”Kasvoihin Herran katsokaa!”
Virsi 340:2
Kun nuorena pappina tulin Enoon, tehtiin siitä paikallislehteen juttu. Toimittaja pyysi, että valokuvassa sytyttäisin kynttilöitä. Mietin, että tuollaisia kuvia on otettu aivan liikaa. Sama pyyntö on toistunut muutamia kertoja, viimeksi kesällä kun täytin pyöreitä vuosia. Eläkeikään on kuitenkin vielä aikaa.
Itse asiassa ideahan on mainio. Kynttilän liekki kertoo valosta, joka on Kristus ja siinä ilmenee Jumalan kirkkauden säteily. Eiköhän siinä viestissä tiivisty nimenomaan papin perimmäinen tehtävä. ’
Minkähän ikäisenä vanha Simeon oli tullut temppeliin odottamaan saapuvaa messiasta? Veikkaan, että kynttilöitä on tullut sytytetyksi aikamoinen määrä ennen kuin Maria ja Joosef kantavat poikansa sisään. Olikohan elämä sitä ennen ollut jotenkin tylsää odottelua? Nyt siellä vietetyt vuosikymmenet saivat täyttymyksensä Jeesuksen näkemisessä.
Myös iäkkäällä Hannalla on ollut aikaa pohtia, mikä on tämä Jumala, jota palvellaan tässä mahtavassa temppelissä. Tuolla sisäpuolella pappien pihan takana on suuren verhon peittämä huone, joka on pyhitetty Jumalalle – hänelle, jota kukaan ei ole nähnyt ja josta ei ole olemassa edes kuvaa. Yhtä aikaa hän tietää miten näkymätön Jumala on tullut hänelle tärkeäksi ja miten asian sanoiksi muotoileminen ottaakin voimille. Verhon takana on kaikki ja silmin nähden ei mitään erikoista.
Jumala pienessä lapsessa on sellaista, jota ihminen vielä pystyy katsomaan ja jumaluuden salatun merkityksen pystyy jotenkin aistimaan. Ei kuitenkaan sitä, mikä tuo tarkoitus perimmiltään on, vaan sen, että noissa viattomissa kasvoissa on omankin elämän merkityksellisyys. Yhtä aikaa sen näkee omin silmin ja yhtä aikaa on suuren salaisuuden äärellä. Usein tämän tajuaa aivan liian myöhään: vasta sitten ymmärtää elämän arvon, kun on saavuttanut sen rajallisuuden.
Näillä vanhuksilla ei ehkä olisi enää pitkä aika perille pääsyyn, mutta vielä nyt eläessään heidän silmänsä olivat nähneet pelastuksen; kirkkauden, joka loistaa kaikille kansoille. Tulevaisuus katsoi heitä silmiin. Uuden ajan toivo puristi hellästi sormeaan. Nyt voisi rauhassa lähteä.
Markku Koistinen
kappalainen, Enon seurakunta
Sunnuntaina 3.2. vietetään kynttilänpäivää. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille. Kuva: Anniina Mikama