Joensuulaisen CNC-koneistaja Philip Abbiwin mukaan Afrikka hyötyisi siitä, että Afrikasta tultaisiin Suomeen opiskelijavaihtoon hankkimaan nimenomaan ammatillisen koulutuksen tuomaa osaamista.
Philip Abbiw työskentelee CNC-koneistajana Tohmajärvellä, konepaja Power Techillä. Vapaa-aikanaan hän johtaa afrikkalaisen musiikin yhtye Narrow-Waytä ja toimii aktiivisesti Joensuu-Ghana-seurassa. Kuva: Virpi Hyvärinen.
1. TYÖELÄMÄ. Olen kotoisin Ghanasta, teollisuuskaupunki Temasta. Opiskelin siellä hitsariksi ja tulin vaihto-oppilaana Suomeen v. 1997. Tapasin vaimoni Sannan ja perustimme perheen, minkä takia jäin Suomeen. Täydensin täällä osaamistani mm. CNC-koneistajan ja työkaluvalmistajan koulutuksilla. Olen saanut tehdä töitä 2000-luvun alusta saakka useilla pohjoiskarjalaisilla konepajoilla. Kokemukseni täkäläisestä työelämästä ovat myönteiset.
2. TIETOTAITO. Monet afrikkalaiset tulevat Suomeen vaihto-opiskelijoiksi nimenomaan korkeakouluihin. Tämä on mielestäni ongelmallista. Ei riitä, että meillä on Afrikassa tosi hyviä tutkijoita ja insinöörejä, tarvitsemme myös ihmisiä, jotka tekevät käytännön työt. Siksi mietin, olisiko mahdollista saada käytännön tietotaito siirtymään Suomesta Ghanaan niin, että siellä pystyttäisiin itse tekemään omia tuotteita, esimerkiksi maanviljelyskoneita.
3. KEHITYS. Niin kauan kuin Ghanasta viedään raaka-aineet Kiinaan ja sieltä tuodaan valmis tuote takaisin, Ghanan oma talous ei kehity. Afrikkalaisten on opittava itse tekemään raaka-aineista tuotteita, ja myydä niitä. Jos Ghanassa pystyttäisiin tekemään vaikkapa 50% traktorin osista tai kaakaopapujen jatkojalosteista kotimaassa, se muuttaisi ihmisten elämää radikaalisti. Tämä on tapa, jolla Afrikka voisi oikeasti päästä köyhyydestä pois.
4. TOIVO. Euroopan kannattaisi kiinnostua Afrikasta, sillä Afrikka on maantieteellisesti lähellä Eurooppaa. Jos Afrikassa on ongelmia, ihmiset pakenevat sieltä Eurooppaan. Se on yhteinen ongelma. Eurooppa hyötyisi itsekin siitä, että se ostaisi Afrikasta jalostettuja tuotteita, ei vain raaka-aineita. Se auttaisi Afrikkaa oman talouden kehittämisessä, loisi sinne toivoa siitä, että kun ihminen tekee omin käsin töitä, siitä saa palkan vastineeksi. Ei kukaan lähde henkensä kaupalla pakoon Suomen pakkasiin, jos kotimaassa on mahdollista saada hyvä peruselämä: töitä, puoliso, pari lasta.
5. MUUTOS. Afrikka ei muutu viemällä sinne rahaa tai valmista apua. Afrikka muuttuu muuttamalla sen yhteiskuntaa. Jos voisin, veisin Ghanaan pohjoismaisen yhteiskuntamallin, jossa politiikka on avointa ja ajaa tavallisten ihmisten etua. Kansa tietää, että veroja maksetaan, jotta saadaan ilmaiset koulut, sairaalat ja tiet. Rikkaat ja köyhät voivat asua samalla asuinalueella turvallisesti.
Virpi Hyvärinen