat hetken vain hengähtää. Jos lastenhoidosta tulee kysyntää, sekin voidaan järjestää, sanoo Korhonen.
Virpi Hyvärinen